Lue keskustelun säännöt.
Oletko ajatellut, että ehkä oletkin paha ihminen?
14.09.2025 |
Minä juuri ajattelin. Sitä ollaan oltu olevinaan hyvää ja esitetty. Mutta taidan valitettavasti olla paha. Oletko sinä?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt, että jos olenkin psykopaatti. Voiko sitä edes itse tiedostaa vai onko se vain pahojen traumojen aiheuttama vääristymä?
Eiköhän sen voi tiedostaa. Todennäköisesti psykopaatit ja sosiopaatit tiedostavat etteivät tunne empatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varsinaisesti paha, mutta olen se ihminen, joka "säteilee ympärilleen negatiivista energiaa". Eli hän, joka pitää poistaa kaveripiiristä, jos elämäntapavalmentajia on uskominen. Ja koska säteilen itse negatiivista energiaa, "kuormitun" sellaisten henkilöiden seurassa, jotka "säteilevät positiivista energiaa".
On siis sekä minulle että positiivisille ihmisille hyväksi, että emme ole liikaa tekemisissä keskenämme. tarvitsen ympärilleni nimenomaan niitä negatiivisia ihmisiä.
Ymmärrän tämän, hyvä kun kerroit, olen huomannut että kaikki eivät pidä positiivisuudestani. Hyväksyn tämän koska en pidä siitä että kukaan voi lähelläni huonosti. Itse en kuormitu toisten persoonallisuudesta mutta en pystyisi elämään liiallisessa ankeudessa ja negatiivisuudessa. Jos elämäntyylit poikkeavat toisistaan merkittävästi niin yhdessä eläminen on todella haastavaa, valitettavan usein negatiivisuudesta pitävä alkaa vielä ilkeäksi joten se estää yhdessä olemisen ja elämisen.
Näin se nyt on. On karua, kun paljastuu itselle se, mikä on. Nyt sitten vaan, että mitä teen tälle ilkeydelle ja pahansuopaisuudelle. En ole tyytyväinen. Ja ystävätkin ovat yhtä lukuunottamatta kaikonneet. Tosin heistä yksi paljastui kovan luokan rikolliseksi, toinen sosiopaatiksi. Vielä vuosi sitten soittelimme, ja esitimme toisillemme, että ollaan laitettu muka elämät kuntoon. Mutta meidän sisällä oli ne samat demonit, joita olimme vain yrittäneet naamioida. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, useinkin. Erityisesti lapsena tunsin koko ajan, että olin paha. Aikuisena minulla todettiin sitten epävakaa persoonallisuushäiriö. Tuon diagnoosin jälkeen aloin tuntea itseni hyväksi.
Epävakaat on aika mahdottomia ihmissuhteissaan. Kostavat ja raivoavat, kilpailevat kaikessa, hakevat itsesääliä ja sitten taas kun toinen meinaa lähteä, ovat kuin herran enkeleitä.
Toi on mahdollista hoitaa vähäoireisemmaksi ja siitä on hyötyä itsellesi ja myös kaikille kenen kanssa joudut tekemisiin.
Jaa, minä olen pitkässä parisuhteessa. En raivoa, huuda tai muutenkaan riitele. Välttelen kaikkea sellaista, koska omassa lapsiudessani vanhemmat riitelivät ja olivat väkivaltaisia koko lapsuuteni ajan. Eävakaus on ennemminkin pään sisäistä, voimakasta ahdistusta ja jatkuvaa syyllisyyden tunnetta, jolle ei löydy loogista perustetta, mutta en saa sitä poiskaan.
Ehkä pahan ja hyvän välissä. Neutraali.
Mutta jos olisi pitkä ajanjakso, jolloin tekisin jotain ilkeää/pahaa, käsitykseni silloin itsestäni muuttuisi pahaksi. Enempi hyvänä kuin pahana en koskaan tule itseäni pitämään. Minulta vain puuttuu se jokin, ehkä vilpittömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja paha ovat ihmisen luomia keinotekoisia käsitteitä. Ja vaikka eivät olisikaan, niin sehän riippuu ihan siitä, että mikä ihmisen henkilökohtainen moraali on.
