Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Tampereella jopa kaupan kassat juttelee sulle. Rakastan sitä kaupunkia, se on yksinäselle kuin lämmin viltti. Joka paikassa vou avata suunsa ja sanoa vieressäolijalle jotain ja hän vastaa.

Vierailija kirjoitti:

"Tuolla kuntoutuksessakin näin miten ihmiset ystävystyivät toistensa kanssa, eli kymmenestä toisilleen ventovieraasta ihmisestä minä olin ainoa joka ei ystävystynyt, tästä päättelen että kaltaiseni ovat vähemmistössä, nytkin 1/10. Eli periaatteessa kahdestakymmenestä ihmisestä löytyisi minullekin kaveri😁 harvinaisempaa se kyllä taitaa olla kuin tuo."

Olen aivan samanlainen. En ole koulussa enkä kursseilla tai työpaikoilla pystynyt ystävystymään kenenkään kanssa. Tunnen olevani niin erilainen ja joukkoon kuulumaton. En oikein luota, että kukaan haluaisi olla kanssani ystävä ilman mitään taka-ajatusta.

En minäkään luota enää. Niin monta kertaa on tullut koettua se että minusta halutaan vain hyötyä tavalla tai toisella, että uskon sen jo etten muuhun kelpaa ja olen vain sellainen väliaikainen kaveri joka välttää sen aikaa kun muuta, parempaa ei ole tarjolla. Ihan sama onko kyse kaveruudesta tai jonkinlaisesta romanttisesta suhteesta. Lisäksi nykyisin olen tosi jännittynyt ja hiljainen uudemmassa seurassa eli se entinen normaali minä on kadonnut johonkin eikä sitä taida enää saada mitenkään takaisin.

Varmasti olen nykyisin todella vaikeasti lähestyttävä ja jopa torjuvakin, koska yksinäisyyskin jättää jälkensä ja sitä on pakkokin olla jatkuvasti vähän varuillaan, koska kukaan ei ole pitämässä puolia missään mielessä vaan yksin on pärjättävä ja itseään suojeltava oli tilanne mikä hyvänsä. Jotenkin totaalinen yksinolokin on parempaa ja ainakin turvallisempaa, kuin olla seurassa missä toisella on koko ajan toinen jalka ovenraossa. Se on kurja tunne kun toisesta näkee ja muutenkin aistii, että ghostaaminen on tulossa hetkellä minä hyvänsä eikä sitä voi itse estää mitenkään.

Uskon kyllä että hyviä ihmisiäkin on edelleen olemassa enkä myöskään pidä itseäni mitenkään "uniikkina lumihiutaleena" tai muita parempana, mutta niitä aidosti samanlaisia omanlaisia ihmisiä tuntuu olevan aivan mahdoton kohdata. Tai ehkä hekin vain ovat jo yhtä takalukossa.

Vierailija kirjoitti:

Tampereella jopa kaupan kassat juttelee sulle. Rakastan sitä kaupunkia, se on yksinäselle kuin lämmin viltti. Joka paikassa vou avata suunsa ja sanoa vieressäolijalle jotain ja hän vastaa.

Oi, kuulostaa kivalta. Just tuollaista arjen pientä sosiaalisuutta minäkin kaipaan, mutta täällä pk-seudulla ihmiset tuntuu lähinnä kavahtavan jos joku vieras sanoo jotakin. Lisäksi suurin osa kulkee ihan omassa kuplassaan eli on kuulokkeet päässä ja katse kännykässä joten ei he edes näe tai kuule mitään mitä ympärillään tapahtuu.

Jos on yksi trolli, hän saa bannit, mutta jos koko ketju lukittiin, on vakavaa rikosta tutkittu.

Kiitos kaikille kivoille kanssakeskustelijoille eli teille jotka kirjoittelitte kuulumisianne etenkin ennen tätä aamua! Oli oikeasti tosi kivaa niin kauan, kun saatiin olla keskenämme ja turista niitä näitä. Ja kiitos ap:lle ketjun avaamisesta, ikävän hyökkäyksen kohteeksi jouduit nyt ihan syyttä suotta.

