Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Aloittajalle kysymys, että mikä sai sinut perustamaan tälläisen ketjun. Oliko esim oma kokemus kyseessä vai tahdotko paikan mihin jokainen voi kirjoittaa elämästään? Jos haluat kertoa niin kiinnostaa vaan tämä juttu. Samalla kiitän ketjusta. 

Olen kesäihminen. On vapauttavaa kun voi pukeutua helposti ja kevyesti. Ulos voi mennä paljainkin jaloin pihalle ja ilman sen kummempaa. Jo etukäteen harmittaa kun joutuu pukemaan paljon vaatetta ja talvikenkiä vaikea pukea. Ulosmeneminen hankaloituu ja monesti jään kotiin kun en vaan innostu tuosta vaatetusrumbasta. Kylmyys yleensä ei ole mukavaa. Terassin ovi ja ikkunat täytyy pitää kiinni, kesällä olivat päivisin auki. Sen kun käveli ulos ja voi istua myöhään iltaan ulkona. Jonkun sanan sai aina vaihtaa ihmisten kanssa. 

Kesällä näkee ihmisiä paljon enemmän jo ihan kotioloissaankin tämän takia. Talvella on paljon yksinäisempää. Talvi siis lisää ihmisten yksinäisyyttä. Olisin talvet jossain lämpimässä jos olisi rahaa siihen. Siellä ihmiset ovat välittömämpiä muutenkin kuulemma. 

Aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Ainakin tuo elämään valinnanmahdollisuuksia ja miellyttävyyttä elää. Ja se on kyllä onnellisuutta lisäävää. 

Olen nyt aika tyytyväinen itseeni, kun sain korjattua olohuoneen kattovalaisimen. Lamppu alkoi eilen räpsiä eikä korjaantunut, vaikka vaihdoin uuden.

Minua alkaa huimata jo puolen metrin korkeudessa, ja hädin tuskin yletyn kattoon, vaikka seison tuolilla varpaillani. Onneksi ei ollutkaan mikään rikki vaan riitti, kun kiristin "sokeripalan" ruuveja ja työnsin johtoja vähän syvemmälle. Nyt lamppu toimii moitteettomasti.💡

Uusi pesukone tuotiin tiistaina, ja nyt se on tullut jo tutuksi käyttää. Toivottavasti kestää loppuikäni, jos en sentään 100-vuotiaaksi elä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tänään ihan hyvä normipäivä. Lapsi päiväkotiin, töitä, keittoa ja ulkoilua.

Tämmöstä keittoa tein: 

https://www.myllynparas.fi/reseptit/toscanalainen-pastakeitto-rukiiset-…

Oli yllättävän hyvää! En voi sietää selleriä, mutta urheasti kokeilin, ja tähän se sopi.

Parasta tänään: Jotensakin sujuva arki, ja lapsen hauskat jutut. Vaikeinta tänään: Ei pysty jakamaan omia ajatuksiaan toisen aikuisen kanssa.

Kiva kun kirjoitit tänne. Otin talteen reseptin ja kokeilen ehkä. Olin itse kotona lapsen kanssa 3 vuotta. Toi aikuisen juttuseuran kaipuu on tuttua. Arki oli joskus rankkaa, joskus kivaa. Se, kun pääsi yksin joskus leffaan tai vaan kauppoihin kävelemään oli luksusta. Vuodet menee kuitenkin äkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kesäihminen. On vapauttavaa kun voi pukeutua helposti ja kevyesti. Ulos voi mennä paljainkin jaloin pihalle ja ilman sen kummempaa. Jo etukäteen harmittaa kun joutuu pukemaan paljon vaatetta ja talvikenkiä vaikea pukea. Ulosmeneminen hankaloituu ja monesti jään kotiin kun en vaan innostu tuosta vaatetusrumbasta. Kylmyys yleensä ei ole mukavaa. Terassin ovi ja ikkunat täytyy pitää kiinni, kesällä olivat päivisin auki. Sen kun käveli ulos ja voi istua myöhään iltaan ulkona. Jonkun sanan sai aina vaihtaa ihmisten kanssa. 