Ei riipu. Moraali ei ole henkilökohtainen, vaan se on ihmislajille kehittynyt sisäsyntyinen empatiakyky, mikä auttaa laumaa pysymään koossa. Henkilö joka ei tunne empatiaa terveellä tavalla on paha.
En. Olen suoraselkäisempi kuin keskiverto Matit ja Maijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt, että jos olenkin psykopaatti. Voiko sitä edes itse tiedostaa vai onko se vain pahojen traumojen aiheuttama vääristymä?
Eiköhän sen voi tiedostaa. Todennäköisesti psykopaatit ja sosiopaatit tiedostavat etteivät tunne empatiaa.
Kyllä tiedostavat täysin itse sen mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Näin se nyt on. On karua, kun paljastuu itselle se, mikä on. Nyt sitten vaan, että mitä teen tälle ilkeydelle ja pahansuopaisuudelle. En ole tyytyväinen. Ja ystävätkin ovat yhtä lukuunottamatta kaikonneet. Tosin heistä yksi paljastui kovan luokan rikolliseksi, toinen sosiopaatiksi. Vielä vuosi sitten soittelimme, ja esitimme toisillemme, että ollaan laitettu muka elämät kuntoon. Mutta meidän sisällä oli ne samat demonit, joita olimme vain yrittäneet naamioida. -ap
Ehkäpä terapeutti voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, useinkin. Erityisesti lapsena tunsin koko ajan, että olin paha. Aikuisena minulla todettiin sitten epävakaa persoonallisuushäiriö. Tuon diagnoosin jälkeen aloin tuntea itseni hyväksi.
Epävakaat on aika mahdottomia ihmissuhteissaan. Kostavat ja raivoavat, kilpailevat kaikessa, hakevat itsesääliä ja sitten taas kun toinen meinaa lähteä, ovat kuin herran enkeleitä.
Toi on mahdollista hoitaa vähäoireisemmaksi ja siitä on hyötyä itsellesi ja myös kaikille kenen kanssa joudut tekemisiin.
Jaa, minä olen pitkässä parisuhteessa. En raivoa, huuda tai muutenkaan riitele. Välttelen kaikkea sellaista, koska omassa lapsiudessani vanhemmat riitelivät ja olivat väkivaltaisia koko lapsuuteni ajan. Eävakaus on ennemminkin pään sisäistä, voimakasta ahdistusta ja jatkuvaa syyllisyy
Quiet BPD?
Kiitos ap. Rehellisyytesi, itsereflektiotaitosi ja itsekriittisyytesi on ihailtavaa ja harvinaista tällä palstalla.
Rakkaudella,
Totuuden ystävä. Inhorealisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sulla on paljon toivoa koska tunnistat asian ja haluat korjata sen.
Kaikissa on hyviä puolia, tietenkin hyvät asiat ovat lahjaa yläkerrasta, jollei usko omaan hyvyyteensä, sinua pahemmat ihmiset kävelevät yli. Joka ei usko voivansa tehdä hyviä tekoja, ei pelastu Jumalan valtakuntaan.
Sanottu: Tuot näkyviin huonot puolet, se ei tee pahikseksi. Ei sekään sanotaan tyhmäksi, moni voi olla älykäs silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko olla hieman armollisempia itsellenne. Jotkin kuvailevat itseään pahaksi, mutta pahuus on jotain ihan eri tasolla olevaa.
