Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti siitä, miten perheelliset nysvää perheen kanssa. Mulla on perhe, mutta sen lisäksi en jaksa ketään muita ihmisiä (ystäviä ei ole ollut 35 vuoteen, eli lukion jälkeen). En oikein jaksa perhettäkään, vetäydyn makkariin. Aika kamalaa, kun äiti teki aikoinaan samoin, sittemmin isä. Isällä oli muistisairaus, ja pelkään mullakin olevan ensioireita. 

Kävin hormonilaastarin, koska olen "siinä iässä", saan raivokohtauksia, en nuku, koska ahdistaa, lapsi murrosiässä ja riidellään. Odotan kuumeisesti vaikutuksia.

Mies kieltää valittamasta ja ihmettelee, miten voi olla niin paljon ongelmia.

Joulu ei jaksanut kiinnostaa yhtään, pakotin itseni jotain koristelemaan. Saatiin kuusi valmiiksi! Jokunen laatikko kaupasta.

Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että ystävättömyys on oma syyni, niin kyllä, tiedän olevani hirveä ihminen.

Yöllä luin kirjoituksianne ketjun alusta, rauhallinen tunnelma yksin kuusen valossa.

 

Ja nyt kun tulin äskeisen kirjoittaneeni tänne ketjun loppuun, en voi käsittää miten tämä on muuttunut alapääkeskusteluksi! Ei voi olla totta!

Jotenkin aika pysäyttävä tämä joulun aika kun useampiakin ikäviä uutisia tulee liki päivittäin. Ensin sai lukea että yksi omista lemppariartisteista on kuollut, sitten olikin jo samanlainen uutinen norjalaisesta ampumahiihtäjästä jonka paluusta maailmacupiin just olin iloinnut ja nyt sitten Pate.

Muutenkin mieli on aika alakuloinen ja itku on ollut päivittäistä jo pidemmän aikaa eikä mitään enää voi telkkaristakaan katsoa ilman parkumista niin tuntuu, että vauhti vaan kiihtyy näissä ikävissä uutisissakin. Ei varmaan ole edes normaalia liikuttua tällä tavoin itselle kuitenkin ihan ventovieraiden ihmisten kuolemista mutta eipä elämässä ole läheisiäkään enää. Samalla varmaan kyllä suree vielä heitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ihme jos nämä sukupuolettomat vatakkaista sukupuolta vihaavat raastinraudat kokevat yksinäisyyttä, mt-ongelmia ja ulkopuolelle jäämistä. Kukaan normaali ihminen tuskin viihtyy sellaisessa seurassa.

Kannattaisi katsoa peilikuvaa ja pohtia tarkasti elämämme perusasioita.

Totta. Kyllä se syyllinen löytyy peilistä kun toistuvasti tapailee tuollaisia kumppaneita joista ei löydy mitään positiivista muisteltavaa. Saa olla jo masokistin vikaa, että moisia jaksaa miettiä ja kirjoitella ketjuun.

Joo on sekoilua ja trollausta! Mut tää kokematon mies-juttu oli aika paha musta... Miksi ei kokeilisi miten arki menee? Mitä siinä menettää, pari kuukautta max? Mitä sitten? Jos siis todella piti miehestä muuten.

Hyvä juttu tuossa se kommentti että jos tämä kokematon olisikin saanut 15-vuotiaana lapsen naapurin Lissun kanssa olisiko mitään eroa nykytilanteeseen? Sellaisihan on lopulta paljon; nuorena lapset jne ja 40-vuotiaana uusi kierros. Mun mielestä jopa pahempi vaihtoehto kuin poikkeustyyppi.

Hienoa uuttavuotta!

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhemmat ja iso osa iäkästä sukua kuolleet, perheelliset elävät omaa elämäänsä, nuorisoa ei vanha täti kiinnosta. Omaa perhettä ei ole, ystävät hajaantuneet pitkien matkojen taa. Yksin oot. Ei ketään jolle uskaltaisi soittaa häiritsemään pelossa..alkaa miettimään että samaa se ois kuolla pois. Ihmissuhteet solmitaan nuorena, vanhana ne ovat kadonneet 

Näin se valitettavasti on. Just telkkarissa pyörii tuo tsunamin muisteludokkari ja olin jo tuolloin tuon tapahtuessa yksinäinen vaikkakaan en vielä totaaliyksinäinen. Jotenkin käsittämätöntä että siitä on neljännesvuosisata! 

