Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Daydream Piposaru kirjoitti:

Mä oon käynyt vapaaehtoistöissä järjestössä. Olen myös kouluttautumassa vertaisohjaajaksi ja haavenani olisi ohjata verrokeille runoudesta ryhmää. Luen hyvin vähän kirjoja, joten inspiraationi ja tyylini runoissani on lähes tulkoon omintakeinen.

Unelma kumppanista heijastelee jossain tuolla mahdollisuuksien avaruudessa. Vaiennettu kipinä siintää tuolla pinnan alla. Rakkaus on ollut mulle voimavara kaikkialla minne suunnistan.

Kuntoutuisinpa opiskeluelämään: kirjallisuustieteet olisi varmaankin mun juttu. Ainakin terapeuttini sanoi, että mun runoissa on oveluutta ja ne eivät ole kliseisiä siis. Ehkäpä turhan loogisia, voisivat olla epätavanomaisempia.

Muuten pelailen ja kuuntelen elektronista musiikkia. Parhaillaan listallani on vocaloideja Hatsune Mikulta. Juu, japanilainen kulttuuri jotenkin kiinnostaa.

Runomuotoni on gogyōka eli moderni japanilainen viisisäkeinen runo. Jos törmäät tähän joskus 10 vuoden sisäl

Ihana kirjoitus. Tuli kirsikankukat mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä meillä on ollut ihana syksyinen kirpeän raikas sää auringonpaisteen kera. Ulkona on myrskyn jälkeen kaunista. Mun mieliala on kuitenkin ollut tänään aika matala. Läheiseni itsemurhan vuosipäivä on tässä näillä main, niin joka syksy vetää kanveesiin. Miksei hän nähnyt ulospääsyä? Mikä oli se viimeinen pisara, joka vei näköalattomuuteen? Olisipa soittanut minulle, niin olisin ollut tukena. Mutta kaikki jossittelut on turhia. Tehty mikä tehty. Ja mun elämä on aina siitä lähtien syvän surun siivittämää. Varsinkin syksyä varjostaa aina tämä. No. Elämä on. Ja huomenna uusi päivä.

Hei, mulla kans läheinen päätyi ihan vähän aikaa sitten samaan ratkaisuun. On ollut tosi rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä meillä on ollut ihana syksyinen kirpeän raikas sää auringonpaisteen kera. Ulkona on myrskyn jälkeen kaunista. Mun mieliala on kuitenkin ollut tänään aika matala. Läheiseni itsemurhan vuosipäivä on tässä näillä main, niin joka syksy vetää kanveesiin. Miksei hän nähnyt ulospääsyä? Mikä oli se viimeinen pisara, joka vei näköalattomuuteen? Olisipa soittanut minulle, niin olisin ollut tukena. Mutta kaikki jossittelut on turhia. Tehty mikä tehty. Ja mun elämä on aina siitä lähtien syvän surun siivittämää. Varsinkin syksyä varjostaa aina tämä. No. Elämä on. Ja huomenna uusi päivä.

Anna-Leena Härkönen on kirjoittanut sisarensa itsemurhasta kirjan Loppuunkäsitelty. 

Katriina Huttunen on kirjoittanut tyttärensä itsemurhasta kirjan Surun istukka. Huttunen on kirjoittanut muutenkin kuolemasta. Hän sairastaa parantumatonta syöpää. 

Ehkä olet lukenutkin.

Vierailija kirjoitti:

Kattelen Suomen kauneinta kotia, ja sit kattelen ympärilleni ja hihittelen. Ei oo meillä ton näköstä ei.

Olispa ohjelma, missä tavalliset ihmiset esittelisi omia kotejaan, ihan sellaisina kuin ne arkisin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kattelen Suomen kauneinta kotia, ja sit kattelen ympärilleni ja hihittelen. Ei oo meillä ton näköstä ei.