Harmittaa ihan hirveästi :( Tästä ehti tulla jo kiva henkireikä ja etenkin kun palsta muuten alkaa olla melko 100% luku- ja keskustelukelvoton.

t. yksi meistä

Netissä törmää joskus kiinnostaviin artikkeleihin. Psykiatrit Jyrki Korkeila ja Hannu Lauerma sekä tutkija Joe Navarro ovat käsitelleet paljon narsistista persoonallisuushäiriötä. 

Siinä ihmisellä on hänen todellisesta minästään poikkeava rooli, joka voi syntyä vaikeiden emotionaalisten kokemusten tai seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena.

Henkilö ei itse tiedosta häiriötään. Hänellä on ylikorostettu nöyryytetyksi tulemisen pelko. Hän jakaa ihmiset vihollisiin ja hyödyllisiin. Nämä ryhmät vaihtuvat mielivaltaisesti. 

Kohdatessaan vastoinkäymisiä hän ensin pyrkii kieltämään niiden olemassaolon. Mikäli tämä ei toimi, hän selittää ne muiden pahantahtoiseksi valehteluksi ja salaliitoksi.

Itse hän ei koskaan ole syyllinen mihinkään, vaan etsii syntipukin tai keksii sellaisen. Seuraavana on vuorossa kosto. Hän pyrkii mustamaalaamaan ja vahingoittamaan valitsemaansa syntipukkia kaikin keinoin. Kostolla hän uskoo nostavansa itseään.

Viimeisenä keinona hän pukeutuu uhrin viittaan ja odottaa muiden myötätuntoa.

Lauerman mukaan narsisti ei ota opikseen eikä muutu, sillä hän ei tunne syyllisyyttä. Hän voi sanoa järkyttäviä asioita, mutta odottaa, että ne otetaan vastaan mukisematta. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei parane, mutta saattaa lieventyä, jos henkilö pystyy pätemään jollain elämänalalla.

Kyllä ihmismieli on monimutkainen. Tulee mieleen, miten tärkeää on, että lapset saisi kasvaa turvallisessa ja kannustavassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni Ap : lle kuuluisi rangaistus lainrikkomisista edellisessä ketjussa. Karanteeni ketjujen avaamiseen.

Rikkoi ihmisoikeuksia rajoittamalla sananvapautta, syrji rasistisesti ja sukupuolen ja seksuaalisuuden mukaan. Poistatti laittomasti muiden viestejä. Haukkui muita kirjoittajia. Ei osannut käyttäytyä.

Siksi hänelle kuuluu nyt karanteeni eikä hän saa avata uusia ketjuja vuoteen.

Mielestäni. Tämä on siis mielipide. Kun tästäkin tuli riitaa ap:n  kanssa. Mielipiteen ilmaisuvapaus on Suomessa.

Mun mielipide: ota lääkkeesi. 

Thuroxin otettu  ja Symbicort!  Kiitos muistutuksesta 😊!

Mulla on sellainen puhuva automaatti Anja, joka muistuttaa lääkkeistä. Mutta onhan kiva kun on avuliaita ystäviä. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on yksi trolli, hän saa bannit, mutta jos koko ketju lukittiin, on vakavaa rikosta tutkittu.

Trolli kertoi käyttävänsä työpaikan vpn:ää!!!

Ja sinä uskot? Heitä on voinut olla kymmeniä, olet suututtanut takuulla monenlaisia ihmisiä toiminnallasi.

Sama jankkaava kirjoitustyyli, itselleen vastaaminen minuuttien sisään. En usko!!!

Olin eilen Linnanmäellä IikWiikillä. Isolla porukalla. Olipa siellä todella ruuhkaista, paljon ihmisiä. En ole jonottamisesta innostunut, joten en halunnut käydä kaikkialla. Kammokujalle jonotus kesti noin tunnin. Olin sen jälkeen niin loppu että kävin lähinnä ketjukarusellissa ja muissa ei-suosituissa laitteissa. Huomaan että kun kotona tottunut rauhalliseen menoon ja olemaan paljon yksin vapaa-ajalla, tuollaiset ruuhkat väsyttävät. Se on sekä henkistä että fyysistä ja sosiaalista väsymystä, ehkä myös kognitiivista, keskittyminen herpaantuu ja ajatukset ovat rikkinäisiä. Jos olisi kaveri, jonka kanssa voisi vain olla luonnossa, vaikka tuijotella järvelle tai käydä iltasoudulla, sellaiset hetket ilahduttaisivat.

