Yle: "Lihavuudesta on tulossa yhä selvemmin merkki alaluokkaisuudesta"

Vierailija kirjoitti:

"Muuten ihan ok asiaa, mutta liikkumallakin laihtuu, jos liikuntaa vain tulee tarpeeksi. Olen normaalisti tehnyt toimistotyötä, mutta tein puolisen vuotta rakennusalan töitä, johon sisältyi myös paljon portaissa kulkemista ja tavaran kantamista. Painoni tippui 10 kg. Mutta se voi tosiaan vaatia liikunnallisen työn, että saa vaikutuksia. Ja jos jo on liikunnallisessa työssä, ja syö siihenkin työhön nähden liikaa, niin tietystikkään ei laihdu."

Idiootti

Ei täällä tarvii allekirjoittaa kommentteja. Muutenkin unohdit kirjoittaa oman kommentin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaako YLEN vasemmistotoimittaja että valtio maksaisi köyhille lääkkeet?

Mitä jos söisitte vähemmän?

Mitä jo liikkuisitte enemmän?

Mitä jos vaihtaisit sen siiderin  porkkanaan?

Me tiedämme jo kyllä, että yksilön syyllistäminen toimii kovin huonosti, koska on pohkimmiltaan kyse yhteiskunnallisista muutoksista, jotka ovat johtaneet lihavuuden yleistymiseen väestötasolla. 

Mistä? Siitä, että ruokaa ja herkkuja on saatavilla yllin kyllin? Ei niitä kukaan kenenkään suuhun tunge.

Tää on tosi monimutkainen aihe. Siksi meillä on lihavuustutkijoita. Sun ei kannata vaivata kouluja käymätöntä pikkupäätäsi näin vaikeilla asioilla. Kato vaikka jalkapalloa telkkarista mieluummin. 

Sama oikein kirjoitettuna:

Tää on tosi monimutkainen aihe, siksi meillä on lihavuustutkijoita. Sun ei kannata vaivata koulujakäymätöntä pikkupäätäsi näin vaikeilla asioilla. Kato, vaikka jalkapalloa telkkarista mieluummin. 

Sisältö jääköön arvioimatta.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun aina puhutaan vain LAIHDUTTAMISESTA, eikö olisi korkea aika siirtyä siihen, ettei koskaan nostettaisi sitä paino, eikä tarvitsisi ikinä alkaa laihduttamaan.

Siis kuinka viisas pitää olla, että väkisin syö itsensä lihavaksi, eikä tee mitään, kun varmasti huomaa, että paino joka vuosi nousee?

Kuvitteletko laihdutuslääkkeiden lisäävän henkilön viisautta vai minkä uskot olevan niiden vaikutusmekanismi? Jos siis kerran olet sen tason älykkö, että uskot lihomisen johtuvan viisauden puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaako YLEN vasemmistotoimittaja että valtio maksaisi köyhille lääkkeet?

Mitä jos söisitte vähemmän?

Mitä jo liikkuisitte enemmän?

Mitä jos vaihtaisit sen siiderin  porkkanaan?

Me tiedämme jo kyllä, että yksilön syyllistäminen toimii kovin huonosti, koska on pohkimmiltaan kyse yhteiskunnallisista muutoksista, jotka ovat johtaneet lihavuuden yleistymiseen väestötasolla. 

Mistä? Siitä, että ruokaa ja herkkuja on saatavilla yllin kyllin? Ei niitä kukaan kenenkään suuhun tunge.

Tää on tosi monimutkainen aihe. Siksi meillä on lihavuustutkijoita. Sun ei kannata vaivata kouluja käymätöntä pikkupäätäsi näin vaikeilla asioilla. Kato vai

"Sama oikein kirjoitettuna:

Tää on tosi monimutkainen aihe, siksi meillä on lihavuustutkijoita. Sun ei kannata vaivata koulujakäymätöntä pikkupäätäsi näin vaikeilla asioilla. Kato, vaikka jalkapalloa telkkarista mieluummin. 

