Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Moniko lapseton pysyy "ikinuorena" sen vuoksi etteivät he huomaa ajankulumista?
13.09.2025 |
Mietin asiaa itseni kannalta. En mieti ikääni enkä huomaa kuinka aika kuluu, kun ei ole lapsia joista ajan kulumisen huomaa.
Näin vanhan tuttavaperheeni lapset pitkästä aikaa. He ovat kasvaneet ja tajusin itsekin vanhenneeni vaikka se ei siltä tunnu. 10 vuotta menee aikuisena tuosta vain mutta lapsissa se näkyy ihan oikeasti. 6 vuotiaasta 16 vuotiaaksi on iso harppaus.
Olen siis itse 46 vuotias ja tyytyväinen elämääni. Olen yhä se "nuori", teen asioita kuten aiemminkin enkä ajattele etten voi tehdä tuota tai tuota ainoastaan ikäni vuoksi. Tietenkin ymmärrän etten kykene fyysisesti kaikkeen mitä 20 vuotiaana ja mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet iän myötä, mutta kärjistäen noin.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
"Itseni kannalta" on usein lapsettomilla se pointti. Eivät juuri ole joutuneet pyörittämään sitä useamman ihmisen arkea ja kehittymään väkisinkin ainakin organisointikyvyiltään. Ja kenties siksi moni lapseton tosiaan nuorekas = melko lapsellinen. Eihän tuota lapsettomat toki itse tajua.
Nyt kun lapseni ovat täysi-ikäisiä, olen saanut oman aikani jälleen takaisin. Olen 50-vuotias.
Olen iloinen että tein lapseni, elämässäni on paljon rakkautta. Teen nyt niitä kiinnostavia asioita ja matkustelenkin silloin kun siltä tuntuu.
Ja tunnen oloni melko energiseksi ja nuorekkaaksi. Olen asioista utelias ja haluan kehittyä henkisesti. Ihalijoita on, mutta ei kukaan heistä kiinnosta. Kai sitten näytän ihan kohtuulliselta edelleen vastakkaisen sukupuolen silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan kyllä samanikäisenä, mitä aloittaja meinaa. Välillä tulee kunnon shokkeja, viimeksi kun vuosikymmenten takainen ystävä oli käymässä asuinkaupungissa ja mukanaan olleista tyttäristä toinen kyseli illallisella aperitiivisuosituksia.
Omista ystävistä osalla on vielä päiväkoti-ikäisiä lapsia, osalla on lapset jo lähteneet opiskelemaan, osa on parisuhteessa olevia lapsettomia kuten itse ja yksi ikisinkkukin löytyy.
Sanoisin että ajankulun huomaa, olipa lapsia tai ei, siinä että samanikäisten kanssa puheenaiheiksi muiden joukossa on tulleet (esi)vaihdevuodet, vanhentuvat vanhemmat ja omat tai tuttujen syövät.
Vierailija kirjoitti:
"Itseni kannalta" on usein lapsettomilla se pointti. Eivät juuri ole joutuneet pyörittämään sitä useamman ihmisen arkea ja kehittymään väkisinkin ainakin organisointikyvyiltään. Ja kenties siksi moni lapseton tosiaan nuorekas = melko lapsellinen. Eihän tuota lapsettomat toki itse tajua.
Nyt kun lapseni ovat täysi-ikäisiä, olen saanut oman aikani jälleen takaisin. Olen 50-vuotias.
Olen iloinen että tein lapseni, elämässäni on paljon rakkautta. Teen nyt niitä kiinnostavia asioita ja matkustelenkin silloin kun siltä tuntuu.
"Teinpä lapset, että joku rakastaisi minua, samalla kun nautin omasta ajastani ja teen itseäni kiinnostavia asioita."
Onneksi en tahattomasti lapsettomana tosiaan ymmärrä
Mulla ei toimi tuo siltä osin, että kroppa ei ole sama kuin nuorena ihan ja huomaan sen joka päivä. Jos sulla ei ole vaivoja tai ollut nuorenakaan, helpompaa varmaan.
Itse olen 38 ja minulla on lapsia ja olin ajatellut, että tämä vanhenemisen shokki tulee siitä, että viimeiset 6-7 vuotta on mennyt pikkulapsiarkea eläessä välillä hyvinkin aivosumussa kaikesta stressistä ja kiireestä. Mutta kun kuuntelee lapsettomien ystävien juttuja niin ihan sama shokki heilläkin tuntuu olevan, joten veikkaan sen johtuvan siitä, että ajan perspektiivi jotenkin yleisesti muuttuu 30v jälkeen. Vuosi ei enää tunnu kovin pitkältä ajalta ja yksi kesä on vain henkäys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sen iän itsestään jotenkin huomaa ja tajuaa, mutta uskon kyllä, että saan kiinni siitä, mitä AP tarkoittaa.
Omassa sanavarastossa ei oo aktiivisessa käytössä sellaista sanaa kuin vaikkapa "seuraava sukupolvi" , vaan eri ikäiset asettuvat paljon joustavammin joillekin tietylle jatkumolle.
Ja omassa elämässä aina katsoo eteenpäin ja on ihan ihmeissään kun jotkut oman ikäiset puhuu lapsistaan ihmisinä joilla on elämä edessä ja kuin suurimmat jutut heidän elämässään ois jo takana. Itse oon kohta 50 ja odotan ihan yhtä suuria asioita tulevalta kuin ennenkin.
Ööö joo lapsettomat eivät huomaa vuosien lkulkua, jouluakaan tai eroa kesässä ja talvessa ei erota ei todellakaan... XD tyhmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus vanhentaa, koska univelkaa tulee keskimäärin 1000 tuntia pikkavauvavuosina.
