Lue keskustelun säännöt.
Lapsen jatkuva herkunhimo ja kaappien koluaminen. Kunnon ruualle nyrpistelee ja etsii herkkuja
13.09.2025 |
Tänään tein kattilallisen maukasta kasvissosekeittoa ja leivoin porkkanasämpylöitä. Sanoi yök ja kysyi eikö ole mitään"hyvää".
Myöhemmin yllätin syömästä vanilijasokeria purkista.
Eilen oli herkkupäivä jolloin sai pussin juustonaksuja ja suklaapatukan.
Joskus valmistan pitsan tai tortilloja,mutta yleensä pyrin terveelliseen ja kasvispainotteiseen ruokaan.
Jos lapselle on yhtään omaa rahaa,ryntää heti ostamaan herkkuja ja löydän suklaapatukoiden kääreitä ym ympäri huonettaan.
9vuotias.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisköhän sun tehdä jotain täyttävämpää ruokaa kuin kasvissosekeitto🙄 eihän se pidä nälkää yhtään ja kasvava lapsi tarvitsee energiaa. Tuo kaappien koluaminen kertoo siitä ettei tarjottu ruoka ole tarpeeksi energiapitoista ja mahan täyttävää.
Juu, kasvissosekeitto on ihan passeli lounas toimistotyötä tekevällä naiselle, kasvava lapsi tarvitsee jotain muutakin. Tee kunnon ruokaa, kanaa ja riisiä, lihapullat ja muusia ja vaikka nakkikeitto. Kylkeen vihanneksin ja vaikka täysjyväleipää. Ei tossa ole mitään järkeä että tuputetaan jotain ideologiaa lapsille ja lapsi on sitten nälässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Älkää aina joka asiaan tunkeko noita aakkosdiagnoosejanne!
Tähän asiaan se kyllä on täysin relevantti selitys.
Vierailija kirjoitti:
Haha..
Mokasit koko homman heti alussa kun laitoit karkkipäivät ja rajoitit makeansyöntiä.
Meillä oli karkkia kokoajan tarjolla eikä sen syöntiin koskaan puuttuttu. Lapset ei 9 vuotiaana ei oikeastaan enää koskenut karkkiin ollenkaan ja syövät satunnaisesti muutaman.
Se mikä lapsena kielletään, siihen tulee himo.
No teillä ei sattunut sekaan yhtä lasta joka himoaa sokeria vaikka sitä on tarjolla. Ihmiset ovat tässäkin erilaisia. Olisit sinäkin vähän viisaampi jos olisit sellaisen ihmeen nähnyt.
Olen itse autisminkirjolla ja niin kauan kuin muistan syönyt herkkuja mm. juurikin yrittäessäni hoitaa ahdistustani, johon en ole saanut oikeaa apua. Lapsuudessani herkut olivat kielletty, joten opin jo aikaisin syömään salaa ja pahan ruoan syömiseen pakottaminen kotona ja koulussa jätti aikamoiset traumat. Päätin, että sitten kun itselläni on vähänkään valtaa syön tasan sitä mitä itse haluan ja näin teen. Toki syön herkkuja joka päivä ja syömiseni ovat ihan pielessä, mutta valta on itselläni. Ruokavalion parantaminen ei myöskään onnistu kun kärsin mielenterveysongelmista. Monestakin syystä johtuen elämäni on kamalaa ja kun en saa mitään apua mihinkään on herkkujen syöminen sentään harvoja mukavia asioita.
Aikoinaan pääsin toki kokonaan eroon kofeiinista, mutta se aiheutti vieroitusoireina kovia päänsärkyjä. Voi vain kuvitella niitä järkyttäviä päänsärkyjä, jotka sokerin vieroitusoireet aiheuttaisivat.
Lapsi on oppinut makealle ja on jäänyt siihen koukkuun- ihan tavallinen ongelma nykyisin. KUn ennen eii ollut tai ainakaan ei ollut rahaa ostaa herkkuja, niin ei niitä juuri syöty.
Euroopan lihavimma lapset eivät ole kuolemassa nälkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen oma lapsuus. Äiti teki kanaviilokkia, lihamureketta ym mutta meikälikka vaan veteli vaniljasokrut kaapista. Aloin myös varastaa karkkia kaupasta. 13vuotiaana olin jo luokan isoin. En vieläkään tiedä mikä hiton syömishäiriö mulla on ollut 40 vuotta,nyt kun asu yksin syön etupäässä pizzaa ja lihiksiä,
Tee nepsyitsearviointi.