Sisältö jääköön arvioimatta."

Miksi laitoit pilkun tuohon "kato"-sanan jälkeen? Selitä ihan omia sanoja käyttäen. 

Ihan totta, että laihuus ja hyväkuntoisuus ovat nykyään statussymboleja. Kukaan tuntemani rikas ei ole lihava, aika moni sen sijaan pyöräilee tai juoksee aktiivisesti. Yksi tuttu yrittäjä kävi laihdutusleikkauksessa ja on nykyään hoikka, muiden keinoista en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaisilla on kyl paljon enemmän ylipainoa

Useimmat tutkimukset osoittavat, että matala sosioekonominen asema on yhteydessä korkeampaan ylipainon ja liikalihavuuden riskiin. Tämä voi johtua siitä, että vähävaraisilla on usein vähemmän resursseja terveelliseen ruokaan, liikuntaan ja terveydenhuoltoon. He saattavat valita halvempia, mutta vähemmän ravitsevia elintarvikkeita, ja heidän elämässään voi olla enemmän stressitekijöitä, jotka lisäävät liikalihavuuden riskiä. Vähemmän koulutetuilla ihmisillä on usein vähemmän tietoa ja kiinnostusta terveellisten elämäntapojen tärkeydestä, mikä voi johtaa huonompiin valintoihin ja lisääntyneeseen riskiin liikalihavuuden suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveellinen ruoka on halpaa, joten pieleen meni kolumnistilla.

Tämähän se on; kuvitellaan että toimeentulevat syövät kalliita valmissalaatteja ja monipuolisia työpaikkalounaita joka päivä. Todellisuudessa työssäkäyvät ja varakkaat kyttäävät kilohintoja ja tarjouksia ja ostavat edullisia perusraaka-aineita.

Ehkä se ei ole huono-osaisuus, vaan sivistyksen puute, mitä tulee ruoka-asioihin.

Olen samaa mieltä. Ennen kaikkea kyse on tavoista ja tottumuksista ja niiden muuttamisesta. Parempi sosioekonominen asema johtuu paremmasta kyvystä kehittää itseään: hankkia tietoa ja muuttaa toimintaansa. Sen takia paremmin toimeentulevat usein ovat myös hoikempia. Ei niin, että hoikkuus johtuisi hyvästä toimeentulosta. Tällä en tarkoita sitä, että huonos

Eikös nyt tullut tutkimus, jonka mukaan suurin menestystä ennakoiva tekijä on kotitöiden tekeminen lapsuudessa. Jos lapselta vaaditaan ikävienkin tehtävien suorittamista jo pienestä pitäen, hän kykenee suoriutumaan kaikesta muustakin, mitä elämässä menestyminen edellyttää. Luulen, että tässä on jotain, joka korreloi voimakkaasti myös terveisiin elämäntapoihin. Ja etenkin terveiden elämäntapojen noudattamiseen yltäkylläisyyden keskellä.

Kannan korteni kekoon ja kerron oman kokemukseni lihavuudesta. 

Olen sairaalloisen lihava, lihominen alkoi siinä kakkos-kolmosluokalla ja paino on noussut vuosien myötä tasaista tahtia. Isäni puolelta kaikki ovat lihavia, siis kirjaimellisesti kaikki. Isäni on sairaalloisen lihava, samoin sisaruksensa ja äitinsä. Isän äidistä on kuvia 70-luvulta ja oli niissäkin reilusti yli satakiloinen. Kun puhun isän puolen suvun lihavuudesta, tarkoitan oikeasti sairaalloista lihavuutta, en pientä pyöreyttä tai edes keskivertolihavuutta. Sellaisia 150-200 kiloisia. Yksi tämän puolen sukulainen on käynyt lihavuusleikkauksessa ja saanut painoa pudotettua, mutta on silti edelleen yli satakiloinen. 

