Lue keskustelun säännöt.
Muuttuuko avioelämä onnettomaksi, jos perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi?
18.09.2025 |
Kehitysvammaisen lapsen synrtyminen on aiheuttanut perheessämme huolta, ahdistusta ja häpeää.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Ei jumankauta näitä juttuja!
Onko kehitysvammaiset jotenkin huonompia ihmisiä kuin normaalit?
Se on vain elämää ja elämässä voi käydä mitä vaan niin hyvässä kuin pahassa.
Vammaistenkin kanssa voi oppia pärjäämään heitä ei tarvitse hävetä ja mikä tärkeintä ihmisiä hekin ovat.
Rasite sekä vanhemmille, koko perheelle että yhteiskunnalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumankauta näitä juttuja!
Onko kehitysvammaiset jotenkin huonompia ihmisiä kuin normaalit?
Se on vain elämää ja elämässä voi käydä mitä vaan niin hyvässä kuin pahassa.
Vammaistenkin kanssa voi oppia pärjäämään heitä ei tarvitse hävetä ja mikä tärkeintä ihmisiä hekin ovat.
Rasite sekä vanhemmille, koko perheelle että yhteiskunnalle
Ilkeät ja epäempaattiset ihmiset ovat se todellinen rasite yhteiskunnalle.
Olen itse autistinen (aikuisena diagnosoitu) ja kyllä vanhempieni elämä meni pilalle takiani. Eivät eronneet mutta kyllä sen mun aiheuttaman v1tutuksen huomasi.
Sittemmin olen ollut töissä sekä kehitysvammaisten että autististen nuorten ryhmäkodeissa. Kyllä autistisen lapsen kohtalo ja sitä kautta vanhemmuus on tuhat kertaa raskaampaa. Jo se, että autistisen lapsen kohtalo on väistämättä aina yksinäisyys, oli se autismi sitten lievää, tai vaikeaa on kamala paikka tajuta. Kehitysvammaisia taas tuetaan elämässä todella paljon ja panostetaan myös siihen, että lapsi saa kavereita. Autisteista ei kukaan välitä.
Yksinäisyydestä: vaikka käyn töissä, mutta mulla ei ole lainkaan ystäviä.
No ex-kaverin vanhemmat onnellisesti naimisissa vaikka sillä olikin Prader-Willin oireyhtymä, kehitysvamma sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni x-vaimolla näkyi ultrassa, että down-lapsi tulossa. X-vaimo halusi pitää, veli ei. Veli otti eron, ja pesi kätensä koko lapsesta. Ja nyt veljen x-vaimo on tunkemassa lastaan joka viikonloppu jollekkin hoitoon, kun on niin raskasta. Että kannataa miettiä niitä omia resursejaan hoitaa niitä kehitysvammaisia, eikä valittaa sitten jälkeenpäin kun on niiiin raskasta.
Mikä pitämisen vaihtoehto olisi ollut? Abortissahan ei ole kyse pitämisestä vaan siitä annetaanko raskauden jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi kehitysvammainen poika ja se johti lopulta eroon kun mies ei jaksanut sitä arkea ja häpesi lastamme.
Näin käy tosi usein. Sopii heti huonojen uutisten jälkeen sopeutua siihen, että ukko lähtee kävelemään hyvin äkkiä.
Aborttia ehdottaisin, jos elämä yksinhuoltajana kauhistuttaa.
Ei ole mahdollista useimmissa tapauksissa. Perin harvoin kehitysvamma selviää odotusaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko cp-vamma siis yleensä fyysisiin haasteisiin liittyvää ja kehitysvamma älyllisiin haasteisiin liittyvää?
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi kehitysvammainen poika ja se johti lopulta eroon kun mies ei jaksanut sitä arkea ja häpesi lastamme.
Ja tämä on todella yleistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko cp-vamma siis yleensä fyysisiin haasteisiin liittyvää ja kehitysvamma älyllisiin haasteisiin liittyvää?
Näin on aina. Cp- vamma ei ole älyllinen vamma, mutta kehitysvamma on.
