Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (3283)
Jaa, täällä joku kopsailee muista ketjuista viestejä tänne. Tooosi hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on mun syntymäpäivä, nyt olen sit N62v.
Onnea. :)
t. N 61 v.
Onnea täältäkin
N65v+2viikkoa.
Eiks oo kurjaa, kun on synttärit joulun tienoossa? Tai eihä se enää haittaa, mut penskana :(
Ei oo kurjaa vaan yhtä juhlaa joulusta uuteen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Tänään on mun syntymäpäivä, nyt olen sit N62v.
Onnea. :)
t. N 61 v.
Onnea täältäkin
N65v+2viikkoa.
Eiks oo kurjaa, kun on synttärit joulun tienoossa? Tai eihä se enää haittaa, mut penskana :(
Päinvastoin! Mä olen syntynyt 25.12. Ja on kivaa, kun samoilla juhlilla tulee monta kärpästä. Lapsena oli sukua paljon synttäreillä, kun olivat joululomilla maalla. Nimipäiväkin on joulukuussa. Kerralla kaikki. Myös lapseni syntymä oli joulun alla. Käännä positiiviseksi asia, johon et voi vaikuttaa. Nyt nautin yksinäisyyden rauhasta ja hiljaisuudesta.
Ensimmäinen syntymäpäivä varsinaisesti oli kun täytin 11v ja veljen vaimo sanoi "pitäähän syntymäpäiväkakku olla". Oli toinen joulupäivä ja samalla nimipäiväni. Ensin harmitti kun joku koulussa huomasi Mao Tse Tungin täyttävän 80v samana päivänä kun minä täytin 20v. Myöhemmin vietin syntymäpäiviä yhdessä presidentti Toomas Hendrik Ilveksen kanssa ja muistelimme ensimmäistä puheluamme syntymämme jälkeen. Soitin Höyhensaarelta Tukholman Karoliiniseen ja pyysin Toomasia puhelimeen kysyäkseni että mites syntymä meni.
Onpa taas surullinen ja yksinäinen olo, kyyneleet valuu silmistä, enkä tiedä oikein miksi? Olen liikaa ollut omien ajatusteni kanssa, voi kun oisi joku minullakin.
Ketjussa on useita mainintoja, että toisen henkilön elimet tai haju herättävät inhoa. Elämme steriilissä ja hygieenisessä ympäristössä. Moni kokee nykyaikana ihan normaalit hajut vastenmielisiksi. Ihmisruumiissa kuuluu olla jotain ominaishajua. Ihmisen ei kuulu tuoksua keinotekoiselle deodorantille ja parfyymille. Luultavasti että vieraan henkilön ominaishaju tuntuu alussa epämiellyttävältä, sillä se on vieras haju. Uudelle partnerille voi ennen sänkyyn menoa ehdottaa, että käydään kumpikin suihkussa ensin, niin on molemmille mukavampaa. En ole ihan parikymppinen ja minun nuoruudessani suuseksi oli varmaan harvinaisempaa. Tekevätkö naiset nykyisin sängyssä asioita, joita eivät itse halua? Sitä kannattaa välttää. Tilanteessa voi selittää kohteliaasti, että en haluaisi tehdä tuollaista, mutta voinko hyväillä sinua muulla tavalla. Mennäänkö nykyään liian nopeasti itse aktiin? Muistavatko nykymiehet, että naista pitäisi ensin valmistella itse päätapahtumaan? Kaikki miehet eivät ole rakkausromaanien huippuratsastajia. Mutta useimmat miehet osaavat halata nätisti, taputella, silittää käsivartta, puhua ystävällisellä äänellä. Nuorille naisille haluaisin sanoa, että "huono" ensimmäinen kerta jonkun kanssa voi silti olla alku jollekin hyvälle. Ei kannata luovuttaa heti. Jos toinen on raaka tms, silloin on parasta lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on useita mainintoja, että toisen henkilön elimet tai haju herättävät inhoa. Elämme steriilissä ja hygieenisessä ympäristössä. Moni kokee nykyaikana ihan normaalit hajut vastenmielisiksi. Ihmisruumiissa kuuluu olla jotain ominaishajua. Ihmisen ei kuulu tuoksua keinotekoiselle deodorantille ja parfyymille. Luultavasti että vieraan henkilön ominaishaju tuntuu alussa epämiellyttävältä, sillä se on vieras haju. Uudelle partnerille voi ennen sänkyyn menoa ehdottaa, että käydään kumpikin suihkussa ensin, niin on molemmille mukavampaa. En ole ihan parikymppinen ja minun nuoruudessani suuseksi oli varmaan harvinaisempaa. Tekevätkö naiset nykyisin sängyssä asioita, joita eivät itse halua? Sitä kannattaa välttää. Tilanteessa voi selittää kohteliaasti, että en haluaisi tehdä tuollaista, mutta voinko hyväillä sinua muulla tavalla. Mennäänkö nykyään liian nopeasti itse aktiin? Muistavatko nykymieh
Minun kokemukseni mukaan huono seksi ei ole kyllä koskaan muuttunut ajan kanssa hyväksi. Kun sänkykemiat on kunnossa, saa tekniikassa paljon anteeksi. Toisen kosketus tuntuu tajunnanräjäyttävältä vaikka se kutittelisikin vähän väärästä kohtaa. Ja jos se ei ole kunnossa niin siihen ei mikään maailman yhdessä opettelu auta.
