Olen uskovainen. En taida täyttää silti odotuksianne. Nimittäin:
- pidän alkoholista, juon viiniä ja siideriä joka viikko
- olen asunut mieheni kanssa avoliitossa monta vuotta ennen naimisiinmenoa
- en pysty sydämessäni tuomitsemaan homoja, vaikka tiedän, ettei Raamatussa homoutta hyväksytä
- suustani pääsee välillä kirosanoja
- pidän seksistä ja omistan mm. erilaisia dildoja
Kuka heittää ensimmäisen kiven?
Kommentit (54)
Vierailija:
että uskovat ovat AIVAN NORMAALEJA IHMISIÄ.
Minäkin olen harrastanut villiä seksiä kymmenissä paikoissa ja asennoissa, kokeillut leluja. Tyydytän itseäni, luen eroottista kirjallisuutta. Katson tv:tä ja pelaan nettipelejä, syön roskaruokaa ja tappelen av:lla. Näin seksiunia ja joskus ihastun vastaan tulevaan komeaan mieheen.
Olen yksilö! Joku ei näitä asioita tee, ja joku pitää niitä paheellisina, mutta se ei ole mikään jokaisen uskovan tunnusmerkki, että ei tee mitään muuta kuin paastoaa ja odottaa seuraavaa kirkkopäivää!
eikä koskaan pysty miellyttämään Jumalaansa teoillaan, jotka ovat aina itsekkäitä.
Siksi Jeesus kuoli meidän jokaisen syntien puolesta. Yksin armosta olemme pelastetut, emme tekojemme vuoksi. Sitä tarkoittaa Lutherin iskulaude Sola gratia.
A nsioton
R akkaus
M inun
O sakseni
Mitä väliä, mitä ihmiset ajattelevat taivaaseen pääsystäsi. Heillä ei ole siihen mitään sanottavaa. Pidä oma temppelisi puhtaana.
Vierailija:
Vierailija:Kaikki rikomme Jumalaamme vastaan. Jos näin ei olisi, voisimme edelleen kuvitella voivamme totella kymmentä käskyä, eikä Jeesuksen syntejä sovittavaa kuolemaa olisi tarvittu
.Minun uskoni perustuu juuri siihen, että minä saan olla vaikka miten hirveä paska, mutta Jeesus on kuollut minunkin edestäni.
AP
Jaa...että saat olla vaikka miten hirveä paska...? Ei Jeesus ainakaan sulle sellaista lupaa ole antanut. Vaikka Hän onkin kuollut sinunkin edestäsi, ei se silti todellakaan sitä tarkoita että siihen tuudittautuen voit käyttäytyä niinkuin lystäät ja elää synnissä!
Jokainen tekee omat virheensä. Jumala rakastaa jokaista ja on valmis ottamaan JOKAISEN luokseen, joka vain tahtoo.
Omaa käytöstään, omia tapojaan ja paheitaan voi muuttaa ja niistä voi päästä eroon kun PYYTÄÄ JUMALALTA apua. Kukaan ei pärjää yksin! Kenenkään on turha haukkua ketään tekopyhäksi. Jokainen meistä kantaa oman ristinsä.
Joku kokee olevansa parempi tapojensa ja tekojensa kautta. Toinen hyväksyy itsensä vajavaisena ja tietää, että Jumalakin hyväksyy! Monet huonot tavat jäävät pois uskovilta kun tulee aika jolloin he ymmärtävät pyytää Jumalalta apua vaikeisiin tilanteisiin. Sitten kun itse on valmis.
Sen halun " parempaan elämään" täytyy tulla itsestä ja sitäkin voi JUmalalta pyytää.
Raamatussa on kaikki mitä ihmisen tulee tietää ja mitä ihmisen tulee noudattaa ollakseen hyvä ihminen. Jumala on vaativa jumala.
Luultavasti olet aivan oikeassa.
21
Vierailija:
Minun käsitykseni uskovaisesta on että hän haluaa elää uskonsa mukaisesti eikä vain pyydä anteeksi kuolinvuoteellaan tekojaan, luottaen Jeesuksen kuoleman tuomaan pyhitykseen. Tekopyhä olet niinkuin monet muutkin, jotka sanovat olevansa uskovia.
Ei uskovaisen kuulu kuvitella olevansa jotenkin parempi kuin muutkaan ihmiset. Uskovainen on syntinen, koska on ihminen. Ei uskovaisetole mitään korkeampaa rotua, samaa sontaista Isän armoa tarvitsevaa laumaa, kuin muutkin.
Jos uskovainen alkaa kuvitella olevansa jotenkin puhtaampi kuin muut ihmiset, hän alkaa olla huteralla maaperällä.
kutsuu itseään uskovaiseksi ihan vanhasta muistista.
