Yritin puhua lapsuuden traumastani ja hoitaja tokaisi

Vierailija kirjoitti:

En oo ikinä ymmärtänyt tuota trauma-lässytystä. Kaikilta on kuollut läheisiä. Lapsuudessa voi velloa vaikka loputtomiin, mutta pitääkö näitä naisten länkytyskerhoja tukea verorahoilla.

Ja mikä "hoitaja" tässä oli kyseessä. Eikö tuollaiset enemmän kuulus psykiatrian piiriin, jos johonkin. Toisaalta vastahan ylelläkin oli se joku psykiatri puhumassa, että ihmiset velloo liikaa tunteissansa. Amerikkalaisista tv-sarjoista ja elokuvista kai on opittu, että psykiatri on se kiva juttelukaveri jonka kanssa voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, ja tämä kuuntelee, ja ehkä joskus tarjoaa jotain neuvoja. No, amerikassakin nää palvelut oli vain ylemmän keskiluokan luksuspalveluja, ja ne maksettiin itse joko suoraan tai kalliin vakuutuksen kautta

Läheisen kuolema ja trauma/traumaattinen taoahtuma ovat ihan eri asioita

Vierailija kirjoitti:

En oo ikinä ymmärtänyt tuota trauma-lässytystä. Kaikilta on kuollut läheisiä. Lapsuudessa voi velloa vaikka loputtomiin, mutta pitääkö näitä naisten länkytyskerhoja tukea verorahoilla.

Ja mikä "hoitaja" tässä oli kyseessä. Eikö tuollaiset enemmän kuulus psykiatrian piiriin, jos johonkin. Toisaalta vastahan ylelläkin oli se joku psykiatri puhumassa, että ihmiset velloo liikaa tunteissansa. Amerikkalaisista tv-sarjoista ja elokuvista kai on opittu, että psykiatri on se kiva juttelukaveri jonka kanssa voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, ja tämä kuuntelee, ja ehkä joskus tarjoaa jotain neuvoja. No, amerikassakin nää palvelut oli vain ylemmän keskiluokan luksuspalveluja, ja ne maksettiin itse joko suoraan tai kalliin vakuutuksen kautta

Siinäpä jollekkin empaattiselle ihmiselle bisnesidea. Ruveta tarjoamaan vaan kuunteluseuraa maksua vastaan. Kahvit kuuluu hintaan. Vai pitääkö siinä olla psykiatrin koulutus, muuten taika menee rikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri menetti aikoinaan vanhempansa tsunamissa ja hän ärsyyntyy aina tosi paljon siitä jos kuulee että joku yrittää selvitä jostain traumaattisesta kokemuksesta. Vähättelee ja väittää että eihän tuo edes ole mitään, hänelläkään ei kuulemma ole traumaa niin ei pitäisi olla muillakaan.

Onhan tsunamissa vanhempien menettäminen paljon rankempaa kuin pienet vastoinkäymiset tai joku mummon kuolema.

Onko tsunamissa vanhempien menettäminen paljon rankempaa kuin se, että jääkaapissa on valo ja pullo ketsuppia, vanhemmat henkisesti ja/tai fyysisesti poissa, et ole koskaan ollut ulkomailla, äiti raahaa kotiin juopuneita miehiä, joiden kanssa harrastaa seksiä niin, ettet voi välttyä havainnoimasta sitä ja yrität pysyä piilossa ja hiljaa, ettet joudu itse väkivallan tai seksuaalisten tekojen kohteeksi,

Niin, ja yleisesti siellä tsunamissa vanhempansa menettäneet turistilapset taisi olla aika tavallisten hyvien perheiden lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo ikinä ymmärtänyt tuota trauma-lässytystä. Kaikilta on kuollut läheisiä. Lapsuudessa voi velloa vaikka loputtomiin, mutta pitääkö näitä naisten länkytyskerhoja tukea verorahoilla.

