Lue keskustelun säännöt.
Mitäpä Sinulle tänään mahtaa kuulua? Vol 2
14.09.2025 |
Saapi kertoa.
Edellinen pitkä ketju lukittiin, niin aloitetaan uusi.
Minä täällä loikoilen sohvalla ja mietin maailmanmenoa.
Kommentit (1931)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuntuu että just minulle on sattunut elämässä hemmetistä vaikeuksia, samalla kun muut näkyy luistelevan elämän helposti läpi. Ei suuria huolia, vastoinkäymisiä tai menetyksiä
Elämä ei ole tasapuolista eikä oikeudenmukaista. Mitä tahansa voi sattua. Tärkeää, miten itse suhtautuu. Ettei luovuta.
Vastoinkäymisiä voittanut on vahvempi ja viisaampi kuin sellainen, jolla ne on vasta edessä. Jutut menee usein aaltoliikkeenä. Tulee huonoja vaiheita, mutta sen jälkeen taas hyviä.
Olen kyllä eri mieltä tästä, eivät ne vastoinkäymiset aina vahvista, eikä se ole suhtautumisestakaan kiinni.
Kaikki on yksilöllistä. Ihmiset on erilaisia. Muotisana resilienssi kertoo juuri kyvystä kohdata ja
Tuolla logiikallahan ihminen joka on elänyt lapsuutensa kaltoinkohdeltuna, pelottavassa ja epävarmassa ympäristössä, menettänyt tärkeimmät läheisensä, sairastunut, kärsinyt mielenterveyden ongelmista ja kokenut aikuisena väkivaltaa, irtisanomisen ja vaikean eron olisi vahvimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 1542: "Tuolla logiikallahan ihminen joka on elänyt lapsuutensa kaltoinkohdeltuna, pelottavassa ja epävarmassa ympäristössä, menettänyt tärkeimmät läheisensä, sairastunut, kärsinyt mielenterveyden ongelmista ja kokenut aikuisena väkivaltaa, irtisanomisen ja vaikean eron olisi vahvimmillaan. "
Vain, jos niistä on kokenut selviytyneensä. Enkä tarkoita hengissä selviytymistä vaan sitä, että on kyennyt jättämään ne asiat taakseen ja kaikesta menneestä huolimatta saanut sellaisen elämän, johon on tyytyväinen. Ja tyytyväinen voi olla aika vaatimattomaankin elämään.
"Kaikki on yksilöllistä. Ihmiset on erilaisia. Muotisana resilienssi kertoo juuri kyvystä kohdata ja selvitä vaikeuksista. Sekin vaihtelee eri ihmisillä. Eikä ole mikään arvon mittari. Ihminen kehittyy kriisien kautta.
Muuttuminen on väistämätöntä. Jokainen kohtaa erilaisia menetyksiä. Kun vaikka on kerran eronnut tai sairastanut vakavasti tai irtisanottu, nämä asiat tulee tutuiksi ja huomaa, että niistä voi selvitä. On erilainen ihminen kuin ennen kriisiä."
Minusta taas vaikeudet eivät jalosta ihmistä sen enempää. Ehkä ainoa hyöty voi olla, se ettei kaadu pienestä niiden jälkeen ja toisaalta joillekin kriisit saavat aikaan vaan hälytystilan elämässä ja niiden jälkeen pääsy rauhalliseen elämään ja mielentilaan on vaikeaa. Samalla ketään ei saisi verrata, koska emme ole samalla pohjalla. Joku kokee, vaikka lapsesta saakka kaikkea kamalaa niin tälläisen ihmisen lähtötasoa ei voi esim resilienssin osalta verrata johonkin jonka vaikeudet alkavat vasta aikuisuudessa ja on sitä ennen saanut elää turvallisen lapsuuden.
Toki ne vaikeudet myös muuttavat ihmistä ja minäkin olen erilainen ihminen kuin ennen niitä. Silti tahtoisinko olla tälläinen. Vastaus on, että ottaisin heti takaisin sen toisen minän jollainen joskus olin ennen kokemuksiani jos sellaisen pystyisin tähän napista painamalla taikomaan. Näin kääntyykö se kriisien jälkeinen "erilainen ihminen" sitten hyvään. Joillakin kai ja joillakin ei.
