"Esikoulussa joudutaan harjoittelemaan yhä enemmän arjen perustaitoja"

Onko sana uusavuttomuus myös nykyisin kiellettyjen sanojen listalla? 

Vierailija kirjoitti:

Seitsemänvuotiaat eivät osaa enää juosta tai pukea itse koulun aloittaessaan. Eivät osaa voidella leipää eikä ottaa itse vettä mukiin.

Kyllä mielestäni nämä ovat vanhempien opetettava.

Tuo kyllä kuulostaa erikoiselta. Minusta yleensä 6-7-vuotiaat ovat yleensä jo hyvin fiksuja ja näppäriä käytännöllisellä tavalla. Ei vielä ehkä osata lukea, mutta osataan kulkea luonnossa ja kaupungilla, osataan kiipeillä ja keittää perunoitakin. Osataan kuunnella ja poimia puheesta tarvittavat tiedot.

Tai noin oli ainakin 20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös matikan ja suomen kielen taidot ovat ihan romahtaneet: ei osata laskea lukumääriä, kirjaimia ei tunnisteta, eikä moni osaa kirjoittaa omaa nimeään. Siitä nytkin on eskarialoitettu: kirjoita oma nimesi jotenkuten tunnistettavin kirjaimin. Ja opettele syömään haarukalla.

 

Toisaalta sitten on niitä, joiden kanssa luetaan Harry Potteria, keskustellaan entisistä presidenteistä ja harjoitellaan vähennyslaskuja lukualueella 0 - 100. Tasoerot ovat räjähtäneet käsiin.

Hmm. Kun menin ensinmäiselle luokalle 1960-luvulla, niin siellä luettiin aapiskirjaa. Kaikki oppilaat eivät vielä osanneet aakkosia. Laskemisen opettelu aloitettiin alkeista. Toisinaan äidinkielen opettaja luki luokalle ääneen satukirjaa, esim. Mestaritontun seikkailuja. Mahtoiko kukaan vielä silloin tietää entisistä presidenteistä.

 

Sunkaan ei tarvii olla noin kirjaimellinen. Ehkä siinä entisten presidenttien tilalla voi olla vaikka piin 123 likiarvoa tai sonettien ulkoaosaamista ja sieniosaamista.. Kaikissa ikäryhmissä on tuommoisia osaajia ollut aina.

"ehkä jossain on sellaisia keinoja käytetty, muttei ainakaan minulle niin tehty. Vanhempia uskottiin ennen paremmin, kun eivät yrittäneet olla kolmevuotiaansa kavereita. Ei se mitään väkivaltaa välttämättä vaatinut."

- kaikki lapset eivät usko, kun heitä komentaa. Niin se vaan on. Osa lapsista on luonteeltaan tottelevaisempia. Muistan, että kolme vuotta on hankala ikä, koska sen ikäisillä ei yleensä ole vielä järkeä päässä, vaan he elävät hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös matikan ja suomen kielen taidot ovat ihan romahtaneet: ei osata laskea lukumääriä, kirjaimia ei tunnisteta, eikä moni osaa kirjoittaa omaa nimeään. Siitä nytkin on eskarialoitettu: kirjoita oma nimesi jotenkuten tunnistettavin kirjaimin. Ja opettele syömään haarukalla.

 

Toisaalta sitten on niitä, joiden kanssa luetaan Harry Potteria, keskustellaan entisistä presidenteistä ja harjoitellaan vähennyslaskuja lukualueella 0 - 100. Tasoerot ovat räjähtäneet käsiin.

Hmm. Kun menin ensinmäiselle luokalle 1960-luvulla, niin siellä luettiin aapiskirjaa. Kaikki oppilaat eivät vielä osanneet aakkosia. Laskemisen opettelu aloitettiin alkeista. Toisinaan äidinkielen opettaja luki luokalle ääneen satukirjaa, esim. Mestaritontun seikkailuja. Mahtoiko kukaan vielä silloin tietää entisistä presidenteistä.

