Lue keskustelun säännöt.
Ei minun lapsuudessani lapsilla eikä aikuisilla ollut adhd-ongelmia
17.09.2025 |
Luokallamme oli työrauha ja kukaan ei melkein koskaan unohtanut mitään, koska siitä tuli rangaistus.
Aikuiset eivät myöskään kadottaneet avaimiaan tai mitään muutakaan.
Aikuisena olen sitten kohdannut tuollaista.
Miten teillä?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ADHD:tä on ollut olemassa, mutta sitä ei ole osattu diagnosoida. Tällaiset ihmiset varmasti leimattiin vaan häiriköiksi/tyhmiksi.
ADHD ei vaikuta älykkyyteen.
Niin, tuossa lukikin, että LEIMATTIIN tyhmiksi.
No ei aina, mulla keskiarvo oli yli 9, käytös ja huolellisuus 7. Diagnoosin sain vasta aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli kyllä MBD eli Minimal Brain Dysfunction (lievä aivotoiminnan häiriö), jota voisi kasarin ADHD:ksi kutsua. Osa MBD-diagnoosin saaneista on nykymittapuulla ADHD-ihmisiä. Ei tuolloin vielä Aspergerin oireyhtymää/lievää autismia tunnettu kuin vasta pikku hiljaa ysärillä. Aspergerin ollessa tuntematon autismin kasvot oli täysin puhumaton ja omiin maailmoihin uppoutunut lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Eikös ollut kuuluisa "tarkkisluokka". MUtta ei minun luokalta sinne ketään laitettu. Vilkkaita toki oli mukana mutta opella oli kuri. Ei mitään hajua mitä tapahtui tarkkisluokalla, olivat ihan muualla
Tarkkiksella oli ne häiriköt ja hankalat oppilaat, joilla saattoi ollakin normaali kognitiivinen kapasiteetti. Heitä pidettiin vain perseilevinä kakaroina. Ehkä osa heistä olisi nykymittapuulla monioireisia nepsyjä, jos olisivat tällä vuosituhannella lapsia.
Apukoulua sitten kävi oikeasti kehitysvammaiset ja heikkolahjaiset, joita kohtaan monilla riitti ymmärrystä koska he eivät yksinkertaisesti voineet synnynnäisille ominaisuuksilleensa mitään ja näin ollen oppimiskapasiteetti ei riittänyt tasoaan ylemmäksi.
Sen sijaan joitain lievempiä, ehkä diagnosoimattomia tapauksia oli yleisopetusryhmässä. Muutama yksittäinen oppilas muistuu mieleen, mm. yksi oli hyvä lukuaineissa, mutta sitten sosiaaliset tilanteet tuottivat haasteita ja oli motorisesti kömpelö ja kuulinkin hänen saaneensa Asperger-diagnoosin 2000-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kulttuuri oli erilainen, eikä esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeuksia olla osallisena yhteiskunnan toiminnassa tajuttu ottaa huomioon. Kaikki erilaiset opiskelivat irrallisissa oppilaitoksissa, eikä heitä sitten muut nähneet. Silloin ei edes välttämätt kaikki saaneet peruskoulua loppuun tai jättivät opinnot siihen. He hajaantuivat taivaan tuuliin, ties minne kukakin. Useat ehkä siltojen alle, vankiloihin, tuettuihin asuntoloihin tai muuten vain elämäm kovan koulun oppilaiksi. Heillä oli enemmän ekologisia lokeroita tehdä vaikkapa hyvin suorittavaa työtä jossai maatilalla tai tehtaassa, jos sellaiseen pystyivät. Normijärkiset nepsyt ovat sitten ehkä kokeneet olevansa vääränlaisia ja erilaisia kuin kaikki muut ymmärtämättä, mistä on kyse. Osa on löytänyt omat tapansa luovia maailmassa.
Tiesittekö muuten, että koko inkluusion idea oli alunperin integroida fyysisesti vammaiset eli liikunta- ja aistivammaiset oppilaat normaaliryhmään johtuen siitä, että heille suunnatut erityiskoulut olivat hajanaisia osaamistasoltaan eikä näin ollen resursseja ollut lahjakkaille vammaisille. Siinä tyssäsi monen fiksun vammaisen tie, jos havitteli lukiota ja mahdollisesti korkeakoulutusta. Inkluusion alkuperäinen idea ei ollut integroida nepsyjä (toki osa heistäkin pärjää normaalissa ryhmässä, riippuu henkilöstä), heikkolahjaisia ja käytöshäiriöisiä kuten nyt on tultu siihen pisteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi asiaa voi olla totta yhtä aikaa. 1. ADHD on ollut ennen tuntematon diagnoosi, mutta sellaisia ihmisiä on silti ollut olemassa. 2. ADHD:n määritelmä on laajentunut nykyään hallitsemattomasti, mikä on johtanut ylidiagnosointiin.
