Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aamu ja vaikea on koko viikko ollut, ei mitään kiinnosta enää tätä tyhjää olematonta elämää, kun ei vaan jaksa, joo en soita mihinkään auttaviin puhelimiin, niiden tyhmistä kysymyksistä tulee vaan ärtyneemmäksi, eivät ne

minulle tuo turvaa ja tukea elämään.

Onko mikään, mikä toisi iloa? Meikkaus, hiusten värjäys, kirpparikierros? Musiikki, elokuva, taidenäyttely? Palapeli, värityskirja, ristikko, sudoku, kirja? Luonto, eväsretki? Leivonta, ruokareseptit?

 

Näistä monet ilahduttaa mua, ainakin hetkeksi

Tarvitsen ihmisen jakamaan kanssani niin ilot kun surut, asiat elämäsdä. En mitään askartelua.

Sitä odottaessa aika kai kuluu paremmin touhutessa. Sori kun ehdotin :(

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tämä ei ole minun syytäni, että olen ainoa lapsi ja vanhempani kuolleet, enkä saanut omaa perhettä, silti häpeän tätä yksinäisyyttäni. 

Mitä muutakaan sitä voisi tuntea kun on taatusti liki kaikkien silmissä ihan kummajainen jos/kun sellainen ihme tapahtuisi että johonkin ihmiseen tutustuisi. Siinä se sitten tietenkin kävisi ilmi, ettei elämässä ole yhtä ainutta tuttua eikä ystävää, ei edes sukulaisia ja sehän on heti "red flag" ainakin suurimmalle osalle ihmisiä. Pakkohan ihmisessä on jokin vika olla, ettei sillä ole minkäänlaisia sosiaalisia suhteita ja sitten varmasti tulee se yleinen kuvitelmakin, että nonni nyt tämä sitten tietysti takertuu kiinni eikä siitä ikinä pääse enää eroon. Sinänsä aivan ymmärrettäviä tuntemuksia, en minä sillä, mutta ei varsinaisesti madalla kynnystä sille että voisi ajatella paljastavansa tilanteensa. 

Ja onhan siinä sitten tietysti ihan riskinsäkin, koska mikäs sen helpompi hyväksikäytettävä tai vaikka kiusattavakin kuin sellainen jolla ei elämässään ole yhden ainutta ihmistä. Ei sellaista kukaan puolusta eikä huolestu joten paha ihminen pääsee huseeraamaan ihan rauhassa.

Yksinäisyys on siinäkin mielessä tosi kurjaa, että se ruokkii itse itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aamu ja vaikea on koko viikko ollut, ei mitään kiinnosta enää tätä tyhjää olematonta elämää, kun ei vaan jaksa, joo en soita mihinkään auttaviin puhelimiin, niiden tyhmistä kysymyksistä tulee vaan ärtyneemmäksi, eivät ne

minulle tuo turvaa ja tukea elämään.

Onko mikään, mikä toisi iloa? Meikkaus, hiusten värjäys, kirpparikierros? Musiikki, elokuva, taidenäyttely? Palapeli, värityskirja, ristikko, sudoku, kirja? Luonto, eväsretki? Leivonta, ruokareseptit?

 

Näistä monet ilahduttaa mua, ainakin hetkeksi

Valitettavan hetkellistä on näiden pikkujuttujen tuoma ilo. Ei niitäkään vaan loputtomiin jaksa tehdä ja innostua, kun se perustilanne ei muuksi muutu (vaikka sen eteen teki aikansa paljon aivan muuta kuin noita pikkujuttuja).

eri

Vierailija kirjoitti:

Huh, huh, tärisen! Kahteen vuoteen en ole kahvia juonut, eilen ostin pari pakettia tarjouksesta. MUTTA nyt kahden mukillisen jälkeen todellakin tärisen äkillisestä kofeiinin yliannostelusta. Hikeäkin pukkaa!