Olispa ohjelma, missä tavalliset ihmiset esittelisi omia kotejaan, ihan sellaisina kuin ne arkisin on.

Tää olis oikeasti ihan varma hitti!

Epäuskoisena olen tänäänkin silmäillyt uutisia niin meiltä kuin muualtakin -ihmisistä on tullut todella omituisia ja vaarallisia. Joo, ainahan heitä on ollut mutta näiden määrä tuntuu ihan räjähtäneen ja samalla myös näemmä keinot joilla muiden elämää voi hankaloittaa ja pilata. Se mielikuvitus on käsittämätön ja samalla myös ilmeinen viha/halveksunta muita ihmisiä kohtaan.

Yksinäisenä voi ainakin siinä mielessä huokaista, että ei ole ketään kenestä pitäisi kantaa itsensä lisäksi huolta eli jos/kun itse tuolta ehjin nahoin aina kotiinsa selviää niin kaikki on siinä mielessä hyvin. Joo, laiha lohtu tämä mutta tuli mieleen.

Daydream Piposaru kirjoitti:

Mä oon käynyt vapaaehtoistöissä järjestössä. Olen myös kouluttautumassa vertaisohjaajaksi ja haavenani olisi ohjata verrokeille runoudesta ryhmää. Luen hyvin vähän kirjoja, joten inspiraationi ja tyylini runoissani on lähes tulkoon omintakeinen.

Unelma kumppanista heijastelee jossain tuolla mahdollisuuksien avaruudessa. Vaiennettu kipinä siintää tuolla pinnan alla. Rakkaus on ollut mulle voimavara kaikkialla minne suunnistan.

Kuntoutuisinpa opiskeluelämään: kirjallisuustieteet olisi varmaankin mun juttu. Ainakin terapeuttini sanoi, että mun runoissa on oveluutta ja ne eivät ole kliseisiä siis. Ehkäpä turhan loogisia, voisivat olla epätavanomaisempia.

Muuten pelailen ja kuuntelen elektronista musiikkia. Parhaillaan listallani on vocaloideja Hatsune Mikulta. Juu, japanilainen kulttuuri jotenkin kiinnostaa.

Runomuotoni on gogyōka eli moderni japanilainen viisisäkeinen runo. Jos törmäät tähän joskus 10 vuoden sisäl

Sitä odotellaan. Mitä tuo Kogyokaisti tarkoittaa? Tuon runouden ystävääkö? Kiva kun kirjoitit, palailen kuulumisten kanssa.

Korjaus Kogyo-viestiin. Palaile  kuulumisien kanssa. 🥰

Vierailija kirjoitti:

Daydream Piposaru kirjoitti:

Mä oon käynyt vapaaehtoistöissä järjestössä. Olen myös kouluttautumassa vertaisohjaajaksi ja haavenani olisi ohjata verrokeille runoudesta ryhmää. Luen hyvin vähän kirjoja, joten inspiraationi ja tyylini runoissani on lähes tulkoon omintakeinen.

Unelma kumppanista heijastelee jossain tuolla mahdollisuuksien avaruudessa. Vaiennettu kipinä siintää tuolla pinnan alla. Rakkaus on ollut mulle voimavara kaikkialla minne suunnistan.

Kuntoutuisinpa opiskeluelämään: kirjallisuustieteet olisi varmaankin mun juttu. Ainakin terapeuttini sanoi, että mun runoissa on oveluutta ja ne eivät ole kliseisiä siis. Ehkäpä turhan loogisia, voisivat olla epätavanomaisempia.

Muuten pelailen ja kuuntelen elektronista musiikkia. Parhaillaan listallani on vocaloideja Hatsune Mikulta. Juu, japanilainen kulttuuri jotenkin kiinnostaa.