Äidin puolelta kaikki ovat normaalipainoisia tai hoikkia, ei tule mieleen yhtäkään edes hieman ylipainoista. Äitini on 70v ja on edelleen normaalipainoinen. Kun olin aivan pieni lapsi, vanhempani erosivat ja jäin äidin huollettavaksi. Ruoka oli perusterveellistä sen aikaista kotiruokaa, ei ikinä, siis ikinä, pikaruokaa. Herkuksi oli lauantai-iltaisin vähän vaniljajäätelöä tai itsetehtyä pullaa. Myöhemmin teini-iässä kun oli jo omaa rahaa, niin totta kai ostin itse herkkuja, mutta jos puhutaan ajasta ennen sitä, niin olin jo ala-asteella lihonut tuolla ruokavaliolla vaikka äiti pysyi normaalipainoisena. Ehkä olin syönyt määrällisesti liikaa, en tiedä. 

Ei ole tarkoitus selitellä että kalorit on jotenkin imeytyneet ilmasta, kyllähän minä sen tiedän että syömällä ne on tulleet ja jos olisin keskitysleirillä niin en olisi lihonut, jne. Mutta enemmän mietin sitä, että mikä geeni isän suvun puolelta saa meidät syömään liikaa? Ottaen vielä huomioon että olen äitini kasvattama, isäni ei ole koskaan tehnyt minulle ruokaa. Ja isän sukua näin vielä harvemmin, mummoa ehkä kerran viidessä vuodessa. Eli ei voi olla kyse siitäkään että, epäterveelliset ruokailutavat olisivat periytyneet käytösmallien kautta, koska emme olleet tekemisissä lähes koskaan. 

Lisäksi ärsyttää se, miten pakkomielteinen olen ruoan suhteen. Ruoka on tärkeää ja se pyörii jatkuvasti mielessä. Hamstraan kotiin ruokaa ettei se vain lopu, ja suunnittelen tarkasti mitä syön milloinkin. Siinä missä äitini on todella rento ruoan suhteen, hänellä ei ole pelkoa että jäisi nälkäiseksi tai ettei nauttisi ruoasta. Hän ei koskaan suunnittele ruokiaan sen kummemmin, keittää vain pari perunaa ja ottaa siihen lisuketta juuri niin että nälkä lähtee. Sen sijaan minulla on jatkuva pelko ettei ruoka ns. riittäisi, ja siksi ostan aina liikaa, vaikka ruokakauppa on tien toisella puolella. 

Ja tosiaan tiedän kyllä miten painonpudotus toimii enkä kaipaa sen suhteen kommentteja, pointtini on pohtia että miksi olen tällainen vaikka olen saanut täysin erilaisen käytösmallin, ja kulkeeko taipumus ylensyömiseen geeneissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" liikkumallakin laihtuu, jos liikuntaa vain tulee tarpeeksi. "

Asiaa on tutkittu painoa pudottaneilla ihmisillä. Se ei tietenkään kumoa sinun kokemustasi tai jonkun muun, mutta olisi kerta kaikkiaan päästävä eroon siitä ajatuksesta, että liikunta laihduttaa, koska se ei pidä paikkansa. Se voi jopa lisätä ruokahalua ja on keskeinen ongelma jojolaihduttajilla, kun tällainen uskomus on.

Ruokailutottumuksia muuttamalla saadaan pysyviä tuloksia. Liikunnan merkitys on terveydessä laajemmin, sillä liikunta poistaa tehokkaasti sisäelinrasvaa. Pienikin liikunnan lisäys riittää siihen. Ja arkiliikunta on parasta, koska sitä on helpointa ylläpitää loppuelämän ajan. 

Kommentoija liikkui työpäivän aja. Mikä on tietenkin eri asia kuin tutkimuksissa yleisesti liikuttu tunti päivässä. 