Tänään aion ilahduttaa itseäni laittamalla kynnet, vähän väriä elämään ja ehkä myös ajankohtaan sopivia kynsitarroja heti kunhan lopetan tämän tärisemisen ;)

Kuulostaa kivalta suunnitelmalta! Tuo kahvi on kyllä melkoista myrkkyä, itsellä oli oikein kunnon lentsu eikä maistunut kahvi eikä mikään ja parin päivän jälkeen iski sellaiset säryt ympäri kroppaa ja etenkin jalkoihin, että kakkoseksi jää influenssat ja koronat sekä ne teini-iän kasvukivut. En eka moista yhteyttä edes tajunnut, mutta sitten keitin kahvit ja ei mennyt kuin hetki ja kaikki nuo kivut oli poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aamu ja vaikea on koko viikko ollut, ei mitään kiinnosta enää tätä tyhjää olematonta elämää, kun ei vaan jaksa, joo en soita mihinkään auttaviin puhelimiin, niiden tyhmistä kysymyksistä tulee vaan ärtyneemmäksi, eivät ne

minulle tuo turvaa ja tukea elämään.

Samalla fiiliksellä. Kävin tänään aamusta kaupassa ja siellä olikin ihmeryysis jonka seurauksena sain todistaa kahteen kertaan sitä, kun vanhat tutut tapaa toisensa ja kuinka ilahtuneita heistä jokainen on tästä satunnaisesta kohtaamisestaan. Heti alkoivat rupattelemaan toisilleen hymy korvissa ja voisin veikata, että kiva mieli jäi kaikille.

Paitsi siis mulle joka seurasin tuollaista sivusta samalla taas tajuten kuinka kivaa (ja normaalia) tuollainen olisi, mutta osattomaksi jää yksinäisenä siitäkin. Se on aika kurja tunne kun oikeasti tajuaa ettei kukaan kaipaa eikä kukaan ilahdu näkemisestä. Kukaan ei odota missään, kukaan ei tule vastaan eikä lähde kaveriksi mihinkään. Kenellekään ei koskaan voi kertoa mitä aikoo tehdä, minne lähtee ja koska palaa. Aivan sama vaikka ei tulisi koskaan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on ollut läsnä koko aamupäivän, istun ja katon tv;tä, kukaan ei kaipaa minua minnekkään. Jos ostais itselle hyvää ruokaa, hemmottelis itseänsä tässä monivuotisessa synkkyydessä johon olen vajonnut lopulllisesti.

Aina aiemmin tuo toimi itselläkin, että hemmotteli ja lohdutti itseään hyvällä ruualla mutta nykyisin ei oikein mikään maistu. Tosin eihän tuo hemmottelu ja lohtukaan kovin pitkäkestoista ollut vaikka teki mitä lemppariruokaa mutta hetken oli parempi mieli. Ainoastaan tuosta seuranneet liikakilot on valitettavankin pitkäkestoisia ja sitkaassa eikä ne ainakaan omalla kohdalla mitenkään mieltä piristä tai elämäniloa lisää, pikemminkin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea aamu ja vaikea on koko viikko ollut, ei mitään kiinnosta enää tätä tyhjää olematonta elämää, kun ei vaan jaksa, joo en soita mihinkään auttaviin puhelimiin, niiden tyhmistä kysymyksistä tulee vaan ärtyneemmäksi, eivät ne

minulle tuo turvaa ja tukea elämään.

Onko mikään, mikä toisi iloa? Meikkaus, hiusten värjäys, kirpparikierros? Musiikki, elokuva, taidenäyttely? Palapeli, värityskirja, ristikko, sudoku, kirja? Luonto, eväsretki? Leivonta, ruokareseptit?

 

Näistä monet ilahduttaa mua, ainakin hetkeksi

Tarvitsen ihmisen jakamaan kanssani niin ilot kun surut, asiat elämäsdä. En mitään askartelua.

