Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Moniko lapseton pysyy "ikinuorena" sen vuoksi etteivät he huomaa ajankulumista?
13.09.2025 |
Mietin asiaa itseni kannalta. En mieti ikääni enkä huomaa kuinka aika kuluu, kun ei ole lapsia joista ajan kulumisen huomaa.
Näin vanhan tuttavaperheeni lapset pitkästä aikaa. He ovat kasvaneet ja tajusin itsekin vanhenneeni vaikka se ei siltä tunnu. 10 vuotta menee aikuisena tuosta vain mutta lapsissa se näkyy ihan oikeasti. 6 vuotiaasta 16 vuotiaaksi on iso harppaus.
Olen siis itse 46 vuotias ja tyytyväinen elämääni. Olen yhä se "nuori", teen asioita kuten aiemminkin enkä ajattele etten voi tehdä tuota tai tuota ainoastaan ikäni vuoksi. Tietenkin ymmärrän etten kykene fyysisesti kaikkeen mitä 20 vuotiaana ja mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet iän myötä, mutta kärjistäen noin.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tarkoittaa ikinuori? Kyllähän tietyllä tavalla kiinnostuksen kohteet varmaan kaikilla pysyy elämän ajan samana, kutakuinkin. Tottakai ajatusmaailma kypsyy kun vanhenee ja näkee elämää enemmän. Mutta mikä on ikinuori ajatusmaailma/tunne/olo/elämäntapa?
Sitä, että päässä ei ole mielikuvaa jostain toisesta, itseä nuoremmasta ihmisten joukosta, jonka käsissä on tulevaisuus. Omassa mielessä itse kuuluu aina siihen sukupolveen , jonka aika on just nyt.
Tämäpä juuri. Oon aina myös ihmeissäni, jos sanotaan, että on sääli kun nuori ihminen kuoli, olisi ollut tulevaisuus edessä.
Kun kaikenikäisiä kuolee eikä koskaan tiedä, kenellä on miten pitkä elämä. Jos 70 - vuotias kuolee, olisihan hänelläkin voinut olla vielä 20 vuotta elämää edessä, JOS ei olisi kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tarkoittaa ikinuori? Kyllähän tietyllä tavalla kiinnostuksen kohteet varmaan kaikilla pysyy elämän ajan samana, kutakuinkin. Tottakai ajatusmaailma kypsyy kun vanhenee ja näkee elämää enemmän. Mutta mikä on ikinuori ajatusmaailma/tunne/olo/elämäntapa?
Sitä, että päässä ei ole mielikuvaa jostain toisesta, itseä nuoremmasta ihmisten joukosta, jonka käsissä on tulevaisuus. Omassa mielessä itse kuuluu aina siihen sukupolveen , jonka aika on just nyt.
no sitten en kyllä ole ikinuori. Ihan ikäiseni, 40v, en ymmärrä enää nuorten juttuja ja kieltä ja julkisuuden henkilöitä yms.
Öö, miksi vertaat itseäsi heihin? Ymmärrätkö 90 vuotiaiden juttuja sen paremmin?
20-, 40- ja 90- vuotiaat elää kaikki tässä ajassa, miksi yksien jutut ois mittari kaikkien muiden elämälle?
Olen lapseton 60-vuotias ja vasta äskettäin havahduin siihen että ikäiseni naiset eivät yleisestiottaen kanna reppuja tai käytä sinisiä farkkuja.
Oon rypytön , hoikka, tyttömäinen, pitkähiuksinen , liikunnallinen 48 v nainen.
Yleensä luullaan lapseni ikäiseksi. Joka on 29 v.
ja tämä on fakta.
Nuorena kun lapset saa ja hoitaa, jälkiä ei jää.
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Mutta miksi sen lapsen tarvisi olla oma? Eikö voi riittää, jos tuntee läheisesti jonkun ihmisen, joka ikänsä puolesta voisi olla oma lapsi?
eri
Vierailija kirjoitti:
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Ei kuulosta aikuiselta, ettei tunne rajoja toisen ihmisen ja itsen välillä..Vauvat elää symbioosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Mutta miksi sen lapsen tarvisi olla oma? Eikö voi riittää, jos tuntee läheisesti jonkun ihmisen, joka ikänsä puolesta voisi olla oma lapsi?
eri
Ei tietysti tarvitse olla oma, mutta niin läheinen suhde, jossa aikuinen kantaa huoltajan vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa".
Siinä nimenomaan kasvaa, kun tuntee sen oman lapsensa kipuilun, tuskan ja myös onnen.
Ei vanhempi seuraa vaikeita asioita eikä myöskään iloisia asioita passiivisena, vaan kantaa ne samat tuskat ja ilot, mitä lapsikin ja tämä on sitä elämää, mikä kasvattaa myös vanhempaa.
Ei kuulosta aikuiselta, ettei tunne rajoja toisen ihmisen ja itsen välillä..Vauvat elää symbioosissa.
Kyllä se vanhempi kantaa mielessään esim teini-ikäistä, joka kipuilee kriiseissään. Ei se ole symbioosia, vaan vanhemman rakkautta lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä aloittaja on saanut käsityksen,että vain lapseton voi kokea ajankulumisen harhan noin? Eipä näköjään ole kauhalla annettu.
Alue: Aihe vapaa
Olen lapseton ja ikisinkku enkä pidä itseäni nuorena vaan keski-ikää lähestyvänä miehenä. Tänään lenkkeilin,kävin kirppiksillä ja nyt lämmitin saunan jonka jälkeen juon omenavissyä. Jos olisin nuori niin olisin baarissa tai ystävieni kanssa.
M34