Jotkut selviää kauheistakin kokemuksista. Keskitysleireistä, sodista, vainoista. Toiset ei.
Syytä tähän on pohtinut itävaltalainen Viktor Frankl, joka juutalaisena vietti keskitysleireillä Theresienstadt, Auschwitz ja Dachau kolme vuotta.
Hän oli aiemmin valmistunut Wienin yliopistosta lääketieteen tohtoriksi. Hänen havaintonsa leirien kauhuissa oli, että vangeista selvisivät todennäköisemmin ne, joilla oli jotain merkitystä elämässään kuin ne, joilla ei ollut toivoa.
Hänen oma merkityksensä oli toivo perheen löytymisestä ja kirja, jonka hän aikoi kirjoittaa leirikokemuksista. Hän sai varastettua paperia ja kirjoitettua paperipaloille. Kirja valmistui hänen vapautumisensa jälkeen. Se on nimeltään Ihmisyyden rajalla. Sitä on myyty miljoonia kappaleita ja käännetty kymmenille kielille.
Frankl oli vähällä kuolla leireillä lavantautiin, mutta selvisi. Perhe ei selvinnyt leireiltä hengissä.
Frankl toimi myöhemmin lääkärinä (neurologi, psykiatri), jatkoi kirjoittamista, avioitui uudelleen ja sai tyttären.
Hänet valittiin Wienin kunniakansalaiseksi 1995. Useita hänen kirjojaan on suomennettu.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki on yksilöllistä. Ihmiset on erilaisia. Muotisana resilienssi kertoo juuri kyvystä kohdata ja selvitä vaikeuksista. Sekin vaihtelee eri ihmisillä. Eikä ole mikään arvon mittari. Ihminen kehittyy kriisien kautta.
Muuttuminen on väistämätöntä. Jokainen kohtaa erilaisia menetyksiä. Kun vaikka on kerran eronnut tai sairastanut vakavasti tai irtisanottu, nämä asiat tulee tutuiksi ja huomaa, että niistä voi selvitä. On erilainen ihminen kuin ennen kriisiä."
Minusta taas vaikeudet eivät jalosta ihmistä sen enempää. Ehkä ainoa hyöty voi olla, se ettei kaadu pienestä niiden jälkeen ja toisaalta joillekin kriisit saavat aikaan vaan hälytystilan elämässä ja niiden jälkeen pääsy rauhalliseen elämään ja mielentilaan on vaikeaa. Samalla ketään ei saisi verrata, koska emme ole samalla pohjalla. Joku kokee, vaikka lapsesta saakka kaikkea kamalaa niin tälläisen ihmisen lähtötasoa ei voi esim resilienssin osalta verrata
Viisaasti sanottu, ettei ihmisiä voi eri lähtötasojen vuoksi verrata. Jokaisen lapsuus on antanut erilaiset lähtökohdat. Muutenkin olisi moraalisesti arveluttavaa lähteä tekemään jotain arvoluokituksia. Se ei ole tämän keskustelunaiheen tarkoituskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuntuu että just minulle on sattunut elämässä hemmetistä vaikeuksia, samalla kun muut näkyy luistelevan elämän helposti läpi. Ei suuria huolia, vastoinkäymisiä tai menetyksiä
Elämä ei ole tasapuolista eikä oikeudenmukaista. Mitä tahansa voi sattua. Tärkeää, miten itse suhtautuu. Ettei luovuta.
Vastoinkäymisiä voittanut on vahvempi ja viisaampi kuin sellainen, jolla ne on vasta edessä. Jutut menee usein aaltoliikkeenä. Tulee huonoja vaiheita, mutta sen jälkeen taas hyviä.
Olen kyllä eri mieltä tästä, eivät ne vastoinkäymiset aina vahvista, eikä se ole suhtautumisestakaan kiinni.