Silloin oli ympärillä vielä kuitenkin ihmisiä, mutta jotenkin luonnollisestikin siinä kävi niin että ne loputkin eniten omanlaiset perheellistyi ja lopulta sitten oli enää vain sellaisia kavereita/tuttuja joiden kanssa hengaili satunnaisesti ja enimmäkseen baareissa. Puolin ja toisin siis sellaista parempi tämäkin kuin yksin -seuraa, mutta aika nopeasti siinä alkoi tuo yöelämäkin tuntumaan lopullisen tympeältä ja ns jatkoajankin tulleensa päätökseen. Olisin siis mieluusti luopunut siitä jo monta vuotta aiemmin, mutta kun kukaan ei tule kotoakaan hakemaan ja pitää olla itse aktiivinen ja jaksaa ja viitsiä niin sitä sitten jatkoi turhankin kauan.

Ja tuolloin oli vielä lapsuudenperhettä ja jotain sukuakin, mutta en edes tiedä mitä siinäkin kävi mutta ei enää ole ollut mitään yhteyksiä sinnekään päin. Omat isovanhemmat ja vanhemmat sisaruksineen on tietenkin jo edesmenneitä, mutta ei me seuraava sukupolvi sitten näemmä osattu tai haluttu pitää enää yhteyttä. Ei kyllä mitenkään tuttuja ole koskaan oltukaan vaikka ihan saman ikäluokan serkkuja on useampiakin. Tai ainakin on ollut, enhän minä tiedä onko kaikki enää elossakaan.

Se on näemmä valitettavan helppoa holahtaa läpi kaikista sosiaalista verkostoista jopa siinäkin tapauksessa, että kuitenkin yrittää niitä luoda itselleen nuorena. Varmasti olisi pitänyt olla vielä paljon aktiivisempi, mutta toisaalta eihän se olisi tarvinnut kuin vähän parempaa tuuria ja kohdalle olisi osunutkin joku jonka kanssa olisi syntynyt syvempi ystävyys. Hieman vielä paremmalla onnella olisi kohdannut myös sellaisen miehen jonka kanssa kumpikin olisi voinut ajatella toista elämänkumppaniksi.

Se oma perhe, puoliso ja lapset olisi tuonut paljon sisältöä ja eloa elämään. Samalla sitä olisi säilynyt paremmin sosiaalisena ihmisenä jolloin varmasti olisi ollut ainakin helpompaa tutustua uusiin ihmisiin ja niitä luontevia tilaisuuksiakin tullut eteen toisin kuin yksinään eläessä.

Huoh. Ei nyt sentään neljännesvuosisata vaan PIAN neljännesvuosisata. Tosin sekin on kulunut ennen kuin huomaakaan, mutta just tätä tämä on kun on aina vaan yksin ja pian varmaan on jotain oikeasti isoja kognitiivisia ongelmia ja joku muistisairauskin oikein kirsikkana kakun päällä. Ihan kun ei yksinäisyydessä olisi jo ihan itsessään riittävästi harmia ja kurjuutta.

Vierailija kirjoitti:

Korostuu oma ulkopuolisuuden tunne lukiessa muiden seksijuttuja. Itse olen aseksuaali. Siksi taidan yksin ollakkin. Helpotus,  voi joku sanoa, en ymmärrä panemisen tarvetta. Mutta yksinäisyyden ymmärrän. Ja tarpeen turvallisuudelle. Tulen luultavasti olemaan loppuelämäni yksin. Olen myös köyhä. Mutta erakkona en tuhlaa paljoa tämän maan luonnon varoja. Haluaisin ottaa löytökissoja jos olisi isompi koti ja ei vuokralla. Olen aina ollut köyhä. Sekin syrjäyttää. Miten tämä elämä menikin näin. Mikä tarkoitus on että kuljen aina yhteiskunnan laidalla. Ajattelen henkisiä, mutta uskon polullakin horjun. Noh, jostain syystä tällaistakin akkaa täällä elossa pidetään.

