Lue keskustelun säännöt.
Mitäpä Sinulle tänään mahtaa kuulua? Vol 2
14.09.2025 |
Saapi kertoa.
Edellinen pitkä ketju lukittiin, niin aloitetaan uusi.
Minä täällä loikoilen sohvalla ja mietin maailmanmenoa.
Kommentit (1031)
Vierailija kirjoitti:
Edellinen siis tuohon pidempään aiempaan viestiin missä äitini syömisestä ja kokkauksestani kirjoitin. Numeroita ei ehkä. kannata laittaa jos viestejä poistuu.
No, tulikin viestejä tähän väliin muiltakin. Jokainen varmaan osaa nämä yhdistää silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ei täällä toimi, koska osa käsittelee asioita mikro- ja toiset makronäkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
"Eikö ne lähetä edes terveisiä toisilleen?" Kyselee joku. Ei. Terveisten lähettäminen on vanhusten juttu. Meilläkin on suuri suku ja vain vanhukset lähettävät terveisiä. Niiden saaminen on kiusallista ja outoa. Miten niihin pitäisi suhtautua, mitä ne tarkoittavat, pitääkö vastata jotenkin? Tämä tapa on jäämässä pois, kuolee näiden vanhusten mukana. Nuoremmilla on suvun ja perheen WhatsApp-ketjut, ja muut somekanavat käytössä. Ne korvaavat tuon vanhan tavan nopeutensa ja monipuolisuutensa vuoksi. Savumerkit, kirkonkellot ja oltermannin sauvatkin ovat jääneet pois tiedotusvälineinä, paremmat ovat korvanneet ne. Näin se elämässä menee.
Nuo WhatsApp-viestit ym känykkäjuttelut on mielestäni kiusallisia ja outoja. Jos joku tänä päivänä uskaltaa vielä livenä jonkun kanssa puhua ja puhelin kilahtaa niin se vasta outoa ja noloa onkin.
"Lisään tähän nyt vielä sen, että mikäli äitisi kuuluu samaan ikäluokkaan kuin minäkin eli jonka piti syödä lautanen tyhjäksi, koska biafralaisilla lapsilla ei ollut ruokaa, niin aikuisena itsensä pakottaminen syömään voi tuoda mieleen ne lapsuuden muistot. Siis miten pidätteli oksennusta, mutta lautasella oli edelleen jotain, mikä oli pakko syödä. Koska biafralaiset."
Äitini on samaa ikäluokkaa, mutta hänellä on mummulassa ollut "loistoruokaa" tarjolla. Hänen mummunsa oli paras ruoanlaittaja ja hänen tätinsä asui siinä ihan vieressä ja kokkasi vielä parempaa ruokaa. Söi siellä lähes aina. Näin kai niiden varjossa minun kokkaukseni kalpenevat nopeasti. En tätä pahalla kirjoita. Äitini äiti ei osannut oikein kokata mitään. Hänen miehensä kyllä niitä ruokia söi, mutta äitini yleensä tuolla muualla mistä alussa kirjoitin. Hän söi lähes kaikki tuolla aamiaisesta iltapalaan. Samoin sukulaiset tarjosivat hänelle yleensä mieleistä mitä silloin aikoinaan paljon kyläilivät. Näin äitini ei varmaan monestikaan ole syönyt pakolla pahoja ruokia.
Kääntöpuolena äitinsä kokkauksen vähyyteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen, äitini oma ruoanlaittotaito jäi heikkoihin kantimiin ja mielenkiinto sitä kohtaan heikoksi. Lapsuudessa kyllä ihan söin hänen ruokiaan, mutta hiipui into häneltä kokata sitten vähitellen lähes kokonaan. Minä laitoin ruokaa meille sen jälkeen, kun ei syöty lihaa lähes kokonaan ja äitini sitten isälleni teki jotain, vaikka minäkin siihen osallistuin myös. Näin tästäkin saisi paljon asiaa kerrottua. Meillä ei oikein suhde ruokaan ole ollut kuin joillakin.
Isälleni tosin kiitos, että syö paljon "helpommin" kuin äitini. Hänelle olisi helpompaa kokata ja jaksaa jopa itse nyt kokata asuessaan omillaan. On opetellut eri ruokia laittamaan. Menee jo äitini edelle näissä jutuissa ja ruoka maittaa. Yleensä jaksan äitini touhua, mutta joskus kun esim leivon pitsaa tunteja yöllä häntäkin varten niin olisi kiva saada jotain myönteistä sanaa. Nyt osaltani riittäköön aihe.