Sunkaan ei tarvii olla noin kirjaimellinen. Ehkä siinä entisten presidenttien tilalla voi olla vaikka piin 123 likiarvoa tai sonettien ulkoaosaamista ja sieniosaamista.. Kaikissa ikäryhmissä on tuommoisia osaajia ollut aina.

- Mutta he ovat olleet hyvin harvinaisia. Luulen, että omalla luokallani oli yksi tuollainen oppilas. Hän erottui joukosta.

Omat lapset kun menivät kouluun (2007-2010), niin opettajat sanoivat, että kesän aikana on nyt hyvä opetella kengän nauhojen solmimista itsenäisesti ja perunoitten kuorintaan.

Juuri kun kaikkialla toitotetaan, ettei perunoita enää kannata kuoria, turhanpäiväistä. Joten siihen en lähtenyt. Osasivat kyllä käyttää aterimia(tarvittaessa kuoria ne potutkin) ja syödä siististi. Jos sillä kuorimisella vaikka haettiinkin hienomotoriikkan kehittämistä. ;)

Kyseenalaista nuo uimiset ja suksimiset. Ei semmoisia eskarissa tehty. Uimiset osasivat jo ja hiihdelleetkin olivat sen, mitä etelässä nyt lunta oli silloin tällöin.

Ymmärrän päiväkotien huolen, mutta noi esimerkit ovat vaan kovin outoja. Joku yksi varttiuuno ei ole hoksannut kääntää sivua, kun äänikirjan dingeli - kohtaa ei kuulu, niin hyvähän sitä on yleistää. jne.

Uutinen ei vakuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksilla leikkaamisen taidosta: 2000-luvun alussa lapseni päiväkodissa harjoiteltiin tuota taitoa ja lapset saivat todistukseksi "saksien ajokortin". Sitä ei tarvinnut opettaa kotona.

 

Myös saksien käytön opettaminen ja tietenkin mahdollistaminen taidon käyttöön ja lisäoppimiseen eli loputtomaan kuvalehtien silppuamiseen, on vanhempien perustehtäviä. Miten tuon voi edes kotona välttää. Normaali ipana on innoissaan ja tohkeissaan saksiensa kanssa leikkailemassa muutakin kuin mitä on sopivaa leikellä.

Myönnän, askartelin kahdestaan lapsen kanssa ja toki käytimme saksia siinä.

Kuitenkaan se ei poista sitä tosiasiaa, että saksien käyttöä harjoiteltiin myös päiväkodissa ja siitä annettiin todistukset.

Mutta kaikki lapset eivät innostu "loputtomasta kuvalehtien silppuamisesta". Jos paperin silppuaminen on ilo, niin sen voi tehdä käsin repienkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa kääntää sivuja ? Oikeasti ?

Minun eräät sukulaislapset eivät osanneet lukea oikeaa kirjaa ja yrittivät zoomata sitä, kuin tablettia.

🤣🤣🤣😂😅

Niin tein minäkin sanomalehdelle aamukahvilla, muija komensi Specsaversille. Periksi ei anneta...

-setämies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös matikan ja suomen kielen taidot ovat ihan romahtaneet: ei osata laskea lukumääriä, kirjaimia ei tunnisteta, eikä moni osaa kirjoittaa omaa nimeään. Siitä nytkin on eskarialoitettu: kirjoita oma nimesi jotenkuten tunnistettavin kirjaimin. Ja opettele syömään haarukalla.

 

Toisaalta sitten on niitä, joiden kanssa luetaan Harry Potteria, keskustellaan entisistä presidenteistä ja harjoitellaan vähennyslaskuja lukualueella 0 - 100. Tasoerot ovat räjähtäneet käsiin.

