Miksi ihmiset ei halua ystävystyä kanssani tai tutustua minuun?
Olen 42-vuotias perheenäiti eräästä Suomen isoimmista kaupungeista. Korkeasti koulutettu, tavallisen näköinen, siisti. Koen olevani myös ystävällinen ja mukava, rauhallinen ja luotettava ihminen. En yhtään ujo, mutta en valtavan puheliaskaan. Summa summarum, varsin tavallinen fiksu nainen. Elämäntilanteiden muuttumisen vuoksi vanhat ystävät on jääneet, osa muuttanut ulkomaille, osa toiselle puolelle Suomea, osa taas on niin eri elämäntilanteessa että yhteydenpito on jäänyt satunnaisten kuulumisten kyselyn varaan. Eli ei ole arjessa enää yhtään ystävää tai tuttavaa. Muutama moikkatuttu vain. Olen yrittänyt tutustua paremmin naapureihin ja lasten päiväkoti- ja koulukavereiden vanhempiin. Mielestäni kivalla eikä yhtään painostavalla tavalla. Ei myöskään epätoivoisesti, ei liian uteliaasti, eikä mitään muutakaan ahdistavaa. Vaan kohteliasta ja ystävällistä. Silti kukaan ei vaikuta haluavan tutustua minuun, yritykseni jutella jotain arkista vaikka lasten koulusta tai päiväkodista tms. kohtaa kohteliaan muurin. En saa mitään vastakaikua. Tai naapurit moikkaa ja kiirehtii pois ettei vain olisi mahdollisuutta jutella mitään. Miten ihmeessä te muut onnistutte tutustumaan uusiin ihmisiin tämän ikäisenä? Mistä voi johtua, että minuun ei haluta tutustua moikkaamista enempää?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika tätä avuttomuutta. Hanki sellainen harrastus, jossa tutustuu ihmisiin. Siitä se alkaa. Ja on tinderiä ja muuta.
Minulla siis on aviomies, en halua tinderiä. Enkä muutenkaan uusia miehiä. Vaan tuttavia, ystäviä arkeen. Millaisessa harrastuksessa tutustuu ihmisiin? Siis sellaisessa, johon kiireinen perheenäiti käytännössä myös ehtii. Ap
Tässähän sen sanot. Sinulla on niin kiire, ettet ehdi panostaa ihmissuhteisiin. Se sama kiire on niillä muillakin äideillä. Ei kukaan ehdi jäädä sinun kanssasi jutustelemaan, kun lapset kiljuvat jo autossa, että tuu äiti.
Suosittelen sinulle paikkakunnan Marttoja tai jotain muuta yhdistys toimintaa, esim. Kansalaisopistot, Hope Helpoiten saa ystäviä, kun on yhteinen mielenkiinnon kohde. Mieheni harrastaa autoja ja ei päästä kaupasta pidemmälle, kun joku tulee juttelemaan ja näistä niitä ystävyyssuhteita on hänelle tullut. Itse harrastan koirien kanssa ja näistä myös saa kavereita. Tsemppiä! 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika tätä avuttomuutta. Hanki sellainen harrastus, jossa tutustuu ihmisiin. Siitä se alkaa. Ja on tinderiä ja muuta.
Minulla siis on aviomies, en halua tinderiä. Enkä muutenkaan uusia miehiä. Vaan tuttavia, ystäviä arkeen. Millaisessa harrastuksessa tutustuu ihmisiin? Siis sellaisessa, johon kiireinen perheenäiti käytännössä myös ehtii. Ap
Tässähän sen sanot. Sinulla on niin kiire, ettet ehdi panostaa ihmissuhteisiin. Se sama kiire on niillä muillakin äideillä. Ei kukaan ehdi jäädä sinun kanssasi jutustelemaan, kun lapset kiljuvat jo autossa, että tuu äiti.
Olisi minulla silti aikaa käydä välillä vaikka jonkun ystäväperheen kanssa piknikillä, uimarannalla, kahvilla ja pullalla puolin ja toisin, miksei vaikka tunnin kävelylenkillä. En minä valtavan kiireinen ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen sinulle paikkakunnan Marttoja tai jotain muuta yhdistys toimintaa, esim. Kansalaisopistot, Hope Helpoiten saa ystäviä, kun on yhteinen mielenkiinnon kohde. Mieheni harrastaa autoja ja ei päästä kaupasta pidemmälle, kun joku tulee juttelemaan ja näistä niitä ystävyyssuhteita on hänelle tullut. Itse harrastan koirien kanssa ja näistä myös saa kavereita. Tsemppiä! 🤗
Maalla on tuollaista. Ap asuu jossain Helsingissä tai Vantaalla tms. Ei siellä taida olla edes kansalaisopistoja. Eikä mitään autoharrastajia ruokakauppa täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy tapaamisissa. Niissä voi tutustua uusiin ihmisiin!
