Yritin puhua lapsuuden traumastani ja hoitaja tokaisi

Vierailija kirjoitti:

 

Miten hoitaja olisi voinut asian muuttaa?  Jos ei 40 vuoden aikana opi hyväksymään tosiasiaa, kuolemaa.  Ymmärrän jos on ollut murha tms. 

Jokaisella jolta on kuollut läheinen on oikeus elämänmittaiseen psykoterapiaan verorahoilla kustannettuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Miten hoitaja olisi voinut asian muuttaa?  Jos ei 40 vuoden aikana opi hyväksymään tosiasiaa, kuolemaa.  Ymmärrän jos on ollut murha tms. 

Jokaisella jolta on kuollut läheinen on oikeus elämänmittaiseen psykoterapiaan verorahoilla kustannettuna

Ymmärrän, että provoilet, mutta tässä vielä ihan faktaa. KELA ei automaattisesti hyväksy kaikkia hakemuksia. 

Voit saada Kelan korvaamaa psykoterapiaa, jos olet 1667-vuotias ja

työ- tai opiskelukykysi on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi

olet saanut mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3 kk asianmukaista hoitoa

psykiatrin lausunnon perusteella voidaan arvioida, että kuntoutuspsykoterapia on tarpeen työ- tai opiskelukykysi tukemiseksi tai parantamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan hän oli. 

Et voi muuttaa mennyttä. Sisarus on kuollut ja se on tapahtunut siten kuin tapahtui. Jatka eteenpäin. Nyt vain uhriudut

Kun se trauma on, niin se on. Helvetti että joillekin on hankala ymmärtää, mitä vaikeat kokemukset saa aikaam psykofyysisesti. Ei kukaan halua varsinaisesti kantaa sitä traumaa, mutta jos sellainen on syntynyt, se väkisinkin vaikuttaa koko loppu elämän.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yleinen ja täysin väärä harhaluulo, että se trauma poistuisi johonkin kun sitä on kullekin henkilölle (tai jonkun muun mielestä) käsitelty tarpeeksi. Eihän se nyt mihinkään oman elämän historiasta häviä ja aika ajoin ihan 100% varmuudella nousee vaivaamaan tietyissä elämäntilanteissa jotka jotenkin peilaa sitä mitä aikoinana tapahtui. Se joka väittää että ontäysin toipunut, unohtanut, parantunut traumastaan käyttää kieltämisdefenssiä ja suojaa itseään sillä että väittää "ei tunnu enää missään, aivan yhdentekevä tapahtuma elämässäni". 

Miettikääpä kuinka paljon ihmiset turruttaa traumojensa aiheuttamaa pahaa oloa alkoholiin, muihin päihteisiin tai ihan jopa liialliseen pakkomielteiseen liikkumiseen /urheiluun, pelaamiseen yms. 

traumasta parantuminen ei tarkoita sitä, että se jotenkin maagisesti poistuisi ihmisestä kokonaan eikä sitä voisi koskaan enää edes muistaa, vaan sitä, että sen kanssa voi elää nin ettei se aiheuta halvaannuttavia tai arkea muuten häiritseviä suuria oireita. Että siitä tulee yksi tapahtuma muiden joukossa, sellainen, josta voi ajatella vaikkapa niin, "että olisi voinut vaikka jäädä tapahtumatta, mutta se kuitenkin tapahtui eikä sille mitään voi. Olen käsitellyt sen eikä se haittaa enää elämää"

Miksi eräillä on niin kova tarve vääristella niiden ihmisten viestejä, joissa kerrotaan, että traumasta voi parantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yleinen ja täysin väärä harhaluulo, että se trauma poistuisi johonkin kun sitä on kullekin henkilölle (tai jonkun muun mielestä) käsitelty tarpeeksi. Eihän se nyt mihinkään oman elämän historiasta häviä ja aika ajoin ihan 100% varmuudella nousee vaivaamaan tietyissä elämäntilanteissa jotka jotenkin peilaa sitä mitä aikoinana tapahtui. Se joka väittää että ontäysin toipunut, unohtanut, parantunut traumastaan käyttää kieltämisdefenssiä ja suojaa itseään sillä että väittää "ei tunnu enää missään, aivan yhdentekevä tapahtuma elämässäni". 