Piti mennä uimahalliin mutta kun on niin kiva ilma kävin pyöräilemässä ja ottamassa valokuvia syysruskasta. Tosi kiva ilma ja onneksi taitaa jatkua ensi viikollakin. Nyt on kova nälkä, yksinäisyyden kirous on kun joutuu aina itse laittaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Piti mennä uimahalliin mutta kun on niin kiva ilma kävin pyöräilemässä ja ottamassa valokuvia syysruskasta. Tosi kiva ilma ja onneksi taitaa jatkua ensi viikollakin. Nyt on kova nälkä, yksinäisyyden kirous on kun joutuu aina itse laittaa ruokaa.

Grillattiin ja aurinko paistoi tosi kuumasti. Ihan kuin olisin ruskettunut, syyskuun lopulla, heh?

Vierailija kirjoitti:

Olin eilen Linnanmäellä IikWiikillä. Isolla porukalla. Olipa siellä todella ruuhkaista, paljon ihmisiä. En ole jonottamisesta innostunut, joten en halunnut käydä kaikkialla. Kammokujalle jonotus kesti noin tunnin. Olin sen jälkeen niin loppu että kävin lähinnä ketjukarusellissa ja muissa ei-suosituissa laitteissa. Huomaan että kun kotona tottunut rauhalliseen menoon ja olemaan paljon yksin vapaa-ajalla, tuollaiset ruuhkat väsyttävät. Se on sekä henkistä että fyysistä ja sosiaalista väsymystä, ehkä myös kognitiivista, keskittyminen herpaantuu ja ajatukset ovat rikkinäisiä. Jos olisi kaveri, jonka kanssa voisi vain olla luonnossa, vaikka tuijotella järvelle tai käydä iltasoudulla, sellaiset hetket ilahduttaisivat.

No tämä! Olisi kiva istua iltaa kaksin tai miksei myös pienellä, muutaman hengen kaveriporukalla ilman mitään draamailuja ja sirkusta. Olla kaksin kumppanin kanssa ja viettää aikaa vaikka niinkin, että kumpikin puuhailisi omaa juttuaan mutta kuitenkin olisi seurana toisilleen ja siinä aina välillä voisi vaihtaa pari sanaa ja vaikka istua juomaan kahvia. Tuollainen kauppakeskusten ja isojen tapahtumien hälinä on ihan hirveän raskasta vaikka en mikään erakkoluonteinen olekaan. Itselle sopivia tapahtumia on enemmän jotkut pienet puistokonsertit joissa voi pistäytyä vaikka ihan vain extempore ja ehkä just joku rompetori tai silakkamarkkinat jossa ihmisiä on maltillinen määrä.

Monesti olen miettinyt että ainakin nuorempana oli jotenkin "pakko" tykätä kaikesta menomeiningistä ryysiksineen ja sitten piti yrittää viihtyä festareilla (tasan yksi kerta riitti!) ja jaksaa rampata yöelämässä ja olla osana niitä ihmeellisiä ihmissuhdevääntöjä joissa lopulta vaan särkee ja osin hukkaakin itsensä. Sitten jos yritti ehdottaa kavereille tai vaikka itseä kiinnostavalle miehelle jotain rauhallisempaa tekemistä niin osakseen sai lähinnä vaan ilkkumista ja "mummottelua"  eikä puhettakaan, että edes mökkireissua olisi voinut tehdä ilman älytöntä ryyppäämistä ja sekoilua. Itse olisin mieluummin istunut vaikka laiturinnokassa kumppanin kainalossa ja käynyt yhdessä kävelyllä metsässä.

Harmi, että sitä onnistui jotenkin ympäröimään itsensä aivan vääränlaisilla ihmisillä. Vai oliko se vaan ihan itselle vääränlaisesta kasvu- ja elinympäristöstä johtuvaa ettei samanhenkistä seuraa ollut missään vai syntyikö sitä vaan ihan väärälle vuosikymmenelle. Ei riitä sormet ja varpaat yhdessäkään niiden kertojen laskemiselle kun olen saanut kuulla olevani ihan tyhmä ja tykkääväni ihan tyhmistä (ja vammmaisista) asioista tuo jo edellämainitun mummottelun lisäksi. Tietenkin on sekin mahdollista, että muut "mummoilijat" ei vaan viitsineet kertoa omista lempparitekemisistään, koska niin siinä kävi lopulta itsellenikin kun aikani kuuntelin tuota irvailua ja ilkkumista. Onneksi sentään älysin jättää nuo ihmiset taakseni vaikka samalla se tekikin minusta melko totaaliyksinäisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun hyvä toiminta edellyttää, että olemme kaikki samalla viivalla.

