Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Mulla on ollut tänään erittäin huono vointi, että kännyä ja telkkua ei ennen iltaa tullut katsottua. Kauhean levittomia unia nähty ja en oikein päässyt ylös juomaankaan, kun niin sairas olo. Oksentelin vähän ja hikoiltua tuli paljon. Nyt on vähän parempi olo. Hengittäminenkin oli päiväsaikaan raskasta. Kuumettakaan en jaksanut mitata loppuun asti, että 39,3 asteeseen asti tuli mitattua lämpöä. En mä vieläkään terve ole, mutta tuntuu jo, että selviän tästä hengissä. Mielummin olisin ollut töissä, kuin olisin kokenut näin rankkaa oloa. 

Mun niin tekis mieli lähteä ensi keväänä, tai jo tänä talvena jonkun kanssa kotimaan reissulle, maastopyöräilemään, retkeilemään kansallispuistoon,  En vain tiedä löydänkö seuraa sinne. Pitkäaikainen ystävä lapsuudesta osoitti petturuutta tässä ja seuranhaku ei nyt oikein tuota tulosta. Vaikka vääntäisi rautalangasta etten harrasta päihteitä enkä polta, enkä myöskään hae irtosuhteita, niin silti saan näitä epätoivottuja yhteydenottoja. Ihan nyt täytyy varautua siihen, että lähden yksin. Varmaan aloitan keväällä moottoripyöräkurssin uudestaan ja toivon että nyt saisin sen maaliin.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta joulukuusesta tai siis kuusettomuudesta. Mullahan siis on jossain kaapinperukalla ne koristeetkin mitkä olin jo hankkinut ja ne on ihan paketeissaan vielä kaikki vaikka aika pelkistettyä tyyliä olin silloin ajatellut eli ei niitä kauheasti onneksi ole. Ja olisi siihen oikein ne sellaiset kynttilännäköiset valotkin. Nyt jos kuusen laittaisin niin voisi olla enemmänkin sellainen överimpi omaan makuun. Pitäisikö se tänä vuonna vihdoin hommata? Nyt vaan pitäisi aika äkkiä se päättää ja hankkia, että ehtisi sitten ollakin se kuusi eikä saman tien saisi olla roudaamassa toiseen suuntaan jos ihan joulun alle sen jättää.

Toisaalta on niin saamaton ja jaksamaton olo, että ehkä tähän ei pidä nyt hankkia mitään ylimääräistä tekemistä. Näissä ihan pakollisissakin on omiksi tarpeiksi eikä aina niitäkään jaksa vaan siirtää ihan tavallista kauppareissuakin siihen asti että on sitten oikeasti jo pakko mennä.

Hanki se kuusi! Sä haluat sen, ja sä olet elossa, etkä millään pausella. Sulle kuuluu hyviä asioita ihan samalla tavalla, kuin kaikille muillekin täällä.

Aloitan huomenna joulukauden, vietän pikkujoulua itseäisyyspäivä merkeissä. Ostin lanttulaatikkoa ja pikkukinkun, joista otin osan huomisen ruuaksi, loput pakkaseen. Lohifilekin odottaa siellä joulua, samoin torttutaikina. Muuta joulusafkaa: sienikuutioita, luumuhilloa , hillosipuleita, punajuuria, suolakurkkuja ja mätiä on kaapeissa. Jouluksi tarvii ostaa enää perunalaatikko (jos lapsi tulee myös porkkanaa), smetanaa , herkkujuustoja ja suolakeksejä.. Ja maitoa ja hiivaa, jos innostun korvapuusteilemaan ;)

Joulu on helppoa aikaa ruuan suhteen, samat vanhat vaan pöytään tai jos olen yksin, niin lautanen syliin ja sohvalle ;)

Itsenäisyyspäivän kunniaksi nautin valkoviiniä ja ehkä muutaman naukun viskiä ;)

Joulukoristeet laitan esille ehkä huomenna tai vasta ylihuomenna. Sama vanha pikkukuusi, jossa koristeet ja keijuvalot valmiina,  tekemäni tontut ja siinäpä minun jouluni sitten onkin. Kynttilät ovat palaneet jo kuukauden.