Miettikääpä kuinka paljon ihmiset turruttaa traumojensa aiheuttamaa pahaa oloa alkoholiin, muihin päihteisiin tai ihan jopa liialliseen pakkomielteiseen liikkumiseen /urheiluun, pelaamiseen yms. 

traumasta parantuminen ei tarkoita sitä, että se jotenkin maagisesti poistuisi ihmisestä kokonaan ei i7

. Että siitä tulee yksi tapahtuma muiden joukossa, sellainen, josta voi ajatella vaikkapa niin, "että olisi voinut vaikka jäädä tapahtumatta, mutta se kuitenkin tapahtui eikä sille mitään voi. Olen käsitellyt sen eikä se haittaa enää elämää"

Sinänsä jännä, että tuo oli ajatukseni, kun olin traumatisoitunut. Olin niin irti todellisuudesta. Kuvittelin käsitelleeni tai vähintään eläneeni yli kaiken ja nyt kaikki hyvin ja menneisyys takana. Kunka väärässä olinkaan. 

Olisiko monella naisella menopaussi se joka laittaa kaivelemaan 40 vuotta vanhat asiat esiin.  Kovalevy alkaa vanhentumisen, vanhana ei muista uusia asioita vaan on lapsuudessa ja äidin kanssa marjassa.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko monella naisella menopaussi se joka laittaa kaivelemaan 40 vuotta vanhat asiat esiin.  Kovalevy alkaa vanhentumisen, vanhana ei muista uusia asioita vaan on lapsuudessa ja äidin kanssa marjassa.

Itse en mieti pätkääkään niitä vanhoja asioita. Niin vaan ovat silti tuhonneet terveyteni. Tuskin puhun vanhemmista edes terapiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Miten hoitaja olisi voinut asian muuttaa?  Jos ei 40 vuoden aikana opi hyväksymään tosiasiaa, kuolemaa.  Ymmärrän jos on ollut murha tms. 

Jokaisella jolta on kuollut läheinen on oikeus elämänmittaiseen psykoterapiaan verorahoilla kustannettuna

Ymmärrän, että provoilet, mutta tässä vielä ihan faktaa. KELA ei automaattisesti hyväksy kaikkia hakemuksia. 

Voit saada Kelan korvaamaa psykoterapiaa, jos olet 1667-vuotias ja

työ- tai opiskelukykysi on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi

olet saanut mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3 kk asianmukaista hoitoa

psykiatrin lausunnon perusteella voidaan arvioida, että kuntoutuspsykoterapia on tarpeen työ- tai opiskelukykysi tukemiseksi tai parantamiseksi.

Ja terapiassa on omavastuuosuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan että nyt eletään nykyaikaa, hyvää, valistunutta, ihmiset fiksuja, miksi kuitenkin on vilja eerikoita ja joensuun poikia,  lapsia otetaan huostaan väkivallan ja huumeiden keskeltä?  Miehet tappavat puolisoitaan ja päinvastoin, aikuiset miehet ja naiset vanhempiaan.

Täälläkin "nimitellään"  koko ajan isovanhempien ikäisiä ja heitä vanhempia siitä kun  kovettivat itseään ja jaksoivat elämän.  Oli perheväkivaltaa ja itsemurhia. ( nyt poliisin mukaan huumeet ja itsemurhat nuorempien yleisin kuolinsyy.)

Onko nytkään sen ihmeemmin parempi aika?  Vaikka mt-hoitokaan ei ole enää mikään tabiu.  Pikemminkin muotijuttu, kai  on ihan muodikastakin toimistoissa kahvitunnilla vaihtaa mielipiteitä terapeuteista ja puhua psykologista jargonia?  

Viiskymppinen miettii kaiken p

tupakointi ja alkoholinkäyttökin on eräänlainen itsemurha. HIdas sellainen toki eikä toimi 100 % kaikille, mutta monelle toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti toisten ihmisten kokemien asioiden vähättelybei ole mitenkään harvinaista kun tätäkin keskustelua lukee. Voisiko joku tällaista vähättelyä harrastava kertoa syyn, miksi halutaan vähätellä toisten ihmisten kokemia asioita, vastoinkäymisiä ja niitä traumojakin?