Sitä odottaessa aika kai kuluu paremmin touhutessa. Sori kun ehdotin :(

Ei tässä minusta niinkään ole ongelmana saada aikaa kulumaan vaan pikemminkin se kuluu kuin huomaamatta ja aivan käsittämätöntä vauhtia. Yksinään ollessa sitä jotenkin putoaa ihan kärryiltä omasta iästäänkin kun kaikki synttäritkin (siis omat että muiden) saati muut juhlat jää viettämättä eikä muutenkaan ole niitä elämän virstanpylväitä laittamassa aikaa janalle. Samaa harmaata ja turhaa kaikki vaan päivästä toiseen mistä ei mikään erotu ainakaan positiivisena kohokohtana. Joskus on enemmän vastoinkäymisiä ja hankaluutta, mutta sitä sellaista aikaa ei ole eikä tule kun olisi jotenkin mutkatonta ja helppoa kaikki. Saati sitten että olisi oikeasti jotain spesiaalia ja kivaa.

Joo vituttaa olla tällainen vässykkä reppana joka ei kelpaa mihinkään 

Harmittaa tuo ainakin pk-seudulla vallitseva huono ilmanlaatu sekä tuo tuuli kun ei oikein lenkillekään pääse vaikka aikaa olisi ja nyt sitä valoisaakin aikaa jo pitkälle iltaan. Olen kyllä yrittänyt vähän ulkoilla joka päivä, mutta en tiedä sen hyödystä ja varsinkaan terveysvaikutuksista kun viimeistään kotia päin tullessa pärskii ja köhii keuhkojaan pihalle.

Kuitenkin se on kivaa, että jo joidenkin muuttolintujen touhuja pääsee seuraamaan ja etenkin iltasella on tuossa ainoassa lähimetsikössä jo ihan komeaa konserttia satunnaisesti tarjolla. Tuntuu vaan niin hassulta, että itsestä on tullut tällainen täti joka intoilee linnuista. Seuraava askel on kai olla sellainen crazy bird lady..

Huomenna tempasen sellasen kännin, että en jaksa ajatella enää yksinäisyyttäni yhtään. N62v

Vierailija kirjoitti:

Huomenna tempasen sellasen kännin, että en jaksa ajatella enää yksinäisyyttäni yhtään. N62v

Tuo suunnitelma sopisi minullekin, mutta en pääse alkoholiostoksille, eikä kauheasti ole rahaakaan.  

Vierailija kirjoitti:

Huomenna tempasen sellasen kännin, että en jaksa ajatella enää yksinäisyyttäni yhtään. N62v

Toivottavasti sinulla unohtuu todellisuus edes yhdeksi illaksi! Muuten voisin tehdä saman, mutta en uskalla koska mulla on paha taipumus tehdä jotain tosi tolloa, koska alkoholi tekee minusta aina normaaliakin seurankipeämmän ja puheliaamman. Se ei ole kiva eikä toimiva combo yksinäisyyden kanssa.

Mun pitäisi mennä vetämään se kooma jonnekin hornaan missä ei voisi kuin korkeintaan kompastua omiin koipiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenna tempasen sellasen kännin, että en jaksa ajatella enää yksinäisyyttäni yhtään. N62v

Toivottavasti sinulla unohtuu todellisuus edes yhdeksi illaksi! Muuten voisin tehdä saman, mutta en uskalla koska mulla on paha taipumus tehdä jotain tosi tolloa, koska alkoholi tekee minusta aina normaaliakin seurankipeämmän ja puheliaamman. Se ei ole kiva eikä toimiva combo yksinäisyyden kanssa.

Mun pitäisi mennä vetämään se kooma jonnekin hornaan missä ei voisi kuin korkeintaan kompastua omiin koipiinsa.