Liikkua pitää silti, vaikka se ei laihduta. Etenkin lihaksista on

Kyllä, en todellakaan tarkoittanut, että liikunta olisi pahasta.

Painon pudottajalle liikunta on tärkeää myös siksi, että keveneminen aiheuttaa lihaskatoa. Erityisesti, jos vanhempi ihminen laihduttaa ja nainen. On uutisoitu virheellisesti, että Ozempic aiheuttaisi osteoporoosia ja sarkopenia, mutta näin ei asia ole - nopea laihduttaminen aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveellinen ruoka ei lihota, eli liha ja kasvikset. Epäterveellinen ruoka, kuten leipätuotteet, pastat, riisit, kaikenlainen prosessoitu, makeiset, suolaiset jne., ne lihottavat, ja ovat lisäksi vielä ylimääräinen kulu. Terveellinen ruoka EI lihota EIKÄ ole kallista, ainakaan suhteessa sen tuottamaan kylläisyyteen. 

Leipää pitäisi syödä ainakin neljä runsaskuituista päivässä (eli kuitua 10 prosenttia). Leivänpäällykset lihottavat, ei leipä. Liukoinen kuitu, jota on kaurassa myös vähentää LDL-kolesterolia.

Ai että oikein PITÄÄ syödä leipää? Leipää ei kuule tarvitse syödä lainkaan. Se on roskaruokaa. Itse suhtaudun esimerkiksi valkoiseen leipään kuin makeaan jälkiruokaan. Joskus voi syödä sitä puhtaasti hedonistisesti, muttei se terveellistä ole. Leipä lihottaa MASSIIVISESTI. 

 

Sitäpaitsi kun liikaa tai valtaosin syö viljatuotteita; puuroa ja leipää jne. niin alkaa haista oudosti semmoiselle makealle jauhomössölle. Tietäjät tietää. Ei ole mikään mairitteleva ominaishaju ihmisessä. Varmaan hiivasyndrooma jyllää tai jotain.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

161. On tiedetty kauan, että plakeissa on hammasperäistä bakteeristoa. Mutta suora näyttö on puuttunut. Infektio edesauttaa plakin puhkeamista ja harmillisesti osa plakeista on suonen ulkopuolella eikä anna  sepelvaltimotaudin oireita. Silloin seuraa usein äkkikuolema "terveellä ihmisellä". 

Myös aivoinfarkteille altistaa edeltävä sairastuminen virus- tai bakteeriperäiseen tautiin, vaikkapa keuhkoklamydiaan (ei sukupuolitauti).

Tieteellisesti ja konseptuaalisest erilaiset epäsuorati assosiaatiotutkimukset ja suorat osoitukset mahdollisesta mekanismista miten tapahtumaketju etenee ovat aivan eri asia.

Oletan, että tuo kommentoimani kommentti käsitteli tutkimusta, jossa yhteys osoitettiin. Aiemmin (jo kauan sitten) on löydetty yhteys suun bakteerien ja plakkien välillä, kun on tutkittu kuolleita potilaita. Sen vuoksi jo nykyisissä suosituksissa suositellaan hampaiden huolellista harjausta ja myös hampaiden välien puhdistamista päivittäin. 

Vierailija kirjoitti:

Kannan korteni kekoon ja kerron oman kokemukseni lihavuudesta. 

Olen sairaalloisen lihava, lihominen alkoi siinä kakkos-kolmosluokalla ja paino on noussut vuosien myötä tasaista tahtia. Isäni puolelta kaikki ovat lihavia, siis kirjaimellisesti kaikki. Isäni on sairaalloisen lihava, samoin sisaruksensa ja äitinsä. Isän äidistä on kuvia 70-luvulta ja oli niissäkin reilusti yli satakiloinen. Kun puhun isän puolen suvun lihavuudesta, tarkoitan oikeasti sairaalloista lihavuutta, en pientä pyöreyttä tai edes keskivertolihavuutta. Sellaisia 150-200 kiloisia. Yksi tämän puolen sukulainen on käynyt lihavuusleikkauksessa ja saanut painoa pudotettua, mutta on silti edelleen yli satakiloinen. 

