Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (3285)
Jouluaatto on mennyt vauhdilla, ihmiset ovat soitelleet, entinen naapuri kävi, kävin vanhan koulukaverin kanssa hautausmailla. Tänään en ihme kyllä ole tuntenut sitä yksinäisyyttä, vaikka nyt yksin sitten olen. Kerrankin ei valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ruokottomia kirjoittavat ihmiset saavat jotain tyydytystä siitä, että toistavat alapään sanoja, keskustelevat rumasti naisten alapäästä ja puhuvat rivoja. He ovat kuitenkin niitä kaikkein yksinäisimpiä ja onnettomia. Eli ovat oikean otsikon alla joulunakin: naista kaipaavat yksinäiset uroot.
Vierailija kirjoitti:
Naisen pillu haisi aivan järkyttävältä. Muistan edelleen yhden yön, jolloin yritin pestä hajua käsistä pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Sanomattakin selvää, että kerrasta en oppinut, vaan olin sängyssä tämän saman naisen kanssa vielä pari kertaa uudestaankin. Toivottavasti on sittemmin saanut värkkinsä kuntoon.
Sillä naisella taisi olla bakteerivaginoosi. Se on itseasiassa aika yleinen, mutta helposti hoidettavissa. Haisee sellaiselle kuvottavalle silakalle/mädäntyneelle kalalle. Itse olen myös muinoin jynssännyt käsieni ihon punaiseksi ja siltikään haju ei lähtenyt pois. Huh...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen pillu haisi aivan järkyttävältä. Muistan edelleen yhden yön, jolloin yritin pestä hajua käsistä pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Sanomattakin selvää, että kerrasta en oppinut, vaan olin sängyssä tämän saman naisen kanssa vielä pari kertaa uudestaankin. Toivottavasti on sittemmin saanut värkkinsä kuntoon.
Sillä naisella taisi olla bakteerivaginoosi. Se on itseasiassa aika yleinen, mutta helposti hoidettavissa. Haisee sellaiselle kuvottavalle silakalle/mädäntyneelle kalalle. Itse olen myös muinoin jynssännyt käsieni ihon punaiseksi ja siltikään haju ei lähtenyt pois. Huh...
Itse muistan kerran miehen, joka haukkui pimperoani just noin. Ihmettelin asiaa silloin hänessä. Pimperoani ei ollut mitään ihmeellistä hajua, ihan normaali seksin haju ol
Siiis millainen äääääliö tuo mies, ei herranjumala. Tai no, "mies". Sehän on just parasta normaali pimpin tuoksu.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ruokottomia kirjoittavat ihmiset saavat jotain tyydytystä siitä, että toistavat alapään sanoja, keskustelevat rumasti naisten alapäästä ja puhuvat rivoja. He ovat kuitenkin niitä kaikkein yksinäisimpiä ja onnettomia. Eli ovat oikean otsikon alla joulunakin: naista kaipaavat yksinäiset uroot.
Jep, tuollainen on psykoottisten, sairaiden mielen tuotosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneet ihmiset kirjoittavat ilkeitä asioita.saavat siitä terapeuttiuttavasttavaa tyydytystä.emme välitä siitä vaan jatkamme eteenpäin ja unohdamme näiden ihmisten pahaa oloa.
No, eipä tämänkään ketjun ainakaan viime sivuista saa mitään asiallista ajatusten vaihtoa yksinäisen joulun ajan viettoon. Joillakin pyörii niin eri ajatukset mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, eipä tämänkään ketjun ainakaan viime sivuista saa mitään asiallista ajatusten vaihtoa yksinäisen joulun ajan viettoon. Joillakin pyörii niin eri ajatukset mielessä.
Näistä pitkistä ketjuista tulee hullujen ja riidanhaluisten leikkipaikkoja, koska maltillisesti edenneitä keskusteluja ei vähällä poisteta. Tämäkin hiipuu siihen, että kukaan ei enää viitsi kirjoittaa.
