En jaksa arvostaa miestä joka ei ole käynyt armeijaa! (ov)

eihän sen käymisessä olekaan kysymys " tehokkuudesta" tai siitä, että sieltä saisi jotain niin korvaamatonta, ettei muuten voi elää. Kysymys on siitä, että se mittaa selkärankaa, munaa, sosiaalista vastuuntuntoa yms.

Toinen mainitsi melkein heti olleensa sivari, ja hän näyttikin tyypilliseltä sivarilta - sellaiselta liikuntaa harrastamattomalta kirppistyypiltä. Toinen mies taas oli liikuntaa harrastava ja oikein miehekäs kaikin puolin. Taisinpa vähän ihastuakin häneen. Vasta monta kuukautta myöhemmin hänkin sanoi olleensa sivari. :)

Asiat voi nähädä toisinkin. Mun mielestäni monet armeijan käyneet miehet ovat yksikertaisesti aivottomia ääliöitä, noita joiden elämä menee silmät ummessa duuni, perhe, autot akselilla. En jaksa hetkeäkään niitä luusereita.

milläs akselilla niiden sivarien elämä sitten kulkee?

Noissa muissa maissa sitten armeijan käyneen miehen sitten tunnistaakin helposti. Upseeritkin oikein näkyvät päällepäin, kun täällä Suomessa upseerin ammatti on vain ammatti muiden joukossa.



Olemme olleet rauhanturvatehtävissä koko perheen voimin, ja kyllä se oli hassua huomata, kuinka erilaisia suomalaiset upseerit olivat. Niin pehmeitä verrattuna muihin.

Mielestäni eivät tee. Kysäisepä vaikka sotiemme veteraaneilta, että mitä mieltä he ovat heistä, jotka eivät ole valmiita sotimaan ja puolustamaan maatamme tarvittaessa.



Ja aika hassusti yleistit armeijan käyneiden miesten ' maailman' ;D Varmasti armeijan käyminen kyllä laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Intin jälkeen sitä osaa arvostaa, että saa ITSE päättää niinkin monesta asiasta. Ja mun puolesta kaikki naisetkin saisi velvoittaa asepalvelukseen, ei tekis pahaa esim. sinullekaan :)



terveisin naispuolinen aivoton ääliö

Vierailija:

Minun syyni armeijan arvostukseen on siis yksinkertainen: Jos sota tulisi, niin en haluaisi että minun mieheni istuskelee kotona, kun perheemme henki on uhattuna.

Luuleeko joku, että jos Suomeen tulee sota, niin sivarit istuskelee kotona!! Kyllä heilläkin on se sama velvollisuus maanpuolkustukseen, tekevät sen vaan eri tavoin, esim. sairaanhoidossa ja muissa ns. siviilitehtävissa.

Itse uskon ja toivon, että vanhanajan pyssy-puska-sodat on sodittu ja vanhanaikainen armeijalaitos tulossa tiensä päähän. Nykyajan sodan nykyajan maissa on jatkossa erilaisia, ei metsissä vaanimisia ja poteroita. Talvisota-tyyli ei palaa enää - onneksi!

Suurimmat uhat: ilmastonmuutos, saasteet, itämeren öljyturma, sairaudet, rikollisuus, terrorismi... Ei esim. tänne hyökkäävä Venäjä.

ukkini toivoi että yksikään veljistäni EI mene armeijaan (ei muuten edes ajatellut että minä voisin mennä...), toivoi että kaikki olisivat " rauhan miehiä" ja keskittyisivät muihin asioihin. Ja ukki siis on sotaveteraani. Ja tiedän muutaman muunkin ikätoverinsa ajattelevan samoin.

Vierailija:

Kysäisepä vaikka sotiemme veteraaneilta, että mitä mieltä he ovat heistä, jotka eivät ole valmiita sotimaan ja puolustamaan maatamme tarvittaessa.

Suomessa armeijakysymys on ratkaistu tähän asti asevelvollisuusarmeijalla. Toinen mahdollisuus olisi vapaaehtoinen ammatti- eli palkka-armeija.

Suomessa on nähty tavoiteltavan arvoiseksi se se, että a) armeija ja sen asiat koskevat käytännössä kaikkia perheitä, joita sitten myös kiinnostaa se, mitä armeija tekee, ja b) armeijassa on tasaisesti kaikenlaisia ihmisiä.

Ammattiarmeijoiden miehistä koostuu pääasiassa alemmasta sosiaaliluokasta, osa on siellä puolivahingossa koska ei ole ollut muutakaan tarjolla ja osa siksi, että on armeijaan väen vängällä halunnut. Molemmista sotilaan perustyypeistä voi kysyä, ovatko ne parasta mahdollista armeija-ainesta.

Vierailija:

miksi joku haluaa armeijaan. Kuulostaa ihan pimeältä touhulta, eikä meitä kukaan uhkaa (ainakaan sellaisella uhalla, johon suuret maajoukot auttaisivat...)

Lisäksi olen pasifisti.

