Muuttuuko avioelämä onnettomaksi, jos perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi?
Kehitysvammaisen lapsen synrtyminen on aiheuttanut perheessämme huolta, ahdistusta ja häpeää.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumankauta näitä juttuja!
Onko kehitysvammaiset jotenkin huonompia ihmisiä kuin normaalit?
Se on vain elämää ja elämässä voi käydä mitä vaan niin hyvässä kuin pahassa.
Vammaistenkin kanssa voi oppia pärjäämään heitä ei tarvitse hävetä ja mikä tärkeintä ihmisiä hekin ovat.
Tietenkin he ovat huonompia. He ovat vammaisia. Ja vammainen ihminen on monessa asiassa ihan faktuaalisesti huonompi, kuin terve. Turha lässyttää muuta.
12 yläpeukkua tällä kommentilla?? Tästä on tullut sairas maailma, missä empatia toisia kohtaan on olevinaan heikkous, eikä ihmisyyden hienoin piirre.
Meneekö empatia ja denialismi jotenkin määritelmällisesti sekaisin?
Empatia on myötätuntoa kehitysvammaista lasta tai vanhempia kohtaan, mikäli heillä on em. asiasta johtuvia vaikeuksia. Ihmisten ymmärtämistä ja hyväksymistä puutteista huolimatta.
Ei jotain make-believe disney prinsessamaailmaa, jossa vammaisuuskin on rikkaus ja hyvä asia. T. vammaisten kanssa työtä tehnyt.
Kyllä kehitysvammainen lapsi on raskas taakka vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
"Olet väärässä. Suurinta osaa kehitysvammoista ei tutkita raskausaikana mitenkään. Sellaista tekniikkaa ei ole olemassakaan."
Kaikki kehitysvammaiset lapset eivät ole olleet kehitysvammaisia syntyessään. Osalle kehitysvamma on tullut lapsuuden aikana esim. sairaskohtauksen, sairauden, hoitovirheen tai onnettomuuden seurauksena.
Jep, esim tuo videon henkilö hukkui lapsena altaaseen.
Kaikenlaiset lapset ovat arvokkaita.
Ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kehitysvamma on hyvin laajakäsite ja myös se miten ihminen asian ottaa. Meillä kehitysvammainen lapsi on vahvistanut parisuhdetta, ollaan tiukka tiimi joka tekee kaikkensa että tytöllä on asiat hyvin ja palvelut saatuna, niistä saa nimittäin taistella. Lapsi on myös fyysisesti suht terve ja pystyy elämään normi elämää ja nukutaan hyvin yms eli siitä ei tule liikaa kuormitusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kehitysvamma on hyvin laajakäsite ja myös se miten ihminen asian ottaa. Meillä kehitysvammainen lapsi on vahvistanut parisuhdetta, ollaan tiukka tiimi joka tekee kaikkensa että tytöllä on asiat hyvin ja palvelut saatuna, niistä saa nimittäin taistella. Lapsi on myös fyysisesti suht terve ja pystyy elämään normi elämää ja nukutaan hyvin yms eli siitä ei tule liikaa kuormitusta.
Ihanaa.
Ei se avioelämää onnettomaksi meillä ole tehnyt, mutta muuten toki murhetta on aiheuttanut. Saatiin nopeassa tahdissa 5 lasta(mukana kaksoset). Kun kuopus oli tuloillaan, alkoi kahden lapsen kohdalla ilmetä, että kaikki ei ole kohdallaan. Vähitellen ilmeni, että kahdella lapsistamme on kehitysvamma, toisella keskivaikea, toisella syvä.
Seurasi tosi raskas jakso elämässämme.
Nyt on helpompaa, kehitysvammaiset ovat täysi-ikäisiä ja asuvat ryhmäkodeissa.
t: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumankauta näitä juttuja!
Onko kehitysvammaiset jotenkin huonompia ihmisiä kuin normaalit?
Se on vain elämää ja elämässä voi käydä mitä vaan niin hyvässä kuin pahassa.
Vammaistenkin kanssa voi oppia pärjäämään heitä ei tarvitse hävetä ja mikä tärkeintä ihmisiä hekin ovat.
Tietenkin he ovat huonompia. He ovat vammaisia. Ja vammainen ihminen on monessa asiassa ihan faktuaalisesti huonompi, kuin terve. Turha lässyttää muuta.