Muistan mäkin sen ajan, kun olin ihan kirkkaasti uskovainen. Nykyisin on maailma vienyt mennessään, mut silti ihan tottumuksesta kutsun itteeni uskovaiseksi. En siis millään pahalla.
21
Usko Jeesukseen pelastaa - nimittäin henkilökohtainen usko siihen, että Jeesus on minunkin syntini sovittanut. Jos joku on ottanut Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen, hän ei enää halua tehdä syntiä eikä pysty iloitsemaan synnin tekemisestä - vaikka meistä kenestäkään ei ole synnittömäksi. Syntiin joutuminen on kuitenkin eri asia kuin synnissä tahallisesti eläminen.
Sellainen usko, joka on vain tietoa Jumalan olemassaolosta ilman, että asia on tullut henkilökohtaiseksi ja tärkeäksi, ei pelasta. Tästä puhuu juuri se raamatunpaikka, jossa sanotaan: " Usko ilman tekoja on kuollut" .
En siis halunnut kohdistaa tätä kehenkään tässä ketjussa kirjoittaneelle, vaan ihan yleisesti.
mitkään " Olen uskovainen" -plakaatit kyttyrässä kulje missään. Ehkä pitäis, ni loppuis nää miesjutut.
täällä halveksivasti puhuvat " --ja kutsuvat vielä itseään uskovaisiksi" Ovat varmaan niitä jotka laittavat lantin hyväntekeväisyyteen ja sitten kuvittelevat kuinka Jumala taputtaa heitä päähän ja kehuu hyväksi uskovaiseksi.
Kun he säälien ja tuomiten katsovat muita, ylentävät he itseään.
Muistakaa JOKA ITSENSÄ YLENTÄÄ SE ALENNETAAN.
ÄLKÄÄ TUOMITKO; JOTTA EI TEITÄ TUOMITTAISI.
Olen pappi. Olen naimisissa. Olen seurustellut vain mieheni kanssa. En harrasta ryyppäystä. En polta. En ole koskaan pettänyt miestäni.
Siltikään en kuvittele olevani näiden tekojeni takia jotenkin paremmassa asemassa kutsuakseni itseäni uskovaiseksi, kuin kukaan muukaan.
Näkemykseni mukaan jokainen ihminen on teoissaan ja ajatuksissaan syntinen. Ihmisen jokainen teko on itsekäs, siksi on mielestäni turhaa kuvitella olevansa jotenkin parempi ihminen, jos on jättänyt jotkut asiat tekemättä. Jeesushan sanoi, että jo pahan ajatteleminen on sama asia, kuin teon tekeminen.
En usko olevan jumalalle mieluista, että syyttelen muita, heristä sormeani, hutsuttelen tai muuten vain annan ymmärtää jonkun olevan minua alempana. Tällaisista hedelmistä en halua minua tunnettavan, enkä myöskään koe, että Jumala haluaa tällaista kuvaa itsestään jakaa ihmisille.
Minä uskon armon sanomaan. Ihmeellisen armoon, joka inkarnoitui Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovitustyössään, johon saan joka aamu turvani laskea. En omiin suorituksiini, vaan Jeesukseen.
Usko näkyy välillä selvästi. Välillä se on melkein kuollut.
Asiaa pitää katsoa koko elämän näkövinkkelistä. Itse en ainakaan itseäni tuomitse vielä sen perusteella, että olen tässä ruuhkavuosi-pätkätyö-helvetissä aika surkeen paska uskovainen. Saattaa tulla vielä sekin aika, että uskoni näkyy minusta kirkkaasti.
Sitäpaitsi, luulen, että usko nytkin jotenkin minusta näkyy, tai siis armollisuus...Olen langennut avioliiton ulkopuoliseen rakastumiseen, mutta elämässäni on muitakin alueita kuin tämä rakkauselämä. Luulen, et esim. työssäni Jeesuksen rakkaus näkyy jostain syystä jonkin verran.
usko ei aina TUNNU, ja joskus ihmisellä voi olla tunne, että " missä se usko on, miksi en tunne mitään" niin silti se on siellä!
Ihmiselle tulee epätoivon ja epävarmuuden hetkiä, eikä usko katoa kokonaan ellette sitä sydämestänne itse häädä!
Jumala siis on luonut seksin lahjaksi meille, siitä tuleekin nauttia!
Heikointa tulee tukea, ei polkea. Uskossa tulee rohkaista, ei runnoa.
Jokainen meistä tulee sitä syntiä tehneeksi, huomasi sitä tai ei.
T: Se pappi
Millainen se sinun jumalasi oikeesti siis on?