Minusta on rohkeata ruveta sivariksi tai totaalikieltäytyjäksi.

Ei paljon kiinnosta onko mies armeijan käynyt vai ei. Siviilielämässä armeijan käyminen tai käymättömyys ei näy mitenkään, paitsi siinä ettei sivarin ottaessaan tarvitse ikinä kuulla niitä täysin idioottimaisia inttijuttuja. " Hehheh, sitte mä sanoin sille skapparille että voit kuule työntää pääs ****** ja vähän se kilahti ehhehhe!!!" " Joo, vitsi sä oot Japi kova jätkä, hahhahahaa!!"



Keskimäärin intti ei ketään muuta - laiskat idiootit ovat laiskoja idiootteja sieltä tullessaan, fiksut ja urheilulliset ovat kotiin palatessaan ihan yhtä fiksuja ja urheilullisia. Kasvatuksellista merkitystä en armeijalla näe, siellähän ollaan täysihoidossa ja kuka tahansa pärjää (taistelusukeltajan tms erikoiskoulutuksia lukuunottamatta) hyvin pitämällä turpansa kiinni ja tekemällä mitä käsketään. Luulisi, että nämä asiat opitaan jo kotona tai sitten kesätöissä viimeistään - pomolle ei räävitä päätä ja hommat on hoidettava huvitti tai ei.



Nähdäkseni minulla ei myöskään ole varaa mollata sivareita, koska en ole inttiä itsekään käynyt, vaikka siihen mahdollisuus olisi ollut. Kun ei itseänikään kiinnostanut viettää turhaa välivuotta munkkeja syöden ja metsässä möyrien en mielestäni voi sitä muiltakaan odottaa.

Kun sinusta nuo muutamat asiat ovat itsestään selvyyksiä ja ne opitaan jo kotona, niin voin kertoa, että monille ne eivät todellakaan sitä ole!

LAINAUS Luulisi, että nämä asiat opitaan jo kotona tai sitten kesätöissä viimeistään - pomolle ei räävitä päätä ja hommat on hoidettava huvitti tai ei.

Itse miehenä olen armeijan käynyt, ja pidän sitä itsestäänselvyytenä. Enkä todellakaan ole militaristi enkä edes noita perinteisiä armeijajuttuja viljele kavereiden kesken. Ei intti minua juurikaan kiinnosta (eikä kiinnostanut) enkä sinänsä pidä sitä lainkaan itselle minään miehuuden mittarina. Monelle muulle se armeija vielä tänäkin päivänä kyllä on miehuuden mittari eikä siellä " selviäminen" ole itsestäänselvyys. Se on mielestäni selvä, että minä hoidan oman osani aivan kuten edelliset sukupolvet ovat hoitaneet omansa (paljon rankemman). Kyllähän " perusarmeija" on usein löysäilyä, mutta tuli siellä jotain opittuakin. Tällaiselle hyväkuntoiselle normaalifiksulle kaverille löytyisi todellakin itseä enemmän kiinnostavaa tekemistä vuodeksi, mutta aina ei elämässä tehdä siten miten vain minua itseäni huvittaa. Pitää ajatella myös muita/yhteiskuntaa. Kyllä armeija monille velliperseille (joita on valitettavan paljon nykynuorista) opettaa varsin paljon. Valitettavasti sivareista löytyy juuri näitä kavereita todella paljon halusi heitä leimata tai ei.

On sitten tietenkin ihan eri juttu jos on jotain sairauksia tms., joiden vuoksi ei armeijaan voi mennä.

Vierailija:

Ei paljon kiinnosta onko mies armeijan käynyt vai ei. Siviilielämässä armeijan käyminen tai käymättömyys ei näy mitenkään, paitsi siinä ettei sivarin ottaessaan tarvitse ikinä kuulla niitä täysin idioottimaisia inttijuttuja. " Hehheh, sitte mä sanoin sille skapparille että voit kuule työntää pääs ****** ja vähän se kilahti ehhehhe!!!" " Joo, vitsi sä oot Japi kova jätkä, hahhahahaa!!"

Keskimäärin intti ei ketään muuta - laiskat idiootit ovat laiskoja idiootteja sieltä tullessaan, fiksut ja urheilulliset ovat kotiin palatessaan ihan yhtä fiksuja ja urheilullisia. Kasvatuksellista merkitystä en armeijalla näe, siellähän ollaan täysihoidossa ja kuka tahansa pärjää (taistelusukeltajan tms erikoiskoulutuksia lukuunottamatta) hyvin pitämällä turpansa kiinni ja tekemällä mitä käsketään. Luulisi, että nämä asiat opitaan jo kotona tai sitten kesätöissä viimeistään - pomolle ei räävitä päätä ja hommat on hoidettava huvitti tai ei.

Nähdäkseni minulla ei myöskään ole varaa mollata sivareita, koska en ole inttiä itsekään käynyt, vaikka siihen mahdollisuus olisi ollut. Kun ei itseänikään kiinnostanut viettää turhaa välivuotta munkkeja syöden ja metsässä möyrien en mielestäni voi sitä muiltakaan odottaa.