En ajattele, että kolmen perheenjäsenen menettäminen tsunamissa olisi ollut mikään sellainen kokemus mikä oli
Eikä se resilienssi ole mikään seuraus niistä vastoinkäymisistä tai niiden aikaansaamaa, vaan itse ajattelisin sen olevan niitä tekijöitä, asioita mitkä oli hyvin, mitkä auttoivat jatkamaan elämää. Hyvä lapsuus ja hyvä perusturvallisuus, ympärillä olevat läheiset ja heiltä saatu tuki, mahdollisuus puhua asiasta ja omista kokemuksista, tavallisen arjen jatkuminen, koulukin, harrastukset ja kavereiden kanssa oleminen.
Nro 1547: "Eikä se resilienssi ole mikään seuraus niistä vastoinkäymisistä tai niiden aikaansaamaa, vaan itse ajattelisin sen olevan niitä tekijöitä, asioita mitkä oli hyvin, mitkä auttoivat jatkamaan elämää. Hyvä lapsuus ja hyvä perusturvallisuus, ympärillä olevat läheiset ja heiltä saatu tuki, mahdollisuus puhua asiasta ja omista kokemuksista, tavallisen arjen jatkuminen, koulukin, harrastukset ja kavereiden kanssa oleminen."
Juuri näin. Mulla oli hyvä lapsuus - ainakin sen aikakauden mittapuulla - ja kun mun vanhemmat tai siis isä lopulta heitti mut vain 18-vuotiaana rahattomana syksyisenä iltana himasta mukanani vain taskulaskin, pari kaulakorua sekä muovikassillinen vaatteita eli ilman markkaakaan rahaa, niin ihan takuulla olisin ollut enemmän hukassa, jos mulla olisi ollut väkivaltaiset vanhemmat tai jotain muuta pahaa lapsuudessa. Vaikka se kokemus ja kaikki se, mitä sinä yönä tapahtui, olikin siihen astisen elämäni kamalin ja yksi kamalimmista kokemuksistani tähänkään ikään mennessä, niin selvisin siitä. Toki se edelleenkin vaikuttaa mun elämääni jossain määrin ja ennenkaikkea suhteessani isään, mutta noin muuten olen pärjännyt. Olen muuten palstalla kertonut paljon enemmän omista vastoinkäymisistäni kuin kenellekään ruudun tällä puolella. Tosin en täälläkään edes puoliakaan vastoinkäymisistäni. Jos olen kokenut tarvetta puhua asioista, yleensä puhun joko kissalleni tai sitten jollekin ammattilaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katoin L/over-sarjan ekan jakson ja tuli ahdistava ja paha olo. En kato sitä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Jungista kirjoittanut, tunnetko hänen juttujaan enemmänkin? Elokuvassa Kotka on laskeutunut puhutaan hetki hänen ajatuksistaan. Miten joittenkin tapahtumien kohtalonomainen samanaikaisuus saa aikaan yllättävän lopputuloksen. Tiedätkö tästä kertoa. Kiinnostaa.
En tiedä. Muuta kuin, että MBTI-luokitus on jatkoa hänen aloittamalleen työlleen. Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että kaikilla meillä on ego, alitajunta, tiedostamaton ja superego myös tässä jungilaisessa mallissa.
Jung analysoi persoonia kognitiivisten funktioiden pohjalta. INFP:n kognitiivisten funktioiden [Fi-Ne-Si-Te] vastapersoona (tiedostamaton mikä suojaa egoa) on ISTP [Ti-Se-Ni-Fe] eli bipolaarinen persoona, virtuoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Resilienssin taustalla ovat tosiaan yksilön geneettiset ja ympäristötekijät. Geneettiset ovat perittyjä taipumuksia ja kykyjä, jotka mahdollistavat selviytymistä. Sosiaalinen ympäristö puolestaan joko tukee tai vähentää resilienssin kehitystä.
Ehkä voi sanoa, että resilienssi on osin synnynnäinen, osin ympäristön vaikutuksesta kehittynyt, niin kuin ihminen kokonaisuudessaan.
Ei muuta, kuin kohti uutta viikkoa ja ehkä kevyempiä aiheita vaihteeksi. Tai ihan miten halutaan.
