Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Herätessä sattui joka paikkaan, nousin ottamaan kipulääkkeen ja takaisin peiton alle. Helpottaakseni oloa laitoin käden pikkuhousuihin. Se rentoutti ja nousin ylös. Tää oli mulle uusi kokemus.

Jankkaaja trolli on äänessä täällä. 

Itse ainakin lähden ulos urheilemaan. On hyvä sää ja saa muuta tekemistä kuin vain velloa itsesäälissä.

Tuli sitten sama porukka tähänkin ketjuun. Ikävä juttu. Kun on yksinäisille suunnattu ketju, niin häiriköivät nyt "sooloseksi"jutuillaan. Näistä samoista kirjoittajista on ollut paljon häiriötä toisessa ketjussa, tiedoksi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Itse pk-seudulla asuvana koen, että jotenkin olisi helpompaa saada tuttuja ja sitä myöten sitten ehkä jopa kavereita ja kenties ystäviäkin jossain pienemmällä paikkakunnalla. Tietenkin siinä on omat huonotkin puolensa että kaikki tuntee kaikki ja voi olla jotenkin sisäänpäinlämpiävääkin porukkaa etenkin sellaisilla perukankylillä mutta ei tämä pk-seudun ihmispaljouskaan pelkkä hyvä asia ole.

Jollain pienemmällä paikkakunnalla se vähempi tarjonta tapahtumia ja harrastuksia jne aikaan saisi sen, että ihmiset enemmän liikkuisi samoissa paikoissa ja joku paikallinen kesätapahtuma tai vaikka juhannuskokonpoltto tai laskiaisrieha jne keräisi tavallaan kaikki paikkakunnalla yhteen, koska varsinaisesti ei olisi mitään kilpailevaa juttua tarjolla.

Onhan noita joo ihan lähiöissäkin omiaan, mutta jotenkin siitä silti puuttuu se tietynlainen yhteisöllisyys kun naapurilähiössä voi olla vastaava tarjolla ja se on kävelymatkan päässä.

En ole lukenut tästä aiheesta kaikkia viestejä ketjussa, niin jatkanpa tästä.

Olen pohtinut samaa eroa maaseudun ja pk.-seudun välillä. Asun paljon maaseudulla kesäkaudet ja tunnen lähikylästä ihmisiä, mutta en koe heitä sen sosiaalisemmiksi kuin ihmiset kotonani pk-seudulla. Eroa on ehkä vastaanottavaisuudessa niin, että jos sanon ystävällisen sanan maaseudulla siihen reagoidaan avoimemmin kuin pk-seudulla. Siinä jää se pk-seudun ihmisten hetken hämmennys "are you talking to me?!"

Se, mitä ihmisistä odottaa on korkein kynnys miten heistä joko ilahtuu tai pettyy. Pk-seudulla suurin osa ihmistä osaa jutella erilaisissa tilanteissa vieraiden ihmisen kanssa. Joskus huomaan, että osa oikein odottaa pääsevänsä ääneen ja sitten sitä juttua voi tulla. Nuoretkaan eivät saa heti slaagia, jos kohteliaasti tervehtii ja kysyy jotakin mitä liittyy tilanteeseen. Tulen aika usein iloiseksi ihmisten ystävällisyydestä, vaikka siihen tarvitaankin oma-aloitteisuutta. Viimeksi olin teatterissa ja ihastuin lähelläni istuvan naisen mekkoon. Sanoin sen hänelle ja siitä se juttelu lähti. Satuimme kulkemaan vielä samalla bussilla kotiin päin, niin juttua riitti koko bussimatkan. 

En hae ystäviä, mutta minusta ihmiset ovat usein aika kiinnostavia. Saatan jymähtää jo sorttiasemalle jonkun kanssa suustani kiinni ja siinä vaihdetaan sitten ajatuksia vaikka mistä. Ehkä kyse on vain minun yhden naisen taistelusta yksinäisyyden tunnetta vastaan, jota joskus aistin ihmisissä heidän lähellään. En halua olla mukana missään vapaaehtoistyössä, koska se on aika muodollista ja niistä voi puuttua tutustumisen spontaanius. 

Maaseudun sosiaalinen elämä on vaativaa pienessä kylässä. Ihmiset tietävät toisistaan tosi paljon ja se vaatii melkoista itsehillintää, sosiaalisia taitoja ja järkeilyä mikä on totta tai liioiteltua. Minusta ei ole niin haastavaan yhteisöllisyyteen, koska tarvitsen välillä myös omaa tilaa hengittää ja irtiottoa tutuista kuvioista. Pidän meidän lähikylän ihmisistä, mutta vastuu ottaa sitten osaa joka tapahtumaan "tukemassa" kylätoimintaa on kuin maksetulla seuralla.