Vierailija kirjoitti:
Haha..
Mokasit koko homman heti alussa kun laitoit karkkipäivät ja rajoitit makeansyöntiä.
Meillä oli karkkia kokoajan tarjolla eikä sen syöntiin koskaan puuttuttu. Lapset ei 9 vuotiaana ei oikeastaan enää koskenut karkkiin ollenkaan ja syövät satunnaisesti muutaman.
Se mikä lapsena kielletään, siihen tulee himo.
Useimmissa tuntemissani perheissä, missä karkkia on koko ajan tarjolla, sitä myös syödään. Viimeistään aikuisena ollaan pullukoita, kun insuliiniresistenssi alkaa jyllätä. Mutta kai se on sen arvoista, että voi muutaman vuoden kehuskella, miten lapsi on niin tupattu täyteen karkkia, ettei synttäreilläkään ota kuin pari kohteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syö herkkuja ja etsii niitä, koska on nälkä. Ne sun keittosi ei pidä nälkää, kasvava lapsi tarvitsee proteiinia ja kunnon tuhtia ruokaa.
Osalle lapsista keitot ja puurot ei maistu muutenkaan, liittyy ilmeisesti tekstuuriin.
Miehen 9v poika kyllä mätti salaa karkkia ja herkkua vaikka ruokaa taatusti oli riittävästi ja se oli hyvin ravitsevaa. Kysyisinkin että mitä pojan elämään kuuluu? Onko paljon yksin kotona? Onko kavereita? Onko elämä liian tylsää? Mitä harrastuksia hänellä on? Onko sosiaalista kanssakäymistä vai vain ruudun kautta?
Miehen pojalla ahminta loppui kun teininä sai kavereita ja harrastuksessa alkoi pärjäämään. Itsetunto nousi, ja jaksoi tehdä kaikenlaista.
Ai jahas, ylen- tai alisyönti on nyt nepsyilyä?
Oikeasti saa jo riittää nämä kaiken ja kaikkien diagnoosit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse autisminkirjolla ja niin kauan kuin muistan syönyt herkkuja mm. juurikin yrittäessäni hoitaa ahdistustani, johon en ole saanut oikeaa apua. Lapsuudessani herkut olivat kielletty, joten opin jo aikaisin syömään salaa ja pahan ruoan syömiseen pakottaminen kotona ja koulussa jätti aikamoiset traumat. Päätin, että sitten kun itselläni on vähänkään valtaa syön tasan sitä mitä itse haluan ja näin teen. Toki syön herkkuja joka päivä ja syömiseni ovat ihan pielessä, mutta valta on itselläni. Ruokavalion parantaminen ei myöskään onnistu kun kärsin mielenterveysongelmista. Monestakin syystä johtuen elämäni on kamalaa ja kun en saa mitään apua mihinkään on herkkujen syöminen sentään harvoja mukavia asioita.
Aikoinaan pääsin toki kokonaan eroon kofeiinista, mutta se aiheutti vieroitusoireina kovia päänsärkyjä. Voi vain kuvitella niitä järkyttäviä päänsärkyjä, jotka sokerin vieroitusoireet aiheuttaisivat.
Minulla ei särje pelkästään pää siinä vaiheessa vaan koko keho. Ja on paha olo eikä ajatus kulje. Siitä särystä pääsee kyllä yli, kun sinnittelee x päivää, mutta sitten onkin ongelma, että mistäs ne aivot nyt tempaisevat lääkkeensä. Saattaa alkaa olla aivosumua, uupumusta, levottomuutta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maalla lapsi on helpompi kasvattaa, kun pääsee kauppaan vain vanhempien seurassa. Ja kyllä, olen katkera maalaislapsi. Rahaa olisi kyllä ollut, mutta sitä ei päässyt ikinä käyttämään :D
Sama, rahaa oli mutta aina piti "säästää pahan päivän varalle", tupakkaan ja Alkoon silti tuntui riittävän rahaa muttei lasten karkkipusseihin, lähin kauppa oli 30 km päässä, vetutti.
Vierailija kirjoitti:
Ai jahas, ylen- tai alisyönti on nyt nepsyilyä?
Oikeasti saa jo riittää nämä kaiken ja kaikkien diagnoosit.
