Moniko lapseton pysyy "ikinuorena" sen vuoksi etteivät he huomaa ajankulumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse tunnen lapsettomia, jotka ovat päästäneet itsensä rupsahtamaan tosi pahasti, sekä lapsettomia jotka keskittyvät terveelliseen elämään. Tunnen lapsettomia jotka ovat henkisesti ikinuoria, sekä niin että bailaavat ja istuvat baareissa vielä reilusti nelikymppisinä, että niin ovat uteliaita ja avoimia oppimaan uutta. Tunnen myös lapsettomia jotka ovat jumiutuneet jo vuosia sanoihin tapoihin ja ajatusmalleihin ja tavoiltaan kuin eläkeläisiä iästä huolimatta. Tunnen lapsettomia jotka haahuilevat elämänsuuntansa kanssa vielä keski-ikäisinä, sekä tehokkaita ikipirteitä uraohjuksia. Tunnen myös vanhempia kaikista näistä kategorioista.

Jotkut lapsettomat kuvittelevat itsensä ikuisesti nuoriksi, koska he ovat jumiutuneet nuoren aikuisen elämäntilanteeseen. Tällaisilla on kaikesta huolimatta tavoitteena perhe ja lapset, mutta aika kuluu, mutta he eivät mielestään vanhene. Kuulostaa koomiselta ja surulliselta, kun yli nelikymppinen nainen ja viiskymppinen mies sanoo, että vakiintumisen ja lasten aika on joskus tulevaisuudessa

Vähän ohi. Käytän itse lausetta lasten aika on joskus tulevaisuudessa, kun tulee perheellisiltä sääliä ettei meillä ole lapsia. En jaksa enää taistella tuulimyllyjä vastaan. Kun ei haluta ymmärtää ettemme halunneet lapsia, niin lähdetään leikkiin mukaan. T:M52 ja vaimo N48

Vierailija kirjoitti:

Oon rypytön , hoikka, tyttömäinen, pitkähiuksinen , liikunnallinen 48 v nainen. 

 

Yleensä luullaan lapseni ikäiseksi. Joka on 29 v.

 

ja tämä on fakta. 

 

Nuorena kun lapset saa ja hoitaa, jälkiä ei jää.

Voi olla osin noinkin, mutta on itsepetosta kuvitella, että luullaan tyttäresi ikäiseksi. Joku voi mielistelläkseen sanoa niin.

Hyvä kysymys, tunnistan tämän itsessäni. En ehkä allekirjoita tuota "ikinuorena" pysymistä, mutta se on totta, että oma vanheneminen tuntuu varmasti hyvinkin erilaiselta kuin lapsellisilla ja aika kuluu jollain lailla hitaammin. 

Ihmettelen että vain 20 vuodessa kaikki vanhenivat. Ensin oltiin nuorempia tai keski-iässä. Ennen ajatteli että vuodet kestävät ikuisesti. Ja yhtäkkiä muutoksia kaikessa.

Pitää paikkaansa. EI tunne vanhenevansa koska ympärillä moni asia pysyy samanlaisena.

Olen 54-vuotias, tästä meni 27 vuotta neljän lapsen kasvattamiseen. Nyt, kun nuorinkin on jo osittain poissa kotoa (ja muut olleet jo hyvän tovin), niin ainakin musta tuntuu, että jatkan samasta, mihin jäin ennen kun olin tavannut edes lasten isän 21-vuotiaana. Nyt teen mitä haluan, on aikaa ja rahaa paremmin kuin silloin nuorena. Olen hyvässä kunnossa, joten toteutan unelmaani vielä niin kauan kun voin ja jaksan. 

Olen mielestäni ja mieleltäni 27 vee, oikeasti olen 58. Joka kerta kun katson peiliin, ällistyn, kun siellä ei olekaan nuori neito. Ei siis ole ikäkriisiä, mutta en mitenkään mielestäni voi olla jo kohta kuuskymppinen?! Ja lapseton, joten ei niitä vuosia tule kellotettua sitä kautta.

Kaikki taitaa vanheta, ainakin pari lapsetonta sukulaistätiä vanhenivat. Pidempään varmaa pysyy nuorekkaampana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomatkin tietysti vanhenee mutta ovat jotenkin kuivan ja riutuneen näköisiä, lapsen saaneet pirteämpiä ja freesimpiä.

No tää nyt ihan typerä yleistys

Niinpä. Kyllä sanoisin, että pikkulapsen vanhemmat on nuutuneita ja riutuneita, koska siinähän ei ehdi muutamaan vuoteen syödä ja nukkua juuri ollenkaan.

Minulla on lapsia ja jokaisen pikkulapsivaiheen(kin) aikana olen kyllä ehtinyt nukkua ja syödä. En myöskään ole ollenkaan nuutunut/riutunut; päinvastoin, liikunta on lisääntynyt. Lasten kanssa pysyy nuorekkaana. Vain lapseton voi väittää, ettei pikkulapsen kanssa ehdi muutamaan vuoteen!!!! syödä eikä nukkua. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 29, eli aika nuori vielä, mutta jo omastakin ikäluokasta löytyy niitä joilla tuntuu olevan jo toinen jalka haudassa. Ei jaksa tehdä sitä ja tätä, on liian vanha johonkin, jne. Itselläni on edelleen täysin samanlainen olo kuin teininä, toki olen jonkin verran viisaampi ja kypsempi, mutta ihan samalla tavalla jaksan vaikka valvoa aamuun asti tai halutessani bilettää koko viikonlopun. 