Minä itse asiassa nautin, kun saan olla yksin. Lähes toivon, ettei lapseni tulisi, saisi 4kymppinen luoda jo omat jouluperinteensä!

Minä lähden pyöräilee.

Otappa yhteyttä. 

Löysin tämän yksinäisyyden palstan juuri. Olen kaivannut sitä, että saan lukea myös muiden ihmisten ajatuksia asiasta. 

Käyn töissä ja olen siellä ulospäinsuuntautunut ja positiivinen. Kun tulen kotiin en jaksa enää mitään ja nukun vaan. En jaksa edes tavata ihmisiä. Olenko onnekas jos joku pyytää jonnekin? Joskus mietin juurikin mitä joku kirjoitti, etten jaksa aina jutella asioista, olla esim. erimieltä. Tykkään olla vaan kotona itsekseni, mutta onhan se yksinäistä. Hommasin 5 vuotta sitten kaksi koiraa jotka ovat pelastukseni. Suosittelen kaikille. 

En tiedä miten selviän tästä pimeyden ajasta, aivan kauheaa aika. Joulu on myös rankkaa yksinäisille ja jotkut kyselee minne menen jouluna eivätkä ymmärrä, että kaikilla ei ole paikkaa minne mennä. Olen ollut muutamana vuotena Hurstin joulussa vapaaehtoisena. Suosittelen sitäkin yksinäisille.

Joskus tulee vain olo, että haluaa surkutella omaa kurjuuttaan jollekin joka kokee samaa. Minulla on ollut masennusjaksoja koko elämäni, mutta enää en koe masennusta lopulliseksi. Jonain päivänä tulee parempi aika. 

Tsemppiä kaikille yksinäisille. 

tyypin kanssa kävi niin, että seksin jälkeen hän sulkeutui täysin. Ei puhunut mitään, oli kireä. Seksikin oli huonoa. Vei mut kyllä kotiin ja ajattelin jo siinä, että tämä tästä. Taisin laittaa viestinkin, että olipa paskaa ja kohtelu vielä paskempaa. Yllätyin todella, kun tyyppi alkoi laittaa mulle rakkausrunoja ja rakkaudesta kertovia biisejä. Meillä siis oli ennen seksikertaa ollut tosi hyvä yhteys ja oltiin juteltu paljon. Mutta kyllä mun orastavat tunteet kuoli siihen mykkyyteen. Eikä hän ollut mitenkään kokematon, vaan tunnettiin entuudestaan ja hänellä oli ollut pitkiä suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Monet  käyttää paljon aikaa yksinäisyyden pohtimiseen. Mitä muuta tuolla ajalla voisi tehdä? Olisiko vaihtoehtona harrastaa jotain, kiinnostua jostain uudesta asiasta? Vapaaehtoistyö, jossa auttaa muita? Mitä, jos tekisi itselleen ohjelman, jossa liikuntaa, ulkoilua, harrastus yms. ja irrottautuisi yksinäisyyden pohdinnasta?

Se, mihin elämässä keskittyy, lisääntyy. Jos tämä on totta, ei kannata keskittyä yksinäisyyden pohdintaan.

Pitää alkaa kerätä postimerkkejä ja liittyä postimerkki kerhoon!

Huomenta ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille yksinäisille, erityisesti niille jotka viettävät sen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Huomenta ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille yksinäisille, erityisesti niille jotka viettävät sen yksin.

Kiitos samoin. 

Ihanaa Suomen ja meidän oma Itsenäisyyspäivämme keskellä pimeintä vuoden aikaa. Hyvä että on tällainenkin juhla kerran vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Monet  käyttää paljon aikaa yksinäisyyden pohtimiseen. Mitä muuta tuolla ajalla voisi tehdä? Olisiko vaihtoehtona harrastaa jotain, kiinnostua jostain uudesta asiasta? Vapaaehtoistyö, jossa auttaa muita? Mitä, jos tekisi itselleen ohjelman, jossa liikuntaa, ulkoilua, harrastus yms. ja irrottautuisi yksinäisyyden pohdinnasta?