Katsoin pöhköä romanttista scifikomedia-animea Crunchyrollista, missä Goddess-tason naisella on maaginen kyky siirtyä ajassa taaksepäin alusvaatteita riisumalla. Eräs ujo dandere NPC-tason koulufeilurimies näkee hänen alusvaatteiden vaihtorutiinin, kun tältä naiselta katoaa siis aikamatkan jälkeen käytetty vaatekappale. No, tää mies ajautuu tilanteeseen jossa hänestä tulee tän naisen kävelevä vaatekaappi ja hän saa vaihtaa tälle naiselle alusvaatteet päälle kun hän on joutunut aikamatkailemaan estääkseen epäonnistumiset. 🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Resilienssin taustalla ovat tosiaan yksilön geneettiset ja ympäristötekijät. Geneettiset ovat perittyjä taipumuksia ja kykyjä, jotka mahdollistavat selviytymistä. Sosiaalinen ympäristö puolestaan joko tukee tai vähentää resilienssin kehitystä.
Ehkä voi sanoa, että resilienssi on osin synnynnäinen, osin ympäristön vaikutuksesta kehittynyt, niin kuin ihminen kokonaisuudessaan.
Ei muuta, kuin kohti uutta viikkoa ja ehkä kevyempiä aiheita vaihteeksi. Tai ihan miten halutaan.
Tiedän, tämä on totta. Jotkut ovat perineet herkän tai aran luonteensa vaikka toiselta vanhemmaltaan. Elämä on tällöin haastavampaa, kun kokee kaiken liian syvästi eikä heikkouteensa saa tukea. Joutuu aina väistelemään kovaluonteisia ihmisiä ja tulee helposti myös hyväksikäytettäväksi, kun ei osaa puolustautua. Sitten kun ryhdistäytyy ja alkaa pitämään puolensa, saakin vastaansa ne, joille on uhrannut kiltteyttään. Tai sitten voi jäädä yksin.
Täytyy vaan jaksaa taistella omista oikeuksistaan ja laittaa rajat. Onneksi monet tajuavat tämän jossain vaiheessa.
Tuohon vaikeuksista selviämiseen: Sanotaan myös, ettei enempää anneta, kuin mitä jaksaa kantaa. Tuosta olen eri mieltä. Kyllä annetaan, moni murtuu taakan alla. Toisaalta taas, uskomattomistakin voi selvitä, niinkuin edellä kerrottu. Kun on pakko, kun ei ole vaihtoehtoja.Tunnen yhden naisen, joka synnytti ja vauva kuoli heti. Seuraava raskaus piti keskeyttää loppuvaiheessa. Vauva oli kuollut kohtuun. En tiedä montaa positiivisempaa ihmistä. Toki tapahtumista on aikaa. Vaikeista sairauksistakin voi selvitä. Menettämättä toiveikkuuttaan. Ollaan niin erilaisia.
Toiselle 'katkennut kynsi' on maailmanloppu, toinen aloittaa konkurssin jälkeen uuden yrityksen entistä päättäväisemmin.
Mukavaa maanantaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katoin L/over-sarjan ekan jakson ja tuli ahdistava ja paha olo. En kato sitä enempää.
Katsoin myös, hiukan petyin. Annan vielä mahdollisuuden, 5 jaksoa jäljellä
Resilienssi = mielen joustavuus, selviytymiskyky
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 1542: "Tuolla logiikallahan ihminen joka on elänyt lapsuutensa kaltoinkohdeltuna, pelottavassa ja epävarmassa ympäristössä, menettänyt tärkeimmät läheisensä, sairastunut, kärsinyt mielenterveyden ongelmista ja kokenut aikuisena väkivaltaa, irtisanomisen ja vaikean eron olisi vahvimmillaan. "
Vain, jos niistä on kokenut selviytyneensä. Enkä tarkoita hengissä selviytymistä vaan sitä, että on kyennyt jättämään ne asiat taakseen ja kaikesta menneestä huolimatta saanut sellaisen elämän, johon on tyytyväinen. Ja tyytyväinen voi olla aika vaatimattomaankin elämään.
