Muuttuuko avioelämä onnettomaksi, jos perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hemmetissä ihmiset tekee lapsia, jos eivät ole valmiita siihen, että syntyvä lapsi voi olla vammainen tai sairas. En voi mitenkään ymmärtää.

Nykyään on sikiödiagnostiikka niin kehittynyttä, että äiti voi halutessaan pyytää aborttia, jos tuleva lapsi on vammainen.

Suurin osa kehityshäiriöistä ei ultrissa näy. Etenkin jos sikiöllä ei mtn fyysisiä poikkeamia, ultra ei kerro koko totuutta. Odottavat äidit vain haluavat uskoa siihen ja siksi oni toitottaa "terve vauva tulossa" vaikk akoskaan ei mitään takeita asiasta ole . 

Ei näy eikä edes yritetä löytää vaikeimpia vammoja. Hyvin vähän kehitysvammoja tulee ilmi seuloissa. Niin se kai on että joku luulee että kyllä siinä kaikki selviää. 

Vierailija kirjoitti:

Enpä osaa sanoa. Olen katsellut vain vierestä siskoni perhe-elämää, eikä kyllä houkuttele. Mitä jos joku tai parikin noista neljästä olisi vielä kaiken lisäksi kehitysvammainen, joka ei koskaan tule pärjäämään omillaan, vaikka koko ja ikä lisääntyvät?

Olen saanut sellaisen käsityksen, että koko perheen elämä muuttuu ratkaisevasti, jos siihen tulee vammainen lapsi. Monilla sisaruksilla sitä paitsi menee erittäin huonosti sen jälkeen jopa aikuisikään asti, sillä vanhemmat keskittyvät siitä asti täysin vain ja ainoastaan siihen vammaiseen yksilöön ja terveet sisarukset saavat luvan tulla toimeen itsekseen miten kuten.

Luulisi sellaisen synnyttävän katkeruutta, enkä ihmettele.

Vammaisen yksilön syntymä on kuitenkin aina onnettomuus ja raskas taakka eikä mikään ihana ihme, josta pitää kiittää taivasta ja taputtaa käsiä bravota huutaen.

Minusta kuulostaa aina todella typerältä, kun joku oikein kehuskelee vammaisella lapsellaan. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin vammaista synnytä?

Mun kaveri nosti itsensä Jeesuksesta seuraavaksi hyväihminen-asteikolla, kun piti down-lapsen eikä valinnut toisin. Unohti muut lapsensa ja erokin tuli nopeasti, kun tämä erityislaatuisen ihana lapsi oli ja on edelleen kaikki kaikessa.

Sääli niitä muita lapsia. Todella. 

Kaikkien liitto ei kestä kehitysvammaisen lapsen syntymää. Osa vanhemmista taas on aivan ihmeellisiä kehitysvammaisen vanhempia. 

Kun lapsia suunnittelee tekevänsä, tämmöinen  vaihtoehto kannattaisi aina muistaa, että lapsi saattaa olla vammainen ja etukäteen keskustella siitä, miten suhde kestäisi sellaista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä osaa sanoa. Olen katsellut vain vierestä siskoni perhe-elämää, eikä kyllä houkuttele. Mitä jos joku tai parikin noista neljästä olisi vielä kaiken lisäksi kehitysvammainen, joka ei koskaan tule pärjäämään omillaan, vaikka koko ja ikä lisääntyvät?

Olen saanut sellaisen käsityksen, että koko perheen elämä muuttuu ratkaisevasti, jos siihen tulee vammainen lapsi. Monilla sisaruksilla sitä paitsi menee erittäin huonosti sen jälkeen jopa aikuisikään asti, sillä vanhemmat keskittyvät siitä asti täysin vain ja ainoastaan siihen vammaiseen yksilöön ja terveet sisarukset saavat luvan tulla toimeen itsekseen miten kuten.

Luulisi sellaisen synnyttävän katkeruutta, enkä ihmettele.

Vammaisen yksilön syntymä on kuitenkin aina onnettomuus ja raskas taakka eikä mikään ihana ihme, josta pitää kiittää taivasta ja taputtaa käsiä bravota huutaen.

Minusta kuulostaa aina todella typerältä, kun joku oikein kehuskelee vammaisella lapsellaan. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin vammaista synnytä?

Mun kaveri nosti itsensä Jeesuksesta seuraavaksi hyväihminen-asteikolla, kun piti down-lapsen eikä valinnut toisin. Unohti muut lapsensa ja erokin tuli nopeasti, kun tämä erityislaatuisen ihana lapsi oli ja on edelleen kaikki kaikessa.

Sääli niitä muita lapsia. Todella. 

Mikä olisi ollut vaihtoehto pitämiselle?