Persoonallisuushäirkötä veikkaan. Pershäiriöiset rakastavat muiden pilkkaamista ja sitä, että voivat asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Tosin ovat siellä vain omasta näkökulmastaan, muut pitävät pershäiriöisen toimintaa lähinnä säälittävänä huomionhakuisuutena.

Miksi te vähättelette niiden ihmisten panosta tähän keskusteluun, jotka tulevat kertomaan, että traumasta voi päästä yli ja tuovat arvokkaan panoksensa mukaan kertomalla että he ovat päässeet. Koittakaa ymmrätää, että ihmisiä on erilaisia. Toiset ovat ratkaisukeskeisiä ja he toimivat niin, että kertovat erilaisia tapoja ratkaista ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti toisten ihmisten kokemien asioiden vähättelybei ole mitenkään harvinaista kun tätäkin keskustelua lukee. Voisiko joku tällaista vähättelyä harrastava kertoa syyn, miksi halutaan vähätellä toisten ihmisten kokemia asioita, vastoinkäymisiä ja niitä traumojakin?

Persoonallisuushäirkötä veikkaan. Pershäiriöiset rakastavat muiden pilkkaamista ja sitä, että voivat asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Tosin ovat siellä vain omasta näkökulmastaan, muut pitävät pershäiriöisen toimintaa lähinnä säälittävänä huomionhakuisuutena.

Miksi te vähättelette niiden ihmisten panosta tähän keskusteluun, jotka tulevat kertomaan, että traumasta voi päästä yli ja tuovat arvokkaan panoksensa mukaan kertomalla että he ovat päässeet. Koittakaa ymmrätää, että ihmisiä on erilaisia. 

Koska nämä ihmiset eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Panoksensa on kaikkea muuta kuin arvokas. 

Kysyin tekoälyltä, onko mahdollista parantua traumasta "asenteella" ja vain laittaa asiat sivuun. Oli sitä mieltä, että ei voi vaan trauma voi nousta eteen ihan koska vaan, joten on turhaa kehua sillä, että on hoitanut traumansa sillä, ettei hoida niitä. 

Osa täällä kirjoittavista ei edes ymmärrä sanan trauma merkitystä.

Ei se ole sitä, että *ei ole päässyt yli* jostain asiasta, vaikka lapsuudessa oman vanhemman kuolemasta, vaan sitä, minkä jäljen se tapahtuma jätti meihin. Se jätti pelon, ahdistuksen, paniikkihäiriön, unettomuuden, sairaudenpelon, hylkäämispelon ym. Nuo toimii sellaisilla mekanismeilla, että ei niitä vain nypitä pois; ihminen kasvaa niiden verhoilemana ja lopulta ne juurtuu sinne hermostoon. Henkilö on kyllä käsitellyt vaikka juuri sen kuolemantapauksen, mutta silti se trauman aiheuttama reagointi nostaa päätään vaikkapa uudessa elämänkriisissä aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tämä maa kaipaa jonkun niin kutsutun "mielenterveysrauhan". On kaikenlaisia kehorauhoja ja vaaterauhoja ja pitää kunnioittaa kaikenlaista touhua. Minusta kenenkään ei tarvitsisi kuunnella yhtään mitään mäkätystä ja syyllistämistä mitä tulee mielenterveyden asioihin.

Nythän jokaisella on näköjään oikeus mennä laukomaan ihan mitä röyhkeää mitä mieleen juolahtaa. 

Täysin tuntemattomat, mitään tietämättömät ihmiset eivät ole oikeutettuja sanomaan mitään koskien toisen oikeutta saada hoitoa mielenterveyden ongelmiin. Se ei ole kenenkään nobodyn asia mennä määrittelemään, onko toinen turha märehtijä, vai "ihan asiasta" hoidon piirissä.