 

Kuule, luulen että sulla on olleet vanhemmat, jotka eivät ole sua nuorena auttaneet suunnittelemaan tulevaisuuttasi. Syystä tai toisesta, ehkä hekin ovat elämässään menneet vain virran vietävänä. Sama juttu mulla. Aloitin kumminkin itse tekemään valintoja, jotka vei hitaasti mutta varmasti kohti elämää, jota haluan. Avain on se, että liikahdat milloinkin niitä asioita kohti, joita haluat. Jollet pysty ottamaan löytökissaa, tarjoudu auttamaan löytötalolla. Jollei raha riitä sinne matkustamaan, tarjoudu naapureille kissavahdiksi. Laita fb ilmoitus, että voit ottaa kisun hoitoon. Mitä nyt vain. Oot ihana etkä tosiaan elämäsi vanki. Joskus sitä vaan ihminen hyytyy paikalleen. Milli kohti jotain muuta riittää. You know. Perhonen lepattaa jossain siipiään ja maailma muuttuu...

Kaikkea hyvää sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 22 ja  turhan kiltti, mies 30 ja masennustaustainen, rakastui minuun ja  tarrasi  kuin hukkuva oljenkorteen, olin niin helläsydäminen etten  kehdannut pistää bänks. 

Mies oli minua lyhyempi ja tukeva, kasvotkin ihan pöhöttyneet  kai lääkkeiden takia ja henki haisi.  Seksi oli ihan surkeaa, laukesi heti kun  sisään pääsi ja onnistui alituiseen jättämään kumin sisälleni.  Kestin vuoden sitä kumin kaivelua pildestä ja alituisia tulehduksia, kun en vaan  raaskinut jättää ressukkaa!

 

 

Miks se kondoomi sinne pildeen piti jemmata?

 

 

Aina kun mies veti ulos,kumi jäi sisään! En tiedä miten mahdollista. Ja sitten kun ronkimme sitä ulos vuorotellen niin kohta oli kiva tulehdus päällä.

Kumi ja siemenet sisäsä. Eiks olis kannattanu paljala niin olis päässy helpomala.

Aikuinen poikani käväisi luoani, lahjakortin kylläkin vaan haki minulta, mutta sekin oli minulle iloinen asia.

Ainut omainen joka minulla on.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen poikani käväisi luoani, lahjakortin kylläkin vaan haki minulta, mutta sekin oli minulle iloinen asia.

Ainut omainen joka minulla on.

Mun aikuinen poikani on soittanut viimeksi kuukausi sitten. Käynyt alkukesästä. Asuu 350 km päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen poikani käväisi luoani, lahjakortin kylläkin vaan haki minulta, mutta sekin oli minulle iloinen asia.

Ainut omainen joka minulla on.

 

Mun aikuinen poikani on soittanut viimeksi kuukausi sitten. Käynyt alkukesästä. Asuu 350 km päässä.

Mikset sä soita hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen poikani käväisi luoani, lahjakortin kylläkin vaan haki minulta, mutta sekin oli minulle iloinen asia.

Ainut omainen joka minulla on.

 

Mun aikuinen poikani on soittanut viimeksi kuukausi sitten. Käynyt alkukesästä. Asuu 350 km päässä.

Mikset sä soita hänelle?

Hän ei vastaa ja jos vastaa on pahassa paikassa töiden vuoksi. Ei ehdi tai jaksa puhua. Elää hyvin sressaavaa elämää nyt lasten yksinhuoltajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen poikani käväisi luoani, lahjakortin kylläkin vaan haki minulta, mutta sekin oli minulle iloinen asia.

Ainut omainen joka minulla on.

 

Mun aikuinen poikani on soittanut viimeksi kuukausi sitten. Käynyt alkukesästä. Asuu 350 km päässä.

Ei ne pojat paljoo soittele eikä käy, no hyvä että pärjää maailmalla ilman äitiä että ei mitään mammanpoikia kumminkaan.

Akka on kyllästynyt vähemmän hohdokkaaseen matalapalkkatyöhöni, vaikka katoin sillä ihan hyvin omat menoni. Hän tienasi paremmin ja tuntui olevan huomattavasti enemmän rahavaikeuksissa kuin minä. Hän sitten kerran tokaisi että saat sitten luvan vielä kouluttautua, sillä hän ei jaksa lopun ikäänsä sitä, että teet jotain halpatyötä ja eletään kädestä suuhun.

