Mitäpä Sinulle tänään mahtaa kuulua? Vol 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssin taustalla ovat tosiaan yksilön geneettiset ja ympäristötekijät. Geneettiset ovat perittyjä taipumuksia ja kykyjä, jotka mahdollistavat selviytymistä. Sosiaalinen ympäristö  puolestaan joko tukee tai vähentää resilienssin kehitystä. 

Ehkä voi sanoa, että resilienssi on osin synnynnäinen, osin ympäristön vaikutuksesta kehittynyt, niin kuin ihminen kokonaisuudessaan.

 

Ei muuta, kuin kohti uutta viikkoa ja ehkä kevyempiä aiheita vaihteeksi. Tai ihan miten halutaan.

 

Tiedän, tämä on totta. Jotkut ovat perineet herkän tai aran luonteensa vaikka toiselta vanhemmaltaan. Elämä on tällöin haastavampaa, kun kokee kaiken liian syvästi eikä heikkouteensa saa tukea.  Joutuu aina väistelemään kovaluonteisia ihmisiä ja tulee helposti myös hyväksikäytettäväksi, kun ei osaa puolustautua.  Sitten kun ryhdistäytyy ja alk

Tämä on niin totta. Jos antaa kävellä ylitseen, siitä ei tule loppua. Se loppu pitää tehdä itse. On oikein suuttua ja puolustaa oikeuksiaan. Tottakai niitä harmittaa, jotka menettää  vääryyteen perustuneen valtansa. Osa sopeutuu uuteen tilanteeseen, jotkut hylkää. Hyvä niin.

1559

Sinä kirjoitit kaikki, minä kirjoitin ehkä. Huomaa ero!

Ilonaihe, kadonnut korvis löytyi. Lahja tutulta, on nätit.

Mä en ymmärrää näitä naisia tai miehiä, jotka kolmen vuoden jälkeen valittaa, että joku sanoi vihjailevasti tai koski pyllyyn. Miksi helkutti ei itse niissä tilanteissa sano vastaan tai läppäise kättä pois! Meille 60-luvun tytöille opetetiin, että sano kovaan ääneen heti takaisin ja pidä puolesi!  Ei saa antaa kiusata, ei eläinkään anna vaan hyökkää takaisin. Sama tällä palstalla, ei anneta yhden kiusata muita, vaan vaaditaan kaikilta hyvää käytöstä.

Resilienssiä on myös olla sopeutumatta huonoon käytökseen. Pitää pitää puolensa. PItää muuttaa olosuhteita ja vaatia tasapuolista kohtelua kaikille ja kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luettele vaan päiviesi ilonaiheet. Kyllä saa luetella. Minulla tänään: linnut ja yöllä satanut pakkaslumi.

 

Kahvilassa käynti. Hyvä kahvi ja leivos ja kivaa puheensorinaa. 

Tuo on niin mukavaa. Kiva myös, kun itse leivottu pulla/marjapiirakka onnistuu hyvin. Kahvit + leipomus = onnea

Kiusaamisesta/häirinnästä.

Se on sitä, jos kohde niin tuntee.

Tekijä ei sitä päätä.

Mutta: siitä pitää heti sanoa, ettei ole sopivaa. Kieltää tekemästä niin.

Oletteko ladanneet Suomi.fi jutun itsellenne? Mä olen niin hajamielinen,  etten muistaisi käydä siellä tarkistamassa viranomaispostia koskaan. Taidan jättää sen ottamatta tuon vuoksi. Facebookiakaan en ole kuukausiin avannut. Olen vähentänyt somen käytön minimiin, tunti päivässä korkeintaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ladanneet Suomi.fi jutun itsellenne? Mä olen niin hajamielinen,  etten muistaisi käydä siellä tarkistamassa viranomaispostia koskaan. Taidan jättää sen ottamatta tuon vuoksi. Facebookiakaan en ole kuukausiin avannut. Olen vähentänyt somen käytön minimiin, tunti päivässä korkeintaan.

Enpä ole ladannut. Kai sieltä tulee ilmoitus uudesta postista? Eihän sitä muutoin tule tsekattua.

Nyt on varattu kaikki vaaditut tutkimusajat ennen kardiologin vastaanottoa. Kiirettä pitää :)  Onneksi tulee muistutukset puhelimeen.   