Se, mihin elämässä keskittyy, lisääntyy. Jos tämä on totta, ei kannata keskittyä yksinäisyyden pohdintaan.

Olen tehnyt aikataulun joka viikonpäivälle, jotta olisi jokin syy nousta sängystä. Onhan se tavallaan orjallista, mutta ainakin tietyt kotihommat tulee hoidettua ajallaan. Hoidan myös kuntoani lenkkeilemällä ja joogaamalla tiettyihin aikoihin. Käsi- ja jalkahoidot, hyvän tuoksuiset voiteet yms. hemmottelevat ja auttavat jaksamaan. En ole käynyt missään harrastuksissa vuosikausiin, jospa uskaltautuisin aloittamaan jotain ensi vuonna. 

Yksinäisyyden murehtiminen unohtuu päivisin, mutta vaivaa etenkin öisin. Siihen en ole vielä keksinyt ratkaisua.  

Oon miettiny tässä semmosta, en oikein tiedä mikä sen nimi on : kortti crossing? Kun laitellaan ventovieraille kortteja ja tietty saadaan kans. Siis vastaava, mutta kirjein. Kotimaassa. Olen innokas kirjeiden kirjoittaja, mutta oikeastaan vaan kaks, kenen kanssa kirjottelen. Moni kertoo ilahtuvansa kirjeestä, muttei vastaa kirjeellä. 'Ei osaa' on vastaus. Kaikki kyl osaa ja mitä enemmän kirjoittelee, sen sujuvammin se sujuu. Tietääkö joku, onko tämmöistä olemassa?

Hyvää Itsenäisyyspäivää :)

Ps Mut on kerran hyljätty. Paras ystävä lakkasi vastaamasta. Vuosikausien jälkeen kertoi: oli tavannut miehen, joka vaati hylkäämään entisen. Hän, ihan fiksu, korkeasti koulutettu nainen valitsi miehen. Kun ero tuli, olis kai tahtonut palata entiseen. Minua puistatti. Miksi ei voinut silloin edes kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Ps Mut on kerran hyljätty. Paras ystävä lakkasi vastaamasta. Vuosikausien jälkeen kertoi: oli tavannut miehen, joka vaati hylkäämään entisen. Hän, ihan fiksu, korkeasti koulutettu nainen valitsi miehen. Kun ero tuli, olis kai tahtonut palata entiseen. Minua puistatti. Miksi ei voinut silloin edes kertoa?

Joskus kaveruus vaan loppuu, ei syitä tarvita. Suotakoo se niin. Aina on mahdollisuus saada uusia kavereita.

Muutaman kaverin olen hylännyt koska emme ole läheskään toisillemme sopivia, tai toinen ei ikinä tee aloitetta, on ilkeä,... toisen syytä ei voi ikinä tietää.

Yksi ihminen alkoi määräillä minua, oli ilkeä ja valitti jopa kaverisuhteistani- hän sai minulta pakit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps Mut on kerran hyljätty. Paras ystävä lakkasi vastaamasta. Vuosikausien jälkeen kertoi: oli tavannut miehen, joka vaati hylkäämään entisen. Hän, ihan fiksu, korkeasti koulutettu nainen valitsi miehen. Kun ero tuli, olis kai tahtonut palata entiseen. Minua puistatti. Miksi ei voinut silloin edes kertoa?

Joskus kaveruus vaan loppuu, ei syitä tarvita. Suotakoo se niin. Aina on mahdollisuus saada uusia kavereita.

Muutaman kaverin olen hylännyt koska emme ole läheskään toisillemme sopivia, tai toinen ei ikinä tee aloitetta, on ilkeä,... toisen syytä ei voi ikinä tietää.