Tämä ei suoraan heti lopettanut suhdetta, mutta jäi minun mieleeni sen verran vahvasti, että omakin mielenkiinto kyseistä ihmistä kohtaan alkoi hiipua. Minä olen aina ajatellut että tärkeintä on, että jotain tekee ja jos on taloudellisesti tiukkaa, niin pyritään yhdessä selviämään. En minä ole koskaan rahalla toisen arvoa mitannut, vaan enemmän minua kiinnostaa se, että kuinka täyspäinen hän muutoin on. Toki tiedän, että suurin osa naisista on edellä mainitun kaltaisia, mutta heidän ei tarvitse myöntää sitä, koska ei tarvitse kohdata asiaa, sillä aika monen mies tienaa enemmän kuin 1600€/kk. Se on helppo sanoa, ettei miehen tienaamisella ole väliä, kun äijä tienaa 1600 euron sijasta vaikkapa 2500 euroa. Kumpikaan ei ole hyvä palkka, mutta elämisen taso muuttuu jo silti totaalisen radikaalisti.

Sairaanhoitajien palkka vuorotyölisien kanssa lienee nykyisin noin 4500 euroa. Ei ole ihme, että sotepiirit eivät enää palkkaa heitä niin paljon kuin ennen. Aika iso palkka 3 vuoden koulutuksella ja keskinkertaisella YO-todistuksella. Työ on kyllä arvokasta ja tärkeää. Kaikkien työ on tietenkin arvokasta. Myrskyn aikan huomaa, kuinka tärkeä on sähköverkonsuunnittelijan (DI)  ja -asentajan (ammattitutkinto) työ. 

Tavattiin yhteisten kavereiden kautta. Vaikutti todella mokavalta. Viikonpäästä tavattiin minun luonani. Mies ensinnäkin imi kaulani aivan täyteen fritsuja, vaikka kielsin. Hän laukesi esileikin aikana boksereihinsa, ennen yhdyntää ( tälle ei voi mitään, eika haittaa, mutta ei voinut mennä pesemään sitä spermaa pois). Harrastettiin kuitenkin seksiä, mutta mies lähinnä vaan hakkasi minua elimellään.. Lopuksi kun meni parvekkeelleni tupakalle ja pyysi minut mukaan, otti hän minut kainaloon ja kertoi kuinka rakastaa minua ja miten me tässä sitten jatkossa yhdessä asutaan ja katsellaan tähtiä. Lopetin tapailun heti seuraavana päivänä, ei kiitos.

Oudoksi mennyt tämä ketju, alkuaan niin mielenkiintoinen.

Ei enää, kiitos

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin yhteisten kavereiden kautta. Vaikutti todella mokavalta. Viikonpäästä tavattiin minun luonani. Mies ensinnäkin imi kaulani aivan täyteen fritsuja, vaikka kielsin. Hän laukesi esileikin aikana boksereihinsa, ennen yhdyntää ( tälle ei voi mitään, eika haittaa, mutta ei voinut mennä pesemään sitä spermaa pois). Harrastettiin kuitenkin seksiä, mutta mies lähinnä vaan hakkasi minua elimellään.. Lopuksi kun meni parvekkeelleni tupakalle ja pyysi minut mukaan, otti hän minut kainaloon ja kertoi kuinka rakastaa minua ja miten me tässä sitten jatkossa yhdessä asutaan ja katsellaan tähtiä. Lopetin tapailun heti seuraavana päivänä, ei kiitos.

Ei kai nyt heti voi alkaa liian vakavissaan olemaan. Muistan nuorena naisen joka toisella tapaamisella oli jo uudelleen kalustamassa kotiani. Mietti että mitä säilytetään ja mitkä lähtee kirpparille ym. Oltiin parikymppisiä. Ei tullut kolmansia treffejä.

Mies alkoi välinpitämättömäksi ulkonäöstään ja hygieniastaan huolehtimisen osalta. Lihoi vuodessa n. 10 kiloa, laiminlöi muutenkin siisteyttään. Seksistä tuli pidemmän päälle lähinnä hänen tyydyttämiseensä keskittyvää, olin tietysti hölmö kun halusin miellyttää.

Tämän päälle mies alkoi laittaa juopottelut ja krapulassa kotona makaamiset yhteisen ajan edelle.

Juu strong Again