Muuttuuko avioelämä onnettomaksi, jos perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi?

Jos olisi tuo tilanne,nostaisin ns "kytkintä"..

Kaikilla kehitysvammaisilla ei ole mitään geenivirhettä. Meidän tapauksessamme lapsi oli lähtökohtaisesti täysin normaali, mutta synnytyksen aikana tuli komplikaatioita ja hapenpuute aiheutti cp- ja kehitysvamman. 

No sitten tapaukset jossa vauvalla todetaan ultrassa vaikka down tää on mun mielipide mutta minusta on täysin moraalitonta abortoida lapsi näin vähäisestä syystä. On jo monesti todettukin, että downit eivät ole useinkaan kovin vaikeasti kehitysvammaisia. Turhaa maalailla kauhukuvia etukäteen. Ihan kenenkä tahansa terveenä syntyneelle lapselle voi käydä mitä tahansa, voi sairastua muutoin tai jotain. Joten en näe miten aborttia voisi puolustella tuossa tilanteessa. 

 

Mutta vastaus kysymykseen: avioelämä ei muutu onnettomaksi, jos on kaksi aikuista ihmistä joilla on kykyä ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se annetaan. On todella tärkeää että molemmat saavat toteuttaa itseään niissä rajoissa kun se on mahdollista, saavat levätä vaikka vuorotellen ja apua täytyy oppia pyytämään. Meidän kohdalla avioliitto on pidemmän päälle vahvistunut (toki alkuun oli hankalaa) ja olemme kasvaneet ihmisinä sisukkaiksi ja määrätietoisiksi. Väitän että itse olen onnellisimpia ihmisiä joita elämänpiiristäni tiedän. Erityislasten vanhemmat nähdään usein katkerina ja onnettomina valittajina. Aika paljon itse voi vaikuttaa siihen miten suhtautuu vastoinkäymisiin. Tämä ei todellakaan ollut elämäni ensimmäinen vastoinkäyminen joten ehkä oli jo ennestään perspektiiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi tuo tilanne,nostaisin ns "kytkintä"..

Siis hylkäisit lapsesi?? Toivottavasti et ikinä saa lapsia.

Meillä kehitysvammainen omaishoidettava lapsi on rakas perheenjäsen, joka tuo perheeseen runsain mitoin iloa! Saimme hänet esikoisemme kuoleman jälkeen, enkä aidosti tiedä, kuinka olisin löytänyt oman elämänhaluni takaisin ilman häntä.