Kesällä näkee ihmisiä paljon enemmän jo ihan kotioloissaankin tämän takia. Talvella on paljon yksinäisempää. Talvi siis lisää ihmisten yksinäisyyttä. Olisin talvet jossain lämpimässä jos olisi rahaa siihen. Siellä ihmiset ovat välittömämpiä muutenkin kuulemma. 

Aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Ainakin tuo elämään valinnanmahdollisuuksia ja miellyttävyyttä elää. Ja se on kyllä onne

Kanarialla monet viettää talvea. Olen muutaman kerran ollut ihan vaan lomailemassa joulun ja uuden vuoden seudut Maspalomasissa ja Gran Kanarialla. Lähinnä joutuu tekemisiin ravintoloiden, kauppojen ja muitten vastaavien henkilökunnan kanssa. He ovat tottuneita kohtaamaan turisteja. Paikallisissa suomalaisyhteisöissä on lehtitietojen mukaan paljon ongelmia, keskinäisiä riitoja ja alkoholismia. Rikollisuushan on yleistä tuolla, mutta en ole koskaan törmännyt. 

Kysymys: Saako ketjuun kirjoittaa runoja? Ne olisivat minulle mieluinen tapa osallistua keskusteluun.

👉🏻👈🏻

Mukavampi kuitenkin riidellä lämpimässä ja meren ihanassa läheisyydessä ja alkoholiakin mukavampi juoda lämpimässä ulkona.

No, asiaan, onhan ehkä joskus myös riitoja ja alkoholiongelmia. Mutta eiköhän ihmiset kuitenkin suhteellisen normaalisti siellä kuitenkin elä. Rikollisuuttakin samoin samoin on määrätyissä piireissä Suomessakin. Kuten riitoja ja alkoholia. 

Daydream Piposaru kirjoitti:

Kysymys: Saako ketjuun kirjoittaa runoja? Ne olisivat minulle mieluinen tapa osallistua keskusteluun.

👉🏻👈🏻

Miksi ei saisi? Jotkut pitää niistä, toisia ne ärsyttää, loput ei välitä. Kirjoita mitä haluat, eikö se ollut vähän ketjun tarkoituskin!

Runo 1:

Sovintoehdotuksen aika

Riitapukarit hievereissään

Pysäyttävissä nuottasissaan

Itkevät

Periksiantamattomuuttaan

Runo 2:

Järjen puolustus

Kuin särjen kalastus

Suojatakseen salattua arvostelulta

Kuulostelethan

Miltä tuntuu epävarmuutesi?

Runo 3:

Pakenen teille kiskojen

Täriseville, huojuville

Aikamatkaajille

Tätä sadetta

Sisälläni

Runo 4:

Välttelen

Katsomasta silmiin

Totuutta minusta

Kertomusta luuserista

Kenellä oli liikaa luuloja

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt aika tyytyväinen itseeni, kun sain korjattua olohuoneen kattovalaisimen. Lamppu alkoi eilen räpsiä eikä korjaantunut, vaikka vaihdoin uuden.

Minua alkaa huimata jo puolen metrin korkeudessa, ja hädin tuskin yletyn kattoon, vaikka seison tuolilla varpaillani. Onneksi ei ollutkaan mikään rikki vaan riitti, kun kiristin "sokeripalan" ruuveja ja työnsin johtoja vähän syvemmälle. Nyt lamppu toimii moitteettomasti.💡

Uusi pesukone tuotiin tiistaina, ja nyt se on tullut jo tutuksi käyttää. Toivottavasti kestää loppuikäni, jos en sentään 100-vuotiaaksi elä.

Joskus sitä huomaa ihan yllättäen olevansa tekniikan ihmelapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mukavampi kuitenkin riidellä lämpimässä ja meren ihanassa läheisyydessä ja alkoholiakin mukavampi juoda lämpimässä ulkona.

No, asiaan, onhan ehkä joskus myös riitoja ja alkoholiongelmia. Mutta eiköhän ihmiset kuitenkin suhteellisen normaalisti siellä kuitenkin elä. Rikollisuuttakin samoin samoin on määrätyissä piireissä Suomessakin. Kuten riitoja ja alkoholia. 