Kenelläkään ei ole erikoisoikeuksia.

Kukaan ei holhoa, leimaa tai vainoa muita kirjoittajia.

Suhtaudumme kaikki ystävällisesti muihin.

Toivotaan, että tämä onnistuu.

 

 

Samaa mieltä!

Ketjussa ei anneta ohjeita toisten käyttäytymiseen eikä poistella viestejä, jolleivät ne ole rikosoikeudellisesti laittomia.

Kaikesta saa kirjoittaa. Rasismia, syrjintää ja sananvapauden rajoittamista ei hyväksytä.

Ketään ei haukuta tai nimitellä. Myös trolliksi nimittely on kielletty.

Käyttäydytään kauniisti. Sivistyneesti.

Olin tuo eka ehdottaja, että olisi tällaiset säännöt. Ilmeistä on, ettei kaikille sovi. Yritin kuitenkin.

Hui kun ulkona olikin kylmä! En uskaltanut enää jättää pelargonioitakaan ulos vaan nostin sisälle. Nyt sitten onkin tekemistä vähäksi aikaa kun miettii paikat missä nuo mahtuu olemaan sisällä ja vielä mieluusti talvehtimaan onnistuneesti. Kaksi mårbackaa etenkin kasvoi hurjiin mittoihin tämän kesän aikana mutta ei tuo kolmaskaan perinneperargoni ihan pikkuinen enää ole. Hitsi kun en tiedä sen lajiketta, mutta kukinnot on ihan oikeastaan täysin erilaiset kuin noissa mårbackoissa ja enemmänkin kuin montakymmentä nupuillaan olevaa miniruusua olisi yhdessä kukinnossa.

Tämä on kyllä yksi harvoista yksinasumisen iloista, että sitä voi istua olkkarissa joka muistuttaa ainakin just nyt vähän kasvihuonetta eikä kukaan narise, että onks ihan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Hui kun ulkona olikin kylmä! En uskaltanut enää jättää pelargonioitakaan ulos vaan nostin sisälle. Nyt sitten onkin tekemistä vähäksi aikaa kun miettii paikat missä nuo mahtuu olemaan sisällä ja vielä mieluusti talvehtimaan onnistuneesti. Kaksi mårbackaa etenkin kasvoi hurjiin mittoihin tämän kesän aikana mutta ei tuo kolmaskaan perinneperargoni ihan pikkuinen enää ole. Hitsi kun en tiedä sen lajiketta, mutta kukinnot on ihan oikeastaan täysin erilaiset kuin noissa mårbackoissa ja enemmänkin kuin montakymmentä nupuillaan olevaa miniruusua olisi yhdessä kukinnossa.

Tämä on kyllä yksi harvoista yksinasumisen iloista, että sitä voi istua olkkarissa joka muistuttaa ainakin just nyt vähän kasvihuonetta eikä kukaan narise, että onks ihan pakko.

Minäkin toin pelargoniat sisään. Kylmästä jo kärsisivät, vaikkei hallaa olisikaan. Varsinkin nuput ja kukat ovat arkoja. Kukkivat kauniisti lohenpunaisin kukin. Lannoitus onnistui nappiin, 6 isoa on

Puutarhuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt tässä lämmitellä tapaamista kahden aiemmin tapailemani naisen kanssa. Ei taida enää onnistua. Seksiä tietysti kaipaan heidän kanssa, mutta eniten vaan seuraa. Olen useamman viikon ollut taas täysin yksin

Toivotaan, että tapaaminen toteutuu. Kiva saada miehiäkin mukaan ketjuun. Mitä erilaisempia ihmisiä tänne etjuun kirjoittaa, sitä monipuolisemmaksi se muuttuu.

 

Toiveesi toteutui! Mutta sitten et haluakaan monipuolisuutta? Donna est mobile!

