Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yritin puhua lapsuuden traumastani ja hoitaja tokaisi
17.09.2025 |
Että "Et sinä voi loputtomiin sen taakse piiloutua". Traumana siis sisaruksen kuolema. Tuntui aika kylmäkiskoiselta tokaisulta ja ymmärtämättömyydeltä siitä miten paljon lapsuuden traumat voi vaikuttaa psyykkiseen kehitykseen. Oli varmaan myöskin haluttomuutta auttaa siinä asiassa. Pahoitin mieleni.
Kommentit (888)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60 vuotta sitten suomalaisten oli vain selvittävä omin avuin, kun ei ollut mitään terapioita.
Ja tilastoista sitten näkyykin tulokset.
Niin, sen ajan ihmisten syytä että nuorten mt-eläkeläisten määrä on suuri.
Entisajan työelämä oli hyvin erilaista kuin nykyinen. Ennen hyvin monet naiset olivat työelämän ulkopuolella, hoitivat lapsia kotona, tai sitten tekivät työtä kodin maatilalla. Varsinkin maaseudulla asuvilla oli hyvin yleistä, ettei perheen äiti ollut koskaan palkkatyössä kodin ulkopuolella. Eipä tuossa varmaan kukaan mielenterveydestä puhunutkaan kun äidillä oli hoidettavana nelj
"40-luvulta 60-luvulle oli vielä melko tavallista että äiti hoiti kotona lapsia, varsinkin maaseudulla. Tietenkään kaikki eivät olleet kotona, mutta monet, varsinkin lasten syntymän jälkeen."
Suomi oli maatalousyhteiskunta ja suurin osa ihmisistä eli maatiloilla. Eli kotonaan. Tekivät töitä. Kuuskytluvulla tapahtui se radikaali rakennemuutos, joka toki oli alkanut jo teollistumisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60 vuotta sitten suomalaisten oli vain selvittävä omin avuin, kun ei ollut mitään terapioita.
Ja tilastoista sitten näkyykin tulokset.
Niin, sen ajan ihmisten syytä että nuorten mt-eläkeläisten määrä on suuri.
Entisajan työelämä oli hyvin erilaista kuin nykyinen. Ennen hyvin monet naiset olivat työelämän ulkopuolella, hoitivat lapsia kotona, tai sitten tekivät työtä kodin maatilalla. Varsinkin maaseudulla asuvilla oli hyvin yleistä, ettei perheen äiti ollut koskaan palkkatyössä kodin ulkopuolella. Eipä tuossa varmaan kukaan mielenterveydestä puhunutkaan kun äidillä oli hoidettavana neljästä kymmeneen lasta ja ehkä vielä maatilan töi
Olen suvusta, jossa naiset ovat tehneet palkkatyötä. Jo 1910-luvulla syntyneet.
Ennen perheet ja suvut olivat suurempia ja tiiviimpiä. Mekin tapasimme sukulaisia joka vkonloppu 70-luvulla. Yksinäisyys on ongelma. Kun henkilö jää vaikeiden asioiden kanssa yksin, ongelma räjähtää käsiin. Kun kaikki kärsivät yhdessä samoja oloja, ei ole sinänsä mitään "erityistä" traumatisoivaa, on järkyttävät olosuhteet.
Aiemmin moni perheenpää ratkaisi vaikeudet oman käden tai alkoholin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yleinen ja täysin väärä harhaluulo, että se trauma poistuisi johonkin kun sitä on kullekin henkilölle (tai jonkun muun mielestä) käsitelty tarpeeksi. Eihän se nyt mihinkään oman elämän historiasta häviä ja aika ajoin ihan 100% varmuudella nousee vaivaamaan tietyissä elämäntilanteissa jotka jotenkin peilaa sitä mitä aikoinana tapahtui. Se joka väittää että ontäysin toipunut, unohtanut, parantunut traumastaan käyttää kieltämisdefenssiä ja suojaa itseään sillä että väittää "ei tunnu enää missään, aivan yhdentekevä tapahtuma elämässäni".
Miettikääpä kuinka paljon ihmiset turruttaa traumojensa aiheuttamaa pahaa oloa alkoholiin, muihin päihteisiin tai ihan jopa liialliseen pakkomielteiseen liikkumiseen /urheiluun, pelaamiseen yms.
Kyllä se voi poistua. Mutta ei pelkästään sillä, että siitä puhuu.
Aika tyhmää verrata siihen että kyllä ennenkin koettiin kaikkea kurjaa eikä saatu traumoja. Ennen, 50-luvulla, lapsella oli olikohan 18-kertainen riski joutua perhesurman uhriksi verrattuna nykypäivään. Mutta ei saatu traumoja eikä käyty terapiassa!!
Ehkäpä olisi pitänyt puhua kuitenkin?
Ja yleensäkin vertailla eri ihmisten kokemuksia. Se että sinä et saanut traumaa ei tarkoita yhtään mitään, trauman saaneen kokemus on erilainen kuin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on käynyt 60-70 - luvulla terapiassa psykiatrin luona. Hän säilytti näin toiminta ja työkykynsä, mikä oli psykopaatti puolison jäljiltä vaarantunut.