Taidat tosiaan henkisesti ollakin yhä teini, kun keski-iän kynnyksellä biletät halutessasi koko viikonlopun. Luulis, että tuossa iässä kuntoaan voi jo kokeilla muillakin tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Lapset pitävät vanhempansa nuorena. Puolison lapseton sinkkusisko on asenteineen ja arvoineen sellainen klassinen tiukka täti-ihminen. 

Näin. Minunkin lapseton samanikäinen serkkuni on jo varsin tätiintynyt ja kaavoihinsa kangistunut. 

Vierailija kirjoitti:

Oon rypytön , hoikka, tyttömäinen, pitkähiuksinen , liikunnallinen 48 v nainen. 

 

Yleensä luullaan lapseni ikäiseksi. Joka on 29 v.

 

ja tämä on fakta. 

 

Nuorena kun lapset saa ja hoitaa, jälkiä ei jää.

Oli lapsia tai ei, ei 48v nainen 29 vuotiaasta mene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".

 

Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.

Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita  passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.

Mutta miksi sen lapsen tarvisi olla oma? Eikö voi riittää, jos tuntee läheisesti jonkun ihmisen, joka ikänsä puolesta voisi olla oma lapsi?

eri

Vaikka olisi kuinka läheinen, ei se ole samanlaista kuin oman lapsen läheisyys. Rakkaus omaan lapseen on aina erilaista kuin rakkaus vieraaseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa naiivia ajattelua.

Kyllä sen ajankulun huomaa.

Ei huomaa. Aika kuluu mutta sitä ei tajua ellei ole jotain mihin sitä vertaa. Teen yhä samoja asioita kuin 10 vuotta sitten, käyn töissä samassa paikassa, harrastan samoja asioita jne. Mikä on 10 vuodessa muuttunut? Lapsen kautta 10 vuotta näkyy konkreettisesti lapsen kehittyessä nuoreksi tai aikuiseksi.

Vertaamiseen voi käyttää vuosilukuja, omaa peilikuvaa, valokuvia, yms

Ei ajan seuraamiseen lasta tarvitse hankkia.

Ei lasta hankita ajan seuraamiseen. Mutta oman lapsen kasvamisesta huomaa kyllä ajan kulumisen. Pikkuinen onkin yhtäkkiä koululainen etc. Omien vanhojen valokuvien katselu ei tee ajan kulumisesta yhtä konkreettista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa naiivia ajattelua.

Kyllä sen ajankulun huomaa.

Ei huomaa. Aika kuluu mutta sitä ei tajua ellei ole jotain mihin sitä vertaa. Teen yhä samoja asioita kuin 10 vuotta sitten, käyn töissä samassa paikassa, harrastan samoja asioita jne. Mikä on 10 vuodessa muuttunut? Lapsen kautta 10 vuotta näkyy konkreettisesti lapsen kehittyessä nuoreksi tai aikuiseksi.

Vertaamiseen voi käyttää vuosilukuja, omaa peilikuvaa, valokuvia, yms

Ei ajan seuraamiseen lasta tarvitse hankkia.

Ei lasta hankita ajan seuraamiseen. Mutta oman lapsen kasvamisesta huomaa kyllä ajan kulumisen. Pikkuinen onkin yhtäkkiä koululainen etc. Omien vanhojen valokuvien katselu ei tee ajan kulumisesta yhtä konkreettista.

Harmi jos sinä et havaitse ajan kulumista muuten.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton 60-vuotias ja vasta äskettäin havahduin siihen että ikäiseni naiset eivät yleisestiottaen kanna reppuja tai käytä sinisiä farkkuja. 

Olet nuorekas. Ei siinä sen ihmeempää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset pitävät vanhempansa nuorena. Puolison lapseton sinkkusisko on asenteineen ja arvoineen sellainen klassinen tiukka täti-ihminen. 

Näin. Minunkin lapseton samanikäinen serkkuni on jo varsin tätiintynyt ja kaavoihinsa kangistunut. 

MIten (tutkitusti) 1000 tunnin univelka pikkulapsiaikana edistää nuorena pysymistä?

Miten lisääntyvä stressi edistää nuorena pysymistä?

Miten vähentynyt vapaa-aika edistää nuorena pysymistä?

Selitä järjellä.

Ihan sama kuin ap:lla. Olen 51, mutta sisäisesti koen itseni ihan samaksi kuin 20-vuotiaana, elänkin samalla tapaa, paitsi että opiskelun sijaan käyn töissä. Ei minua kiinnosta yhtään mitä mun ikäisten "kuuluisi" tehdä, miten pukeutua ja elää, päivä kerrallaan menen miten itse haluan. Kaikki mikä ei ole laitonta, on sallittua, iästä viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 29, eli aika nuori vielä, mutta jo omastakin ikäluokasta löytyy niitä joilla tuntuu olevan jo toinen jalka haudassa. Ei jaksa tehdä sitä ja tätä, on liian vanha johonkin, jne. Itselläni on edelleen täysin samanlainen olo kuin teininä, toki olen jonkin verran viisaampi ja kypsempi, mutta ihan samalla tavalla jaksan vaikka valvoa aamuun asti tai halutessani bilettää koko viikonlopun. 

Mua ärsyttää eniten just noi alle 30 vuotiaat eräskin voivotteli olevansa "vanha akka" 26 vuotiaana! Meni hiljaiseksi kun ärähdin jos sinä olet vanha akka niin mikä minä olen? Muumio?? Olen 35.

Hahahaa!

N54

Vierailija kirjoitti:

Ööö joo lapsettomat eivät huomaa vuosien lkulkua, jouluakaan tai eroa kesässä ja talvessa ei erota ei todellakaan... XD tyhmä

äksdee kuule ittelles vaan