Minä muutun päinvastaisella tavalla: minusta tulee tuppisuinen tarkkailija, ja ennen pitkää joku tuntemattomampi hermostuu ja tiuskaisee jotain ikävää. "Sano sääkin nyt jotain" menisi huumorilla, mutta yleensä tiuskaisija on jo huumorin tuolla puolen. Tuntemattomia ei pöydässäni kyllä ole ollut sitten viime vuosituhannen. Ulkona olen käynyt viimeksi viitisentoista vuotta sitten, silloinkin parilla viinilasillisella kahden seitsenkymppisen herrasmiehen kanssa. 

En tosin voi olla varma siitä, olisinko nykyisin tuppisuu. Varmaan olisin. Muutama vuosi sitten tissuttelin viiniä itsekseni viikonloppuiltaisin, ja minulla oli kirjoittamaton sääntö: mitään yhteyttä ulkomaailmaan ei sallittaisi ensimmäisen siemauksen jälkeen. Minnekään tai kenellekään en kirjoittanut, enkä vastannut puhelimeen. Tuo puhelimen soiminen kyllä oli teoriaa, koska puhelimeni ei koskaan soi iltaisin. Koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenna tempasen sellasen kännin, että en jaksa ajatella enää yksinäisyyttäni yhtään. N62v

Toivottavasti sinulla unohtuu todellisuus edes yhdeksi illaksi! Muuten voisin tehdä saman, mutta en uskalla koska mulla on paha taipumus tehdä jotain tosi tolloa, koska alkoholi tekee minusta aina normaaliakin seurankipeämmän ja puheliaamman. Se ei ole kiva eikä toimiva combo yksinäisyyden kanssa.

Mun pitäisi mennä vetämään se kooma jonnekin hornaan missä ei voisi kuin korkeintaan kompastua omiin koipiinsa.

Mulla taas tuppaa jäämään ryyppy päälle, mutta voin sanoa, että päivät kuluvat sillon nopeasti. Mitä väliä millään enää on, vaikka kuolis ryyppäämiseen jos se ei ole kitumista. Kukaan ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenna tempasen sellasen kännin, että en jaksa ajatella enää yksinäisyyttäni yhtään. N62v

Toivottavasti sinulla unohtuu todellisuus edes yhdeksi illaksi! Muuten voisin tehdä saman, mutta en uskalla koska mulla on paha taipumus tehdä jotain tosi tolloa, koska alkoholi tekee minusta aina normaaliakin seurankipeämmän ja puheliaamman. Se ei ole kiva eikä toimiva combo yksinäisyyden kanssa.

Mun pitäisi mennä vetämään se kooma jonnekin hornaan missä ei voisi kuin korkeintaan kompastua omiin koipiinsa.

Mulla taas tuppaa jäämään ryyppy päälle, mutta voin sanoa, että päivät kuluvat sillon nopeasti. Mitä väliä millään enää on, vaikka kuolis ryyppäämiseen jos se ei ole kitumista. Kukaan ei välitä.

No on sitä kokemusta tuostakin ja jossain vaiheessa saattoi olla jotain alkoholiongelman tapaistakin, koska yksinäistä elämäänsä yritti jotenkin turruttaa ja täyttää vähän turhankin usein. Monesti kyllä mietin just tota, että olisiko sillä nyt oikeasti jotain väliä vaikka joisi useammankin kerran viikossa ja tosiaan hankkisi sen alkoholiongelman? Mikään ei todellisuudessa muuttunut paremmaksi sillä, että päätin olla ilman paitsi just tuo, ettei enää ole noita tolloiluita eikä mitään epätoivoisia/noloja tutustumisyrityksiä, koska jotenkin en etenkään kännissä osaa lukea ihmisiä eli liki poikkeuksetta ne tyypit on just sellaisia joiden kanssa ei edes ole mitään yhteistä ja/tai ne on oikeasti huonoa (vääränlaista) seuraa. Sellaisissakin porukoissa on nuorempana tullut notkuttua koska kuvitteli sen olevan kuitenkin parempi kuin yksinolo.

