Lue keskustelun säännöt.
Moniko lapseton pysyy "ikinuorena" sen vuoksi etteivät he huomaa ajankulumista?
13.09.2025 |
Mietin asiaa itseni kannalta. En mieti ikääni enkä huomaa kuinka aika kuluu, kun ei ole lapsia joista ajan kulumisen huomaa.
Näin vanhan tuttavaperheeni lapset pitkästä aikaa. He ovat kasvaneet ja tajusin itsekin vanhenneeni vaikka se ei siltä tunnu. 10 vuotta menee aikuisena tuosta vain mutta lapsissa se näkyy ihan oikeasti. 6 vuotiaasta 16 vuotiaaksi on iso harppaus.
Olen siis itse 46 vuotias ja tyytyväinen elämääni. Olen yhä se "nuori", teen asioita kuten aiemminkin enkä ajattele etten voi tehdä tuota tai tuota ainoastaan ikäni vuoksi. Tietenkin ymmärrän etten kykene fyysisesti kaikkeen mitä 20 vuotiaana ja mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet iän myötä, mutta kärjistäen noin.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tarkoittaa ikinuori? Kyllähän tietyllä tavalla kiinnostuksen kohteet varmaan kaikilla pysyy elämän ajan samana, kutakuinkin. Tottakai ajatusmaailma kypsyy kun vanhenee ja näkee elämää enemmän. Mutta mikä on ikinuori ajatusmaailma/tunne/olo/elämäntapa?
Sitä, että päässä ei ole mielikuvaa jostain toisesta, itseä nuoremmasta ihmisten joukosta, jonka käsissä on tulevaisuus. Omassa mielessä itse kuuluu aina siihen sukupolveen , jonka aika on just nyt.
Tämäpä juuri. Oon aina myös ihmeissäni, jos sanotaan, että on sääli kun nuori ihminen kuoli, olisi ollut tulevaisuus edessä.
Kun kaikenikäisiä kuolee eikä koskaan tiedä, kenellä on miten pitkä elämä. Jos 70 - vuotias kuolee, olisihan hänelläkin voinut olla vielä 20 vuotta elämää edessä, JOS ei olisi kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tarkoittaa ikinuori? Kyllähän tietyllä tavalla kiinnostuksen kohteet varmaan kaikilla pysyy elämän ajan samana, kutakuinkin. Tottakai ajatusmaailma kypsyy kun vanhenee ja näkee elämää enemmän. Mutta mikä on ikinuori ajatusmaailma/tunne/olo/elämäntapa?
Sitä, että päässä ei ole mielikuvaa jostain toisesta, itseä nuoremmasta ihmisten joukosta, jonka käsissä on tulevaisuus. Omassa mielessä itse kuuluu aina siihen sukupolveen , jonka aika on just nyt.
no sitten en kyllä ole ikinuori. Ihan ikäiseni, 40v, en ymmärrä enää nuorten juttuja ja kieltä ja julkisuuden henkilöitä yms.
Öö, miksi vertaat itseäsi heihin? Ymmärrätkö 90 vuotiaiden juttuja sen paremmin?
20-, 40- ja 90- vuotiaat elää kaikki tässä ajassa, miksi yksien jutut ois mittari kaikkien muiden elämälle?
Olen lapseton 60-vuotias ja vasta äskettäin havahduin siihen että ikäiseni naiset eivät yleisestiottaen kanna reppuja tai käytä sinisiä farkkuja.
Oon rypytön , hoikka, tyttömäinen, pitkähiuksinen , liikunnallinen 48 v nainen.
Yleensä luullaan lapseni ikäiseksi. Joka on 29 v.
ja tämä on fakta.
Nuorena kun lapset saa ja hoitaa, jälkiä ei jää.
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Mutta miksi sen lapsen tarvisi olla oma? Eikö voi riittää, jos tuntee läheisesti jonkun ihmisen, joka ikänsä puolesta voisi olla oma lapsi?
eri
Vierailija kirjoitti:
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Ei kuulosta aikuiselta, ettei tunne rajoja toisen ihmisen ja itsen välillä..Vauvat elää symbioosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Mutta miksi sen lapsen tarvisi olla oma? Eikö voi riittää, jos tuntee läheisesti jonkun ihmisen, joka ikänsä puolesta voisi olla oma lapsi?
eri
Ei tietysti tarvitse olla oma, mutta niin läheinen suhde, jossa aikuinen kantaa huoltajan vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Ei kuulosta aikuiselta, ettei tunne rajoja toisen ihmisen ja itsen välillä..Vauvat elää symbioosissa.
Kyllä se vanhempi kantaa mielessään esim teini-ikäistä, joka kipuilee kriiseissään. Ei se ole symbioosia, vaan vanhemman rakkautta lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä aloittaja on saanut käsityksen,että vain lapseton voi kokea ajankulumisen harhan noin? Eipä näköjään ole kauhalla annettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa naiivia ajattelua.
Kyllä sen ajankulun huomaa.