12 yläpeukkua tällä kommentilla?? Tästä on tullut sairas maailma, missä empatia toisia kohtaan on olevinaan heikkous, eikä ihmisyyden hienoin piirre.
Meneekö empatia ja denialismi jotenkin määritelmällisesti sekaisin?
Empatia on myötätuntoa kehitysvammais
Tämä denialismi oli jotenkin silmiinpistävää erilaisilla sopeutumisvalmennuskursseilla. Suru lapsen vammaisuudesta oli kielletty tunne.
t: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syytän itseäni, kun sain vammaisen lapsen. Ajattelen usein, että teinkö jotain väärin raskausaikana.
Syytät aivan turhaan itseäsi. Mikäli kyseessä ei ole FAS-lapsi tai et ole käyttänyt muita psykoaktiivisia aineita raskauden aikana, niin vika ei ole millään muodoin sinun. Psyk.sh.
Vammaisia lapsia syntyy eniten niille, jotka eivät tee aborttia kehitysvammasta huolimatta. Kuvitellaan liikoja omista kyvyistä ja vähätellään ongelmaa. Sitten ongelma iskee päälle ja hävetään kuitenkin omaa käytöstä.
Olet väärässä. Suurinta osaa kehitysvammoista ei tutkita raskausaikana mitenkään. Sellaista tekniikkaa ei ole olemassakaan.
Tämä. Tavallisin kv on taekemmin määrittelemätön älyllinen kehitysvamma. Usein käy ilmi vasta 4-6 vuoden iässä, kun lapsi jää älyllisessä kehityksessä jälkeen ikätovereistaan. Autismin kirjoon liittyvät kehitysvammat myös usein diagnosoidaan eskari-iässä. Eivät näy missään seuloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olet väärässä. Suurinta osaa kehitysvammoista ei tutkita raskausaikana mitenkään. Sellaista tekniikkaa ei ole olemassakaan."
Kaikki kehitysvammaiset lapset eivät ole olleet kehitysvammaisia syntyessään. Osalle kehitysvamma on tullut lapsuuden aikana esim. sairaskohtauksen, sairauden, hoitovirheen tai onnettomuuden seurauksena.
Jep, esim tuo videon henkilö hukkui lapsena altaaseen.
Kyseessä ei siis ole kehitysvamma vaan aivovaurio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumankauta näitä juttuja!
Onko kehitysvammaiset jotenkin huonompia ihmisiä kuin normaalit?
Se on vain elämää ja elämässä voi käydä mitä vaan niin hyvässä kuin pahassa.
Vammaistenkin kanssa voi oppia pärjäämään heitä ei tarvitse hävetä ja mikä tärkeintä ihmisiä hekin ovat.
Tietenkin he ovat huonompia. He ovat vammaisia. Ja vammainen ihminen on monessa asiassa ihan faktuaalisesti huonompi, kuin terve. Turha lässyttää muuta.
12 yläpeukkua tällä kommentilla?? Tästä on tullut sairas maailma, missä empatia toisia kohtaan on olevinaan heikkous, eikä ihmisyyden hienoin piirre.
Meneekö empatia ja denialismi jotenkin määritelmällisesti sekaisi
Tämä denialismi oli jotenkin silmiinpistävää erilaisilla sopeutumisvalmennuskursseilla. Suru lapsen vammaisuudesta oli kielletty tunne.
t: nimim. Assburger
Voit olla surullinen siitä, että vammaisuudesta tulee paljon haasteita, mutta et siitä, että vammainen lapsi on mielestäsi huonompi arvoltaan kuin "tavallinen". Jos joku pitää vammaista lasta vähemmän arvokkaana ihmisenä, niin hän on yksinkertaisesti ääliö.
Jotkut ihmiset eivät opi täysin hyväksymään kehitysvammaisia, jos omassa suvussa ei ole sellaisia. Universumi antaa tarvittaessa oppitunteja.
Monesti kehitysvammaisuus aiheuttaa myös fyysisiä poikkeavaisuuksia ulkönäössä. Naapurin kehitysvammaisella on kaikenlaisia pakkoliikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen down-lapsen. Hän on kiltti ja haluaa kovasti seuraa. Meidän kerrostalossa asuva kehitysvammainen lapsi juoksee minuakin vastaan, kun tulen työstä tai kaupasta ja innoissaan selittää asioitaan minulle, vaikka olen vain naapurin täti.