Hmm, useinhan tässä on se ongelma että fyysisesti pelkkä penetraatio ei tuo naiselle samanlaista nautintoa kuin mitä se tuo miehelle ja välillä miesten on tätä kovin vaikea ymmärtää. Nainen tarvitsee kunnon esileikin nauttiakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, useinhan tässä on se ongelma että fyysisesti pelkkä penetraatio ei tuo naiselle samanlaista nautintoa kuin mitä se tuo miehelle ja välillä miesten on tätä kovin vaikea ymmärtää. Nainen tarvitsee kunnon esileikin nauttiakseen.
Seksi mahdollisimman monen kanssa on miehelle hyväksi, niin itsetunnolle kuin naisentyydytystaidolle. Vaimo hyötyy tietenkin molemmista. Toki keplottelu on perseestä. Herrasmiehen pitää pystyä rehdisti vaimolleen ennen aktia kajauttamaan, että taas tuli muuten harjoiteltua uusia taitoja "motellissa työreissulla", annas kun vähän näytän ja sut nautinnolla täytän...
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas surullinen ja yksinäinen olo, kyyneleet valuu silmistä, enkä tiedä oikein miksi? Olen liikaa ollut omien ajatusteni kanssa, voi kun oisi joku minullakin.
Tiedän niin tunteen :( Ei nämä mun omat ajatukset varmasti jakamisen arvoisia ole, mutta monesti tulee mieleen ihan vaan jotain tyhmää/hassua/erikoista havaintoa, jonka varmaan kaikki ns normaalit ihmiset kertoo jollekin. Ei siis mitään ihmeellistä eikä maailmaa mullistavaa, mutta jotain kuitenkin. Nyt sen joko sanoo yksinään ääneen tai sitten vaan hymähtää mielessään eikä saa sille minkäänlaista vastakaikua eikä toisen ihmisen näkemystä eli päässä pyörii vaan ne omat ajatukset. Ehkä siitä pitää olla onnellinen, että vielä edes on aivotoimintaa.
En olisi voinut kuvitellakaan kuinka tärkeitä nuokin pienet jutut voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, useinhan tässä on se ongelma että fyysisesti pelkkä penetraatio ei tuo naiselle samanlaista nautintoa kuin mitä se tuo miehelle ja välillä miesten on tätä kovin vaikea ymmärtää. Nainen tarvitsee kunnon esileikin nauttiakseen.
Totta kyllä, mutta melkoisen kaukana nämä seksiasiat ja osaamiset on yksinäisen ikisinkun arjesta ja elämästä.
Tosi yksinäinen olo nyt. Oon kotona peiton alla ja itken. Ahdistaa rintaa. Mistä löytyis se voima millä saan taas itseni elämään kiinni. En halua elää elämääni näin.. N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin tänään pitkästä aikaa kaupoilla ja vaikka mitään en tarvitse niin ostin sitten kuitenkin itselleni joululahjan eli tuollaiset aino & reinon ruutukuosilla olevat flanellihousut. Aika ihanat, vähän ehkä paksumpaa flanellia ja oli alessakin.
Kun ei sitä vapaalla kerran muuta tee kuin ole kotona tai lenkillä niin onpahan nyt sitten ainakin kivat kotihousut.