Mitenkähän sitä saisi aivojensa asetukset muutettua tai päivitettyä? Kävin pitkästä aikaa kaupoilla pyörähtämässä ja ihan parvekekalusteitakin katsomassa kun ei ole minkäänlaisia vaikka vuosia niitä olenkin ollut hankkimassa. Näin sitten ihanan tuolin mikä on sellainen vähän "pesämäinen" ja hieman kuin sellainen rottinkikeinu mikä roikkuu katosta mutta tuo seisoi ihan jaloillaan, mutta silti heti tuli se ajatus että ei, ei tuollaista, koska sitten ei parvekkeelle ei enää mahdu mitään sohvaa tai muutakaan istuskeluryhmää.

Ihan kuin siellä kukaan muu ikinä tulisi istuskelemaan! Miksi sitä on vielä vuosien yksinäisyyden jälkeenkin automaattisesti hankkimassa kaikkea sitä silmällä pitäen, että elämässä on muita ihmisiä ja esim just tuon parvekkeenkin suhteen olen ilmeisesti emännöimässä jotain illanistujaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenna tempasen sellasen kännin, että en jaksa ajatella enää yksinäisyyttäni yhtään. N62v

Toivottavasti sinulla unohtuu todellisuus edes yhdeksi illaksi! Muuten voisin tehdä saman, mutta en uskalla koska mulla on paha taipumus tehdä jotain tosi tolloa, koska alkoholi tekee minusta aina normaaliakin seurankipeämmän ja puheliaamman. Se ei ole kiva eikä toimiva combo yksinäisyyden kanssa.

Mun pitäisi mennä vetämään se kooma jonnekin hornaan missä ei voisi kuin korkeintaan kompastua omiin koipiinsa.

Mulla taas tuppaa jäämään ryyppy päälle, mutta voin sanoa, että päivät kuluvat sillon nopeasti. Mitä väliä millään enää on, vaikka kuolis ryyppäämiseen jos se ei ole kitumista. Kukaan ei välitä.

No on sitä kokemusta tuostakin ja jossain vaiheessa saattoi olla jotain alkoholiongelman tapaistakin, koska yksinäistä elämäänsä yritti jotenkin turruttaa ja täyttää vähän turhankin usein. Monesti kyllä mietin just tota, että olisiko sillä nyt oikeasti jotain väliä vaikka joisi useammankin kerran viikossa ja tosiaan hankkisi sen alkoholiongelman? Mikään ei todellisuudessa muuttunut paremmaksi sillä, että päätin olla ilman paitsi just tuo, ettei enää ole noita tolloiluita eikä mitään epätoivoisia/noloja tutustumisyrityksiä, koska jotenkin en etenkään kännissä osaa lukea ihmisiä eli liki poikkeuksetta ne tyypit on just sellaisia joiden kanssa ei edes ole mitään yhteistä ja/tai ne on oikeasti huonoa (vääränlaista) seuraa. Sellaisissakin porukoissa on nuorempana tullut notkuttua koska kuvitteli sen olevan kuitenkin parempi kuin yksinolo.

Mä olen jo sen ikäinen, että en baareissa käy, juon kotona yksin. Eilenkin join, aamuyöstä otin diapamin kun alko krapula tulemaan. Myös lääkkeet ovat hyvä pelastus yksinäisyyteen, niistä saa hyvän olon ja kaikki tuntuu mahdolliselta silloin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan pitää paikkansa, että veri on vettä sakeampaa. Kun ois edes yksikin sisarus kenelle soittaa, ei mitkään kahvitellut tuntemattoman kanssa sitä korvaa mitenkään. Haluaisin kuulua johonki sukuun tai perheseen, sillon en kokisi yksinäisyyttä vaikks yksin asunkin.