Runomuotoni on gogyōka eli moderni japanilainen viisisä

wiki-sanakirjan määritelmä kyseiselle loppuliitteelle

-isti tarkoittaa:

(vierasperäisissä substantiiveissa) aatteen, periaatteen tms. kannattaja, harjoittaja tai toteuttaja. esim.

absolutisti on absolutismin kannattaja

altruisti on altruistisesti käyttäytyvä (= altruismi) eliö. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö heivata elämästä ihminen, "ystävä" vuosien ajalta,  joka on jostain syystä kateellinen minulle? Ei ota todeksi maennustani ja on kateellinen, jos joskus saan ilonpilkahduksia esim.luonnosta ja teen näistä hyvistä hetkistä päivityksiä someen. Luulee, että elämäni on vain pelkkää päivänpaistetta ja arvostelee selän takana sekä naamatusten rivien välissä antaa ymmärtää, ettei arvosta. Lisäksi valittaa omaa elämäänsä ja on tyytymätön, mutta ei kuitenkaan ole valmis tekemään itse muutoksia vaan uhriutuu ja purkaa huonoa oloa sitten ilmeisesti kateudella muita kohtaan. Liittyy aiheeseen yksinäisyys siten, ettei ystäviä juuri ole ja mietityttää luopua niistä harvoista ns.ystävistä.. Toisaalta hänen seurassa olo vetää alaspäin ja jälkikäteen jää kummallinen olo omasta "huonoudesta".

Siinä mielessä tutun kuuloista, kun itselläni sattui olemaan iloisia ja pirskahtelevia hetkiä niin heti kuviteltiin olevan päissään. 😄 Tulin siihen lopputulokseen, että parempi nakata sellaiset menemään ja siten myös säilyttää niitä omia pieniäkin ilonhetkiä pidempään mitä aina koittaa jotenkin selitellä itseään ja luonnettaan, häpeämättä.. jos ei "ystävät" lähtökohtaisesti edes halua ymmärtää niin mitä sellaisilla tekee? Varsinkin jos on uhriutuva ja kaksnaamainen ikivalittaja joka tietää toisella olevan masennusta. Kaikenkaikkiaan laatu korvaa määrän myös kavereissa/ystävissä, mutta toki ymmärrän ettei asiat aina niin mustavalkoisia.

Jotenkin kivan tavallinen ketju ja jotenkin sellainen turvallisen vanhanaikainen vaikka en osaakaan selittää miksi. Ainakin se ilahduttaa kuinka kaunista suomenkieltä moni kirjoittaa ja ne emoji-rivit ja muut yhden rivin huutelut puuttuu liki tyystin.

Joitain viestejä lukiessa tuntuu kuin lukisi saamaansa kirjettä ja kirjoittaja tuntuu niin tutulta vaikka vieras tietenkin on. Vai onko?

Ollaanko me yksinäiset jotenkin samanlaisia tai yhdistääkö meitä moni muukin asia kuin pelkkä yksinäisyys? Ainakin tosi monella on just samanlaisia (valitettavan kurjia) kokemuksia sosiaalisesta elämästä mitä itsellä ja samalla myös hyvin samankaltaisia kiinnostuksenkohteita, harrastuksia ja ajatuksia. Harrastuksiin toki vaikuttaa ihan käytännönkin syyt eli enimmäkseen on haalittava niitä sellaisia joihin ei kaveria tarvitse ja mihin toisaalta voi uppoutua vaikka rajattomaksi ajaksi.

Äsh, varmaan ihan tyhmää miettiä moisia. Joku minua viisaampi on varmasti asiaa jo tutkinutkin. Vai onko se tuleva, asiaan paneutuva tutkija ketjun perustaja?

No, samapa tuo. Kivaa päivää kaikille!

Päivän gogyōka:

Kammiossani rymisee

Monologinen sappi kuohuaa

Yli taivaan kannen

Vastassaan

Dialoginen realismi

Daydream Piposaru kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kivan tavallinen ketju ja jotenkin sellainen turvallisen vanhanaikainen vaikka en osaakaan selittää miksi. Ainakin se ilahduttaa kuinka kaunista suomenkieltä moni kirjoittaa ja ne emoji-rivit ja muut yhden rivin huutelut puuttuu liki tyystin.