Yksinäiset voivat hajoittaa vain sooloseksiä. Mikä sen kertomisessa on häiriköintiä, kertoisitko ap meille yksinäisille?

Tämän ketjun hyvä toiminta edellyttää, että olemme kaikki samalla viivalla.

Kenelläkään ei ole erikoisoikeuksia.

Kukaan ei holhoa, leimaa tai vainoa muita kirjoittajia.

Suhtaudumme kaikki ystävällisesti muihin.

Toivotaan, että tämä onnistuu.

Kirjoitin tuon viestin ketjun toiminnasta, en ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun hyvä toiminta edellyttää, että olemme kaikki samalla viivalla.

Kenelläkään ei ole erikoisoikeuksia.

Kukaan ei holhoa, leimaa tai vainoa muita kirjoittajia.

Suhtaudumme kaikki ystävällisesti muihin.

Toivotaan, että tämä onnistuu.

 

 

Samaa mieltä!

Ketjussa ei anneta ohjeita toisten käyttäytymiseen eikä poistella viestejä, jolleivät ne ole rikosoikeudellisesti laittomia.

Kaikesta saa kirjoittaa. Rasismia, syrjintää ja sananvapauden rajoittamista ei hyväksytä.

Ketään ei haukuta tai nimitellä. Myös trolliksi nimittely on kielletty.

Käyttäydytään kauniisti. Sivistyneesti.

Vierailija kirjoitti:

Yritän tässä motivoida itseäni tekemään edes jotain siivoushommaa. Yksinäinen päivä takana. Olen puolison terveys- ja mt-ongelmien takia hoitanut jo pitkään kaiken ihan yksin, vaikea kaivaa välillä motivaatiota yhtään mihinkään, kun tuntuu että pitää pärjätä ilman mitään tukea tai edes seuraa.

Eikö kunnan sosiaali voi neuvoa, mistä saisit apua kotiinne, että voisit käydä esim harrastamassa jotain ?

SPR kysyä myös sellaista

Isompien ja pienempien paikkakuntien eroista. Itse mietin, että varmaan sekin vaikuttaa tosi paljon kuinka paljon itse sitä menoa ja meininkiä kaipaa. Osa kaipaa actionia ja extremeä niin, että näivettyy kun tarjolla ei ole mitään muuta kuin jotain hillamarkkinaa ja pitsiviikkoa, toiset taas nauttisi tuollaisesta perinteisestä pienimuotoisuudesta jossa olisi ihan riittämiin sitä menoa.

Lisäksi ainakin itseäni häiritsee tämä nykymeno, ettei enää edes lähikaupassa ole samoja tuttuja kasvoja henkilökunnassa vaan liki joka kerta ihan eri ihmiset. Muutenkin kaikki on jotenkin niin suurta ja keskitettyä eli ei ole enää pienempiä liikkeitä omilla lähikulmilla vaan kaikki on näissä isoissa kauppakeskuksissa tai kokonaan vaan netissä. Naapuritkin vaihtuu ja harvoin heitä näkeekään, mutta aina on ihan yhtä uppo-outo ihminen kun jonkun kanssa samaan aikaan rappuun osuu.

Ainakin näin totaaliyksinäisenä sitä kaipaisi näkevänsä edes jotenkin tuttuja kasvoja jossain muuallakin kuin omassa kylppärinpeilissä. Sitä on niin juureton ja irrallaan kun kaikki ihmiset on ihan vieraita eikä ketään näe toista saati kolmatta kertaa. Joku toinen varmaan nauttii ihan kympillä.

Höh, miksi tämä niin kiva ketju piti tulla pilaamaan :(

Paikkakunnista puhuttiin.Pienillä ja suurilla on kummallakin puolensa.

Pienet voi olla sisäänpäinlämpiäviä, kaikki tuntee muitten asiat, kadehditaan ja klikkiydytään. Vaikea päästä ulkopuolelta mukaan. Ei tietenkään koske kaikkia ihmisiä eikä paikkakuntia. Parhaimmillaan taas paljon yhteistyötä ja helppo tutustua muihin. Naapuriapua saa ja tuttuja tulee aina vastaan.

Isoilla taas on helppo hävitä massaan. Kukaan ei urki eikä tarkkaile tekemisiä. Kun menet mukaan harrastuksiin, lähdet aina puhtaalta pöydältä ilman ennakkoasenteita. Toisaalta, jos ei onnistu luomaan verkostoa, jää aika yksin. Mutta yksinäisiä näkee isoissa kaupungeissa kaikkialla. Konserteissa, teatterissa, tapahtumissa. 