Olisipa tosiaan syntynyt sellaiseen perheen ja sukuun missä viihdytään yhdessä ja ollaan toistensa kanssa tekemisissä. Koskaan ei selvinnyt miksi, mutta jostain syystä kumpikin vanhemmistani oli huonoissa väleissä oman ja siinä sivussa myös toisen suvun kanssa joten lähinnä ne oli hautajaisia ja serkkujen häitä missä näitä sukulaisia tapasi. Enkä voi väittää, että ne olisi olleet mitenkään sellaisia lämminhenkisen kivoja sukukokoontumisia vaan kaikesta sen aisti, että jos ei olisi "pakko" niin siellä ei oltaisi eikä olisi myöskään kutsuttu. Sukulaisia ei siis ole vaikka onkin eikä enää ole lapsuudenperhettäkään vaikka ei siinäkään ollut mitenkään läheiset välit kenellekään. Vanhemmat on haudassa ja ainoa sisarus muistaa tasan kerran vuodessa eli laittaa tekstarina synttärionnittelun. 

Haaveilen vieläkin siitä, että olisi oma perhe eli puoliso ja lapsia. Enkä pistäisi pahakseni vaikka puolisolla olisi sitä sukua ja tuttua väkeä joiden kanssa oltaisiin tekemisissä. Jotenkin olen sellainen "laumaihminen" eli olen aina kaivannut sitä omaa porukkaa jossa on monta sukupolvea ja vaihtuvuuskin lähinnä vain luonnollista eli kaikki pariskunnat on olleet "aina" yhdessä ja kaikki tuntee toisensa (hyvässä ja pahassa) pitkältä ajalta. Sellainen oma yhteisö jossa kaikki katsoo vähän toistensa (ja toistensa lapsien) perään. Lisäksi tykkäisin siitä, että on paljon tuttuja ja kavereita eli sellaisia vaikka entisiä naapureita, työkavereita, jumpparyhmäläisiä jne joiden kanssa ei olla sillä tavoin tekemisissä että oltaisiin ystäviä, mutta kuitenkin vaihdettaisiin aina se muutama sana kun nähdään vaikka kaupassa. Ylipäätään sitä, että näkisi tuttuja kasvoja ja olisi kohtaamisia, sosiaalista elämää.

Miksi niin moni nainen luulee että jos sitä tekee työkseen tekee väljäksi? Oletko koskaan kuullut treenatuista lantionpohja lihaksista? Kuuluu perus kuntoiluun näillä ammattilaisilla jonka takia ovat usein tiukempia kuin neitsyet, koska ne eivät niitä ainakaan treenaa. Geisha kuulat vain ostoon ja treenaamaan mielyttämis lihaksiasi. Sitten kun pystyt kyseisen nauhan kuulineen ampumaan vähintään 2 metrin päähän ilman käsiä, niin voit sanoa olevasi tiukka, ja ukkosi nauttii kuin seitsemännessä taivaassa. Maksulliset monesti uskomattoman tiukkoja koska treenaavat noita lihaksiaan päivittäin. Suurin osa naisista ei edes tajua että voivat vaikuttaa tiukkuuteensa, tai että mies ei voi vaikuttaa omaan kokoonsa ilman kirurgia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni nainen luulee että jos sitä tekee työkseen tekee väljäksi? Oletko koskaan kuullut treenatuista lantionpohja lihaksista? Kuuluu perus kuntoiluun näillä ammattilaisilla jonka takia ovat usein tiukempia kuin neitsyet, koska ne eivät niitä ainakaan treenaa. Geisha kuulat vain ostoon ja treenaamaan mielyttämis lihaksiasi. Sitten kun pystyt kyseisen nauhan kuulineen ampumaan vähintään 2 metrin päähän ilman käsiä, niin voit sanoa olevasi tiukka, ja ukkosi nauttii kuin seitsemännessä taivaassa. Maksulliset monesti uskomattoman tiukkoja koska treenaavat noita lihaksiaan päivittäin. Suurin osa naisista ei edes tajua että voivat vaikuttaa tiukkuuteensa, tai että mies ei voi vaikuttaa omaan kokoonsa ilman kirurgia.

Olet eksynyt pois seksipalstalta. Kipin kapin sinne takaisin.