Ja mikä "hoitaja" tässä oli kyseessä. Eikö tuollaiset enemmän kuulus psykiatrian piiriin, jos johonkin. Toisaalta vastahan ylelläkin oli se joku psykiatri puhumassa, että ihmiset velloo liikaa tunteissansa. Amerikkalaisista tv-sarjoista ja elokuvista kai on opittu, että psykiatri on se kiva juttelukaveri jonka kanssa voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, ja tämä kuuntelee, ja ehkä joskus tarjoaa jotain neuvoja. No, amerikassakin nää palvelut oli vain ylemmän keskiluokan luksuspalveluja, ja ne maksettiin itse joko suoraan tai kalliin vakuutuksen kautta

Läheisen kuolema ja trauma/traumaattinen taoahtuma ovat ihan eri asioita

Onko sellaista ihmistä oikeasti olemassa, keltä ei mitään traumoja löytyisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri menetti aikoinaan vanhempansa tsunamissa ja hän ärsyyntyy aina tosi paljon siitä jos kuulee että joku yrittää selvitä jostain traumaattisesta kokemuksesta. Vähättelee ja väittää että eihän tuo edes ole mitään, hänelläkään ei kuulemma ole traumaa niin ei pitäisi olla muillakaan.

Onhan tsunamissa vanhempien menettäminen paljon rankempaa kuin pienet vastoinkäymiset tai joku mummon kuolema.

Vastoinkäymisten vertailu on typerää ja turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri menetti aikoinaan vanhempansa tsunamissa ja hän ärsyyntyy aina tosi paljon siitä jos kuulee että joku yrittää selvitä jostain traumaattisesta kokemuksesta. Vähättelee ja väittää että eihän tuo edes ole mitään, hänelläkään ei kuulemma ole traumaa niin ei pitäisi olla muillakaan.

Onhan tsunamissa vanhempien menettäminen paljon rankempaa kuin pienet vastoinkäymiset tai joku mummon kuolema.

Vastoinkäymisten vertailu on typerää ja turhaa.

Eikö elämä ollutkaan kilpailu siitä, kellä on vaikeinta ja kovimmat traumat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo ikinä ymmärtänyt tuota trauma-lässytystä. Kaikilta on kuollut läheisiä. Lapsuudessa voi velloa vaikka loputtomiin, mutta pitääkö näitä naisten länkytyskerhoja tukea verorahoilla.

Ja mikä "hoitaja" tässä oli kyseessä. Eikö tuollaiset enemmän kuulus psykiatrian piiriin, jos johonkin. Toisaalta vastahan ylelläkin oli se joku psykiatri puhumassa, että ihmiset velloo liikaa tunteissansa. Amerikkalaisista tv-sarjoista ja elokuvista kai on opittu, että psykiatri on se kiva juttelukaveri jonka kanssa voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, ja tämä kuuntelee, ja ehkä joskus tarjoaa jotain neuvoja. No, amerikassakin nää palvelut oli vain ylemmän keskiluokan luksuspalveluja, ja ne maksettiin itse joko suoraan tai kalliin vakuutuksen kautta

Läheisen kuolema ja trauma/traumaattinen taoahtuma ovat ihan eri asioita

Onko sellaista ihmistä oikeasti olemassa, keltä ei mitään traumoja löytyisi

Kyllä on. Tietysti jokainen trauma on erilainen ja vaikuttaa elämään eri tavoin, mutta ei kaikilla ihmisillä ole traumaa taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri menetti aikoinaan vanhempansa tsunamissa ja hän ärsyyntyy aina tosi paljon siitä jos kuulee että joku yrittää selvitä jostain traumaattisesta kokemuksesta. Vähättelee ja väittää että eihän tuo edes ole mitään, hänelläkään ei kuulemma ole traumaa niin ei pitäisi olla muillakaan.

Onhan tsunamissa vanhempien menettäminen paljon rankempaa kuin pienet vastoinkäymiset tai joku mummon kuolema.

Vastoinkäymisten vertailu on typerää ja turhaa.

Eikö elämä ollutkaan kilpailu siitä, kellä on vaikeinta ja kovimmat traumat

Joillekin se tuntuu olevan sellainen kilpailu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Tietysti jokainen trauma on erilainen ja vaikuttaa elämään eri tavoin, mutta ei kaikilla ihmisillä ole traumaa taustalla.

Määrittävä tekijä on siis aina vain henkilön oma sana

Yyhyy, voihan trauma sentään. Multa kuoli tapaturmaisesti isä kun olin lapsi ja äiti oli pari vuotta ihan muissa maailmoissa sen jälkeen. Se on elämää eikä mikään trauma. Nykyään vain kaikki halutaan lokeroida traumoiksi tai vastaaviksi ja kaikkeen tarjotaan jotain kriisiapua, ihan kuin kaikki olisi jotain mielenvikaisia jotka ei pysty käsittelemään tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Tietysti jokainen trauma on erilainen ja vaikuttaa elämään eri tavoin, mutta ei kaikilla ihmisillä ole traumaa taustalla.