Totta puhut. Kyllä talvella rännän ja loskan keskeltä on mukava lentää kesäisiin maisemiin. Nythän monia matkakohteita koskee tämä turismiviha. Paikalliset ovat nousseet puolustamaan oikeuksiaan. Venetsia ja Teneriffa ainakin on tästä uutisoinut. Areenassa oli tästä joku dokkarikin. Saa nähdä, mihin suuntaan matkailu kehittyy. 

Minulla on kai yksi huono tapa ja se on nykyään se, että jos joku ei pidä minusta tai jostakin minuun liittyvästä en enää jaksa välittää. Minullakin on tavallaan oikeus olla olemassa sellaisena kuin olen jos en ketään huonosti kohtele. 

Mulla on periaatteessa ystäviä, mutta oikeastaan vain periaatteessa. Nää ihmiset on sellaisia, jotka elää elämäänsä tosi vahvasti vain sen oman puolison/perheen kanssa, ja hyvin harvoin on aikaa esimerkiksi soitella. Muutama on sanonutkin ihan suoraan, että eivät tykkää jutella puhelimessa. Viesteihin vastataan kun ehditään, joskus viikon päästä, joskus ei koskaan. Ja aikaa näkemiseen on korkeintaan kerran pari vuodessa. Silloin on aina kivaa, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Kavereiden sosiaalinen kuppi täytyy jo tästä, koska heillä on joku jakamassa arkea. Itsellä taas yksin elävänä on käytännössä aina yksinäistä. (En toki vain istu kotona sohvalla odottelemassa, että jollain olisi mulle aikaa, vaan pyrin tekemään itselle mielekkäitä asioita.)

Tää tilanne tarkoittaa sitä, että mulla ei ole koskaan ketään, johon ottaa yhteyttä, jos jotain iloista tai surullista tapahtuu. Mun asiani eivät ole oikein kenenkään asioita, ja aina jos otan yhteyttä, on sellainen olo, että häiritsen.

Välillä oon todella vihainen tästä. En ymmärrä miksi tässä meidän maassa perheytyneet nysväävät vain sen oman perheen kanssa. Ei ole normaalia, ettei elämään mahdu ketään muuta.

Runo 1: 

Venyvä halukkuutesi

Lihasten lähentäminen

Lämmittää vallattomasti

Uteliasta sarvea

Haluten kokemuksia

Runo 2: 

Kerjuun niitty

Korjaava linja

Tallettaa matkustajat

Rengin rekeen reitevään

Hevonen laukkaa, ilmaista haukkaa

Runo 3: 

Peijoonan nyppylällä

Isomäntyläiset sairastavat

Koleerista tasetta

Korkopolitiikan vastetta

Jumbossa lautamieskin pakkaa

Runo 4: 

Kartanon raitilla

Avioidutaan poliittisesti

Tannerin punaisessa pitäjässä

Kivinen Väinö kosii

Lentoaseman perintöä

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle kysymys, että mikä sai sinut perustamaan tälläisen ketjun. Oliko esim oma kokemus kyseessä vai tahdotko paikan mihin jokainen voi kirjoittaa elämästään? Jos haluat kertoa niin kiinnostaa vaan tämä juttu. Samalla kiitän ketjusta. 

Moi! Joo, yksinäisyys on mulle henkilökohtainen kokemus monellakin tavalla. Ja musta on aika surkeaa, että yksinäisyyteen liittyy niin paljon häpeää, kun se on kuitenkin todella yleistä. Haluaisin, että kaikki muutkin yksinäiset tietäisivät, että meitä on oikeasti paljon.

Mulla yksinäisyys liittyy varmaan aika paljon siihen, etten ole parisuhteessa. Ei ole arjessa oikein ketään, jonka kanssa puhua normaaleja arkipäiväisiä asioita. Sukulaisiakaan ei oikein ole, tai ne vähät joita on, ovat sellaisia, että on parempi olla olematta tekemisissä. Kavereita on, mutta olen heidän elämässään sellaisessa sivuroolissa, että yhteydenpitoa on harvakseltaan, eikä nähdä juuri ikinä. Joka päivä.jossain kohtaa on sellainen olo, että haluaisin kertoa päivästäni jonkun ihan tavallisen asian jollekin.