Mielelläni! Kunhan vain tietäisin missä näitä tapaamisia on. Ap
Sun pitää vaan tietää se harraste- tai viiteryhmä minkä kautta etsit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen sinulle paikkakunnan Marttoja tai jotain muuta yhdistys toimintaa, esim. Kansalaisopistot, Hope Helpoiten saa ystäviä, kun on yhteinen mielenkiinnon kohde. Mieheni harrastaa autoja ja ei päästä kaupasta pidemmälle, kun joku tulee juttelemaan ja näistä niitä ystävyyssuhteita on hänelle tullut. Itse harrastan koirien kanssa ja näistä myös saa kavereita. Tsemppiä! 🤗
Maalla on tuollaista. Ap asuu jossain Helsingissä tai Vantaalla tms. Ei siellä taida olla edes kansalaisopistoja. Eikä mitään autoharrastajia ruokakauppa täynnä.
Asutaan Helsigissä 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen sinulle paikkakunnan Marttoja tai jotain muuta yhdistys toimintaa, esim. Kansalaisopistot, Hope Helpoiten saa ystäviä, kun on yhteinen mielenkiinnon kohde. Mieheni harrastaa autoja ja ei päästä kaupasta pidemmälle, kun joku tulee juttelemaan ja näistä niitä ystävyyssuhteita on hänelle tullut. Itse harrastan koirien kanssa ja näistä myös saa kavereita. Tsemppiä! 🤗
Maalla on tuollaista. Ap asuu jossain Helsingissä tai Vantaalla tms. Ei siellä taida olla edes kansalaisopistoja. Eikä mitään autoharrastajia ruokakauppa täynnä.
Helsingissä on todella hieno, aktiivinen työväenopisto, jonka kursseilla ja luennoilla saavat käydä myös naapurikuntalaiset. Pääkaupunkiseutu on täynnä myös vapaasti kokoontuvia keskuteluryhmiä ja -tapahtumia.
Mulla vähän samat fiilikset, ikää 35v. Mietin toisinaan paljon että mitä olen tehnyt tai sanonut väärin, mutta jotenkin lopulta päädyn siihen, että kaikilla pikkulasten vanhemmilla on vuoroin enemmän tai vähemmän kiireistä tai raskasta arkea.
Kynnys kutsua ketään kylään on jotenkin todella korkealla, kun hävettää kodin kaoottinen tila - vaikka todennäköisesti niin on laita muillakin. Toisaalta haaveilen siitä, että meille voisi vain naapureiden lapset ja vanhemmat piipahdella ex tempore sillä tavalla rennosti. Siskoni asuu Saksassa ja siellä naapurit tekevät juuri niin.
Sosiaalisesti ihmiset tuntuvat olevan myös aika passiivisia, itsekin tosin syyllistyn siihen usein, koska viihdyn keskenäni niin mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen sinulle paikkakunnan Marttoja tai jotain muuta yhdistys toimintaa, esim. Kansalaisopistot, Hope Helpoiten saa ystäviä, kun on yhteinen mielenkiinnon kohde. Mieheni harrastaa autoja ja ei päästä kaupasta pidemmälle, kun joku tulee juttelemaan ja näistä niitä ystävyyssuhteita on hänelle tullut. Itse harrastan koirien kanssa ja näistä myös saa kavereita. Tsemppiä! 🤗
Maalla on tuollaista. Ap asuu jossain Helsingissä tai Vantaalla tms. Ei siellä taida olla edes kansalaisopistoja. Eikä mitään autoharrastajia ruokakauppa täynnä.
Helsingissä on todella hieno, aktiivinen työväenopisto, jonka kursseilla ja luennoilla saavat käydä myös naapurikuntalaiset. Pääkaupunkiseutu on täynnä myös vapaasti kokoontuvia keskuteluryhmiä ja -tapahtumia.
Minusta noissa ei silti ole kovin helppo ystävystyä keneenkään. Kuten ap sanoi, niin ihmiset käpäisevät noissa ja kiirehtivät sitten heti takaisin omaan elämäänsä. Eivät jää sinne ystävystymään.
Se on tämä aika. Koronat, sodat, työttömyydet ja mitä näitä nyt on. Ihmiset on uupuneita ja haluavat vetäytyä yksinäisyyteen.
Ap, ehdotan että lähdemme kuvaamaan Suomenlinnan rakennuksia. Vaikka kännyköillä, jos sinulla ei ole järjestelmäkameraa. Siinä ohessa voi jutella niitä näitä. Itsekin etsin ihan vain juttukaveria.
M48
Olen pohtinut itse samaa. Haluaisin ystävän, mutta olen lopulta aika valikoiva, kenen kanssa haluan jakaa aikaani. Jostain syystä vedän puoleeni ihmisiä, jotka juttelevat omia asioitaan taukoamatta kanssani, kertovat kaikki elämänsä asiat yksityiskohtaisesti, mutta eivät osaa kuitenkaan itse kuunnella kovin hyvin minun asioitani. Koen, etten tule kuulluksi. Tai on jo kiire kertomaan taas omia asioitaan. Etsin sellaista hedelmällistä, vastavuoroista vuorovaikutusta.