Täysin samaa mieltä tästä. Lisäksi kaikki on mennyt häseltämiseksi ja elämysoppimiseksi yms. Mä olen jo 44-vuotias ja epäillään ADHD:ta. Peruskoulu ja lukio menivät hyvin, koska kirjat luettiin, muistiinpanoja tehtiin eikä ollut tietokoneita yms sekoittamassa.
Ala-asteella kokeiltiin jotain viikkourakkaa yms omia töitä, tuntui että nekin oli mulle vähän hankalia.
Sitten vielä älylaitteet ja nopea dopamiini niistä niin siinä se ADHD:n lisääntyminen on selitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuudessani ei ollut kuin yksi kenkäpari, jota me vuorotellen käytimme neljän sisarukseni kanssa. Miksi ihmisillä on nykyisin niin paljon kenkiä?
Oli niitä, mutta kutsuttiin eri nimillä😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämänpäivän ongelma on se, että kiusattu saa lähtölipun koulusta, eikä vastapuoli, kuten pitäisi.
Samaa mieltä. Jos kiusattu vaihtaa koulua tai luokkaa, kiusaaja siirtyy seuraavaan kohteeseen. Kiusaaja ei syystä tai toisesta pysty opiskelemaan isossa luokassa ja levottomuus - ehkä myös alemmuudentunne ja häpeä - purkautuu näennäisen häpeämättömään käytökseen (toisten häiritsemiseen, jopa väkivaltaan). (Tietenkään useimmat erityisopetusta tarvitsevat tai nepsyt eivät ole kiusaajia.)
Pätevistä erityisopettajista on pulaa ja hallituksen päätös lakkauttaa aikuisopintotuki vaikeuttaa entisestään soveltuvien opettajien jatkokouluttautumisen alalle.
Mbd-lapsia kyllä oli. Silloin ylivilkkaat lapset laitettiin tuohon kategoriaan. Ammoisina aikoina Mbd-diagnoosi oli häpeän aihe eikä siitä hirveämmin hiiskuttu. Nyt sitten kilvoitellaan adhd-diagnoosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä aina ollut, ne tunnettiin vaan perseilevinä lapsina ja ne vietti aikaa jälki-istunnoissa ja muita rankkuja suoritellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sisko sai mbd-diagnoosin koululaisena hajamielisyyden ja lukemisen erityisvaikeuksien takia. Todellisuus: lukihäiriö ja adhd, joista sai tarkemmat diagnoosit aikuisena. Tarkkailuluokalla oli jonkun aikaa kunnes kyseisen luokan opettaja totesi, ettei tarkkis ollut hänelle sopiva paikka hälinän ja rähinän keskellä. Pääsi takaisin normaaliryhmään, jossa asioiden opettelu meni sinnitellen, kuvataide taas onnistui hyvin. Varmasti herättää ihmetystä, miksi ei erityisryhmään laitettu, oli vanhempien pelko leimautumisessa. Ehkä olivat osittain oikesssa, varsinkin kun sitä erityisryhmää pidettiin "vammaisluokkana". Onneksi nykyään on tieto hyvää näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Sen nimi oli MBD silloin.
Adhd:t, hahmotuksen vaikeudet yms. niputettiin tuon termin alle. Tuon diagnoosin alle mahtui kaikennäköistä tallaajaa; osalla taito läheni kehitysvammaisen tasoa, osa oli taas nk. normaaleja ja jopa hyvinkin älykkäitä riippuen häiriön laajuudesta aivoissa. Lieväksi aivotoiminnan häiriöksi sitä kutsuttiin. Sitten oli heikkolahjaisia, muttei vielä luokiteltu kehitysvammaisiksi.
Vastaava termi mbd:lle lienee tänä päivänä monimuotoinen kehityshäiriö eli häiriöitä on jokaisella osa-alueella, mutta tarkkaan ei osata vielä sanoa oikeaa syytä (onko se adhd, hahmotushäiriö kielellinen kehityshäiriö, autismikirjo, kehitysvamma jne.) eli vähän sellainen väliinputoaja.
Meidän koulussa oli yksi poika joka oli pienestä pitäen levoton, aina ongelmissa, joutui tarkkikselle. En ole varma oliko vielä alaikäinen vai juuri täysi-ikäinen kun tappoi kehitysvammaisten pojan kuristamalla tietokoneen johdolla. Sen jälkeen myi pojan tietokoneen ja muun omaisuuden.