Se on niin kaikenkattava juttu, että toivoisin löytyvän joku koe tai kuvantaminen, millä määrittelyn voisi tehdä. Nepsyjä on ihan älytön määrä ja moni heistä kärsii kaikenlaista ja on koko ajan riski, että siirtyy spektrillä high functioningista toimintakyvyttömyyteen. Vaikka nainen hormonimuutosten myötä (elämässä neljä riskitaitekohtaa) tai joku järkyttävä tapahtuma tai työkuorma pistää aivot sekaisin. Nepsyhän joko on tai ei ole ja nepsyn aivot ovat paljon herkemmät traumatisoitumaan, uupumaan, ahdistumaan, dissosioimaan jne. Normiaivot suojaavat sekä pystyvät palauttamaan tasapainon paljon helpommin. Varmaan valtaosa hoitoresistenteistä masentuneista on väärin diagnosoituja nepsyjä, joiden aivot romahtaneet dopamiinin puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö herkkuja ja etsii niitä, koska on nälkä. Ne sun keittosi ei pidä nälkää, kasvava lapsi tarvitsee proteiinia ja kunnon tuhtia ruokaa.
Osalle lapsista keitot ja puurot ei maistu muutenkaan, liittyy ilmeisesti tekstuuriin.
Miehen 9v poika kyllä mätti salaa karkkia ja herkkua vaikka ruokaa taatusti oli riittävästi ja se oli hyvin ravitsevaa. Kysyisinkin että mitä pojan elämään kuuluu? Onko paljon yksin kotona? Onko kavereita? Onko elämä liian tylsää? Mitä harrastuksia hänellä on? Onko sosiaalista kanssakäymistä vai vain ruudun kautta?
Miehen pojalla ahminta loppui kun teininä sai kavereita ja harrastuksessa alkoi pärjäämään. Itsetunto nousi, ja jaksoi tehdä kaikenlaista.
Olet viisas.
Vierailija kirjoitti:
En voi ostaa muroja,koska syö ne kuiviltaan. En myöskään kaakaojauheta koska syö sitä lusikalla. Jatkuva kysely onko mitään hyvää,onko karkkia. En ymmärrä mikä ihmeen sokerinhimo tuolla lapsella on. Kesällä käytiin jäätelöautolla ja söi päivässä koko laatikon,eli 10 jäätelöä! Ja seuraavana päivänä nurina kun olivat loppu ja lisää olisi pitänyt hakea,
Ap
Eli pidät nälässä noilla kasvissörsseleillä, eipä muuten söisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei osteta herkkuja, kotiruokaa, liikuntaa. Kerran viikossa jotain mutta ei paljoa.
Miten olisi, että söisitte yhdessä aterian jälkeen jotain pientä makeaa. Vaikka marjarahkaa.
Verensokeri pääsee alas, jos syödään pelkkiä kasviskeittoja ja porkkanasämpylää. Se ei ole kiinteää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha..
Mokasit koko homman heti alussa kun laitoit karkkipäivät ja rajoitit makeansyöntiä.
Meillä oli karkkia kokoajan tarjolla eikä sen syöntiin koskaan puuttuttu. Lapset ei 9 vuotiaana ei oikeastaan enää koskenut karkkiin ollenkaan ja syövät satunnaisesti muutaman.
Se mikä lapsena kielletään, siihen tulee himo.
No teillä ei sattunut sekaan yhtä lasta joka himoaa sokeria vaikka sitä on tarjolla. Ihmiset ovat tässäkin erilaisia. Olisit sinäkin vähän viisaampi jos olisit sellaisen ihmeen nähnyt.
Tämä juuri. Meillä yksi lapsista himoitsee herkkuja koko ajan. Etenkin, jos niitä on näkyvissä, kyselee ihan koko ajan saako niitä syödä. Ei toimisi ollenkaan, että olisi tarjolla koko ajan. Toimii paremmin herkkupäivä.
Lapsi on selvästi viallinen. Se kannattaa palauttaa kauppaan. Voit myös tehdä itse itsestäsi LASUN jolloin kiltit tädit tulevat ja vievät huonon lapsen pois.
Ongelma ratkaistu.
Ja minä kerron ohiksena, että kaikki ketjun ADHD kommentit eivät ole tuolta henkilöltä vaan meitä on vähintään kaksi. Kyllä, makeanhimo ei liity makuun mitenkään vaan ihan kuin on jano vettä, aivot tarvitsevat tiettyjä aineita. Kun on lääke, elimistö pysyy tasapainossa ilman itselääkintää.
Ap, otapa nyt huomioon se, että lapsellasi on addiktiaivit ja mitä se tarkoittaa tulevaisuuteen, jos niitä aivoja ei tueta, sikäli, että niissä on epätasapainoa. Nikotiini, alkoholi, seksi, uhkapeli, kaahailu, huumeet...