Kyllä on ahdistavaa, kun lapsi on kehitysvammainen. Kehitysvammainen tyttäremme muutti hoitokotiin. Vähän helpotti, kun hän ei ole jatkuvasti silmiemme alla, mutta kuitenkin hän on aina mielissämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä osaa sanoa. Olen katsellut vain vierestä siskoni perhe-elämää, eikä kyllä houkuttele. Mitä jos joku tai parikin noista neljästä olisi vielä kaiken lisäksi kehitysvammainen, joka ei koskaan tule pärjäämään omillaan, vaikka koko ja ikä lisääntyvät?
Olen saanut sellaisen käsityksen, että koko perheen elämä muuttuu ratkaisevasti, jos siihen tulee vammainen lapsi. Monilla sisaruksilla sitä paitsi menee erittäin huonosti sen jälkeen jopa aikuisikään asti, sillä vanhemmat keskittyvät siitä asti täysin vain ja ainoastaan siihen vammaiseen yksilöön ja terveet sisarukset saavat luvan tulla toimeen itsekseen miten kuten.
Luulisi sellaisen synnyttävän katkeruutta, enkä ihmettele.
Vammaisen yksilön syntymä on kuitenkin aina onnettomuus ja raskas taakka eikä mikään ihana ihme, josta pitää kiittää taivasta ja taputtaa käsiä bravota huutaen.
Minusta kuulostaa aina todella typerältä, kun joku oikein kehuskelee vammaisella lapsellaan. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin vammaista synnytä?
Kuka ja miten hoidetaan/huolehditaan/kohdellaan kehitysvammaista lastani kun minua ei enää ole? Sattuu, kun ajattelenkin asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä osaa sanoa. Olen katsellut vain vierestä siskoni perhe-elämää, eikä kyllä houkuttele. Mitä jos joku tai parikin noista neljästä olisi vielä kaiken lisäksi kehitysvammainen, joka ei koskaan tule pärjäämään omillaan, vaikka koko ja ikä lisääntyvät?
Olen saanut sellaisen käsityksen, että koko perheen elämä muuttuu ratkaisevasti, jos siihen tulee vammainen lapsi. Monilla sisaruksilla sitä paitsi menee erittäin huonosti sen jälkeen jopa aikuisikään asti, sillä vanhemmat keskittyvät siitä asti täysin vain ja ainoastaan siihen vammaiseen yksilöön ja terveet sisarukset saavat luvan tulla toimeen itsekseen miten kuten.
Luulisi sellaisen synnyttävän katkeruutta, enkä ihmettele.
Vammaisen yksilön syntymä on kuitenkin aina onnettomuus ja raskas taakka eikä mikään ihana ihme, josta pitää kiittää taivasta ja taputtaa käsiä bravota huutaen.
Minusta kuulostaa aina todella typerältä, kun joku oikein kehu
No minun elämässä olisi aikamoinen onnettomuus tuo neljän tavallisen lapsen saaminen. Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella meillä on täällä tarkoituksemme. Kehitysvammainen voi esimerkiksi opettaa suvaitsevaisuutta monelle.
Syyllisyyden tunne on pahin. Teinkö tai tekikö puolisoni jotain väärin, kun saimme kehitysvammaisen lapsen.
Hurjia kommentteja. Vaikka olisi ns huonompi jossain taidossa, ei se tarkoita, että olisi huonompi ihminen. Surullista tekstiä. Jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo ja jokainen on yhtä arvokas.
Ajatteletteko, että ihmisiä on todella huonompia ja parempia? Onko kuuro huonompi ihminen tai diabeetikko? Entäs ne joilla on silmälasit? Huh huh.
KehitysVammaisten lasten vanhemmat eroavat useammin kuin terveiden lasten. Kun lapsi on ihan pieni, hoito ei juurikaan eroa normaalin lapsen hoidosta ( paitsi, jos lapsella on fyysisiä sairauksia). Mutta eroavaisuus terveisiin lapsiin korostuu ajan kuluessa, kun lapsi ei ymmärrä, ei opi, tunneäly ei kehity, saattaa tulla väkivaltaiseksi.
Kehitysvammaisesta lapsesta huolehtiminen on erilaista lapsen vammaisuudesta riippuen. Äidin aika voi mennä aluksi kokonaan lapsesta huolehtimiseen. Se, että puolisolle ei.jää aikaa, vaatii mieheltä paljon. Joskus liikaa.
Täällä nämä kirjoittajat ovat kehitysvammaisia
Haistakaa paskaa.💩💩💩💩😺😺💩💩
Itse olet faktuaalisesti huono ihminen.