Eikä se ole kenenkään ääliön päätettävissä kuinka kauan joku saa käydä terapiassa. Eikä se ole samaisten pässinpäitten päätettävissä, miten pitkään jonkun trauman jälkeen sitä saa lähteä hoitamaan ja miten.

Ennen ihmiset haukkuiva

sinä teet virheen siinä, että kuvittelet tietäväsi jotain toisen tietämättömyydestä tai osaamattomuudesta vain pahimmillaan yhden kirjoituksen perusteella. Siinä missä huudat rauhan perään, niin samalla haukut toisia ääliöiksi. Kuinkas on heidän rauhansa laita? On totta, että ihmisten tulisi netissäkin opetella kirjoittamaan enemmän kieli keskellä suuta, mutta vastuu on aina myös kirjoitusten lukijalla. On opeteltava lukemaan kirjoitukset neutraalisti  - ettei siten tule vedeltyä liian hätäisiä johtopäätöksiä. Hyvin usein ihmiset kuitenkin tulkitsevat kirjoituksia väärin ja se voi tapahtua ihan vaikka kirjoituksen ensimmäisen sanan perusteella, joka lukijalle on jostain syystä negatiivinen, mutta kirjoittajalle itselleen sana on voinutkin olla täysin neutraali. 

Jos haluat tukea (vaikka tässä tapauksessa ap:ta) jotakuta hankalan elämänvaiheen aikana ja koet, että häntä kohdellaan kaltoin, niin paras keino ei ole alkaa haukkua toisia, koska se vain provosoi vastapuolta (olipa vastapuoli tahallaisesti trollaava tai joutunut tilanteeseen vasten tahtoaan (siihen joutuu helposti, jos tulee haukutuksi asiasta a vaikkei kirjoittajalla ollut mitään tarkoitusta sanoa a, tai ajatella, että a)

Paras tapa on vain sivuuttaa kaikki viestit, joiden kohdalla itsessä nousee negatiiviset tunteet ja ihan vain neutraalisti vasta sille ketjun aloittajalle. Sillä lailla haukkujat vähenee, koska he eivät saa materiaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Osa täällä kirjoittavista ei edes ymmärrä sanan trauma merkitystä.

Ei se ole sitä, että *ei ole päässyt yli* jostain asiasta, vaikka lapsuudessa oman vanhemman kuolemasta, vaan sitä, minkä jäljen se tapahtuma jätti meihin. Se jätti pelon, ahdistuksen, paniikkihäiriön, unettomuuden, sairaudenpelon, hylkäämispelon ym. Nuo toimii sellaisilla mekanismeilla, että ei niitä vain nypitä pois; ihminen kasvaa niiden verhoilemana ja lopulta ne juurtuu sinne hermostoon. Henkilö on kyllä käsitellyt vaikka juuri sen kuolemantapauksen, mutta silti se trauman aiheuttama reagointi nostaa päätään vaikkapa uudessa elämänkriisissä aikuisena.

Monesti ne, jotka ovat hups vaan päässeet yli, ovat tehneet sen jollain kompensaatiokeinolla. Esimerkiksi välttelevällä kiintymyksellä, mikä toistuu sitten läpi elämän. Ja jonkun miehestä se on ok. Mutta yleisesti katsottuna se on ihmisen omalle psyykelle epäterveellinen ja kumppanille myös. Ja omille lapsille. 

sinä teet virheen siinä, että kuvittelet tietäväsi jotain toisen tietämättömyydestä tai osaamattomuudesta vain pahimmillaan yhden kirjoituksen perusteella. Siinä missä huudat rauhan perään, niin samalla haukut toisia ääliöiksi. Kuinkas on heidän rauhansa laita? On totta, että ihmisten tulisi netissäkin opetella kirjoittamaan enemmän kieli keskellä suuta, mutta vastuu on aina myös kirjoitusten lukijalla. On opeteltava lukemaan kirjoitukset neutraalisti  - ettei siten tule vedeltyä liian hätäisiä johtopäätöksiä. Hyvin usein ihmiset kuitenkin tulkitsevat kirjoituksia väärin ja se voi tapahtua ihan vaikka kirjoituksen ensimmäisen sanan perusteella, joka lukijalle on jostain syystä negatiivinen, mutta kirjoittajalle itselleen sana on voinutkin olla täysin neutraali. 