Äidin puolelta kaikki ovat normaalipainoisia tai hoikkia, ei tule mieleen yhtäkään edes hieman ylipainoista. Äitini on 70v ja on edelleen normaalipainoinen. Kun olin aivan pieni lapsi, vanhempani erosivat ja jäin äidin huollettavaksi. Ruoka oli perust

Vastaus on kyllä. Tosin näen tekstissäsi myös syömishäiriön piirteitä, sehän voi syntyä myös muuta kuin kodin kautta.

"Eikös nyt tullut tutkimus, jonka mukaan suurin menestystä ennakoiva tekijä on kotitöiden tekeminen lapsuudessa. Jos lapselta vaaditaan ikävienkin tehtävien suorittamista jo pienestä pitäen, hän kykenee suoriutumaan kaikesta muustakin, mitä elämässä menestyminen edellyttää. "

Mikään yksittäinen teko ei ole ratkaiseva, kymmenkunta vuotta sittenhän puhuttiin vastaavalla tavalla mediaotsikoiden mukaan siitä, miten yhteinen ilta-ateria perheen kanssa ennustaa lapsen parempaa menestystä, mutta tutkimuksessa tuskin sanottiin niin kuten ei ole sanottu kotitöistäkään (en ole tuohon tutkimukseen tai uutisointiin itse törmännyt).

Suurin merkitys ihmisen elämälle taitaa olla geeneillä, mikä tuossa ilmenee kykynä lykätä mielihyvää eli pitkäjänteisyytenä. Siitä on vakuuttava tutkimusnäyttö, että pitkäjänteiset lapset menestyvät elämässä paremmin (kuuluisa makeistesti), jos se yhdistyy sosiaaliseen avoimuuteen, jota taas yhteinen ateriointi (hyvä perheen vuorovaikutus) edelleen edistää. Yhtä vakuuttavaa on näyttö myös sen puolesta, että korkea äo johtaa parempaan koulutukseen ja tulotasoon aikuisuudessa.

Kaikki noita asioita säätelevät geenit ja, ne selittävät myös sen, minkä vuoksi saman perheen lapset menestyvät eri tavalla. Heidän geeneistään samaa on vain 50 prosenttia, minkä vuoksi eri ympäristöissä kasvaneita kaksosia tutkitaan geenien vaikutuksen selvillesaamiseksi. Heidän geeninsä kun ovat sataprosenttisesti samat. Serkuksilla samoja geenejä on enää vain 12,5 prosenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

161. On tiedetty kauan, että plakeissa on hammasperäistä bakteeristoa. Mutta suora näyttö on puuttunut. Infektio edesauttaa plakin puhkeamista ja harmillisesti osa plakeista on suonen ulkopuolella eikä anna  sepelvaltimotaudin oireita. Silloin seuraa usein äkkikuolema "terveellä ihmisellä". 

Myös aivoinfarkteille altistaa edeltävä sairastuminen virus- tai bakteeriperäiseen tautiin, vaikkapa keuhkoklamydiaan (ei sukupuolitauti).

Tieteellisesti ja konseptuaalisest erilaiset epäsuorati assosiaatiotutkimukset ja suorat osoitukset mahdollisesta mekanismista miten tapahtumaketju etenee ovat aivan eri asia.

Oletan, että tuo kommentoimani kommentti käsitteli tutkimusta, jossa yhteys osoitettiin. Aiemmin (jo kauan sitten) on löydetty yhteys suun bakteerien ja plakkien välillä, kun on tutkittu kuolleita

Tässä puhutaan nyt sydämen lähistöllä olevista verisuonista, jonne kerääntyy biofilmiksi tiettyjä bakteereja, jotka aiheuttavat sydänlihakeen infektion ja infarktin. Aikapommi sepelvaltimossa. Bakteerien osuuttta on kyllä epäilty jo useampia vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Halpa tapa näyttää rikkaalta, on olla hoikka!