Ei huomaa. Aika kuluu mutta sitä ei tajua ellei ole jotain mihin sitä vertaa. Teen yhä samoja asioita kuin 10 vuotta sitten, käyn töissä samassa paikassa, harrastan samoja asioita jne. Mikä on 10 vuodessa muuttunut? Lapsen kautta 10 vuotta näkyy konkreettisesti lapsen kehittyessä nuoreksi tai aikuiseksi.
Vertaamiseen voi käyttää vuosilukuja, omaa peilikuvaa, valokuvia, yms
Ei ajan seuraamiseen lasta tarvitse hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tarkoittaa ikinuori? Kyllähän tietyllä tavalla kiinnostuksen kohteet varmaan kaikilla pysyy elämän ajan samana, kutakuinkin. Tottakai ajatusmaailma kypsyy kun vanhenee ja näkee elämää enemmän. Mutta mikä on ikinuori ajatusmaailma/tunne/olo/elämäntapa?
Sanakirja kertoo: joku joka säilyttää nuoruutensa iloisuuden ja elinvoiman
Ikinuori on minun mielestäni sellainen joka elää ajatettelematta liikaa ikäänsä. Ei jätä asioita tekemättä koska on jo tämän ikäinen. Ei koske fyysisien rajoitteiden vuoksi tekemättä jättämistä. Ihminen joka on hyvällä tavalla lapsellinen. Utelias, innostuu jne.
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaja on saanut käsityksen,että vain lapseton voi kokea ajankulumisen harhan noin? Eipä näköjään ole kauhalla annettu.
Olenko niin väittänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa naiivia ajattelua.
Kyllä sen ajankulun huomaa.
Ei huomaa. Aika kuluu mutta sitä ei tajua ellei ole jotain mihin sitä vertaa. Teen yhä samoja asioita kuin 10 vuotta sitten, käyn töissä samassa paikassa, harrastan samoja asioita jne. Mikä on 10 vuodessa muuttunut? Lapsen kautta 10 vuotta näkyy konkreettisesti lapsen kehittyessä nuoreksi tai aikuiseksi.
Vertaamiseen voi käyttää vuosilukuja, omaa peilikuvaa, valokuvia, yms
Ei ajan seuraamiseen lasta tarvitse hankkia.
Ei tarvitse hankkia, mutta se käy luonnostaan ja helpommin. Peilistä katsominen ei hyödytä koska omaa muutostaan ei näe, koska muutokset tapahtuvat hitaasti. Valokuvia. Siinä kuvassa minä olen mutta en ajattele, että siinä minä olen nuorempana. Ajattelen että siinä minä olen. En muuta. Vuosiluvut menevä tuostaan. Ne ovat vain numeroita.
Lapseton vanhasielu ollut aina, mutta viihdyn nahoissani.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton 60-vuotias ja vasta äskettäin havahduin siihen että ikäiseni naiset eivät yleisestiottaen kanna reppuja tai käytä sinisiä farkkuja.
60v juuri kantaa niin reppuja. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä itseäni nuorena vaan melkein keski-ikäisenä... t. lapseton 33v
Ok. Erikoista mutta se on sinun tyylisi.
Varmaan ku oon aika väsynyt ja ehkä lievästi masentunut
Hae apua. Esimerkiksi sähköhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
No itse tunnen lapsettomia, jotka ovat päästäneet itsensä rupsahtamaan tosi pahasti, sekä lapsettomia jotka keskittyvät terveelliseen elämään. Tunnen lapsettomia jotka ovat henkisesti ikinuoria, sekä niin että bailaavat ja istuvat baareissa vielä reilusti nelikymppisinä, että niin ovat uteliaita ja avoimia oppimaan uutta. Tunnen myös lapsettomia jotka ovat jumiutuneet jo vuosia sanoihin tapoihin ja ajatusmalleihin ja tavoiltaan kuin eläkeläisiä iästä huolimatta. Tunnen lapsettomia jotka haahuilevat elämänsuuntansa kanssa vielä keski-ikäisinä, sekä tehokkaita ikipirteitä uraohjuksia. Tunnen myös vanhempia kaikista näistä kategorioista.
Jotkut lapsettomat kuvittelevat itsensä ikuisesti nuoriksi, koska he ovat jumiutuneet nuoren aikuisen elämäntilanteeseen. Tällaisilla on kaikesta huolimatta tavoitteena perhe ja lapset, mutta aika kuluu, mutta he eivät mielestään vanhene. Kuulostaa koomiselta ja surulliselta, kun yli nelikymppinen nainen ja viiskymppinen mies sanoo, että vakiintumisen ja lasten aika on joskus tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton 60-vuotias ja vasta äskettäin havahduin siihen että ikäiseni naiset eivät yleisestiottaen kanna reppuja tai käytä sinisiä farkkuja.
Suuri osa kantaa ja käyttää.
Olen lapseton ja ikisinkku enkä pidä itseäni nuorena vaan keski-ikää lähestyvänä miehenä. Tänään lenkkeilin,kävin kirppiksillä ja nyt lämmitin saunan jonka jälkeen juon omenavissyä. Jos olisin nuori niin olisin baarissa tai ystävieni kanssa.
M34