Yritin puhua lapsuuden traumastani ja hoitaja tokaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän niiden tarinoiden tarkoitus ole ihan vaan alleviivata sitä, että minä pääsin tai että ennenvanhaan päästiin asioista yli näin ja noin, eikä traumatisoiduttu. Halutaan nostaa oma kokemus yläpuolelle.

Ei vaan kertoa toiselle, joka ei ole vielä oivaltanut asiaa, että miten se menee: alkaa elämään tätä päivää ja tässä hetkessä niin hyvin kuin suinkin voi ja sen seurauksena, pikkuhiljaa alkaa päästä mielen ongelmista eroon. ELi että kun ottaa vastuun omasta elämästään ja ymmärtää, että avain kaikkeen on "minä itse", nin hommat alkaa selkeytyä. 

Eipä se trauma mihinkään häviä sillä että hokee, että ei ennen traumatisoiduttu. Mikä ei edes pidä paikkaansa, vaan päinvastoin oikeastaan. Sota-ajan traumat oli hyvinkin yleisiä,

Miten siloiseen elämään vertaat traumaa?  On vaikeita aikoja ja ne eletään kuten vaikeissa oloissa eletään.

Miksi niitä traumoja pitäisi yleensäkään verrata jonkun toisen ihmisen elämään? Trauma on aina subjektiivinen, mihin on vaikuttaneet sailloin vallinneet ja vallitsevat olosuhteet, kuten kaikki kokemukset.

Traumojen vertailu on typerää.

Vierailija kirjoitti:

Isojen onnettomuuksien yms. jälkeen ihmisille annetaan kriisiterapiaa. Tutkimuksen ne, jotka ovat terapiaa saaneet, selviävät heikommin irti asiasta ja pääsevät eteen päin.

Itse olen tavannut yli 70-vuotiaan henkilön, joka vielä kertasi lapsuuden tapahtumia. Ei osannut irrottautua. Juuri tähän eteen päin menemiseen tarvitaan tukea ja rohkaisua. Elämässä voi sattua mitä vaan, omasta itsestä on kiinni, miten sen antaa vaikuttaa.

Eihän asioista puhuminen poissulje trauman käsittelyä. Itse asiassa voi olla juuri päinvastoin. Kyllä minäkin puhun lapsuudestani edelleen, vaikka traumat on aikaa sitten purettu. Aiemmin en niistä puhunut, nykyään pystyn puhumaan neutraalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan hän oli. 

Et voi muuttaa mennyttä. Sisarus on kuollut ja se on tapahtunut siten kuin tapahtui. Jatka eteenpäin. Nyt vain uhriudut

Tässä taas esimerkki ihmisestä, jonka on pakko kommentoida asiaan, josta ei mitään tiedä. Ja näin osoittaa oma tyhmyytensä. 

Eli kuten kaikille mielenterveysongelmaisille, saa sanoa vain asioita, joita he haluavat kuulla. Kaikki muu on väärin ja vääriä mielipiteitä,vaikka ne tulisi omasta kokemuksesta. Niin tässäkin, sinun mielestäsi. 

Koitappa joskus miettiä, että kirjoittajalla on ihan omakohtaista kokemusta, ja on päässyt asiasta yli. 

 

Miksi sinä suhtaudut niin negatiivisesti siihen, että ap, tai joku toinen, haluaisi käsitellä kokemaansa traumaa?

Tähän minäkin haluaisin vastauksen. Ei ole tervettä ahdistua noin voimakkaasti anonyymien ihmisten halusta käsitellä traumojaan. Mitä ihmettä nyt taas?!!

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut täällä suhtautuvat niin negatiivisesti ihmisiin jotka haluavat läpikäydä kokemaansa traumaa?

He haluaisi elää ihanne-elämää jota ei vain voi jälkikäteen järjestää.  Ihanteen mallin he on saaneet ulkoa terapiakirjoista tai jostain. Ja pilaavat nykyisenkin elämänsä murehtiessaan menneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja niin saatiin taas palstalle yksi hoitajien, tällä kertaa psyk.sh, haukkumisketju, onneksi olkoon ap. Mitä nillität täällä, tee kohtelustasi kantelu, muistutus, valitus. Luulenpa tosin, ettei johda toimenpiteisiin. Enkä ole sairaanhoitaja, mutta ärsyttää nämä jatkuvat hoitajien dissausketjut. Itse olen aina saanut valtavan hyvää hoitoa hoitajilta joka paikassa, en kylläkään ole psykiatrian hoitopaikoissa ollut. 

Siis olet saanut hyvää hoitoa, jota et ole saanut?

Miksi sinä työnnyt tänne ohjeistamaan keskustelua, mihin sinulla ei ole mitään sanottavaa? 