Sitten kun kaikki pitää sinua ahkerana ja menestyvänä, saat myös enemmän palkkaa.

-> win-win

Itse jos olisin köyhä ja kouluttautumaton niin pitäisin itseni hoikkana ja hyväkuntoisena enkä lihottaisi itseäni palstaryhävalaan mittoihin. Näin sosiaalinen statukseni nousisi ja mahdollisuudet kaikkeen monipuolistuisivat. Mutta ei, pitää olla ryhis, eikä omaa hiukkaakaan itsekuria.

huh huh

hyh hyh

Kehopositiivisuus sai aikaan vielä räikeämpää eriarvoistamista - pahensi siis tilannetta entisestään. Näin käy monissa sellaisissa ylhäältä päin tulevissa trendeissä, joita yritetään juurruttaa tyhmän rahvaan päähän (vrt esim kieltolaki aikoinaan - tarkoitettiin hyvää, mutta aiheutettiinkin sen sijaan paljon pahaa (salakuljetus, rikollisuus, köyhyys lisääntyi jne). 

Kehopositiivisuuteen läheisesti liittyvä wokeismi on tainnut tehdä samaa: onko esim. USA ollut näin jakautunut sitten sisällissotansa?

Samaten me too-liike tai oikeammin sen jälkijutut sai aikaan enemmmän huonoa kuin hyvää: nuorempi polvi alkoi päivittelemään ja halveksimaankin vanhempia naisia, kuinka nämä on katsoneet läpi sormien ahdistelua, naisvihapuhetta jne jne. Taitaa käydä vain näille nuorten sukupolville niin, että he eivät ikinä enää saavuta halveksimiensa vanhempien naisten tasa-arvoa, varallisuutta ja itsenäisyyttä. Naisten tasa-arvo on ottanut takapakkia, samalla kun nuorten ikäpolvien on yhä vaikeampaa saavuttaa vanhempiensa tulotaso.

Tuputtaminen, syyttely, kiristäminen toimivat harvoin ja jos toimivat, niin vaikutus on lyhytaikainen. Sitten tulee vasta-aalto. Se voi joskus olla hyökyaalto. Paras tapa vaikuttaa on tehdä itse niin kuin puhuu, tehdä valintoja. Esim. oletko itsenäinen, ajatteletko kriittisesti kaikkea sulle sieltä ja täältä tuputettavaa asiaa, suositko jännämiehiä, suositko narskuja, liitytkö naurajien joukkoon jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halpa tapa näyttää rikkaalta, on olla hoikka!

Sitten kun kaikki pitää sinua ahkerana ja menestyvänä, saat myös enemmän palkkaa.

-> win-win

Itse jos olisin köyhä ja kouluttautumaton niin pitäisin itseni hoikkana ja hyväkuntoisena enkä lihottaisi itseäni palstaryhävalaan mittoihin. Näin sosiaalinen statukseni nousisi ja mahdollisuudet kaikkeen monipuolistuisivat. Mutta ei, pitää olla ryhis, eikä omaa hiukkaakaan itsekuria.

Pinnallinen nykyajan trendin uhri.

Vierailija kirjoitti:

Halpa tapa näyttää rikkaalta, on olla hoikka!

Sitten kun kaikki pitää sinua ahkerana ja menestyvänä, saat myös enemmän palkkaa.

-> win-win

Näinpä... ja lehmät lentävät. Nimimerkillä koko elämä hoikkana ja paskapalkalla töissä. Ei näy hoikkuusbonuksia missään. Toki mielummin näin kuin paskapalkalla lihavana. 

Hain just ämpärillisen puolukkaa ilmaiseksi! Metsästä. Syön sitä puuron seassa pitkin talvea.