Määrittävä tekijä on siis aina vain henkilön oma sana

Miten niin? Kyllä se trauma on yleensä ihan havaittavissa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Yyhyy, voihan trauma sentään. Multa kuoli tapaturmaisesti isä kun olin lapsi ja äiti oli pari vuotta ihan muissa maailmoissa sen jälkeen. Se on elämää eikä mikään trauma. Nykyään vain kaikki halutaan lokeroida traumoiksi tai vastaaviksi ja kaikkeen tarjotaan jotain kriisiapua, ihan kuin kaikki olisi jotain mielenvikaisia jotka ei pysty käsittelemään tunteitaan.

Piti sitten kuitenkin tulla tänne kilpailemaan. Että mullapas onkin kovemmat traumat kun sulla mutta en niistä valita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Tietysti jokainen trauma on erilainen ja vaikuttaa elämään eri tavoin, mutta ei kaikilla ihmisillä ole traumaa taustalla.

Määrittävä tekijä on siis aina vain henkilön oma sana

Miten niin? Kyllä se trauma on yleensä ihan havaittavissa muutenkin.

Kuka havaitsee toisten traumoja. Omista traumoista ihmiset vaan puhuu, ja ne on ainoat mitkä kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Yyhyy, voihan trauma sentään. Multa kuoli tapaturmaisesti isä kun olin lapsi ja äiti oli pari vuotta ihan muissa maailmoissa sen jälkeen. Se on elämää eikä mikään trauma. Nykyään vain kaikki halutaan lokeroida traumoiksi tai vastaaviksi ja kaikkeen tarjotaan jotain kriisiapua, ihan kuin kaikki olisi jotain mielenvikaisia jotka ei pysty käsittelemään tunteitaan.

Olit ilmeisesti onnekas jos tuo kokemus ei kerran ollut sinulle traumaattinen. Se on aina hyvä, kun ihminen välttyy traumalta.

Sinulla tosin taitaa olla aika erikoinen käsitys esimerkiksi kriisiavusta ja sen tarkoituksesta. Minusta kriisiavun tarjoaminen on hyvä asia, varsinkin kun se tapahtuu oikea-aikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yyhyy, voihan trauma sentään. Multa kuoli tapaturmaisesti isä kun olin lapsi ja äiti oli pari vuotta ihan muissa maailmoissa sen jälkeen. Se on elämää eikä mikään trauma. Nykyään vain kaikki halutaan lokeroida traumoiksi tai vastaaviksi ja kaikkeen tarjotaan jotain kriisiapua, ihan kuin kaikki olisi jotain mielenvikaisia jotka ei pysty käsittelemään tunteitaan.

Piti sitten kuitenkin tulla tänne kilpailemaan. Että mullapas onkin kovemmat traumat kun sulla mutta en niistä valita!

Ei ne ole sen kovemmat tai vastaavanlaiset tai mitään muutakaan. Mutta on ihan turha puhua mistään tarumoista kun kyseessä on normaali elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yyhyy, voihan trauma sentään. Multa kuoli tapaturmaisesti isä kun olin lapsi ja äiti oli pari vuotta ihan muissa maailmoissa sen jälkeen. Se on elämää eikä mikään trauma. Nykyään vain kaikki halutaan lokeroida traumoiksi tai vastaaviksi ja kaikkeen tarjotaan jotain kriisiapua, ihan kuin kaikki olisi jotain mielenvikaisia jotka ei pysty käsittelemään tunteitaan.

Piti sitten kuitenkin tulla tänne kilpailemaan. Että mullapas onkin kovemmat traumat kun sulla mutta en niistä valita!

Niinpä. Mikähän oli motiivi tähän toimintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yyhyy, voihan trauma sentään. Multa kuoli tapaturmaisesti isä kun olin lapsi ja äiti oli pari vuotta ihan muissa maailmoissa sen jälkeen. Se on elämää eikä mikään trauma. Nykyään vain kaikki halutaan lokeroida traumoiksi tai vastaaviksi ja kaikkeen tarjotaan jotain kriisiapua, ihan kuin kaikki olisi jotain mielenvikaisia jotka ei pysty käsittelemään tunteitaan.

Piti sitten kuitenkin tulla tänne kilpailemaan. Että mullapas onkin kovemmat traumat kun sulla mutta en niistä valita!