Ainoa jouluun mitenkään liittyvä juttu oli joulutortut, jotka väsäsin eilen. Niistä tuli ihan nättejä, mutta kitkeränhapan luumutäyte maistuu yhä kitalaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko paikalla vielä otsikon aiheesta keskustelevia? Mitä teille kuuluu joulupäivänä?
Syliä, hellyyttä ja rakastelua kaipaisin niin. Niiden puutteeseen syön suklaata. Hölmö nainen.
Söin viime yönä kaikki joulutortut, ei jäänyt aamukahvin kansssa. No ketä kiinnostaa, yhtäpaljoa kun jonkun naisen toosan haju minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ruokottomia kirjoittavat ihmiset saavat jotain tyydytystä siitä, että toistavat alapään sanoja, keskustelevat rumasti naisten alapäästä ja puhuvat rivoja. He ovat kuitenkin niitä kaikkein yksinäisimpiä ja onnettomia. Eli ovat oikean otsikon alla joulunakin: naista kaipaavat yksinäiset uroot.
Minä en siis sovi kuvaan. Kaipaan pippeliä, kikkeliä, jortikkaa, melaa, ihan mitä vaan, kunnon rakastelua miehen kanssa. Olen miestä kaipaava nainen. Eikös tämä ole terveen naisen merkki? En silti ole onneton, tämä vain puuttuu. Puutteessa elän.
Ehkä ruokottomia kirjoittavat ihmiset saavat jotain tyydytystä siitä, että toistavat alapään sanoja, keskustelevat rumasti naisten alapäästä ja puhuvat rivoja. He ovat kuitenkin niitä kaikkein yksinäisimpiä ja onnettomia. Eli ovat oikean otsikon alla joulunakin: naista kaipaavat yksinäiset uroot.
Minä en siis sovi kuvaan. Kaipaan pippeliä, kikkeliä, jortikkaa, melaa, ihan mitä vaan, kunnon rakastelua miehen kanssa. Olen miestä kaipaava nainen. Eikös tämä ole terveen naisen merkki? En silti ole onneton, tämä vain puuttuu. Puutteessa elän.
Tämä katosi kummasti. Otan vielä talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko paikalla vielä otsikon aiheesta keskustelevia? Mitä teille kuuluu joulupäivänä?
Pari tuntia kulunut joulupäivää lisää. Lumet sulaneet maasta ja taivas on harmaa. Mieliala on vähän kuin kysymysmerkki, en tiedä tuntuuko hyvältä vai pahalta ja miten se (mieliala) muuttuu päivän kuluessa...
Minä en siis sovi kuvaan. Kaipaan pippeliä, kikkeliä, jortikkaa, melaa, ihan mitä vaan, kunnon rakastelua miehen kanssa. Olen miestä kaipaava nainen. Eikös tämä ole terveen naisen merkki? En silti ole onneton, tämä vain puuttuu. Puutteessa elän.
Kyllä. Terveen normaalin naisen merkki! Hyvä sinä, kun uskallat kertoakin sen. Kummallista miesvihaa tämä palsta.
Ei ihme, että olette yksinäisiä! Niin kammottavasti suhtaudutte erilaisuuteen, toiseen sukupuoleen ja normaaliutueen. En minäkään noin rajoittuneden ihmisten kanssa viihtyisi. Seksipelkoa, haukkumista, huumorintajuttomuutta, valittamista ja pitkävihaisuutta, siitä on yksinäisyys tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko paikalla vielä otsikon aiheesta keskustelevia? Mitä teille kuuluu joulupäivänä?
Pari tuntia kulunut joulupäivää lisää. Lumet sulaneet maasta ja taivas on harmaa. Mieliala on vähän kuin kysymysmerkki, en tiedä tuntuuko hyvältä vai pahalta ja miten se (mieliala) muuttuu päivän kuluessa...
Siivoilin vähän, heitin vanhoja vaatteita mitä en ole pitänyt roskiin, kauppaan pitäis mennä ennen klo 16.00, mietin viitsinkö raahata sieltä kaljaa, vai en taida eedes juoda tänään, munkin mieli muttuu koko ajan.....