On aivan eri asia olla naapurin täti kuin vastata vaipoista ja kaikesta muusta hoidosta 50 vuotta jopa kauemmin. Alkaa nääs huumori loppua.
Tuttavaperheessä on ikävä tilanne, kun kehitysvammainen poika on kasvanut miehen mittoihin ja hän on voimakas. Jos häntä ei aina ymmärretä, niin hän saattaa suutua ja rikkoa huonekaluja jopa pahoinpidellä muita ihmisiä.
Meidän parisuhteemme syveni entisestään tyttäremme kehitysvammadiagnoosin myötä, empatian määrä yllättävästi lisääntyi myös vanhempien kesken eikä vain lasta kohtaan.
Ehkä taustalla sellainenkin ajatus, että tästä arjesta voimme tehdä niin ahdistavaa taikka palkitsevaa kuin itse haluamme, valta siihen on omissa käsissämme.
Eletään simppeliä elämää, nautitaan yhteisestä tekemisestä ja otetaan aina toisten voimavarat huomioon. Lapsi on vammastaan huolimatta osoittautunut todelliseksi ilopilleriksi, aina kiva tulla töistä kotiin.
Ainoa mikä henk.koht huolettaa ja joskus valvottaa öisin, kun se mikä vammaisten asema tulee Suomessa olemaan 10-20 vuoden päästä, koulukiusaaminen, ja ylipäätään elämässä pärjääminen kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja itse vanhenemme.
Vierailija kirjoitti:
Meidän parisuhteemme syveni entisestään tyttäremme kehitysvammadiagnoosin myötä, empatian määrä yllättävästi lisääntyi myös vanhempien kesken eikä vain lasta kohtaan.
Ehkä taustalla sellainenkin ajatus, että tästä arjesta voimme tehdä niin ahdistavaa taikka palkitsevaa kuin itse haluamme, valta siihen on omissa käsissämme.
Eletään simppeliä elämää, nautitaan yhteisestä tekemisestä ja otetaan aina toisten voimavarat huomioon. Lapsi on vammastaan huolimatta osoittautunut todelliseksi ilopilleriksi, aina kiva tulla töistä kotiin.
Ainoa mikä henk.koht huolettaa ja joskus valvottaa öisin, kun se mikä vammaisten asema tulee Suomessa olemaan 10-20 vuoden päästä, koulukiusaaminen, ja ylipäätään elämässä pärjääminen kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja itse vanhenemme.
Tällaista on, jos vanhemmat on vastuuntuntoisia, sivistyneitä ja osaavat nauttia lapsestaan. Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan osaa suhtautua näin aikuismaisesti vammaiseen lapseen. Meillä mies helposti hermostuu, kun kehitysvammainen ei osaa olla kuin terve lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olet väärässä. Suurinta osaa kehitysvammoista ei tutkita raskausaikana mitenkään. Sellaista tekniikkaa ei ole olemassakaan."
Kaikki kehitysvammaiset lapset eivät ole olleet kehitysvammaisia syntyessään. Osalle kehitysvamma on tullut lapsuuden aikana esim. sairaskohtauksen, sairauden, hoitovirheen tai onnettomuuden seurauksena.
Jep, esim tuo videon henkilö hukkui lapsena altaaseen.
Kyseessä ei siis ole kehitysvamma vaan aivovaurio.
Jos vamma estää lapsen kehityksen, se on kehitysvamma. Kehitysvamma voi olla seurausta vaikkapa synnytyksenaikaisesta hapenpuutteesta, lapsena sairastetusta sairaudesta tai autokolarista 7-vuotiaana. Kehitysvamma ei ole aina synnynnäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hemmetissä ihmiset tekee lapsia, jos eivät ole valmiita siihen, että syntyvä lapsi voi olla vammainen tai sairas. En voi mitenkään ymmärtää.
Nykyään on sikiödiagnostiikka niin kehittynyttä, että äiti voi halutessaan pyytää aborttia, jos tuleva lapsi on vammainen.
Kaikki kehityshäiriöt ja -vammat eivät ole seulottavissa. Toisaalta lapsi voi myös vammautua tai sairastua vakavasti syntymän jälkeenkin. Mikään ei tässä elämässä ole varmaa.
Kaikilla ON luulo, että just mun lapsi on terve ja ylitse muiden superälykäs. Siksi.