Hmm. Kun menin ensinmäiselle luokalle 1960-luvulla, niin siellä luettiin aapiskirjaa. Kaikki oppilaat eivät vielä osanneet aakkosia. Laskemisen opettelu aloitettiin alkeista. Toisinaan äidinkielen opettaja luki luokalle ääneen satukirjaa, esim. Mestaritontun seikkailuja. Mahtoiko kukaan vielä silloin tietää entisistä presidenteistä.

Ainakin meidän alaluokan seinällä oli presidenttejä sekä Suomen kansakoulun isän, Uno Cygneuksen, iso kuva. Pienessä maalaiskolussamme oli siis kaksi "pääluokkaa" eli luokkahuonetta, ala- ja yläluokka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on myös entistä enemmän ikäviä aikuisia. Ennen jos hoitaja huomasi, ettei lapsi osaa vielä jotain asiaa, niin se opetettiin lapselle. Nykyään asiaa päivitellään ensin lapsen aikana toisille hoitajille ja sitten haukutaan vanhemmat netissä. Lapset yleensä oppivat asioita eri tahtiin, joten tuollainen ikävämielinen vertailu on turhaa. Keskity opettamiseen äläkä arvostelemiseen.

Eivätkä ne kaikki aikuisetkaan arjen taitoja hallitse. Appeni on päälle 80-vuotias, eikä hän osaa uida. En usko, että on koskaan luistellutkaan. Siivota ei ainakaan osaa, eikä osaa laittaa ruokaakaan. Eikä se johdu iästä. Ei ole osannut koskaan, eikä halunnut. Ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta, eikä älypuhelinta. Tuskin käyttää edes pankkikorttia. Että turha hirveästi jotain 5-vuotiasta on netissä haukkua. Hänellä on paljon aikaa oppia asioita.

Lapsen olisi tarpeen oppia

Runoilija S aarikoski ei hoitanut juuri mitään asioitaan itse. Ei maksanut laskuja, ei laittanut ruokaa, vaatteet osti vaimo, joka kävi myös nostamassa myönnetyt apurahat. Sen sijaan kirjoitti itsensä Suomen kulttuurihistoriaan.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodit vaatii subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista ja lisäksi vanhempia vaaditaan enemmän opettamaan perustaitoja lapselle ennen päiväkotiin tuomista. 

Syynä tähän on raha. Molemmilla haetaan säästöjä jo ennestään kurimuksessa olevasta varhaiskasvatuksesta. Lapsen etu on vaan keppihevonen.

Money, money, money, lauloi Abba.

Ai, vanhempia vaaditaan opettamaan perustaitoja kotona!

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa kääntää sivuja ? Oikeasti ?

Eivät ole lukeneet. Nykyään on oikeasti vanhempia jotka eivät lue lapsille kirjoja eivätkä käy ulkona. Kivempi räpeltää omaa puhelinta.

Nykyään vanhemmat neuvottelevat lasten kanssa kaikesta. Viimeksi eilen, kun olin kävelyllä, vastaan tulivat isä ja alle kouluikäinen lapsi, lapsella oli jokin pyörillä kulkeva lelu mukanaan. He veivät koko pyörätien leveyden. Isä kysyi lapselta "haluaisitko sä vetää sun lelun syrjään". Ei halunnut. Minä sitten kiersin pientareen kautta.

Sama juttu kun odottelin tilausta hampurilaisravintolassa. Vieressä oli leikkipaikka. Äiti kysyi uudelleen ja uudelleen lapselta (ehkä 4-5v.) että 'Ensio, lähdettäisiinkö jo pois'. Joka kerta poika vastasi kieltävästi. Ateriani tuli, söin sen, lähdin pois. Sinne jäi äiti mankumaan Ensiota tekemään päätöksen pois lähtemisestä.