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ruokottomia kirjoittavat ihmiset saavat jotain tyydytystä siitä, että toistavat alapään sanoja, keskustelevat rumasti naisten alapäästä ja puhuvat rivoja. He ovat kuitenkin niitä kaikkein yksinäisimpiä ja onnettomia. Eli ovat oikean otsikon alla joulunakin: naista kaipaavat yksinäiset uroot.
Mutta toisaalta tuollaiset kyllä pysyykin yksinäisinä, koska kuka kaverikaan jaksaa jatkuvasti kuunnella tuollaista alapää-jankkausta? Ehkä toinen samanlainen vaikka epäilen. Sinänsä hupaisa mielikuva kahdesta tuollaisesta toisilleen tutusta törkyturvasta, jotka vaikka sattumalta tapaa kaupan parkkiksella. Siinä missä muut vaihtaa tylsiä tavisfraaseja, kertoo töistään ja ehkä valittelee kipeytynyttä selkäänsä jne. niin nämä mölisee käsiinsä tarttuneesta piIIunhajusta, minipippelistä jota ei karvojen seasta meinannut löytää ja siitä kuinka kalu maistui karmaisevalta.
Melko mielenkiintoinen arki heillä kyllä kaikkinensa.
Yksinäisenä käy usein mielessä, että käsiä pitäisi olla kaksi paria ja mielellään sellaiset leuatkin millä voisi tarvittaessa tarttua kiinni eikä ehkä häntäkään olisi haitaksi. Monen asian tekeminen on hankalaa yksin kun loppuu kädet kesken ja ainakin sen kolmannen tarvitsisi, mutta sitten olisi ikävän muotopuoli :D
Kolarin jälkeen mietin, että olemme koko perhe omillamme eli vain minä ja vanhemmat olemme se kolmikko, joka ns tietää missä mennään edes jotenkin ja asiat hoidetaan yhdessä jos pystytään välillä tosin riitelyn varjostamana. Silti minä ja äitini olemme vielä se isästäni ns erillinen yksikkö vielä. Hän, kun ei monestikaan ole kärryillä elämästämme täysin kuitenkaan. Ja hän ei asu lähelläkään meitä.
Muuten meillä ei olekaan sitten ketään avuksi. Ei edes hädän hetkellä. Joku pelastusviranomainen voi kysyä onko meillä joku hakemaan meidät sieltä tienposkesta koteihimme, eikä meillä ole ketään ja pitää se vastata. Näin seistään siellä tienposkessa, vaikka tunti odottaen taksia, kun ei olla kuitenkaan niin pahoin loukkaannuttu, mitä nyt lieviä vammoja, veren vuotoa ollut, pää pyörällä ja jalat sentään kantaa.
Näin se menee ja emme valita, vaikka aika tuntuisi pitkältä. Silti kyllä se pysäyttää, koska jos sattuisi jotain pahaa niin kukaan ei tietäisi. Kukaan ei ole osa elämäämme. Joskus minä voin olla se viimeinen tai sitten en. Silti ymmärrän sen mitä mitä on olla pienellä porukalla täällä maailmassa kiinni. Niin pienellä, että muille on oikeastaan lähes sama onko meitä enää ja miten voimme.
En samalla edes odota mitään tai toivo sen enempää. Mietin vaan, että jos jotain sattuu tai elämä heittää eteen vaikeuksia niin joskus toisi ehkä turvaa se jos olisi joku. Joku joka hakisi sieltä tienposkesta ja kysyisi oletteko kunnossa. Etenkin jos ns pelastajien toimintakin on kuin liukuhihnaa ja tekevät vain sen minimin. Ei mitään muuta.
Näin elämän pitäisi olla inhimillistä ja ihmisten inhimillisiä jotenkin. Ehkä miettiä enemmän miltä toisesta tuntuu sillä tällä asialla on väliä ja sillä on väliä eniten silloin, kun ihminen on heikoimmillaan. Joku inhimillisyys on ehkä katoamassa. Näihin ajatuksiin.