Ei saattans, ymmärryksessä vikaa sulla`? Selvästihän tuo kirjoittaa saaneensa hyvää hoitoa hoitajilta paikoissa,joissa on ollut hoidossa. Kirjoittaa ettei ole ollut psykiatrisessa hoidossa. Mikä tässä on sulle epäselvää? Varmaan mielipiteen voi sanoa, vaikkei ole omakohtaista kokemusta. Sulla on hyvinkin selvästi kokemusta psykiatrisesta hoidosta potilaana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut täällä suhtautuvat niin negatiivisesti ihmisiin jotka haluavat läpikäydä kokemaansa traumaa?

Koska he ovat itse tuottaneet muille traumoja, eivätkä päänsä kestä nyt tätä tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut täällä suhtautuvat niin negatiivisesti ihmisiin jotka haluavat läpikäydä kokemaansa traumaa?

 

 

He haluaisi elää ihanne-elämää jota ei vain voi jälkikäteen järjestää.  Ihanteen mallin he on saaneet ulkoa terapiakirjoista tai jostain. Ja pilaavat nykyisenkin elämänsä murehtiessaan menneitä. 

Nope. Toivoisin vain ihan tavallista elämää. Köyhäkin elämä kävisi jos ei tarvitsisi kokea usean eri tason väkivaltaa. Miehiltä. En vihaa kaikkia miehiä, mutta tiedostan, että isompi osa heistä kuin naisista on henkisesti sairaita.

Ovat jättäneet traumansa käsittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja niin saatiin taas palstalle yksi hoitajien, tällä kertaa psyk.sh, haukkumisketju, onneksi olkoon ap. Mitä nillität täällä, tee kohtelustasi kantelu, muistutus, valitus. Luulenpa tosin, ettei johda toimenpiteisiin. Enkä ole sairaanhoitaja, mutta ärsyttää nämä jatkuvat hoitajien dissausketjut. Itse olen aina saanut valtavan hyvää hoitoa hoitajilta joka paikassa, en kylläkään ole psykiatrian hoitopaikoissa ollut. 

Siis olet saanut hyvää hoitoa, jota et ole saanut?

Miksi sinä työnnyt tänne ohjeistamaan keskustelua, mihin sinulla ei ole mitään sanottavaa? 

Ei saattans, ymmärryksessä vikaa sulla`? Selvästihän tuo kirjoittaa saaneensa hyvää hoitoa hoitajilta paikoissa,joissa on ollut hoidossa. Kirjoittaa ettei ole ollut psykiatrisessa hoidossa. Mikä tässä on sulle epäselvää? Varm

Ei niistä traumoista haavahoitajien kanssa puhuta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja niin saatiin taas palstalle yksi hoitajien, tällä kertaa psyk.sh, haukkumisketju, onneksi olkoon ap. Mitä nillität täällä, tee kohtelustasi kantelu, muistutus, valitus. Luulenpa tosin, ettei johda toimenpiteisiin. Enkä ole sairaanhoitaja, mutta ärsyttää nämä jatkuvat hoitajien dissausketjut. Itse olen aina saanut valtavan hyvää hoitoa hoitajilta joka paikassa, en kylläkään ole psykiatrian hoitopaikoissa ollut. 

Siis olet saanut hyvää hoitoa, jota et ole saanut?

Miksi sinä työnnyt tänne ohjeistamaan keskustelua, mihin sinulla ei ole mitään sanottavaa? 

Ei saattans, ymmärryksessä vikaa sulla`? Selvästihän tuo kirjoittaa saaneensa hyvää hoitoa hoitajilta paikoissa,joissa on ollut hoidossa. Kirjoittaa ettei ole ollut psykiatrisessa hoidossa. Mikä tässä on sulle epäselvää? Varm

Ohiksena kysyn, että miksi pitää olla noin ilkeä ja suhtautua noin alentavasti mt-ongelmiin? Itsekin olen törmännyt hyviin hoitajiin fyysisissä ongelmissa, mutta erittäin huonoon psykiatrisella puolella. Myös hyviin hoitajiin psykiatrisella puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut täällä suhtautuvat niin negatiivisesti ihmisiin jotka haluavat läpikäydä kokemaansa traumaa?

 

 

He haluaisi elää ihanne-elämää jota ei vain voi jälkikäteen järjestää.  Ihanteen mallin he on saaneet ulkoa terapiakirjoista tai jostain. Ja pilaavat nykyisenkin elämänsä murehtiessaan menneitä. 

Nope. Toivoisin vain ihan tavallista elämää. Köyhäkin elämä kävisi jos ei tarvitsisi kokea usean eri tason väkivaltaa. Miehiltä. En vihaa kaikkia miehiä, mutta tiedostan, että isompi osa heistä kuin naisista on henkisesti sairaita.