Tämä jatkuva neuvottelu on merkittävä syy siihen, että mitään perusasioita ei saa lapselle opetettua. Jos lapsi haluaa katsoa älypuhelinta tai tablettia vs. kirjaa niin sit se on niin. Jos lapsi haluaa syödä käsin lautaselta tai että hänelle syötetään tuttilusikalla, niin sit se on niin. Jos lapsi ei halua laittaa kurahousuja, niin sit se on niin. Tätä on milleniaalien mielestä lapsentahtisuus ja lapsen huomioiminen. Samalla varjellaan omaa fragiilia vanhemmuutta, sillä ainoastaan paska äitihän saa lapsen itkemään. Ja lapsen itku ja huutohan ovat pahin mahdollinen juttu, sitä ei vaan kestetä, ei sit millään. Ennemmin annetaan lapsen tunkea käsi kaupan irtokarkkihyllyhin ja musssuttaa sieltä karkkia kuin että otettaisiin huutava rimpuileva penska syliin niin että koko kauppa katsoo.

Lopputuloksen tästä ihmiskokeesta näemme kymmenen vuoden päästä, kun valtaosa teineistä ja nuorista aikuisista on pahoinvoivia, rajattomia ja mt-ongelmista kärsiviä. 

Sehän on hyvä että esikoulussa harjoitellaan perusasioita, pelkkää plussaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän on hyvä että esikoulussa harjoitellaan perusasioita, pelkkää plussaa. 

Kyllä, mutta se ei poista kodin päävastuuta peruskasvatuksesta.

Eskarissa pitäisi jo pystyä keskittymnään muuhunkin kuin vessassa käynnin harjoitteluun ja ruokailuun niin, ettei heitellä sormilla ruokaa pitkin pöytää ja kiukutella, kun ei saa kiilata jonossa.

Oma eskariryhmäni pystyy nyt syyskuussa keskittymään eskaritehtäviin noin 30 min ajan. Olen saanut pidennettyä tätä aikaa kymmenellä minuutilla elokuun alusta, mutta osa lapsista ei vielä tähänkään pysty. Niin huonolla tolalla on lasten keskittymiskyky. Paikoillaan istuminen puolen tunnin ajan ja kaverille keskittymisrauhan antaminen on osalle aivan mahdottomia juttuja. 

Oletko oikeasti tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä eskarissa on tuttua esimerkiksi kuvio, jossa lapsi tuodaan koko ajan myöhässä paikalle. On sanottu miljoona kertaa, että toiminta alkaa tasan klo 8.30. Retkelle lähdetään tasan klo 8.30. Ja vanhemmat selittävät vakavissaan, että kun lapsi ei HALUNNUT nousta aikaisemmin, siksi olemme taas myöhässä. Retkillekin on tuotu lapsi autolla perässä, kun ei ole saatu 6 -vuotiasta ylös sängystä. Lisäksi on ollut useita lapsia, joille vanhemmat ovat antaneet KARKKIA mukaan eskariin ja lapsi käy salaa syömässä sitä naulakolla. Otin vanhemmat puhutteluun ja myönsivät kaiken.

En edes tiedä miten tämä kaikki on mahdollista, mutta tätä tämä on.

Esikouluope

Yhdessä isossa yrityksessä oli aamuliukuma klo 8-9. Yksi työntekijä tuli aina vasta klo 10. Valitteli joskus liian aikaisia aamuja. Oli toimitusjohtaja. Firmaa pyöritti hyvin eikä nipottanut turhista. Edel

Meille esimiestä taas joutuu kannattelemaan, piiloutui pilipaliasioiden taakse, ei ota vastuuta tekemistään virheistä, rivityöntekijätkin tekee asiat paremmin kuin hän,, saa kuitenkin 2-3 krt enemmän kuin tavallinen työntekijä, häntä ei kiinnosta miten työntekijät jaksaa vaan miten työt pyörii, no mä sain onneksi keskusteltua hänen kanssaan suht hyvin omasta jaksamisestani mutta sääliksi käy muita varsinkin noita nuorempia jotka tekee oman jaksamisensa kustannuksella palaen ihan loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmat neuvottelevat lasten kanssa kaikesta. Viimeksi eilen, kun olin kävelyllä, vastaan tulivat isä ja alle kouluikäinen lapsi, lapsella oli jokin pyörillä kulkeva lelu mukanaan. He veivät koko pyörätien leveyden. Isä kysyi lapselta "haluaisitko sä vetää sun lelun syrjään". Ei halunnut. Minä sitten kiersin pientareen kautta.