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ladanneet Suomi.fi jutun itsellenne? Mä olen niin hajamielinen,  etten muistaisi käydä siellä tarkistamassa viranomaispostia koskaan. Taidan jättää sen ottamatta tuon vuoksi. Facebookiakaan en ole kuukausiin avannut. Olen vähentänyt somen käytön minimiin, tunti päivässä korkeintaan.

Joo, mulle tulee viranomaisposti nyt sinne. Ja sähköpostiin ilmoitus, niin tietää käydä katsomassa. Kätevä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin taas miten yksinäinen olen, olen ollut jo kauan ja aina vaan yksinäisyys lisääntyy, kavereita poistuu joka vuosi taivaaseen ja uusia ei ole tullut. Mitä sitä ens viikonkin tekee, työtön vanha akka? Ei viitsisi alkaa ajankuluks ryyppäämäänkään.

 

Minunkin tuttava-/ystäväpiirissä moni kuollut siinä kuudenkympin molemmin puolin. Laskin yksi päivä puolenkymmentä vuoden sisään. Vakava sairaus monella. Yksi lähti torikahvilasta ja huuteli heipat, kuoli kotona sairaskohtaukseen. Jotenkin olen alkanut suhtautua elämään eri tavoin. Eihän täällä kukaan loputtomiin elä. Yritän löytää joka päivälle ilonaiheita, pieniäkin. En luettele nyt, kun niistä täällä irvaillaan. Työttömyys +60 iässä on toivotonta. Nuoremmillakin.

Onneksi on joku joka ymmärtää, on se tämäkin aamupäivä ollut pitkä, ainut ihmiskontakti taitaa tänäänkin olla kaupan kassa, tänään on mieli maassa. N.62v

Vierailija kirjoitti:

Ilonaihe, kadonnut korvis löytyi. Lahja tutulta, on nätit.

Kiva, että löytyi.  Minulta putosi toinen lahjaksi saatu kultainen korvakoru nurmikolle,  enkä sitä löytänyt, vaikka haravoin alueen läpikotaisin ja magneetinkin avulla.  Siellä se vieläkin on.  Ehkä tulevat sukupolvet sen joskus sattumalta löytävät. Muitakin parittomia korvakoruja on useita, ehkä pitäisi myydä kullanostajille. 

Innostuin talvisena puhdetyönä purkamaan yhden melkein käyttämättömän villatakin, josta on nyt tarkoitus neuloa uusi versio.  Aikamoinen homma oli kieputella langat vyyhdeille, sitten kastella ja pingottaa ne. Löysin mummun vanhat ja vielä käyttökelpoiset kerinpuut, ja aloitin sitten kuivuneiden vyyhtien kerimiset. Käy jumpasta, kun kädet heiluu vimmatusti kerinpuiden pyöriessä ja samalla voi seisten tanssahdella joitain. 

Muistan, kun lapsena villalangat myytiinkin usein vyyhteinä, ja sitten ne laitettiin joko kerinpuille tai jonkun piti pidellä vyyhtiä toisen keriessä ja seurustellessa.  Nyt nämä purkulangat tulevat sitten uusiokäyttöön ja kohta alkaa monimutkaisen palmikkotakin kudonta. Jos sen saisi valmiiksi vielä talvikuukausien aikana. 

 

 

 

Tajusin taas miten yksinäinen olen, olen ollut jo kauan ja aina vaan yksinäisyys lisääntyy, kavereita poistuu joka vuosi taivaaseen ja uusia ei ole tullut. Mitä sitä ens viikonkin tekee, työtön vanha akka? Ei viitsisi alkaa ajankuluks ryyppäämäänkään.

Minunkin tuttava-/ystäväpiirissä moni kuollut siinä kuudenkympin molemmin puolin. Laskin yksi päivä puolenkymmentä vuoden sisään. Vakava sairaus monella. Yksi lähti torikahvilasta ja huuteli heipat, kuoli kotona sairaskohtaukseen. Jotenkin olen alkanut suhtautua elämään eri tavoin. Eihän täällä kukaan loputtomiin elä. Yritän löytää joka päivälle ilonaiheita, pieniäkin. En luettele nyt, kun niistä täällä irvaillaan. Työttömyys +60 iässä on toivotonta. Nuoremmillakin.

Onneksi on joku joka ymmärtää, on se tämäkin

minäk7n sanon muutaman sanan kassalla. Piristää itseäkin. Nyt kudon lapasia suvun uudelle tulokkaasse, sukat tein jo.