Ovat jättäneet traumansa käsittelemättä.

Miehiltä voi kyllä suojautua. 

Nimimerkki Yksinasumista neljännesvuosisata, elämäni rauhallisinta aikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut täällä suhtautuvat niin negatiivisesti ihmisiin jotka haluavat läpikäydä kokemaansa traumaa?

 

 

He haluaisi elää ihanne-elämää jota ei vain voi jälkikäteen järjestää.  Ihanteen mallin he on saaneet ulkoa terapiakirjoista tai jostain. Ja pilaavat nykyisenkin elämänsä murehtiessaan menneitä. 

Nope. Toivoisin vain ihan tavallista elämää. Köyhäkin elämä kävisi jos ei tarvitsisi kokea usean eri tason väkivaltaa. Miehiltä. En vihaa kaikkia miehiä, mutta tiedostan, että isompi osa heistä kuin naisista on henkisesti sairaita.

Ovat jättäneet traumansa käsittelemättä.

Miehiltä voi kyllä suojautua. 

Nimimerkki Yksinasumista neljännesvuosisata, eläm

Miehiä on muinakin kuin puolisoina. Työelämässä, opiskellessa, isät, veljet.

Jotenkin kummallinen ketju, jossa ihmiset jotka kertovat kuinka he eivät ole traumatisoituneet ikään kuin loukkaantuvat traumatisoituneille. Aivan kuin toisten traumat olisi heiltä pois, kun eivät ole tajunneet traumatisoitua vaikka tilaisuus olisi ollut.

En tiedä kokemuksesta, mutta itse uskoisin ainakin olevani onnellinen ja kiitollinen siitä, etten ole traumatisoitunut elämässäni, enkä traumatisoituneille kiukkuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut täällä suhtautuvat niin negatiivisesti ihmisiin jotka haluavat läpikäydä kokemaansa traumaa?

 

 

He haluaisi elää ihanne-elämää jota ei vain voi jälkikäteen järjestää.  Ihanteen mallin he on saaneet ulkoa terapiakirjoista tai jostain. Ja pilaavat nykyisenkin elämänsä murehtiessaan menneitä. 

Nope. Toivoisin vain ihan tavallista elämää. Köyhäkin elämä kävisi jos ei tarvitsisi kokea usean eri tason väkivaltaa. Miehiltä. En vihaa kaikkia miehiä, mutta tiedostan, että isompi osa heistä kuin naisista on henkisesti sairaita.

Ovat jättäneet traumansa käsittelemättä.

Miehiltä voi kyllä suojautua. 

Työpaikalta voi lähteä ja väkivaltaisiin sukulaisiin nollakontakti. Työpaikalla tuo on rikoksen lisäksi työsuojeluasiakin.

Miksi puhut traumoja jollekin hoitajalle? Ei heillä ole siihen tarpeeksi koulutusta, tarvitset oikeaa terapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kummallinen ketju, jossa ihmiset jotka kertovat kuinka he eivät ole traumatisoituneet ikään kuin loukkaantuvat traumatisoituneille. Aivan kuin toisten traumat olisi heiltä pois, kun eivät ole tajunneet traumatisoitua vaikka tilaisuus olisi ollut.

En tiedä kokemuksesta, mutta itse uskoisin ainakin olevani onnellinen ja kiitollinen siitä, etten ole traumatisoitunut elämässäni, enkä traumatisoituneille kiukkuinen.

Eihän onnellinen, tasapainoinen ja henkisesti terve ihminen olekaan kiukkuinen, kenellekään. Eikä tällainen ihminen lotkauta korvaansa sille, miten toiset anonyymit traumojaan käsittelevät. Jotakin tämä keskustelu triggeröi näillä "eteenpäin asenteella menneillä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kummallinen ketju, jossa ihmiset jotka kertovat kuinka he eivät ole traumatisoituneet ikään kuin loukkaantuvat traumatisoituneille. Aivan kuin toisten traumat olisi heiltä pois, kun eivät ole tajunneet traumatisoitua vaikka tilaisuus olisi ollut.

En tiedä kokemuksesta, mutta itse uskoisin ainakin olevani onnellinen ja kiitollinen siitä, etten ole traumatisoitunut elämässäni, enkä traumatisoituneille kiukkuinen.

Eihän onnellinen, tasapainoinen ja henkisesti terve ihminen olekaan kiukkuinen, kenellekään. Eikä tällainen ihminen lotkauta korvaansa sille, miten toiset anonyymit traumojaan käsittelevät. Jotakin tämä keskustelu triggeröi näillä "eteenpäin asenteella menneillä".

Höpö höpö. Siinäpä nyt koetat syyllistää ja lukea rivien välistä. Miksi sinua kiinnostaa, miksi muut kommentoivat kuten kommentoivat. Hyökkäät heti, kun kommentit eivät ole mieleisiäsi. 