Joitain viestejä lukiessa tuntuu kuin lukisi saamaansa kirjettä ja kirjoittaja tuntuu niin tutulta vaikka vieras tietenkin on. Vai onko?

Ollaanko me yksinäiset jotenkin samanlaisia tai yhdistääkö meitä moni muukin asia kuin pelkkä yksinäisyys? Ainakin tosi monella on just samanlaisia (valitettavan kurjia) kokemuksia sosiaalisesta elämästä mitä itsellä ja samalla myös hyvin samankaltaisia kiinnostuksenkohteita, harrastuksia ja ajatuksia. Harrastuksiin toki vaikuttaa ihan käytännönkin syyt eli enimmäkseen on haalittava niitä sellaisia joihin ei kaveria tarvitse ja mihin toisaalta voi uppoutua vaikka rajattomaksi ajaksi.

Äsh, varmaan

Mukaan mahtuis kyllä lisää lyhyitäkin kommentteja, hauskoja juttuja ja kevennyksiä. Kiinnostavia juttuja on tähän mennessä tullut. Kiitos multakin kaikille kirjoittajille.

Joku puhui pirskahtelevista hetkistä. Tulispa jotkut sukujuhlat, jossa kaikki tapaa, pukeudutaan hienosti ja sanotaan cin-cin skumpalla. Ensi vuonna yhdet rippijuhlat tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Joku puhui pirskahtelevista hetkistä. Tulispa jotkut sukujuhlat, jossa kaikki tapaa, pukeudutaan hienosti ja sanotaan cin-cin skumpalla. Ensi vuonna yhdet rippijuhlat tulossa.

Siitä kai kyse että joku toinen kustantaa. 

Tietääkö joku semmoisen 'runomuodon', missä osallistujat kirjoittavat yhden lauseen tiettyyn aiheeseen. Kokoaja järjestelee ne lauseet ja joku erittäin hyvä voi toistua useinkin.

Muistelin, että olis joku tiibetiläinen, mutta muistan varmaan väärin.

Kerran reissussa tehtiin tää ja oli loistava.

Ihan samanlaista supatusta sekä alkoholiongelmasta että jopa huumeista sain itsekin kuulla _kautta rannan toki_ kun aloin toipua työuupumuksesta ja muutenkin yleisestä ketutuksesta omaa elämää kohtaan.

Surullista oli huomata, että ihan hyvänäkin kaverina pitämäni ihminen olikin noin pahantahtoinen ja häijy. Etenkin kun hän nimenomaan tiesi, että olin tehnyt melko radikaalejakin muutoksia elämäntapoihini eli alkanut panostaa hyvinvointiin niin liikuntaa lisäämällä kuin säännöllistämällä unirytmiä ym vuorotyön jäljiltä eikä alkoholi kuulunut elämääni enää millään tavalla. Eikä tietenkään huumeetkaan.

Sitten hän menee tarinoimaan tuollaisia ja vielä tietenkin niin, etten asiasta edes tiennyt enkä siksi voinut puheita aikanaan oikaistakaan. Kuulin vasta kun vahinko oli jo tapahtunut ja samalla tilaisuus erääseen ihmissuhteeseen jo mennyt menojaan.

Pitäisköhän ottaa joku tatuointi, ihan pieni vaan. Vaikka joku mietelause nilkan ympäri. Carpe diem? 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisköhän ottaa joku tatuointi, ihan pieni vaan. Vaikka joku mietelause nilkan ympäri. Carpe diem? 

Memento mori?

Syyspäivän tasaus meni jo. Pimeys tulee aika aikaisin. Kävelin iltalenkin ja ilma oli viileä. Kohta alkaa yöpakkaset. Viikonlopuksi vielä on luvattu vähän lämpimämpää.