Vierailija kirjoitti:

Netissä törmää joskus kiinnostaviin artikkeleihin. Psykiatrit Jyrki Korkeila ja Hannu Lauerma sekä tutkija Joe Navarro ovat käsitelleet paljon narsistista persoonallisuushäiriötä. 

Siinä ihmisellä on hänen todellisesta minästään poikkeava rooli, joka voi syntyä vaikeiden emotionaalisten kokemusten tai seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena.

Henkilö ei itse tiedosta häiriötään. Hänellä on ylikorostettu nöyryytetyksi tulemisen pelko. Hän jakaa ihmiset vihollisiin ja hyödyllisiin. Nämä ryhmät vaihtuvat mielivaltaisesti. 

Kohdatessaan vastoinkäymisiä hän ensin pyrkii kieltämään niiden olemassaolon. Mikäli tämä ei toimi, hän selittää ne muiden pahantahtoiseksi valehteluksi ja salaliitoksi.

Itse hän ei koskaan ole syyllinen mihinkään, vaan etsii syntipukin tai keksii sellaisen. Seuraavana on vuorossa kosto. Hän pyrkii mustamaalaamaan ja vahingoittamaan valitsemaansa syntipukkia kaikin keinoin

Miettikää, jos olisi tällainen naapuri. Ei auttaisi kuin myydä kämppä.

Hyvä sää tänään ja vielä nyt illallakin tuntui melkein elokuulta. Kävelylenkillä näin rusakon. Mitähän se raukka syö talvella? Pitää viedä eläinkaupasta joku heinäpaali metsään oksanhankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vieläkin jatketaan hyvillä viboilla :). Ihania viestejä tullut tänäänkin. Ap

 

Mikä vibraattori sulla on? Kestääkö  paristot kauan? Ihanaa aikaa sulle:)

 

Mulla on monta, yksi on vaan niin kovaääninen, että varmaan kuuluu naapuriinkin. Mutta mitä sitten? Yksinäisen huvit.  Ei haittaa .

Mieleni virkistyy, kun matkaan pyöräillen pidemmälle kirppiksille ja fribailemaan. Ostin kymmenen dvd-levyä:

- Rambo trilogy (1-3)

- Reservoir Dogs (1992)

- Windfall (2001)

- My Blueberry Nights (2007)

- Spellbound (Noiduttu) (1945)

- Out For Blood (2004)

- Domestic Disturbance (Pelon Ilmapiiri) (2001)

- Anne Rice's The Feast of All Saints (2001)

Tänään mä myös pohdin miksi mä hankin elokuvia. Sain pohdittua, että mielihyvän takia. Ostaminen on mukavaa ja elokuvien katsominen aiheuttaa mielihyvää. 

Noista kaikenlaisista trolleista niin nehän ei tunne mitään rajoja. Mä lopetin Mikä on pelottavin kauhuleffa? -ketjuun kirjoittamisen, kun sinnekin pesiytyy trollaavia kommentteja koko ajan ja röyhkeämmiksi tulevat koko ajan. Kohta ei varmaan keskusteluja olekaan, kun trollaus on ykkösjuttu kaikkialla.

Itse tänään fribatessa tein yhden hienoimmista heitoistani, kun puttasin noin 37 metristä puun takaa jyrkänteen reunalla olevaan koriin todella tyylikkäästi. Se oli pehmeä heitto putterilla.

Myös itseni pisimmän heiton heitin jyrkänteeltä noin 130 metrin päähän vähän yli korin etäisyyden kämmenheitolla.

Erittäin hyvä fiilis tullut päivän suorituksista. Ruokailin tänään ilmaiseksi yhdessä ruokapaikassa kupongin ansiosta. En ole pahemmin palstaillut ja se jos mikä saa fiilistäni paremmaksi.

Alkaa näyttää siltä, että palstaileminen loppuu itseltäni, kun pahanilmanlintuja on täällä ihan tarpeeksi. Itselleni olisi kiva kommunikoida toisten kanssa täällä muuten. Winnerkin on välillä vaikea persoona, mutta kivaa keskustelua olen hänenkin kanssaan saanut aikaiseksi. Jos parempaa suuntaa ei keskusteluissa synny niin se on moro.