Minkä ikäisen lapsen vanhempana koitte olevanne ns parhaimmillanne?

Te, joilla lapset on jo isoja: Kun ajattelette aikaa taaksepäin, niin minkä ikäisten lasten vanhemmuus oli teille helpointa ja luontaisinta, minkä ikäisen lapsen vanhempana olitte parhaimmillanne, mistä iästä tykkäsitte eniten?

Mä koen, että vauvan äitinä oli ihanaa. Mua toki siunattiin terveillä ja tyytyväisillä vauvoilla. Se vauvakupla-aika oli ihanaa, rauhallista pesimistä. Nautin kotona olemisesta. Mulla on kai sitten voimakas hoivavietti, sillä koin itsekin saavani valtavasti siitä vauvan hoivaamisesta, imettämisestä, sylittelystä jne. 

Taapero-ikäisen lapsen äitinä taas olin... kamala. Koin todella raskaaksi ihan fyysisestikin sen parivuotiaan perässä juoksemisen ja alati vahtimisen, kun vauhtia on, mutta itsesuojeluvaistoa ei yhtään. Kaikki ne uhmaiän kiukuttelut ja päättömät vaatimukset ja raivarit, kun banaani kuorittiin väärin. Huh, ei ole ikävä. 

Nyt sitten taas murrosiässä tuntuu, että pärjään hyvin. Mun mielestä on ihanaa kuunnella nuorten ajatuksia ja tulevaisuudensuunnitelmia. Pystyy keskustelemaan jo vaikka mistä. Vaikka murkut on murkkuja ärähtelyineen ja luureihinsa ja puhelimeensa hautautuneena, niin silti koen, että tämä on tosi ihana ikävaihe.