Lisäksi lisääntynyt stressi ja vapaa-ajan/rentoutumisen puute vanhentaa.
Telomeerien lyhentyminen.
Jne.
Siitä se vanhentuminen johtuu. Ei siitä, että lapseton ei huomaisi ajan kulumista. Lapsettomalta puuttuu nämä psyykkiset, emotionaaliset ja taloudelliset kuormitustekijät.
Olisko sitten joitain muita kuormitustekijöitä? Kyllähän lapsettomilta puuttuu joku perspektiivi ajan kulumiseen. Aivan kuin ap minusta aloituksessa kyseli, johtuuko se että hän pysyy "ikinuorena" lapsettomuudesta. Näinhän se on, omassa perheessä, kun näkee nuorten kasvavan välillä vaikeidenkin kriisien kanssa kamppaillen ja löytävän kumppaneita, ja lastenlasten syntymisen, tuntee kyllä elävänsä täyttä elämää ja illuusio " ikuisesta nuoruudesta" häviää.
Mä taas ajattelisin, että just silloin ei elä, kun katsoo muiden kasvavan joskus vaikeidenkin kriisien kautta.Silloin elää, kun itse kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa naiivia ajattelua.
Kyllä sen ajankulun huomaa.
Ei huomaa. Aika kuluu mutta sitä ei tajua ellei ole jotain mihin sitä vertaa. Teen yhä samoja asioita kuin 10 vuotta sitten, käyn töissä samassa paikassa, harrastan samoja asioita jne. Mikä on 10 vuodessa muuttunut? Lapsen kautta 10 vuotta näkyy konkreettisesti lapsen kehittyessä nuoreksi tai aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ööö joo lapsettomat eivät huomaa vuosien lkulkua, jouluakaan tai eroa kesässä ja talvessa ei erota ei todellakaan... XD tyhmä
Et ymmärrä tosiaan. Vuodet kulkevat mutta aika pysähtyy. En osaa selittää tuota paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö joo lapsettomat eivät huomaa vuosien lkulkua, jouluakaan tai eroa kesässä ja talvessa ei erota ei todellakaan... XD tyhmä
Et ymmärrä tosiaan. Vuodet kulkevat mutta aika pysähtyy. En osaa selittää tuota paremmin.
Toisin. Vuodet vierivät mutta aika menettää merkityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset pitävät vanhempansa nuorena. Puolison lapseton sinkkusisko on asenteineen ja arvoineen sellainen klassinen tiukka täti-ihminen.
Pelastusrengas laskeutuu vyötärölle ja hiukset harmaantuvat täällä ihan samalla tavalla 😬
Terv. Lapseton N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset pitävät vanhempansa nuorena. Puolison lapseton sinkkusisko on asenteineen ja arvoineen sellainen klassinen tiukka täti-ihminen.
Päin vastoin. Lasten myötä tutut naiset on muuttuneet perinteiseksi perheenäideiksi, jotka kantavat päävastuun lapsista miehen jatkaessa vapaata elämää.
Niin mitä tarkoittaa ikinuori? Kyllähän tietyllä tavalla kiinnostuksen kohteet varmaan kaikilla pysyy elämän ajan samana, kutakuinkin. Tottakai ajatusmaailma kypsyy kun vanhenee ja näkee elämää enemmän. Mutta mikä on ikinuori ajatusmaailma/tunne/olo/elämäntapa?
Ja jos vielä tylsemmin ajattelee niin monen nuoren arki on rahapula, pätkätyöt, opiskelu, kaverit, juhliminen. Onko se sitä ikinuoruutta?
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tarkoittaa ikinuori? Kyllähän tietyllä tavalla kiinnostuksen kohteet varmaan kaikilla pysyy elämän ajan samana, kutakuinkin. Tottakai ajatusmaailma kypsyy kun vanhenee ja näkee elämää enemmän. Mutta mikä on ikinuori ajatusmaailma/tunne/olo/elämäntapa?
Sitä, että päässä ei ole mielikuvaa jostain toisesta, itseä nuoremmasta ihmisten joukosta, jonka käsissä on tulevaisuus. Omassa mielessä itse kuuluu aina siihen sukupolveen , jonka aika on just nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä tarkoittaa ikinuori? Kyllähän tietyllä tavalla kiinnostuksen kohteet varmaan kaikilla pysyy elämän ajan samana, kutakuinkin. Tottakai ajatusmaailma kypsyy kun vanhenee ja näkee elämää enemmän. Mutta mikä on ikinuori ajatusmaailma/tunne/olo/elämäntapa?
Sitä, että päässä ei ole mielikuvaa jostain toisesta, itseä nuoremmasta ihmisten joukosta, jonka käsissä on tulevaisuus. Omassa mielessä itse kuuluu aina siihen sukupolveen , jonka aika on just nyt.
no sitten en kyllä ole ikinuori. Ihan ikäiseni, 40v, en ymmärrä enää nuorten juttuja ja kieltä ja julkisuuden henkilöitä yms.
Mä oon kolmekymppinen lapseton ja ymmärrän aloittajan pointin. Mutta mua on ainakin 10 v jo jotenkin hirvittänyt ajankulu, jonka näen vanhempieni vanhenemisen kautta. Vaikka emme läheisiä olekaan, vaikka he eivät oikeasti vanhoja tai apua tarvitsevia olekaan. Mutta ajan kulumisen näkee heidän kasvoistaan.
Vaikka se on luonnollista, koen sen hyvin surullisena, vähittäisenä luopumisena.
Alue: Aihe vapaa
Sori, mutta kolmekymppisistä ei enää erota, ovatko he vanhempia vai lapsettomia. Yhtä rupsahtaneita ja lihavia ovat.