Ei minun lapsuudessani lapsilla eikä aikuisilla ollut adhd-ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Ei minun lapsuudessa kellään ollut keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia. Ehkä joku tuli kipeäksi viljoista tai maidosta, mutta syöt sen puuron ja maidon tai itket ja syöt.

Ennen oli tarkkailuluokat ja apukoulut minne ne mahdolliset ADHD-lapset meni ja kuri oli toisenlainen niin ne lievemmät tapaukset ehkä keskittyi koska muuten olisi saanut selkäänsä.

Tiedän perheen, jossa yhdellä lapsella oli ja on vieläkin keliakia. Hän itki ja oksensi kippurassa joka aamu kaurapuuron vuoksi. Ei muuta kuin pakotettiin syömään sitä ja sen jälkeen raakasti kouluun vaan. Suolistosyöpä jo alle 40-vuotiaana ja sen lisäksi lapsettomuus ja osteoporoosi. Nilkka murtui siinä kun liukastui selvin päin aamulla töihin mennessä.

Steiner-koulussa ei ollut pakonomaista tarvetta diagnosoida lapsia 80-luvulla. Muutama poika oireili ja yks tyttö, syynä kotiolot.

Vierailija kirjoitti:

Ennenhän vain vaikeimmat tapaukset diagnosoitiin. Autisteista diagnosoitiin vain vaikeimmin oireilevat, ja MBD vastasi nykyistä ADHD:ta ja erilaisia oppimisvaikeuksia. MBD-tapauksista osa oli normaaliälyisiä ja osa lievästi kehitysvammaisia. Nykyään on myös tullut tavaksi laittaa yhä enemmän erityisoppilaita yleisopetuksen luokkiin ilman riittäviä resursseja. Ennenhän he olivat pitkälti omissa ryhmissään.

Oli se hullua laittaa normaaliälyisiä apukouluun siksi, että heillä oli ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kulttuuri oli erilainen, eikä esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeuksia olla osallisena yhteiskunnan toiminnassa tajuttu ottaa huomioon. Kaikki erilaiset opiskelivat irrallisissa oppilaitoksissa, eikä heitä sitten muut nähneet. Silloin ei edes välttämätt kaikki saaneet peruskoulua loppuun tai jättivät opinnot siihen. He hajaantuivat taivaan tuuliin, ties minne kukakin. Useat ehkä siltojen alle, vankiloihin, tuettuihin asuntoloihin tai muuten vain elämäm kovan koulun oppilaiksi. Heillä oli enemmän ekologisia lokeroita tehdä vaikkapa hyvin suorittavaa työtä jossai maatilalla tai tehtaassa, jos sellaiseen pystyivät. Normijärkiset nepsyt ovat sitten ehkä kokeneet olevansa vääränlaisia ja erilaisia kuin kaikki muut ymmärtämättä, mistä on kyse. Osa on löytänyt omat tapansa luovia maailmassa.

 

Ja ennen peruskoulua oli kansalaiskoulu heille, joille ei teoreettinen opiskelu sopinut tai joiden vanhemmilla ei ollut varaa oppikouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ADHD:tä on ollut olemassa, mutta sitä ei ole osattu diagnosoida. Tällaiset ihmiset varmasti leimattiin vaan häiriköiksi/tyhmiksi. 

ADHD ei vaikuta älykkyyteen.

Niin, tuossa lukikin, että LEIMATTIIN tyhmiksi. 

Miksi olisi leimattu. Älykkäällä ADD lapsella voi olla peruskoulun ka. 9,5. Ilman lääkitystä, vaikeudet alkavat myöhemmin kuormituksen kasvaessa.

Voi pyhä yksinkertaisuus. Varmasti niitä 9,5 keskiarvon lapsia ei leimattu tyhmiksi. Monia muita leimattiin, jos eivät osanneet keskittyä.

Ap tarvitsee rangaistuksen kun kirjoittelee tämmöistä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt jos ennen vanhaa on ollut vaikka pahaa dissosiaatiota, ahdistusta, paniikkia, pakko-oireita, autsminkrjon piirtetä ovatko ihmiset vain eläneet olojen kanssa elämää eteenpäin. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaista se on ennen ollut, koska nykyisin tunnistetaan, hoidetaan ja tuetaan paremmin erilaisissa haasteissa. Ja itsekin sairastanut dissosiaatiohäiriötä enkä ilman apua olisi näin pitkälle päässyt.

Ennen vanhaan todettiin vain, että hullu mikä hullu ja ei sille mitään voi. Siihen aikaan oli toki mielisairaaloissa ja sinne päätyneistä osa laitostui ja tykkäsi elää mielisairaalassa. Sehän sopi, koska sillä tavalla kaikki tavallisuudesta poikkeavat siivottiin pois silmistä.

90- luvullakaan ei mitään tutkittu, varsinkaan tytöillä. Elämä meni päihteiden, laitosten ja mielenterveysdiagnoosien parissa. 35-vuotiaana sain viimein adhd diagnoosin ja nyt löytyy työ, opiskelen lääkiksessä ja alkoholikaan ei enää maistu. Elämä olisi mennyt ihan eri tavalla jos olisin saanut apua aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä olivat ne kaksi poikaa, jotka riehuivat joka tunnilla. Olivatko vain huonokäytöksisiä vai oliko joku diagnoosi. Luulen, ettei diagnoosia ollut. Ei sellaisista edes puhuttu silloin.