WhatsApp ja Skype ovat käteviä: Voin leikkiä tuntikausia lapsenlapseni kanssa reaaliajassa, lukea iltasadun satojen kilometrien päässää asuvan taaperolle ja kuulustella koealuetta teinin kanssa. Koulumatkaa pelkäävää voin saatella kännykän avulla ja näen hänet koko ajan. Todella kätevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret kiusaantuu terveisistä. Keski-ikäiset ei ehdi vastata. Vanhukset käyttää niitä ja se on ok. Sopii heille. Mutta ei pidä yleistää ja vaatia nuoremmilta.
Hyvät tavat ja ystävälliset kunniaan ja arvoon, ei kaikkea ystävällisyyttä saa karsia pois, muuten käy niin kun täälläkin nähdään jää jäljelle vaan kinastelu.
Samalla minäkin totean, että aina ei voi sanoa jokaisessa asiassa kaikista läheisistäkään hyvää. Joku ei ehkä hyväksy sitäkään täällä, mutta samalla joskus voi kirjoittaa mitä toisen toiminnassa tuo surua tms. Se kai on sallittua, vaikka turhaa tietysti jonkun mielestä. Ymmärrän senkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P: Ei tarvitse vastata, jos et halua, mutta oliko äidilläsi nämä kaikki kivut jo silloin, kun ilomielin lapsena söi kaiken? Tuskin. Koska ihan oikeesti kivut vievät ruokahalun. Anna äidillesi armoa. Et ole huono kokki eikä äitisi jätä syömättä sun takiasi vaan siksi, ettei kipujen lisääntyessä yksinkertaisesti vaan pysty. Eikä silloinkaan, kun on hetkeksi aikaa kipuja vähemmän, ensimmäisenä tulee mieleen syöminen. Ihmisen elimistö on oikeesti aika kummallinen hilavitkutin. Jos ei maistu, niin ei maistu. Omaisilla on ihan ymmärrettävästi usein suurempi huoli kuin sillä kuin joka ei syö. Et ole tehnyt mitään väärin ja äitisi todennäköisesti hiljaa mielessään jopa arvostaa sitä, että yrität. Mutta jos ei pysty, niin ei pysty.
Miksi tuo yksi spämmää samaa mustattua viestiä? Se on jo kerran luettu. Tuo on spämmäystä ja riidan haastamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vanhemmiten tullut tavaksi jutella ihmisten kanssa kaupassa, muutama sana on mukava vaihtaa milloin mistäkin.
Samoin ulkoillessa voin kehaista vastaantulevaa nättiä koiraa tai söpöä lasta.
Yleensä ihmiset vastaavat jutteluun.
Tää oli hauska viesti, itsekin juttelen. Jos ei joku vastaa, mitä sitten. Useimmat vastaa ja juttelu piristää päivää.
Asiaa miettiessä ehkä toivon vanhemmiltani joskus helppoutta ja sellaista asennetta, että mietitään muita. Liian usein meininki on sitä, että he valittavat jostain tai joku asia on huonosti. Toki ymmärrän monia niihin puheisiin vaikuttavia asioita ja en itsekään ole päivä paiste monestikaan, mutta toisen ei ole ok tosi usein miettiä millä päällä toinen on ja tavallaan jännittää sitä tai ainakin kokea sen niin, että tuo kaikki tuo levotonta oloa ja huolta itselle.
Äitini saattaa sanoa, että kyllä ne tyypit töissä nauroivat jotain asiaa ja paheksua toisten iloa, vaikka toisaalta hänenkään elämänsä ei siitä muutu, vaikka töissä ei naurettaisi enää mistään. Tai isäni voi valittaa minulle, kuinka pitkä matka tännekin on ajaa, vaikka minä en niille kilometreille mitään voi. Näin itsekin kaipaan monesti jotain myönteisyyttä ja sellaista, ettei toiselle kaadettaisi kaikkea niskaan. Etenkin, kun omakaan elämä ei aina ole loistokasta kuitenkaan. Nämä päivän ajatuksia olleet ja päätin kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo yksi spämmää samaa mustattua viestiä? Se on jo kerran luettu. Tuo on spämmäystä ja riidan haastamista.