 

Jos haluat tukea (vaikka tässä tapauksessa ap:ta) jotakuta hankalan elämänvaiheen aikana ja koet, että häntä kohdellaan kaltoin, niin paras keino ei ole alkaa haukkua toisia, koska se vain provosoi vastapuolta (olipa vastapuoli tahallaisesti trollaava tai joutunut tilanteeseen vasten tahtoaan (siihen joutuu helposti, jos tulee haukutuksi asiasta a vaikkei kirjoittajalla ollut mitään tarkoitusta sanoa a, tai ajatella, että a)

 

Paras tapa on vain sivuuttaa kaikki viestit, joiden kohdalla itsessä nousee negatiiviset tunteet ja ihan vain neutraalisti vasta sille ketjun aloittajalle. Sillä lailla haukkujat vähenee, koska he eivät saa materiaalia. 

Tuota noin arvon henkilö.

Kyllä sen nyt aika moni muukin on huomannut noista kirjoituksista mitä täällä on, ettei kirjoittaja yhtään tiedä mitä tarkoittaa trauma käsitteenä, vaan sotkee sen vastoinkäymiseen tai johonkin ikävään juttuun josta EI OLE JÄÄNYT TRAUMAA. Silloin on ihan paikallaan puhua tietämättömyydestä, sori siitä jos pahoitit mielesi.

Sitä paitsi tuo teksti johon vastasit on kirjoitettu YLEISESTI, niin sinun on turha siitä vetää pultteja, vaikka varmasti se sinuakin koskee.

Sanot että hyvin usein ihmiset tulkitsevat kirjoituksia väärin, ja että minä olen nyt vaan väärin ymmärtänyt, kun haluan mielenterveysrauhaa.

Jos sinä et herran jumala, ymmärtänyt mitä tarkoitin sillä, niin älä nyt helkkarissa tule esittämään, että ne roolit on niin päin, että muut ei ymmärrä kirjoituksia, kun SINÄ OLET SE JOKA EI YMMÄRRÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Miten hoitaja olisi voinut asian muuttaa?  Jos ei 40 vuoden aikana opi hyväksymään tosiasiaa, kuolemaa.  Ymmärrän jos on ollut murha tms. 

Jokaisella jolta on kuollut läheinen on oikeus elämänmittaiseen psykoterapiaan verorahoilla kustannettuna

Ymmärrän, että provoilet, mutta tässä vielä ihan faktaa. KELA ei automaattisesti hyväksy kaikkia hakemuksia. 

Voit saada Kelan korvaamaa psykoterapiaa, jos olet 1667-vuotias ja

työ- tai opiskelukykysi on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi

olet saanut mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3 kk asianmukaista hoitoa

psykiatrin lausunnon perusteella voidaan arvioida, että kuntoutuspsykoterapia on tarpeen työ- tai opiskelukykysi tukemiseksi tai parantamiseksi.

Kela ei ole ainoa taho joka myöntää maksusitoomuksia terveyspalveluihin.

Vierailija kirjoitti:

sinä teet virheen siinä, että kuvittelet tietäväsi jotain toisen tietämättömyydestä tai osaamattomuudesta vain pahimmillaan yhden kirjoituksen perusteella. Siinä missä huudat rauhan perään, niin samalla haukut toisia ääliöiksi. Kuinkas on heidän rauhansa laita? On totta, että ihmisten tulisi netissäkin opetella kirjoittamaan enemmän kieli keskellä suuta, mutta vastuu on aina myös kirjoitusten lukijalla. On opeteltava lukemaan kirjoitukset neutraalisti  - ettei siten tule vedeltyä liian hätäisiä johtopäätöksiä. Hyvin usein ihmiset kuitenkin tulkitsevat kirjoituksia väärin ja se voi tapahtua ihan vaikka kirjoituksen ensimmäisen sanan perusteella, joka lukijalle on jostain syystä negatiivinen, mutta kirjoittajalle itselleen sana on voinutkin olla täysin neutraali. 