Ja myös se, että minuun otettaisiin yhteyttä. Itse olen usein se, joka ottaa yhteyttä. Olen kuullut olevani helposti lähestyttävä, mutta ehken kuitenkaan päästä kuoreni läpi ihmisiä lähelleni kovin helposti.
Arvostan omaa aikaa, mutta toivoisin saavani ystävän, joka näkee minut, ja minä hänet. Jonka uskaltaa päästää lähelle. Jonka kanssa voisi jakaa asioita terveessä hengessä.
Uskon, että jos itse on aito, löytää lopulta itselleen oikeanlaisen ystävän, kun on sen aika.
Mä tutustuin tuossa vaiheessa lasten kavereiden vanhempiin ja heidän harrastus kavereidensa vanhempiin koska en itse ehtinyt harrastaa mitään omaa. Oli ainakin jotain juttukumppania.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ehdotan että lähdemme kuvaamaan Suomenlinnan rakennuksia. Vaikka kännyköillä, jos sinulla ei ole järjestelmäkameraa. Siinä ohessa voi jutella niitä näitä. Itsekin etsin ihan vain juttukaveria.
M48
Kiitos ehdotuksesta! Minulla itse asiassa on järjestelmäkamera. Ja rakennusten kuvaaminen kuulostaa kivalta. Mutta vaikka tämä olisikin ihan vain ystävyyspohjalta, niin se taitaisi silti loukata aviomiestäni, jos lähtisin yhtäkkiä netistä löytämäni tuntemattoman miehen kanssa Suomenlinnaan. En halua toimia tavalla, joka häntä loukkaisi. Käytännössä on vain yksi kertaisempaa, jos uudet kahden kesken tutustumiset on samaa sukupuolta olevan kanssa. Kiitos kuitenkin, ja toivottavasti löydät itsellesi juttukaverin. Ap
Jättäkää kommentoimasta jos ei oo muuta sanottavat kun menkää tapahtumiin ja harrastuksiin. Ihan kun automaattisesti saat sieltä sydän ystäviä.
15 vuoden kokemuksella voin sanoa että siellä ihmiset tulevat omien kavereiden kanssa ja huomaat olevasi ihan yksin sielläkin.
Se on ihan sama mihin menee mutta en oo kertaakaan nähnyt että joku rohkenee ilman kaveria tulla johonkin tapahtumaan. Se on oikeasti älyttömän vaikeeta tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen sinulle paikkakunnan Marttoja tai jotain muuta yhdistys toimintaa, esim. Kansalaisopistot, Hope Helpoiten saa ystäviä, kun on yhteinen mielenkiinnon kohde. Mieheni harrastaa autoja ja ei päästä kaupasta pidemmälle, kun joku tulee juttelemaan ja näistä niitä ystävyyssuhteita on hänelle tullut. Itse harrastan koirien kanssa ja näistä myös saa kavereita. Tsemppiä! 🤗
Miehillä on paljon helpompaa saada ystäviä ja hyvän päivän tuttuja.
Veikkaan, että ihmiset eivät yleisesti ottaen ole nykyään mitenkään erityisen halukkaita ystävystymään. Ei nykyään juuri vierailla muiden luona, kontaktit hoidetaan somen kautta. Jos hoidetaan. Tuon tajuaa kun katsoo vaikka ihmisiä paikallisjunassa, kaikki räpläävät puhelinta eikä heitä kiinnosta ympärillä olevat ihmiset.
Luin 5 riviä. Jösses, miten rasittava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen sinulle paikkakunnan Marttoja tai jotain muuta yhdistys toimintaa, esim. Kansalaisopistot, Hope Helpoiten saa ystäviä, kun on yhteinen mielenkiinnon kohde. Mieheni harrastaa autoja ja ei päästä kaupasta pidemmälle, kun joku tulee juttelemaan ja näistä niitä ystävyyssuhteita on hänelle tullut. Itse harrastan koirien kanssa ja näistä myös saa kavereita. Tsemppiä! 🤗
Miehillä on paljon helpompaa saada ystäviä ja hyvän päivän tuttuja.
Mielestäni on juuri päinvastoin
Olen käynyt tässä menneen 10 vuoden aikana jumpissa, yhdellä työväenopiston taidekurssilla, naisten kuntosalilla ja sitä ennen parilla työväenopiston kielikurssilla. Ei niissä ainakaan missään tutustunut keneenkään. Ihmiset tuli sinne, keskittyi omaan tekemiseensä (omaan jumppaamiseen, omaan kielen opiskeluun tms) ja sitten lähti heti kotiin. Moikkatuttuja tuli, ei koskaan sen enempää. Ap