Vierailija kirjoitti:
Tosi yksinäinen olo nyt. Oon kotona peiton alla ja itken. Ahdistaa rintaa. Mistä löytyis se voima millä saan taas itseni elämään kiinni. En halua elää elämääni näin.. N45
Tuohan se just on pahinta kun elämä ei ole ollenkaan omannäköistä eikä omalla kohdalla oikein elämisen arvoistakaan kun on aina yksin. Mullakin meni just taas pari päivää peiton alla ja välillä sitä torkahti niin että näki ihan ihmeunia ja välillä taas oli varmaan jossain puolihorroksessa mikä on melko kumma ja vähän pelottavakin tila. Ja ihan sama mitä telkkarista katsoi niin aina itki. Eikä maistu ruoka vaan puolipakolla saa yrittää jotain syödä koska sitten se olo vasta mainio onkin jos juo vaan vettä ja kahvia. Tosin enää ei maistu oikein sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas surullinen ja yksinäinen olo, kyyneleet valuu silmistä, enkä tiedä oikein miksi? Olen liikaa ollut omien ajatusteni kanssa, voi kun oisi joku minullakin.
Tiedän niin tunteen :( Ei nämä mun omat ajatukset varmasti jakamisen arvoisia ole, mutta monesti tulee mieleen ihan vaan jotain tyhmää/hassua/erikoista havaintoa, jonka varmaan kaikki ns normaalit ihmiset kertoo jollekin. Ei siis mitään ihmeellistä eikä maailmaa mullistavaa, mutta jotain kuitenkin. Nyt sen joko sanoo yksinään ääneen tai sitten vaan hymähtää mielessään eikä saa sille minkäänlaista vastakaikua eikä toisen ihmisen näkemystä eli päässä pyörii vaan ne omat ajatukset. Ehkä siitä pitää olla onnellinen, että vielä edes on aivotoimintaa.
En olisi voinut kuvitellakaan kuinka tärkeitä nuokin pienet jutut voi olla.
Kukaan ei kaipaa minua, kaupungilla olin ajankuluks, ketään ei kiinnosta olenko edes elossa, tuntuu taas niin pahalta, en tiiä kauan jaksan, elämä käy yksin tosi raskaaksi. En edes odota tulevalta vuodelta mitään. Samaa paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Tosi yksinäinen olo nyt. Oon kotona peiton alla ja itken. Ahdistaa rintaa. Mistä löytyis se voima millä saan taas itseni elämään kiinni. En halua elää elämääni näin.. N45
Onneks on edes tämä keskustelu johon voi kirjoittaa, toivottavasti noi seksistä kirjoittavat löytäisivät oikean osoitteen.
Joku kirjoitti miksi täällä seksistä kirjoitetaan ja itsekin vähän ihmettelen noin suuressa määrin asian käsittelyä. No, en vihaa miehiä. Enkä vihaa muitakaan ihmisiä. Seksi ei vaan kuulu elämääni mitenkään. En ole ikinä sitä harrastanut kenenkään kanssa. Näin viestit täältä seksiä koskien ovat kuin vierasta kieltä minulle. En voi samaistua niihin oikein mitenkään. Ja en ole katkera tai halua muille pahaa, mutta ehkä mietin, että olisi ok lukea täältä jotain johon samaistua.
Sitten joku tietysti kaipaa tuota kaikkea ja läheisyyttäkin, mutta minä en osaa kaivata, koska en ole ikinä sitä kokenut. Eikä se ole yleensä minulle ongelma. Siinäkään mielessä, että en ikinä usko, että joku tahtoisi minut elämäänsä niin, että päätyisin tuollaiseen tilanteeseen kuten esim parisuhteeseen.
Seksiin voisin kelvata, mutta olen ihmisenä osittain rikki jo muutenkin ja en riko itseäni enempää. Näin valitsen yksinäisyyden monesti jos on se on parempi asia minulle kuin rikkoontua enemmän.