Niinpä. Voi myös 'antaa anteeksi' ja jatkaa eteenpäin vatvomatta loputtomiin 'jotain vääryyttä', mikä onkin ehkä vain omassa päässä. Kosto ja syytökset syökin ihmistä itseään eniten. Joku antoi ohjeen: kirjoita se kokemasi paperille, rutista ja laita virtaavaan veteen tai tuleen. Pääset eroon häiritsevästä asiasta ja voit jatkaa eteenpäin. Kuvainnollisesti toki, tai voithan tehdä oikeasti niin. Kokeilehan.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin taas miten yksinäinen olen, olen ollut jo kauan ja aina vaan yksinäisyys lisääntyy, kavereita poistuu joka vuosi taivaaseen ja uusia ei ole tullut. Mitä sitä ens viikonkin tekee, työtön vanha akka? Ei viitsisi alkaa ajankuluks ryyppäämäänkään.
Minunkin tuttava-/ystäväpiirissä moni kuollut siinä kuudenkympin molemmin puolin. Laskin yksi päivä puolenkymmentä vuoden sisään. Vakava sairaus monella. Yksi lähti torikahvilasta ja huuteli heipat, kuoli kotona sairaskohtaukseen. Jotenkin olen alkanut suhtautua elämään eri tavoin. Eihän täällä kukaan loputtomiin elä. Yritän löytää joka päivälle ilonaiheita, pieniäkin. En luettele nyt, kun niistä täällä irvaillaan. Työttömyys +60 iässä on toivotonta. Nuoremmillakin.
Luettele vaan päiviesi ilonaiheet. Kyllä saa luetella. Minulla tänään: linnut ja yöllä satanut pakkaslumi.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 1542: "Tuolla logiikallahan ihminen joka on elänyt lapsuutensa kaltoinkohdeltuna, pelottavassa ja epävarmassa ympäristössä, menettänyt tärkeimmät läheisensä, sairastunut, kärsinyt mielenterveyden ongelmista ja kokenut aikuisena väkivaltaa, irtisanomisen ja vaikean eron olisi vahvimmillaan. "
Vain, jos niistä on kokenut selviytyneensä. Enkä tarkoita hengissä selviytymistä vaan sitä, että on kyennyt jättämään ne asiat taakseen ja kaikesta menneestä huolimatta saanut sellaisen elämän, johon on tyytyväinen. Ja tyytyväinen voi olla aika vaatimattomaankin elämään.
Niinpä. Voi myös 'antaa anteeksi' ja jatkaa eteenpäin vatvomatta loputtomiin 'jotain vääryyttä', mikä onkin ehkä vain omassa päässä. Kosto ja syytökset syökin ihmistä itseään eniten. Joku antoi ohjeen: kirjoita se kokemasi paperille, rutista ja laita virtaavaan ve
Pelasit sitten syyllistämiskortin. Kaikki vääryydet on vaan omassa päässä ja puolustautumisella vahingoittaa vaan itseään. Kaikki pitäää sietää ja anteeksi antaa, vaikkei kukaan edes pyydä. Vääryydet oikeutetaan bullshitillä. Tämähän on kuin suoraan P utinin agendasta.
Vierailija kirjoitti:
Luettele vaan päiviesi ilonaiheet. Kyllä saa luetella. Minulla tänään: linnut ja yöllä satanut pakkaslumi.
Kahvilassa käynti. Hyvä kahvi ja leivos ja kivaa puheensorinaa.
Ketju on lukittu.
Kaikki on yksilöllistä. Ihmiset on erilaisia. Muotisana resilienssi kertoo juuri kyvystä kohdata ja selvitä vaikeuksista. Sekin vaihtelee eri ihmisillä. Eikä ole mikään arvon mittari. Ihminen kehittyy kriisien kautta.
Muuttuminen on väistämätöntä. Jokainen kohtaa erilaisia menetyksiä. Kun vaikka on kerran eronnut tai sairastanut vakavasti tai irtisanottu, nämä asiat tulee tutuiksi ja huomaa, että niistä voi selvitä. On erilainen ihminen kuin ennen kriisiä.