Mihin ikään mennessä pitäisi päättää, haluaako lapsen vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on olla tekemättä lasta, jos ei ole asiasta varma. Oli ikä mitä tahansa.

Tämä.

Lapsi pitää haluta 100%. Vähempi ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on olla tekemättä lasta, jos ei ole asiasta varma. Oli ikä mitä tahansa.

Tämä.

Lapsi pitää haluta 100%. Vähempi ei riitä.

Mun kaveri sai vahinkovauvan lyhyen seurustelun jälkeen. Aluksi oli järkytys, mutta tottuivat ajatukseen. Päättivät haluta sitten toisenkin ja menivät naimisiinkin myöhemmin. Ei sitä lasta siis ole siinä kohtaa mikään pakko haluta 100%, jos on kuitenkin jonkinlainen halu olla hyvä vanhempi. Esim tämä pari on loistavia vanhempia ja rakastavat kyllä ekaakin lastaan, vaikka eivät sitä olleet haluamalla halunneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on olla tekemättä lasta, jos ei ole asiasta varma. Oli ikä mitä tahansa.

Tämä.

Lapsi pitää haluta 100%. Vähempi ei riitä.

Mun kaveri sai vahinkovauvan lyhyen seurustelun jälkeen. Aluksi oli järkytys, mutta tottuivat ajatukseen. Päättivät haluta sitten toisenkin ja menivät naimisiinkin myöhemmin. Ei sitä lasta siis ole siinä kohtaa mikään pakko haluta 100%, jos on kuitenkin jonkinlainen halu olla hyvä vanhempi. Esim tämä pari on loistavia vanhempia ja rakastavat kyllä ekaakin lastaan, vaikka eivät sitä olleet haluamalla halunneet. 

Mutta jos lapsi olisi ollut suunniteltu, ja olisi olut esim 5 vuotta aikaa suunnitella ja säästää rahaa, olisi lapsen syntymä ollut varmasti helpompi ja lapselle voisi antaa ihan eri lähtökohdat. Kyse on lapsen edusta, ei vanhempien fiiliksistä miltä hups-vauva tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on olla tekemättä lasta, jos ei ole asiasta varma. Oli ikä mitä tahansa.

Tämä.

Lapsi pitää haluta 100%. Vähempi ei riitä.

Mun kaveri sai vahinkovauvan lyhyen seurustelun jälkeen. Aluksi oli järkytys, mutta tottuivat ajatukseen. Päättivät haluta sitten toisenkin ja menivät naimisiinkin myöhemmin. Ei sitä lasta siis ole siinä kohtaa mikään pakko haluta 100%, jos on kuitenkin jonkinlainen halu olla hyvä vanhempi. Esim tämä pari on loistavia vanhempia ja rakastavat kyllä ekaakin lastaan, vaikka eivät sitä olleet haluamalla halunneet. 

Mutta jos lapsi olisi ollut suunniteltu, ja olisi olut esim 5 vuotta aikaa suunnitella ja säästää rahaa, olisi lapsen syntymä ollut varmasti helpompi ja lapselle voisi an

Korkeakoulutetut vanhemmat olivat vakitöissä. Ei heillä ollut olosuhteissa mitään puutetta. Muuttivat yhteen raskauden alettua. Lapsen kasvettua muuttivat tilan tarpeen myötä isompaan. Enemmän heillä varmaan rahaa oli käytössä silloin kuin itsellä suunnittelun jälkeenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on olla tekemättä lasta, jos ei ole asiasta varma. Oli ikä mitä tahansa.

Tämä.

Lapsi pitää haluta 100%. Vähempi ei riitä.

Mun kaveri sai vahinkovauvan lyhyen seurustelun jälkeen. Aluksi oli järkytys, mutta tottuivat ajatukseen. Päättivät haluta sitten toisenkin ja menivät naimisiinkin myöhemmin. Ei sitä lasta siis ole siinä kohtaa mikään pakko haluta 100%, jos on kuitenkin jonkinlainen halu olla hyvä vanhempi. Esim tämä pari on loistavia vanhempia ja rakastavat kyllä ekaakin lastaan, vaikka eivät sitä olleet haluamalla halunneet. 

Mutta jos lapsi olisi ollut suunniteltu, ja olisi olut esim 5 vuotta aikaa suunnitella ja säästää rahaa, olisi lapsen syntymä ollut varmasti helpompi ja lapselle voisi an

Ei raha kasvata lapsia. Vanhemmat kasvattavat. Ei sillä ole väliä oikeasti syökö lapsi halvinta pilttiä vai kallista eko-luomu-matkapussia. Kirppiksiltä saa tosi edullisesti kaiken tarpeellisen. Vaikka olisi rahaakin niin useimmat ostavat kirppiksiltä. Lapsi ei tarvitse tilaa ja omaa huonetta kuin vasta paljon myöhemmin.

Itse pohdin 34 asti, sitten päätin että haluan lapsen. Hyvä tuuri oli kun sain toisenkin myöhemmin.