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Aurinkoinen päivä, kuuluu lintujen sirkutusta ja hiljaista liikenteen ääntä.

Käyn tänään kaupassa ja sen jälkeen lapsuudenpihallani haravoimassa ja muistelen äitiäni ja veljeäni.

Yritän pysyä hyvällä mielellä.

Pienistä ja isoista paikkakunnista. Itse olen asunut oikeastaan vaan pienemmillä paikkakunnilla. Toisaalta eräs vähän kuin eräänlainen kaupunkiin kuuluva pienempi alue.

No, kuitenkin lapsuudessa pieni paikkakunta ihan kiva aina siihen, kun tuli kiusaamista ja tavallaan huomasi sen kuinka ei tahtonut enää ystäviä löytyä.

Nuoruudessa muualla asuessa taas tuo pieni alue korostui. Siellä kiusaamista mikä sitten vaikutti myös läheisen kaupungin alueella. Ihmiset tunsivat toisiaan ja aina joku kuuli jotain pahaa sinusta. Näin ei kaupunkikaan auta jos se ei ole mikään suurin. Joka paikassa joku jolla suhteita johonkin ihmiseen. Näin ei itsenikään tilanne muuttunut. 

Sitten myöhemmin asumispaikkana pieni paikkakunta missä joku on kuullut näitä aiempia puheita sinusta. Jotkut ikävästi pilkanneet. Näin asuminen täällä menee omaa rataansa. En halua osallistua juttuihin, enkä luota ihmisiin.

Joku sanoisi, että miksi asun täällä, mutta elämässä moni asia vaikuttaa. Aikoinaan tulin tänne eräiden juttujen myötä ja nyt ei ole hetki muuttoon. Näin välillä mietin mitä minä täällä teen. Ei ole mitään saumaa tutustua muihin täällä. Paljon ikäviä juttuja. Välillä tämä kaikki vaikuttaa enemmän ja monesti yritän keskittyä muuhun.

Samalla kaikesta huolimatta viihdyn maaseudulla. Silti välillä ajattelen, että isompi kaupunki olisi minullekin hyvä paikka ehkä viimein tutustua ihmisiin ja saada uusi alku ehkäpä. Tai sitten ei, koska luottamus muihin on mennyt jo aikoja sitten.

Näin joku ystävällisesti kehottaa minua tutustumaan ihmisiin, mutta kokemukseni vaikuttavat. Toisaalta kaikki ihmiset eivät ole ikäviä, mutta silti et voi tietää sitä kuitenkaan, että keneen voisi tutustua ilman pelkoa, että esim kertoisi sinusta eteenpäin tms. Kai ihminen jolla on eri pohja niin uskaltaa enemmän 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yksinäinen sinä ap olet? 

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yksinäinen sinä ap olet? 

.

Ja kuka oikeasti olet ap? Kerro itsestäsi. 

Otin puna-keltaisesta petuniasta siemeniä talteen. Siinä on ensi kevääksi projektia, kun yritän kasvattaa niitä. Onko kellään kokemuksia petunian kasvattamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sarjoja te muut seuraatte? Mulla on joku uusi etsinnässä. Haluaisin jotain kevyttä hyvän mielen katsottavaa ensisijaisesti, mutta saa suositella mitä vaan, joku muu voi innostua.

Kämppikset oli hyvä, toinen kausi ilmestyi juuri. Samoin Hormonit, siitäkin toinen kausi tuli juuri areenaan. Nämä siis suomalaisia sarjoja. Netflixissä pidin the good placesta ja Rookiesta ja black listin ekoista kausista.

Oltu pitkään naimisissa eikä mies ole koskaan ollut oikein juttukaveri, kaikki puhuminen on kuulemma turhaa!?! Nyt kun se on kuolemansairas puhetta ei ole ollenkaan vaan tuijottaa yksin ulkona tupakalla ja tulee sisälle puuhakkaana mutta lysähtää lepotuoliin muka lukemaan tai tuijottamaan vanhoja elokuvia. Sillä ei ole kuulemma mitään puhuttavaa. En tiedä kauanko tämä elämän vaihe kestää....

Vierailija kirjoitti:

Tuon toisen ketjun ap:llä olisi mahdollisuus perustaa ketju omalle kannattajakunnalleen.

Hän voisi otsikoida sen niin, ettei sinne eksyisi hänen mielestään vääriä ihmisiä. Määritellä heti aloituksessa, mistä aiheista keskustellaan ja kertoa selkeät rajat. 

 

Valehtelijoiden ketju?  Ap:n palvontaketju?

Ap sai uuden mahdollisuuden, mutta miksi piti sössiä se? Olisi nöyrästi ollut vain yksi muista ja pysynyt totuudessa. Mutta kun ei.