Että kyllä mä tän ketjun tein ihan lailla omaan tarpeeseen kuin muille iloksi. Musta on ollut ihanaa lukea teidän juttuja <3

Ap

Etenkin tämä 2020-luku on nyt sellaista aikaa, että yksinäisyys jotenkin oikein korostuu kun maailma tuntuu tulleen hulluksi. Vaikka sitä kuinka on jo oppinut olemaan itsenäinen ja pärjäävä niin perusturvallisuuden järkkyminen sai aikaan sen että ainakin itse aloin kaipaamaan melko paljonkin "omaa laumaa". Tämä siis humahti vähän yllättäenkin pandemian alkaessa, koska kuvittelin olevani jo sinut elämäntilanteeni kanssa vaikka se ei itselle se sopivin saati sitten oma valinta olekaan. 

Nyt sitten on kaikenlaista harmia ja riesaa ihan jo naapurimaissakin enkä tiedä onko sekään hyväksi, että kaikki tällaisestakin kumpuava miete on käsiteltävä yksinään eikä mitään voi taivastella kenenkään kanssa. Kaipaan sellaista "maailmanparannusta" ihan hirveästi hyvän ystävän / puolison / sukulaisten kanssa, mutta eihän mitään kevyttä jutusteluakaan voi enää nykypäivänä harkitakaan kenenkään kasvotutun, saati tuntemattoman kanssa kun ihmiset on niin poteroituneita ja ärhäköitä mielensäpahoittajia. Täällä palstallakin jos erehtyy olemaan jostain jotain mieltä niin yleensä aina vähintään yksi kanssapalstalainen tulee silmille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on periaatteessa ystäviä, mutta oikeastaan vain periaatteessa. Nää ihmiset on sellaisia, jotka elää elämäänsä tosi vahvasti vain sen oman puolison/perheen kanssa, ja hyvin harvoin on aikaa esimerkiksi soitella. Muutama on sanonutkin ihan suoraan, että eivät tykkää jutella puhelimessa. Viesteihin vastataan kun ehditään, joskus viikon päästä, joskus ei koskaan. Ja aikaa näkemiseen on korkeintaan kerran pari vuodessa. Silloin on aina kivaa, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Kavereiden sosiaalinen kuppi täytyy jo tästä, koska heillä on joku jakamassa arkea. Itsellä taas yksin elävänä on käytännössä aina yksinäistä. (En toki vain istu kotona sohvalla odottelemassa, että jollain olisi mulle aikaa, vaan pyrin tekemään itselle mielekkäitä asioita.)

Tää tilanne tarkoittaa sitä, että mulla ei ole koskaan ketään, johon ottaa yhteyttä, jos jotain iloista tai surullista tapahtuu. Mun asiani eivät ole oikein kenenkään asioi

Tähän liittyy sekin, että parisuhteissa olevat harvoin kutsuu kylään sinkkuja. Kaverisuhteet pyörii toisten pariskuntien kesken. Eron jälkeen osa kavereista katoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kai yksi huono tapa ja se on nykyään se, että jos joku ei pidä minusta tai jostakin minuun liittyvästä en enää jaksa välittää. Minullakin on tavallaan oikeus olla olemassa sellaisena kuin olen jos en ketään huonosti kohtele. 

Tuo huono tapa on toiselta nimeltään terve itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kai yksi huono tapa ja se on nykyään se, että jos joku ei pidä minusta tai jostakin minuun liittyvästä en enää jaksa välittää. Minullakin on tavallaan oikeus olla olemassa sellaisena kuin olen jos en ketään huonosti kohtele. 

Tuo huono tapa on toiselta nimeltään terve itsetunto.

Mutta, kun minulla ei ole terve itsetunto todellakaan. Kaikkea muuta. Minulla on hyvin huono itsetunto ja tämä näkyy kaikessa. Eräskin ihminen (mukava sellainen) sanoi pelkän tekstini perusteella, kun ei muuten nähnyt minua, että sinulla taitaa olla huono itsetunto. Myönsin sen, mutta totesin, että olen mitä olen.Näin ehkä joku välinpitämättömyys tai kyllästyminen asiaan liittyen kuvaa suhtautumistani paremmin. En jaksa välittää enää. 

Joskus tapailen ääneen Viikatteen kappaletta Ei ole ketään kelle soittaa: 

"Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa

Vaan illan tullen pelottaa

Ei ole ketään kelle soittaa"