Mun silmät aukesi kun lähipiirissä useampi alkoi yrittää lasta. Alle 30-vuotiaillakin meni useammalla yli vuosi, osa joutui lapsettomuushoitoihin. Tajusin että päätös pitää tehdä nyt eikä myöhemmin, jos haluaa lapsen saada. Päätöksestä raskauden alkuun voi mennä vuosi tai ylikin, sitten raskaana 9kk, eli voi hyvin mennä 2v päätöksestä että lapsen saa. Toki jotkut tuurilla raskautuu ekasta kierrosta, muttei se näytä olevan kovin yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei raha kasvata lapsia. Vanhemmat kasvattavat. Ei sillä ole väliä oikeasti syökö lapsi halvinta pilttiä vai kallista eko-luomu-matkapussia. Kirppiksiltä saa tosi edullisesti kaiken tarpeellisen. Vaikka olisi rahaakin niin useimmat ostavat kirppiksiltä. Lapsi ei tarvitse tilaa ja omaa huonetta kuin vasta paljon myöhemmin.

Rakkaudella ei maksa laskuja, maksa harrastuksia, maksa asuntoa turvalliselta asuinalueelta josta hyvä kaveripiiri, kerää säästötiliä lapselleen, maksa opiskelijakämppää, maksa ajokorttia, maksa terapiaa, maksa sairaalamaksuja,....

Rahalla voi antaa lapselleen paljon.

Varmasti voi elää säästöliekillä ja pihistellä lapsen kuluista mutta miksi sitten hankkia lapsia jos joutuu säästää jatkuvasti heistä?

Päätän 60 v mennessä. -nuorekas M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsi tarvi täydellisiä oloja. Läsnäoloa, ruokaa, lämpöä. Älypuhelinkansalle ensimmäinen kohta on vaikein.

Lämpöä, ruokaa ja katon päälle saa vankilassakin. Ei se tee sitä kuitenkaan kodiksi.

Läsnäolo? Kai lapsi ansaitsee jotain muutakin? Miten olisi laskujen maksaminen? Turvallinen asuinalue? Motivoituneet vanhemmat? 

Paljonko luulet pienen vauvan tajuavan jostain laskuista tai asuinalueestaan? :D Vanhempien motiavaatio taasen on juuri sitä läsnäoloa. 

Vauva ei ole vauva ikuisesti.

Se kasvaa teiniksi ja aikuiseksi.

Harmi että tällainen itsestäänselvyys pitää kertoa ääneen.

Asuinalueen turvallisuudella on iso merkitys kaveripiiriin, psyykeeseen, jne. jotka edelleen vaikutta

Voit luulla  että pystyt hallitsemaan näitä, mutta kun saat lapsia huomaat vähintään naapuruston kautta että elämässä tulee yllätyksiä. Kaikkea sattuu ns. paremmissakin piireissä. Oman kokemukseni perusteella tärkeintä ja monelle vaikeinta vanhemmuudessa on läsnäolo; ei niin että lapsesta tehdään yksi todiste omasta erinomaisesta suorituksesta nimeltä elämä, vaan niin että lapsen kanssa olemisesta nautitaan ja hänestä ollaan aidosti ja avoimella mielellä kiinnostuneita. Ns. paremmissakin, hyvin lapsen saamista pedanneissa suomalaisissa perheissä tulee ongelmia mm. alkoholin ja töihin pakenemisen kanssa, kun lapsi tuo väistämättä elämään kaaosta ja yllätyksiä ja puolisosta paljastuu ihan uudenlaisia piirteitä. Myös paremmilla asuinalueilla monet lapset jäävät kotona henkisesti yksin, ja esim. kiusaamista saattaa elitistisissä kouluissa esiintyä jopa enemmän kuin kouluissa joissa on paljon normista poikkeavia lapsia. Myös huumeongelmia tulee "parempienkin" perheiden lapsille.

Itse arvelen, että moni vähemmän varautunut voi itse asiassa olla kypsempi kasvamaan vanhemmuuteen, koska jos lapsi jotain opettaa, se on se että asiat eivät mene kuten suunnittelit, et ole edes itse sellainen ihminen kuin luulit, eikä lapsikaan ole sellainen kuin kuvittelit vaan jokainen lapsi on omanlaisensa persoona heikkouksineen ja vahvuuksineen. Kun nämä asiat hyväksyy, on oman lapsen kasvu omanlaisekseen ihmiseksi aivan huikeaa seurattavaa. Vanhemmuus on ennen kaikkea matka nöyryyteen elämän edessä, jos tämän pystyy ottamaan vastaan. Se antaa mahdollisuuden oppia elämään tässä hetkessä, pienistä ja yllättävistäkin asioista iloiten. Kliseistä mutta niin totta. 

Omien lasten kohdalla päätin siinä 2-3v kun ne alkaa olla siinä iässä että muistavat ehkä jotain. 

Vaikea kysymys