Doris on riidanhaastaja, joka ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Laitan paljon ruokaa myös äidilleni. Syödään yhdessä tai vien hänelle jotain. Monesti tämä kaikki vaan saa miettimään asioita. Mielelläni kokkaan ja leivon, ei sen puoleen. Melko hyvin osaan tehdä omasta mielestäni kuitenkin, kun on pieni budjetti myös.
No, äitini vaan syö jos yhdessä syödään. Ei mitään kommenttia oikein mihinkään ruokaan. Onhan se tyyli hänellä ollut ja tavanomaista. Silti välillä tulee hieman surullinen olo ja joskus kyselen sitten miltä maistui ja hänestä yleensä ok kaikki. Hän on kuitenkin melko huono syömään ja monesti jännitän sitäkin, että maistuuko hänelle ja uhkaa koko oma syöminen mennä kuin ohitse sen myötä. En keskity siihen enää oikein.
Näin ehkä liikaa mietin asiaa, mutta joskus toivoisin ehkä keskustelua ruuasta sekä jotain reagointia siihen kaikkeen, kun paljon kuitenkin teen ruokaa hänelle. Ei se ole itsestäänselvyys kuitenkaan.
Toki
Miksi passata ihmistä, joka ei anna sille mitään arvoa? Teetättänyt toisella nuoresta asti. Varmaan uuvuttavaa ja oma elämä jää vähälle. Ei tietenkään kuulu muille. Se on sinun valintasi. Minä en passaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
WhatsApp ja Skype ovat käteviä: Voin leikkiä tuntikausia lapsenlapseni kanssa reaaliajassa, lukea iltasadun satojen kilometrien päässää asuvan taaperolle ja kuulustella koealuetta teinin kanssa. Koulumatkaa pelkäävää voin saatella kännykän avulla ja näen hänet koko ajan. Todella kätevää.
Luulin, että Skype lopetettiin viime keväänä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
P: Ei tarvitse vastata, jos et halua, mutta oliko äidilläsi nämä kaikki kivut jo silloin, kun ilomielin lapsena söi kaiken? Tuskin. Koska ihan oikeesti kivut vievät ruokahalun. Anna äidillesi armoa. Et ole huono kokki eikä äitisi jätä syömättä sun takiasi vaan siksi, ettei kipujen lisääntyessä yksinkertaisesti vaan pysty. Eikä silloinkaan, kun on hetkeksi aikaa kipuja vähemmän, ensimmäisenä tulee mieleen syöminen. Ihmisen elimistö on oikeesti aika kummallinen hilavitkutin. Jos ei maistu, niin ei maistu. Omaisilla on ihan ymmärrettävästi usein suurempi huoli kuin sillä kuin joka ei syö. Et ole tehnyt mitään väärin ja äitisi todennäköisesti hiljaa mielessään jopa arvostaa sitä, että yrität. Mutta jos ei pysty, niin ei pysty.
Tähän vastauksena äitini on ollut koko elämänsä kaikesta huolimatta huono syömään. Pieniruokainen. Tästä kirjoitinkin jo. Näin ymmärrän häntä ja kivut eivät varmaan hirveästi ole vaikuttaneet tähän kaikkeen. Äitini syö oikeastaan samoin kuin ennen niitäkin. Samoja määriä ja näin en usko iän tai kipujen vaikuttavan sen enempää syömiseen mitä asiaa mietin. Minun on tietysti helppoa kirjoittaa, mutta samoja määriä syö nykyisinkin. Lähinnä kai tarkoitan asialla enemmän sitä keskustelua ruuasta ja tavallaan asian toteamista, että olen tehnyt ruokaa.
Ehkä juuri sitä seurustelua ruoan lomassa tms myös mitä joku kirjoitti. En sinänsä sitä, että kuinka paljon äitini syö, vaikka välillä sekin asia mielessä. Pääpaino silti siinä, että keskusteltaisiin ruoasta ja saisin häneltä vaikka vinkin mitä tehdä ruoaksi huomenna tai jotain vastaavaa. Monelle kai sekin tuo motivaatiota laittaa ruokaa jos asiasta keskustellaan ja sillä ruoalla on jokin merkitys siinä lautasella. Itsekin kyllä varmaan toisen ruokaan liittyen aina jotain hyvää yrittäisin sanoa ja puhua jotain siitäkin. Tätä kaikkea kai tarkoitan. Nyt riittäköön aihe, kun vielä asiaa selvensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret kiusaantuu terveisistä. Keski-ikäiset ei ehdi vastata. Vanhukset käyttää niitä ja se on ok. Sopii heille. Mutta ei pidä yleistää ja vaatia nuoremmilta.