Joku mies voi miettiä, että kyllä nainen seuraa saa, mutta eipä minustakaan ole kukaan edes ollut kiinnostunut. Ja miten minä parannan kenenkään elämää jos en tiedä miten korjaisin itsenikään ja huonoja kokemuksia ihmisistä. Näin jokainen joka haluaa itselleen hyvää valitsee jonkun muun parisuhteeseen kuin minut ongelmineen. Se on ok ja näin joidenkin kuten minun on parempi olla yksin. Ystäviä kaipaisin silti ja ehkä ystävien kanssa pystyisin vielä tutustumaan ja sosiaalista elämää harjoittelemaan taas. Silti sekin olisi minulle jo vuosikymmenten jälkeen sellainen asia mihin pitäisi totutella.
Jäin tässä miettimään evankelista Aili Ester Heinosen sanoja siitä, kuinka hän ei tarvitse terapeuttia, koska hän puhuu Jeesuksen kanssa. Hän on aivan oikeassa. Itsekin monen synkän vuoden jälkeen olen nyt uudelleen elävässä Jumalasuhteessa ja Hän on minun terapeuttini. Olen saanut iloita, itkeä, kiukutella ja viedä kaikki murheet Jumalan käsiin. Koska Hän on ihmisen tehnyt ja itsekin ihmisen elämän Jeesuksessa elänyt, niin hän kyllä tietää mitä tekoa me ihmiset olemme.
Olen hajalla monin tavoin, mutta olen saanut aivan uutta iloa ja virtaa siitä että saan olla hiljaa Jumalan kanssa. Aina ei tarvitse edes sanoa mitään, huokailla ja miettiä vain asioita. Totuudesta sanotaan että totuus on tekevä ihmiset vapaiksi. Valhe siis on se mikä rikkoo ihmistä. Suosittelen taivaallista terapeuttia.
Ymmärrän uskovia, mutta itse en ole uskonnollinen. Näin minun elämässäni ajatuksena on ettei ole mitään uskonnollista elämää eli ei ole taivasta yms ja elämäni päättyessä ei ole enää mitään. Uskovainen tahtoisin olla silloin kuin isovanhempia ja koiraani kaipaan ja näin taivaassa voisi tavata vielä heidät, mutta en siis usko kuitenkaan.
Yksinäisyydestä itselleni pahinta on tällä hetkellä se, etten koe olevani olemassa jos en voi jakaa ajatuksia toisten kanssa, keskustella, kertoa esim mistä asiosta minä pidän tai mikä minua kiinnostaa, kertoa mielipiteitäni, muistojani tai muita juttuja toiselle. En voi kuunnella toisen vastaavia asioita. En voi olla näin olemassa oikeasti, kun en voi antaa itsestäni mitään. Tai jos annan niin saanko mitään takaisin. Vai menevätkö voimani vaan.
En voi olla osa mitään ja minusta ei jää muille oikein mitään. Lähinnä elän ja olen olemassa, mutta en mitään sen enempää ja en ole oikeasti olemassa niin, että elämäni paljonkaan merkitsisi muille ihmisille sen enempää. Läheisiä on se pari, mutta heidän kanssaan elän heidän mukaansa ja ehdoillaan. Jälkeenpäin kysyen itseltäni, koska minulta on kysytty jotain elämääni liittyvää tai jotain mikä olisi minulle tärkeää eli nähty minut sellaisena kuin olen. Tästä on paljon aikaa.
Koska minulle tärkeintä olisi vaan se, että toinen tuntisi minut. Kysyisi, vaikka yhden lauseen jostain asiasta mikä kertoisi minulle, että tietää millainen olen. Senverran tuntisi minua. Minä voisin sitten kysyä samoin, koska joku pienikin lause voi jo kertoa paljon. Tätä kaikkea kaipaan, kun tunnen etten voi kertoa mitään, sanoa oikein mitään, olla osa mitään tai muutenkaan elää elämääni niin, että voisin kertoa asioistani, ajatuksistani tai muistoistani sen enempää. Ja silloin en ole kokonaan olemassa etenkään, kun tilanne jatkuu pidempään ja on jo jatkunut.
Päinvastoin! Mä olen syntynyt 25.12. Ja on kivaa, kun samoilla juhlilla tulee monta kärpästä. Lapsena oli sukua paljon synttäreillä, kun olivat joululomilla maalla. Nimipäiväkin on joulukuussa. Kerralla kaikki. Myös lapseni syntymä oli joulun alla. Käännä positiiviseksi asia, johon et voi vaikuttaa. Nyt nautin yksinäisyyden rauhasta ja hiljaisuudesta.