Sama juttu kun odottelin tilausta hampurilaisravintolassa. Vieressä oli leikkipaikka. Äiti kysyi uudelleen ja uudelleen lapselta (ehkä 4-5v.) että 'Ensio, lähdettäisiinkö jo pois'. Joka kerta poika vastasi kieltävästi. Ateriani tuli, söin sen, lähdin pois. Sinne jäi äiti mankumaan Ensiota tekemään päätöksen pois lähtemisestä.

Tämä jatkuva neuvottelu on merkittävä syy siihen, että mitään perusasioita ei saa lapselle opetettua. Jos lapsi haluaa katsoa älypuhelinta tai tablettia vs. kirjaa niin sit se on niin. Jos lapsi haluaa syödä käsin lautaselta tai että hänelle syötetään tutt

Joo kaupoissa näkee tämän neuvottelun, lapsi päättää mitä kotona syödään ei siis mitään tyyliin "kumman suklaapatukan haluat" Vaan jos lapsi haluaa keskellä viikkoa karkkipussin sehän ostetaan koska lapsi haluaa , mankuu, itkee huutaa jos mennään karkkiosaston ohi. 

Olipa huvittava aloitus, nauroin ääneen.

Jos lapsi syö kiusausta lusikalla mieluummin kuin haarukalla, on se mielipidekysymys, ja fiksua toimintaa. Jos taas lapsi syö keittoa haarukalla, on selvää, että lapsi ei halua syödä lientä vaan käyttää taitavasti haarukkaa saadakseen keitosta vain palaset, jälleen oivaltava valinta.

Miksi eskarissa pitäisi luistella? Oma lapseni luisteli ensimmäisen kerran koulussa, nyt hän harrastaa taitoluistelua. Luistelu sinänsä on luontoa tuhoava ökyharrastus, sitä ei voi harrastaa kuin jäähallissa, koska ulkojäitä on vain pari viikkoa vuodessa, eli ihan hyvä jos saadaan näistä jäähallilajeista sellaisia, ettei oleteta kaikkien niitä harrastavan. Koululuokankin kanssa käyvät jäähallissa luistelemassa, koska luonnonjäitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on hyvä että esikoulussa harjoitellaan perusasioita, pelkkää plussaa. 

Kyllä, mutta se ei poista kodin päävastuuta peruskasvatuksesta.

Eskarissa pitäisi jo pystyä keskittymnään muuhunkin kuin vessassa käynnin harjoitteluun ja ruokailuun niin, ettei heitellä sormilla ruokaa pitkin pöytää ja kiukutella, kun ei saa kiilata jonossa.

Oma eskariryhmäni pystyy nyt syyskuussa keskittymään eskaritehtäviin noin 30 min ajan. Olen saanut pidennettyä tätä aikaa kymmenellä minuutilla elokuun alusta, mutta osa lapsista ei vielä tähänkään pysty. Niin huonolla tolalla on lasten keskittymiskyky. Paikoillaan istuminen puolen tunnin ajan ja kaverille keskittymisrauhan antaminen on osalle aivan mahdottomia juttuja. 

Meidän päikyssä lapset ovat osanneet työskennellä pidempiä aikoja jo 3-vuotiaana, koska päiväkodin aikatauluun on ihan pienestä asti kuulunut 2 tuntia itsenäistä työskentelyä joka päivä. Tämä on se asia, joka teidän päikyssä mokataan. Kannattaa perehtyä montessoripedagogiikkaan. Jos annatte lasten olla päikyssä 4 vuotta kuin pellossa, niin onhan se valtava shokki kun eskarissa yhtäkkiä muutattekin toimintatapaa.