Sitä en ymmärrä että tieten tahtoen haetaan psykologilta lausunto ettei pysty armeijaan eikä siviilipalvelukseen.

ei ole vaan tullut vaihdettua kansalaisuutta kun siitä ei ole ollut mitään haittaa. On sama sosiaaliturva kuin kaikilla suomalaisilla. Ainoastaan ei saa äänestää eduskunta ja presidentinvaaleissa. Kunnallisvaaleissa saa äänestää. Mieheni on mennyt peruskoulusta suoraan töihin ja toiminut yrittäjänä varmaan 10 vuotta. Kyllä mä ainakin arvostan omaa miestäni. Hän ei ole jäänyt mistään paitsi vaikka ei armeijaa ole käynyt..

Varmasti ukkisi on nähnyt sodassa sellaisia hirveyksiä, että toivoisi, ettei moista enää koskaan tarvitsisi nähdä. Kuitenkaan silmien sulkeminen ja pään pensaaseen laittaminen ei vie pois sitä uhkaa, että sota on joskus vielä mahdollinen. Ja maa, jolla ei ole itsenäistä ja uskottavaa puolustusta, ei tule pärjäämään.



Vai ette kai te luule, että ruotsalaiset tulee hätiin? Tai muut Euroopan maat? Eivät varmasti tule. Ihan yhtä yksin täällä ollaan kuin ennenkin. Ja Natoon liittyminenkään ei vie pois sitä oman armeijan tarvetta, melkeinpä päin vastoin.

Ymmärrän terveydelliset syyt, ettei voi armeijaan mennä.



Kyllä pitäis sivarien vähän vaariemme ja mummojemme " työtä" arvostaa kun on meille itsenäinen Suomi saatu. Siitä työtä ettei voi sivuuttaa mitenkään.

Toisaalta hyvä, että osaa itse päättää. En yrittänytkään mainostaa siviilipalvelusta enkä ilmaissut pettymystäni hänelle, mutta minusta sivarin valitsevat ovat rohkeampia kuin intin käyvät. Armeijan touhu on jotenkin kauhean lapsellista ja välillä suorastaan naurettavaa.

Tämän haluaisin tietää. Mikä osa siitä on lapsellista? Ja perustele, miksi.

luusereita. Tuollainen omanapaisuus on todella säälittävää.

Vierailija:

Mielestäni eivät tee. Kysäisepä vaikka sotiemme veteraaneilta, että mitä mieltä he ovat heistä, jotka eivät ole valmiita sotimaan ja puolustamaan maatamme tarvittaessa.

Niinpä. tämä on juuri tätä, että konservatiivit aina luulevat olvansa moraalisesti korkeammalla tasolla ja omivat tällaisia käsitteitä. Niin kuin nyt väitteen että " sotiemme veteraanit" olisivat jokin yhteneväinen joukko. Eivät nimittäin ole. Veteraanijärjestöt ja Adolf Ehrnrooth tyyppiset upseerit ylläpitävät suuna päänä puhetta kunniasta, mutta totuus on että veteraanaissa on paljon niitä, jotka eivät halua kuulla armeijagloriasta yhtään mitään ja kaihtavat siksi veteraanijärjestöjäkin.

Minun mieheni pappa, maksimiajan sotinut talvisodasta lapin sotaan oli sitä mieltä, että kaikki toimet pitäisi suunnata siihen, että asevelvollisuutta ei tarvita. Samanalaisia olivat hänen ystävänsäkin, eivät nähneet asiassa mitään hienoa. Sitten voisi muistuttaa mieliin tämän Lappeenrannan paraatissa tankin alle mielenosoituksellisesti heittäytyneen veteraanin, jonka mukaan tuollaiset paraatit ja asiaan liittyvä hypetys yksikertaisesti ovat häpeällisiä eikä niitä pitäisi uusille sukupolville markkinoida.

On ihan eri asia puolustaa maata sodan aikana kun on pakko, kuin vetää asiasta isoa numeroa rauhan aikana. Siviilipalvelukseen liittyy suurta sankaruutta ja ihan vaan pakon edessä suorittamista ihan samaan tapaan kuin asepalvelukseenkin.

26 ja 44

Vierailija:

Vai ette kai te luule, että ruotsalaiset tulee hätiin? Tai muut Euroopan maat? Eivät varmasti tule. Ihan yhtä yksin täällä ollaan kuin ennenkin. Ja Natoon liittyminenkään ei vie pois sitä oman armeijan tarvetta, melkeinpä päin vastoin.

Vielä luulette että Venäjä on se meidän uhka????

Vai miksi et kysy " Luuletko että Venäjä tulee apuun?" . Koska sitä voisi toivoa. Jos esim. itämerta kohtaa öljykatastrofi, pitää toivoa, että venäjänkin joukot tulee apuun. Niitä riittää, mihin me Ruotsia tarvitaan?