 

Jos haluat tukea (vaikka tässä tapauksessa ap:ta) jotakuta hankalan elämänvaiheen aikana ja koet, että häntä kohdella

ottaapa sinulla hermoon :) Ymmärsin viestisi, sinä et minun ja edelleen olen sitä mieltä ettet sinä voi tietää toisen tietämättömyydestä mitään yksittäisen viestin perusteella. Ethän sinä edes tiedä mistä syystä ihminen viestinsä kirjoitti. Sen sijaan revit pelihoususi heti kättelyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyin rakenteellisen dissosiaation hintaa tekoälyltä. Tuli valtava määrä tekstiä eri asioista, mihin se elämässä vaikuttaa heikentävästi. Olet koko ajan jollain tasolla irti itsestäsi. Tässä on lopun tiivistelmä, joka sitten jää ympäripyöreäksi, mutta nyt ei ole aikaa parempaan. 

Hoitamaton dissosiaatio ja sen hinta ovat siis monivaiheisia ja voivat ilmetä eri tavoin riippuen yksilön elämäntilanteesta ja trauman laadusta. Hoitamattomuus voi vaikuttaa niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisesti, ja vaikuttaa koko elämänlaatuun. Toisaalta hoito, kuten trauma-keskeinen terapia, voi auttaa dissosiaation hallinnassa ja tarjota ihmiselle mahdollisuuden parantua ja toipua.

Mulla ilmenee välillä sellaista että näen ihmiset vanhempina kuin he ovat, koska itse olen tuolloin lapsi aikuisen kehossa. Nuo "kohtaukset" yleensä ilmaantuvat todella lievinä eivätkä välttämättä haittaa mitenkään muutoin. Hurjimmat kohtaukset ovat sellaisia että en muista niistä mitään. 

En välttämättä tunnista tuntemiani ihmisiä kasvoista tavatessani heitä, koska silloin olen tilassa jolloin en ole vielä heitä tavannut. Yleensä kuitenkin tunnen heidät tervehtimisien jälkeen.. Onneksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin rakenteellisen dissosiaation hintaa tekoälyltä. Tuli valtava määrä tekstiä eri asioista, mihin se elämässä vaikuttaa heikentävästi. Olet koko ajan jollain tasolla irti itsestäsi. Tässä on lopun tiivistelmä, joka sitten jää ympäripyöreäksi, mutta nyt ei ole aikaa parempaan. 

Hoitamaton dissosiaatio ja sen hinta ovat siis monivaiheisia ja voivat ilmetä eri tavoin riippuen yksilön elämäntilanteesta ja trauman laadusta. Hoitamattomuus voi vaikuttaa niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisesti, ja vaikuttaa koko elämänlaatuun. Toisaalta hoito, kuten trauma-keskeinen terapia, voi auttaa dissosiaation hallinnassa ja tarjota ihmiselle mahdollisuuden parantua ja toipua.

Mulla ilmenee välillä sellaista että näen ihmiset vanhempina kuin he ovat, koska itse olen tuolloin lapsi aikuisen kehossa. Nuo "kohtaukset" yleensä ilmaantuvat todella lievinä eivätkä vält

No niin. Eli tässä näkee trauman, vaikkei kirjoittaja kieri säälitellen itseään. Ja tuo on nyt toiminut tuohon asti. 

Itselläni tuli se päivä, kun oli pakko olla aikuinen ja dissosiaatio alkoi syödä tunteja päivästä ja haitata velvollisuuksista selviämistä, enkä lopulta enää selvinnyt niistäkään. 

Joku on sanonut, että se parhaiten nauraa, jolla on parhaat lääkkeet niin ihan samalka tavoin "paras redilienssi" on ihmisellä, jolla on vahvin dissosiaatio.

Siinä kohtaa ei enää ole tervettä nähnytkään, kun elämä kaatuu joka nurkalta, on mennyt työ työkykyineen ja säästöt ja yhteiskunnan tuki tulee pätkinä, on ilman yrittämistä kuin mitään outoa ja pahaa ei tapahtuisi vaan voi hymyillä, laulaa ja tanssia.