Ei ne ole sen kovemmat tai vastaavanlaiset tai mitään muutakaan. Mutta on ihan turha puhua mistään tarumoista kun kyseessä on normaali elämä.

Traumaattinen kokemus, mistä syntyy trauma, ei ole normaalia elämää. Se syntyykö traumaa vai ei, riippuu monesta tekijästä ja olosuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yyhyy, voihan trauma sentään. Multa kuoli tapaturmaisesti isä kun olin lapsi ja äiti oli pari vuotta ihan muissa maailmoissa sen jälkeen. Se on elämää eikä mikään trauma. Nykyään vain kaikki halutaan lokeroida traumoiksi tai vastaaviksi ja kaikkeen tarjotaan jotain kriisiapua, ihan kuin kaikki olisi jotain mielenvikaisia jotka ei pysty käsittelemään tunteitaan.

Olit ilmeisesti onnekas jos tuo kokemus ei kerran ollut sinulle traumaattinen. Se on aina hyvä, kun ihminen välttyy traumalta.

Sinulla tosin taitaa olla aika erikoinen käsitys esimerkiksi kriisiavusta ja sen tarkoituksesta. Minusta kriisiavun tarjoaminen on hyvä asia, varsinkin kun se tapahtuu oikea-aikaisesti.

Ai jaa, kunnassa on joku lapsi ajanut kolarin ja kuollut - kaikille tarjolla kriisiapua? Rippuu mihin sitä tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yyhyy, voihan trauma sentään. Multa kuoli tapaturmaisesti isä kun olin lapsi ja äiti oli pari vuotta ihan muissa maailmoissa sen jälkeen. Se on elämää eikä mikään trauma. Nykyään vain kaikki halutaan lokeroida traumoiksi tai vastaaviksi ja kaikkeen tarjotaan jotain kriisiapua, ihan kuin kaikki olisi jotain mielenvikaisia jotka ei pysty käsittelemään tunteitaan.

Piti sitten kuitenkin tulla tänne kilpailemaan. Että mullapas onkin kovemmat traumat kun sulla mutta en niistä valita!

Ei ne ole sen kovemmat tai vastaavanlaiset tai mitään muutakaan. Mutta on ihan turha puhua mistään tarumoista kun kyseessä on normaali elämä.

Traumaattinen kokemus, mistä syntyy trauma, ei ole normaalia elämää. Se syntyykö traumaa vai ei, riippuu mones

Vai onko se vaan muoti-ilmiö, että lähes jokaisesta vastoinkäymisestä voi nykyään tulla trauma? Ja sitten popsitaan mielialalääkkeitä kun ei osata käsitellä elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yyhyy, voihan trauma sentään. Multa kuoli tapaturmaisesti isä kun olin lapsi ja äiti oli pari vuotta ihan muissa maailmoissa sen jälkeen. Se on elämää eikä mikään trauma. Nykyään vain kaikki halutaan lokeroida traumoiksi tai vastaaviksi ja kaikkeen tarjotaan jotain kriisiapua, ihan kuin kaikki olisi jotain mielenvikaisia jotka ei pysty käsittelemään tunteitaan.

Olit ilmeisesti onnekas jos tuo kokemus ei kerran ollut sinulle traumaattinen. Se on aina hyvä, kun ihminen välttyy traumalta.

Sinulla tosin taitaa olla aika erikoinen käsitys esimerkiksi kriisiavusta ja sen tarkoituksesta. Minusta kriisiavun tarjoaminen on hyvä asia, varsinkin kun se tapahtuu oikea-aikaisesti.

Ai jaa, kunnassa on joku lapsi ajanut kolarin ja kuollut - kaikille tarjolla kriisiapua? Rippuu mihin sitä tarjotaan.

Ei kukaan sanonut että kaikille tarjotaan kriisiapua aina ja joka tilanteessa. Sitä kriisiapua voidaan tarjota läheisille joita asia koskettaa. Tai jos asia koskettaa monia ihmisiä eikä ole mahdollisuutta esimerkiksi selvittää kaikkien niiden joita asia on koskettanut yhteystietoja, saatetaan ilmoittaa jossain veistintäkanavassa tarjottavasta kriisiavusta, jotta kaikki he joita asia koskettaa voivat ottaa yhteyttä.

Esimerkiksi Kaakkois-Aasian hyökyaallon jälkeen kriisiapua tarjottiin monella paikkakunnalla.