On todella turhauttavaa lukea esim. AP.n aloitusta, jossa hän kertoo jääneensä jumiin vuosikymmenien takaiseen asiaan. Kun siihen ei tarvitsisi jäädä jumiin! Voisi päästä eteenpäinkin. 

Samaa keskustelua käydään esim  masentuneiden kanssa, ja silloinkin kaltaisiltasi tulee edellämainittuja kommentteja. Koskaan kukaan ei suostu ymmärtämään, tai edes ajattelemaan, että moni meistä "rumasti sanovista" tai "erimieltä olevista" puhuu ihan nimenomaan omasta kokemuksestaan. 

Että tietää, mistä puhuu koska siten on ne omat ongelmansa saanut selvitettyä. 

Ei, kaikki on aina kateutta, vihaa, pahaa oloa ja niin edelleen. Aina. Mitään muuta vaihtoehtoa ei vain kaltaistesi mielestä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kummallinen ketju, jossa ihmiset jotka kertovat kuinka he eivät ole traumatisoituneet ikään kuin loukkaantuvat traumatisoituneille. Aivan kuin toisten traumat olisi heiltä pois, kun eivät ole tajunneet traumatisoitua vaikka tilaisuus olisi ollut.

En tiedä kokemuksesta, mutta itse uskoisin ainakin olevani onnellinen ja kiitollinen siitä, etten ole traumatisoitunut elämässäni, enkä traumatisoituneille kiukkuinen.

Eihän onnellinen, tasapainoinen ja henkisesti terve ihminen olekaan kiukkuinen, kenellekään. Eikä tällainen ihminen lotkauta korvaansa sille, miten toiset anonyymit traumojaan käsittelevät. Jotakin tämä keskustelu triggeröi näillä "eteenpäin asenteella menneillä".

Kävin Traumaterapiakeskuksen vakautusryhmän. Siellä kerrottiin tuon olevan yksi tyypillisiä lapsuuden traumatisoitumisen oireita. 

Kyllä se on omaa pahaa oloa. Ei ihmisiä yleisesti ottaen kiinnosta noin paljon muiden tekemiset, jos voivat hyvin. Ei tässä ole montaa jankuttajaa, yksi tai kaksi. Tunnistaa kirjoitustyylistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kummallinen ketju, jossa ihmiset jotka kertovat kuinka he eivät ole traumatisoituneet ikään kuin loukkaantuvat traumatisoituneille. Aivan kuin toisten traumat olisi heiltä pois, kun eivät ole tajunneet traumatisoitua vaikka tilaisuus olisi ollut.

En tiedä kokemuksesta, mutta itse uskoisin ainakin olevani onnellinen ja kiitollinen siitä, etten ole traumatisoitunut elämässäni, enkä traumatisoituneille kiukkuinen.

Eihän onnellinen, tasapainoinen ja henkisesti terve ihminen olekaan kiukkuinen, kenellekään. Eikä tällainen ihminen lotkauta korvaansa sille, miten toiset anonyymit traumojaan käsittelevät. Jotakin tämä keskustelu triggeröi näillä "eteenpäin asenteella menneillä".

Höpö höpö. Siinäpä nyt koetat syyllistää ja lukea rivien välistä. Miksi sinua kiinnostaa, miksi muut kommento

Koska kaikkiin ei toimi sama? En tiedä. 

Omalla kohdalla olen huomannut omien traumareaktioiden olevan täysin päinvastaisia moneen nähden. Ei meihin sovi samat tavat purkuunkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kummallinen ketju, jossa ihmiset jotka kertovat kuinka he eivät ole traumatisoituneet ikään kuin loukkaantuvat traumatisoituneille. Aivan kuin toisten traumat olisi heiltä pois, kun eivät ole tajunneet traumatisoitua vaikka tilaisuus olisi ollut.

En tiedä kokemuksesta, mutta itse uskoisin ainakin olevani onnellinen ja kiitollinen siitä, etten ole traumatisoitunut elämässäni, enkä traumatisoituneille kiukkuinen.

Eihän onnellinen, tasapainoinen ja henkisesti terve ihminen olekaan kiukkuinen, kenellekään. Eikä tällainen ihminen lotkauta korvaansa sille, miten toiset anonyymit traumojaan käsittelevät. Jotakin tämä keskustelu triggeröi näillä "eteenpäin asenteella menneillä".

Höpö höpö. Siinäpä nyt koetat syyllistää ja lukea rivien välistä. Miksi sinua kiinnostaa, miksi muut kommento

Miksi sinä turhaudut aloittajan, sinulle täysin tuiki tuntemattoman ihmisen traumakokemuksesta?