Vierailija kirjoitti:
Ja yleensäkin vertailla eri ihmisten kokemuksia. Se että sinä et saanut traumaa ei tarkoita yhtään mitään, trauman saaneen kokemus on erilainen kuin sinun.
Yleensä ne vertailijat ovat niitä, jotka traumatisoivat muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joku potee 40 vuoden takaista lapsuuttaan tokko työkaverit tai sivulliset ovat siihen silloin vaikuttaneet.
Joskus 2011 - 2013 sattui valtava määrä perhesurmia, yli 20 lasta. Mutta vanhaa aikaahan se on jo. ( laajasalo, bulevardi, ulvila, jäänyt mieleen ja silloinen aika, kun niiden määrää ihmettelin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yleensäkin vertailla eri ihmisten kokemuksia. Se että sinä et saanut traumaa ei tarkoita yhtään mitään, trauman saaneen kokemus on erilainen kuin sinun.
Yleensä ne vertailijat ovat niitä, jotka traumatisoivat muita.
Tai niillä vertailijoilla voi olla joku oma trauma, mitä eivät halua myöntää.
Kaveripiirissäni on tällainen, joka jäi orvoksi lapsena ja hänellä on hyvin jyrkät asenteet toisten ihmisten vastoinkäymisiä kohtaan. Esimerkiksi kun joltain kuolee isovanhempi tai joku muu läheinen sanoo tämä että rihän tuo vielä mitään ja alkaa kertoa siitä miten menetti vanhempansa nuorena ja on selvinnyt siitä niin hyvin että ei tosikaan. Sama juttu monessa muussa asiassa. Kun yhdellä oli väkivaltainen vanhempi johon ei halunnut olla yhteydessä, koki asiakseen kertoa tälle miten tämän pitäisi arvostaa vanhempiaan, koska kaikilla ei ole vanhemmat edes elossa, kuten hänellä.
Toisin sanoen ei selvästikään ole päässyt mihinkään vanhempiensa menetyksestä vaan jumittaa siinä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yleensäkin vertailla eri ihmisten kokemuksia. Se että sinä et saanut traumaa ei tarkoita yhtään mitään, trauman saaneen kokemus on erilainen kuin sinun.
Yleensä ne vertailijat ovat niitä, jotka traumatisoivat muita.
Tai niillä vertailijoilla voi olla joku oma trauma, mitä eivät halua myöntää.
Kaveripiirissäni on tällainen, joka jäi orvoksi lapsena ja hänellä on hyvin jyrkät asenteet toisten ihmisten vastoinkäymisiä kohtaan. Esimerkiksi kun joltain kuolee isovanhempi tai joku muu läheinen sanoo tämä että rihän tuo vielä mitään ja alkaa kertoa siitä miten menetti vanhempansa nuorena ja on selvinnyt siitä niin hyvin että ei tosikaan. Sama juttu monessa muussa asiassa. Kun yhdellä oli väkivaltainen vanhempi johon ei halunnut olla yhteydessä, koki asiakseen kertoa tälle miten täm
Esim narsistinen pers häiriö syntyy lapsuustraumasta. Ja he jäävät tunne - elämältään lapsiksi. Hyvin harva kokee halua hoitaa tuota traumaansa.
Ne ihmiset, jotka aidosti haluavat hoitaa itseään, ovat niitä, joita nuo tyypit jyräävät.
Vierailija kirjoitti:
No jos joku potee 40 vuoden takaista lapsuuttaan tokko työkaverit tai sivulliset ovat siihen silloin vaikuttaneet.
Joskus 2011 - 2013 sattui valtava määrä perhesurmia, yli 20 lasta. Mutta vanhaa aikaahan se on jo. ( laajasalo, bulevardi, ulvila, jäänyt mieleen ja silloinen aika, kun niiden määrää ihmettelin.)
Mitä tarkoitat työkaverit tai sivulliset? Yleensä lapsena väkivallan kohteena tai laiminlyötynä, joutuu samanlaisten ihmisten kohteeksi aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos joku potee 40 vuoden takaista lapsuuttaan tokko työkaverit tai sivulliset ovat siihen silloin vaikuttaneet.
Joskus 2011 - 2013 sattui valtava määrä perhesurmia, yli 20 lasta. Mutta vanhaa aikaahan se on jo. ( laajasalo, bulevardi, ulvila, jäänyt mieleen ja silloinen aika, kun niiden määrää ihmettelin.)
Tämä onkin nähtävissä tilastoissa erityisenä poikkeuksena. Tilastoja kuitenkin tarkastellaan aina pidemmillä aikaväleillä joten yksittäiset vuodet eivät kerro vielä mitään koko ajasta.