Nämä pojat lähetettiin koulukotiin. 

Minun luokallani ei voitu lähettää, koska toinen oli reksin poika ja toinen oli yhden opettajan poika. Heidän käytöksensä esimerkiksi sijaisena toimineita nuoria naisia kohtaan oli järkyttävää. Kukaan muu ei uskaltanut heittää yhtä rasvaista juttua, koska muilla ei ollut samanlaista koskemattomuutta kuten noilla kahdella.

Naisten ADHD:ta on alettu tutkimaan kunnolla vasta muutama vuosi sitten. Selittää sekin lukuja aika paljon, sillä naisten ADHD on usein erilaista kuin miesten.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun lapsuudessa kellään ollut keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia. Ehkä joku tuli kipeäksi viljoista tai maidosta, mutta syöt sen puuron ja maidon tai itket ja syöt.

Ennen oli tarkkailuluokat ja apukoulut minne ne mahdolliset ADHD-lapset meni ja kuri oli toisenlainen niin ne lievemmät tapaukset ehkä keskittyi koska muuten olisi saanut selkäänsä.

Eläpä höpötä. Oma luokkakaveri sai pienessä kansakoulussa 60-luvun lopulla ruokajuomaksi aina mukin vettä, kun toiset sai maitoa. Hänelle tehtiin joku muu ruoka-annos silloin, kun ruokana oli jotakin makaronivelliä tms. Eli kyllä kaikenlaisia allergikkoja on ollut iät ja ajat ja kyllä ne on kouluissa huomioitu. Silloin muuten ei ollut vielä minkäänlaisia tarkkailuluokkiakaan, eli nuori taidat olla itsekin vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin silloin ei käytetty kannabista eikä peukku huumeita. Nehän aiheuttaa ADHD:ta

Raskausajan parasetamolin käytön on tutkimuksessa todettu lisäävän lapsen nepsy-diagnoosin riskiä.

Tarkkailuluokalle ja koulukotiin ne joutui. Lopulta aika pienistäkin syistä kun oli käyttäytymisongelmia ja vanhemmat ei jaksaneet. Koulukodeissa annettiin vielä 80-luvullakin kunnolla piiskaa. Minutkin äiti uhkasi sinne lähettää kun olin liian omapäinen. Onneksi ei lähettänyt. Jälkikäteen selvisi lievän autismin mahdollisuus, mutta ei niitä silloin tutkittu. Risua vaan, karmeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun lapsuudessa kellään ollut keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia. Ehkä joku tuli kipeäksi viljoista tai maidosta, mutta syöt sen puuron ja maidon tai itket ja syöt.

Ennen oli tarkkailuluokat ja apukoulut minne ne mahdolliset ADHD-lapset meni ja kuri oli toisenlainen niin ne lievemmät tapaukset ehkä keskittyi koska muuten olisi saanut selkäänsä.

Eläpä höpötä. Oma luokkakaveri sai pienessä kansakoulussa 60-luvun lopulla ruokajuomaksi aina mukin vettä, kun toiset sai maitoa. Hänelle tehtiin joku muu ruoka-annos silloin, kun ruokana oli jotakin makaronivelliä tms. Eli kyllä kaikenlaisia allergikkoja on ollut iät ja ajat ja kyllä ne on kouluissa huomioitu. Silloin muuten ei ollut vielä minkäänlaisia tarkkailuluokkiakaan, eli nuori taidat olla itsekin vielä. 

Tuo oli kyllä hyvin paljolti kiinni siitä, käyttävätkö vanhemmat lastaan lääkärillä tai sattuiko lapsi avatumaan koululääkäriltä tarkastuksessa. Eihän siihen aikaan ollut juuri mitään gluteenittomia tai vähälaktoosisia tuotteita. Jos vanhempi piti lapsena allergiaa tai intoleranssia temppuiluna niin apua ei saanut. Lääkäri saattoi todeta, että on pienikasvuinen tai että kasvaa hitaasti.

adhd poisuu kun lapsena on kuria aikuisena kun saa tarpeeksi monta kertaa turpaansa kun tekee oikein kipeää loppuu adh valituskin. keksitty sairaus jolla monia työllistetään suojatöihin

juut---- hin ei kukaan luota heille ei mikään riitä mihinkähän seuraavaksi perustavat laittomia siirtokuntia

Työkaverin lapsi parani kaikista allergioista ja adhd:stä kun vanhemmat erosivat: terve lapsi ja hyvä koulussa nykyään teininä. 

tuliväärälle palstalle mutta miettikää täyttä asiaa.

Tiedätkö, millainen itsarien määrä oli silloin kun ihmisten haasteita (nepsyys, masennus jne.) ei tunnistettu ja hoidettu? Käypä katsomassa tilastot.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, millainen itsarien määrä oli silloin kun ihmisten haasteita (nepsyys, masennus jne.) ei tunnistettu ja hoidettu? Käypä katsomassa tilastot.

Jos ei jaksa katsoa, niin tässä vinkki: väestölukuun suhteutettuna niitä oli tuplasti enemmän kuin nykyään.