Se, että haluaa kaikille hyvää, mutta laittaa oman edun välillä edelle, ei ole pahuutta vaan tervettä itsekkyyttä. Itsekkyys ei ole pahuutta, vaan vasta sitten kun muut joutuvat kohtuuttomasti kärsimään itsekkyydestäsi (esim kuolemalla). Katkeruus ei ole pahuutta, vaan pahaa oloa menneen tai nykyisten traumojen vuoksi. Negatiivisuus ei ole pahuutta, vaan ehkä pelkoa tulevaisuuden vuoksi. Tai nykyhetken tai menneiden kokemusten.
En todellakaan ole paha ihminen. Jokaisessa on hyvää ja huonoa, mutta sosiopaatit ym on erikseen.
Itse en ole muille pahaa tahtova, vaan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, useinkin. Erityisesti lapsena tunsin koko ajan, että olin paha. Aikuisena minulla todettiin sitten epävakaa persoonallisuushäiriö. Tuon diagnoosin jälkeen aloin tuntea itseni hyväksi.
Epävakaat on aika mahdottomia ihmissuhteissaan. Kostavat ja raivoavat, kilpailevat kaikessa, hakevat itsesääliä ja sitten taas kun toinen meinaa lähteä, ovat kuin herran enkeleitä.
Toi on mahdollista hoitaa vähäoireisemmaksi ja siitä on hyötyä itsellesi ja myös kaikille kenen kanssa joudut tekemisiin.
Jaa, minä olen pitkässä parisuhteessa. En raivoa, huuda tai muutenkaan riitele. Välttelen kaikkea sellaista, koska omassa lapsiudessani vanhemmat riitelivät ja olivat väkivaltaisia koko lapsuuteni ajan. Eävakaus on ennemminkin pään sis
Varmaan jokin sellainen. Yritän peittää epävakauteni kaikin mahdollisin tavoin. Välttelen kaikkia konflikteja viimeiseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja paha ovat ihmisen luomia keinotekoisia käsitteitä. Ja vaikka eivät olisikaan, niin sehän riippuu ihan siitä, että mikä ihmisen henkilökohtainen moraali on.
Niin, tämäkin on totta järjellä ajateltuna. Minusta kuitenkin paha TUNTUU pahalta ja hyvä hyvältä. Eritysesti se tuntuu pahalta, kun tuntee hyvyyden rippeidenkin valuneen itsestä, vaikka olisi ollut mahdollisuus kehittyä huomioonottavaksi, myötätuntoiseksi ja toisia ylösnostavaksi ihmiseksi. Sen sijaan annoin katkeruuden pesiä sisimpääni. Ja nyt kun kaikki olisikin hyvin, olenkin sisältä kuollut ja paha. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa on hyviä puolia, tietenkin hyvät asiat ovat lahjaa yläkerrasta, jollei usko omaan hyvyyteensä, sinua pahemmat ihmiset kävelevät yli. Joka ei usko voivansa tehdä hyviä tekoja, ei pelastu Jumalan valtakuntaan.
Sanottu: Tuot näkyviin huonot puolet, se ei tee pahikseksi. Ei sekään sanotaan tyhmäksi, moni voi olla älykäs silti.
Jos nyt uskonto halutaan tähän sotkea, niin pahin kaikista on jumala. Koko perisyntikäsite. Eevalle ei oltu edes kerrottu, ettei siitä tiedon puusta saa syödä, ja sitten häntä syytetään kaikesta. Ja miksi se puu sinne piti ylipäätään laittaa?
Plus kaikki tsunamit, maanjäristykset, järkyttävää kipua aiheuttavat sairaudet ym. Mikä mulkku pitää olla, että laittaa tuollaisia muka rakastamilleen olennoille? Täysi narsisti paskapää ja vaatii vielä jotain palvontaa kaiken jälkeen.
Pahat ihmiset eivät osaa ajatella olevansa pahoja. Pitävät itseään erinomaisina tyyppeinä.
Hyvä ja paha ovat ihmisen luomia keinotekoisia käsitteitä. Ja vaikka eivät olisikaan, niin sehän riippuu ihan siitä, että mikä ihmisen henkilökohtainen moraali on.