Hyvät tavat ja ystävälliset kunniaan ja arvoon, ei kaikkea ystävällisyyttä saa karsia pois, muuten käy niin kun täälläkin nähdään jää jäljelle vaan kinastelu.
Eniten tällä kyllä riitaa haastaa ne, jotka esiintyvät hyvien tapojen apostoleina.
"Miksi passata ihmistä, joka ei anna sille mitään arvoa? Teetättänyt toisella nuoresta asti. Varmaan uuvuttavaa ja oma elämä jää vähälle. Ei tietenkään kuulu muille. Se on sinun valintasi. Minä en passaisi."
No, en kirjoittanut ettei hän anna sille arvoa. Ehkä perheemme tyyli on isänikin puolelta ollut se, ettei olla ruoasta kovin puhuttu mitä nyt syöty on. Ei sellaista seurustelua ja yhdessaoloa ruoan kanssa mitä jollakin muulla. Näin ruoka on ollut vain keino näläm poistoon ilman mitään sen enempää.
Nuoruudessa ihan mielelläni kokkasin, kun kasvisruoka innosti paljon. En valittanut siitä. Nykyisinkin kahdelle tulee tehtyä ruokaa siinä missä yhdellekin. En koe sitä raskaana. Ja elämääni ei tällä hetkellä muuttaisi se, vaikka äitini tekisi omat ruokansa. Joskus niin käy jos tulevaisuutta mietitään. Nykyiseen elämääni se ei vaikuta. Samalla elämä ei ole mustavalkoista. Jokainen tarvitsee varmaan jeesiä joskus.
En kiistä sitä ettenkö miettisi esim vanhempieni vanhenemista. Joku kirjoitti, ettei minun tarvitse vielä huolehtia siitä tms, mutta samalla suvusta on mennyt lähes samanikäisiä huonoon kuntoon. Näin en se katso ikää ja eivät nekään silti nuoria enää ole. Näin olen sanonut, ettei minusta ole esim omaishoitajaksi kuin pakosta jonkin aikaa. Silti voin auttaa muuten ja kokata jos täällä vielä olen. Samalla ymmärrän jos jotain ärsyttää taas sama aihe josta kirjoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret kiusaantuu terveisistä. Keski-ikäiset ei ehdi vastata. Vanhukset käyttää niitä ja se on ok. Sopii heille. Mutta ei pidä yleistää ja vaatia nuoremmilta.
Hyvät tavat ja ystävälliset kunniaan ja arvoon, ei kaikkea ystävällisyyttä saa karsia pois, muuten käy niin kun täälläkin nähdään jää jäljelle vaan kinastelu.
Tähän jo aiemmin viitattiin. Kirjoittaja ei selkeästi ymmärrä 'terveisiä'. Kiitetään. Ei tarvitse vastata! Perehtyisi asiaan.
Ei kaikki ole täällä koko ajan lukemassa/päivystämässä kaikkia viestejä. Moni ehtii tänne lukemaan ja kirjoittamaan vasta illalla, lukee muutaman viimeisen viesten ja kertoo kuulumisensa. Löysää sinäkin vähän pipoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo yksi spämmää samaa mustattua viestiä? Se on jo kerran luettu. Tuo on spämmäystä ja riidan haastamista.
Doris on riidanhaastaja, joka ketjussa.
Oi voi. Kostaja tunnistetaan. Ampuu ohi, syyttömät kärsii. Ainoa, joka riitelee on hän?
Mitähän sinulle tänään kuuluu? Kertoisit ny, ekaa kertaa.
Älä poista viestejä, missä valheesi korjataan. Poisto just todistaa, että totuus sattuu.
Äläkä vastaa itsellesi, pliis. Tylsää.
Saako kuitenkin sivistyssanoja käyttää? Vai iskeekö mielipaha?
Lisään tähän nyt vielä sen, että mikäli äitisi kuuluu samaan ikäluokkaan kuin minäkin eli jonka piti syödä lautanen tyhjäksi, koska biafralaisilla lapsilla ei ollut ruokaa, niin aikuisena itsensä pakottaminen syömään voi tuoda mieleen ne lapsuuden muistot. Siis miten pidätteli oksennusta, mutta lautasella oli edelleen jotain, mikä oli pakko syödä. Koska biafralaiset.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/