Samalla tavalla kuin esimerkiksi Kaakkois-Aasian tsunami näkyi poikkeuksellisena piikkinä lapsikuolleisuudessa vuonna 2004, mikä johtui tsunamin lapsiuhreista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsikuolleisuus olisi nyt taas 2000-luvulla lähelläkään sitä mitä se oli 1900-luvun alussa.
En ymmärrä miksi pitää puhua lapsuuden traumasta hoitajalle. Ei ketään kiinnosta tunteiden vellominen kun se ei johda mihinkään. Miksi et puhu asiasta niiden kanssa joita asia koskettaan ja unohda sitten koko asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yleensäkin vertailla eri ihmisten kokemuksia. Se että sinä et saanut traumaa ei tarkoita yhtään mitään, trauman saaneen kokemus on erilainen kuin sinun.
Yleensä ne vertailijat ovat niitä, jotka traumatisoivat muita.
Tai niillä vertailijoilla voi olla joku oma trauma, mitä eivät halua myöntää.
Kaveripiirissäni on tällainen, joka jäi orvoksi lapsena ja hänellä on hyvin jyrkät asenteet toisten ihmisten vastoinkäymisiä kohtaan. Esimerkiksi kun joltain kuolee isovanhempi tai joku muu läheinen sanoo tämä että rihän tuo vielä mitään ja alkaa kertoa siitä miten menetti vanhempansa nuorena ja on selvinnyt siitä niin hyvin että ei tosikaan. Sama juttu monessa muussa asiassa. Kun yhdellä oli väkivaltainen vanhempi johon ei halunnut olla yhteydessä, koki asiakseen kertoa tälle miten täm
Onko sinulla sellainen ajatus, että tämä henkilö HALUAA olla tuollainen, jos saisi itse valita? Minun ystäväni, joka on lapsena menettänyt vanhempansa, tiedostaa itse oman negatiivisuutensa, muttei pelkkä tietoisuus auta siihen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää puhua lapsuuden traumasta hoitajalle. Ei ketään kiinnosta tunteiden vellominen kun se ei johda mihinkään. Miksi et puhu asiasta niiden kanssa joita asia koskettaan ja unohda sitten koko asiaa.
Miksi sinä vellot tuossa vellomisessa?
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat joutuvat sanomaan epämieluisia asioita. Esim lihaville ja diabeetikoille. Joku loukkaantuu, joku ehkä muuttaa tapojaan.
No näin osa kokee tehtäväkseen. Olin juuri sairastunut loppuelämäksi autoimmuunisairauteen ja kärsinyt viimeiset 1,5 vuotta sen vaikeista oireista. Hoitaja päätti keskittyä siihen, että painan 71 kg (168 cm) ja vähintään 5 kg pikainen painonpudotus olisi välttämätön. Sekä hyvän kolesterolin kaksi desimaalia liian alhaiseen määrään, kokonaiskolesterolin ollessa hyvällä alueella. Niin hyvällä, että toinen hoitaja kysyi, noudatanko todella tiukkaa ruokavaliota.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää puhua lapsuuden traumasta hoitajalle. Ei ketään kiinnosta tunteiden vellominen kun se ei johda mihinkään. Miksi et puhu asiasta niiden kanssa joita asia koskettaan ja unohda sitten koko asiaa.
Tuohan nyt on tyhmin ja asiantuntemattomin ohje ikinä. Mikään kohta ei mene oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yleensäkin vertailla eri ihmisten kokemuksia. Se että sinä et saanut traumaa ei tarkoita yhtään mitään, trauman saaneen kokemus on erilainen kuin sinun.
Yleensä ne vertailijat ovat niitä, jotka traumatisoivat muita.
Tai niillä vertailijoilla voi olla joku oma trauma, mitä eivät halua myöntää.
Kaveripiirissäni on tällainen, joka jäi orvoksi lapsena ja hänellä on hyvin jyrkät asenteet toisten ihmisten vastoinkäymisiä kohtaan. Esimerkiksi kun joltain kuolee isovanhempi tai joku muu läheinen sanoo tämä että rihän tuo vielä mitään ja alkaa kertoa siitä miten menetti vanhempansa nuorena ja on selvinnyt siitä niin hyvin että ei tosikaan. Sama juttu monessa muussa asiassa. Kun yhdellä oli väkivaltainen vanhempi johon ei halunnut olla
Onko sinulla sellainen ajatus, että tämä henkilö HALUAA olla tuollainen, jos saisi itse valita? Minun ystäväni, joka on lapsena menettänyt vanhempansa, tiedostaa itse oman negatiivisuutensa, muttei pelkkä tietoisuus auta siihen.
Sitähän minä en voi tietää mitä hän haluaa, en ole kysynytkään. Me muut emme voi sille mitään että hän on menettänyt lapsena vanhempansa.
Alue: Aihe vapaa
40-luvulta 60-luvulle oli vielä melko tavallista että äiti hoiti kotona lapsia, varsinkin maaseudulla. Tietenkään kaikki eivät olleet kotona, mutta monet, varsinkin lasten syntymän jälkeen.