Vierailija kirjoitti:

Innostuin talvisena puhdetyönä purkamaan yhden melkein käyttämättömän villatakin, josta on nyt tarkoitus neuloa uusi versio.  Aikamoinen homma oli kieputella langat vyyhdeille, sitten kastella ja pingottaa ne. Löysin mummun vanhat ja vielä käyttökelpoiset kerinpuut, ja aloitin sitten kuivuneiden vyyhtien kerimiset. Käy jumpasta, kun kädet heiluu vimmatusti kerinpuiden pyöriessä ja samalla voi seisten tanssahdella joitain. 

 

Muistan, kun lapsena villalangat myytiinkin usein vyyhteinä, ja sitten ne laitettiin joko kerinpuille tai jonkun piti pidellä vyyhtiä toisen keriessä ja seurustellessa.  Nyt nämä purkulangat tulevat sitten uusiokäyttöön ja kohta alkaa monimutkaisen palmikkotakin kudonta. Jos sen saisi valmiiksi vielä talvikuukausien aikana. 

Kerinpuut? Aivan outo tuttavuus. Meillä kyllä mies pitelee vyyhtiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonaihe, kadonnut korvis löytyi. Lahja tutulta, on nätit.

 

Kiva, että löytyi.  Minulta putosi toinen lahjaksi saatu kultainen korvakoru nurmikolle,  enkä sitä löytänyt, vaikka haravoin alueen läpikotaisin ja magneetinkin avulla.  Siellä se vieläkin on.  Ehkä tulevat sukupolvet sen joskus sattumalta löytävät. Muitakin parittomia korvakoruja on useita, ehkä pitäisi myydä kullanostajille. 

Tulevaisuuden arkeologit sitä joskus tutkii ja National Geographic tekee dokumentin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Innostuin talvisena puhdetyönä purkamaan yhden melkein käyttämättömän villatakin, josta on nyt tarkoitus neuloa uusi versio.  Aikamoinen homma oli kieputella langat vyyhdeille, sitten kastella ja pingottaa ne. Löysin mummun vanhat ja vielä käyttökelpoiset kerinpuut, ja aloitin sitten kuivuneiden vyyhtien kerimiset. Käy jumpasta, kun kädet heiluu vimmatusti kerinpuiden pyöriessä ja samalla voi seisten tanssahdella joitain. 

 

Muistan, kun lapsena villalangat myytiinkin usein vyyhteinä, ja sitten ne laitettiin joko kerinpuille tai jonkun piti pidellä vyyhtiä toisen keriessä ja seurustellessa.  Nyt nämä purkulangat tulevat sitten uusiokäyttöön ja kohta alkaa monimutkaisen palmikkotakin kudonta. Jos sen saisi valmiiksi vielä talvikuukausien aikana. 

Kerinpuut? Aivan outo tuttavuus. Meillä kyllä mies pitelee vyyhtiä :)

Keriminen onnistuu myös tuolin selkänojan avulla.

Päivän ilonaiheet: kävely auringonpaisteessa, kevyet lumityöt. Hyvin nukuttu yö.

Kyllä menee oudoksi touhu USA:ssa. Kohta sisällissota.

Euroopan pitäisi irtautua mahdollisimman paljon siitä mutta teknologiaa on vaikea eriyttää, pilvipalvelu ym ym on sidoksissa sinne.

Toivottavasti asiat muuttuvat parempaan suuntaan.

Minä vein kaikki parittomat korvikset, joutilaat sormukset ym kullan paikalliseen koruliikkeeseen ja sain yllättävän hyvin niistä rahaa. 
Kannattaa myydä jos on joutilaita koruja kaapissa.

Suomi.fi: hin en ole vielä mennyt, kaipa pitää jossakin vaiheessa rekisteröityä.
 

Luin uutisia kiinalaisista, heitä on paljon. Kiinalaisten kohta alkava uusi vuosi on hevosen vuosi ja hittileluksi on noussut pehmolelu itkevä hevonen. Vai oliko se surullinen, nyt jo unohdin. Se kuvaa kiinalaisten mielestä työssäkäyvien olotilaa. Piti olla ensin hymyilevä pehmo, mutta surullisesta tuli suosittu.

Sitten luin uutisen aitajuoksija Saara Keskitalosta. Saara juoksee lujaa, miettikää nyt, 60 metriä, 5 aitaa ja alle 8 sekuntia! Teki ennätyksensä 7,96 s. Sieltä vaan Saaran elämä sai uuden käänteen, kun hänet vauvana löydettiin kiinalaisen lastenkodin ulkorappusilta. Tämmöistä Havukka-ahon talvipäivään.