Yksi ihminen alkoi määräillä minua, oli ilkeä ja valitti jopa kaverisuhteistani- hän sai minulta pakit.

Sivusta: tuossa ylläolevassa tarinassa o l i  selkeä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet  käyttää paljon aikaa yksinäisyyden pohtimiseen. Mitä muuta tuolla ajalla voisi tehdä? Olisiko vaihtoehtona harrastaa jotain, kiinnostua jostain uudesta asiasta? Vapaaehtoistyö, jossa auttaa muita? Mitä, jos tekisi itselleen ohjelman, jossa liikuntaa, ulkoilua, harrastus yms. ja irrottautuisi yksinäisyyden pohdinnasta?

Se, mihin elämässä keskittyy, lisääntyy. Jos tämä on totta, ei kannata keskittyä yksinäisyyden pohdintaan.

Pitää alkaa kerätä postimerkkejä ja liittyä postimerkki kerhoon!

Filatelia on kuoleva laji, minä erosin kerhoista väkivallalla uhkailevan exäni takia, en pystynyt enää istumaan samassa huoneessa kuin hän. Nyt minulla on vain omassa kodissani "suoritettavia" harrastuksia, ei muita aikuiskontakteja kuin kaupan kassa.

Vierailija kirjoitti:

tyypin kanssa kävi niin, että seksin jälkeen hän sulkeutui täysin. Ei puhunut mitään, oli kireä. Seksikin oli huonoa. Vei mut kyllä kotiin ja ajattelin jo siinä, että tämä tästä. Taisin laittaa viestinkin, että olipa paskaa ja kohtelu vielä paskempaa. Yllätyin todella, kun tyyppi alkoi laittaa mulle rakkausrunoja ja rakkaudesta kertovia biisejä. Meillä siis oli ennen seksikertaa ollut tosi hyvä yhteys ja oltiin juteltu paljon. Mutta kyllä mun orastavat tunteet kuoli siihen mykkyyteen. Eikä hän ollut mitenkään kokematon, vaan tunnettiin entuudestaan ja hänellä oli ollut pitkiä suhteita.

En tietenkään asiaa tunne, mutta ainakin hän yritti ottaa huomioon valituksesi ja korjata asian. Tuli positiivisempaa tekstiä. Miehet ei aina osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet  käyttää paljon aikaa yksinäisyyden pohtimiseen. Mitä muuta tuolla ajalla voisi tehdä? Olisiko vaihtoehtona harrastaa jotain, kiinnostua jostain uudesta asiasta? Vapaaehtoistyö, jossa auttaa muita? Mitä, jos tekisi itselleen ohjelman, jossa liikuntaa, ulkoilua, harrastus yms. ja irrottautuisi yksinäisyyden pohdinnasta?

Se, mihin elämässä keskittyy, lisääntyy. Jos tämä on totta, ei kannata keskittyä yksinäisyyden pohdintaan.

Pitää alkaa kerätä postimerkkejä ja liittyä postimerkki kerhoon!

Filatelia on kuoleva laji, minä erosin kerhoista väkivallalla uhkailevan exäni takia, en pystynyt enää istumaan samassa huoneessa kuin hän. Nyt minulla on vain omassa kodissani "suoritettavia" harrastuksia, ei muita aikuiskontakteja kuin kaupan kassa.

Vieläköhän filatelia-kerhoja on? Innostuin kauan sitten keräämään postimerkkejä, ja niitä on laatikollinen. Voisin vaikka lahjoittaa ne pois, jos joku ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet  käyttää paljon aikaa yksinäisyyden pohtimiseen. Mitä muuta tuolla ajalla voisi tehdä? Olisiko vaihtoehtona harrastaa jotain, kiinnostua jostain uudesta asiasta? Vapaaehtoistyö, jossa auttaa muita? Mitä, jos tekisi itselleen ohjelman, jossa liikuntaa, ulkoilua, harrastus yms. ja irrottautuisi yksinäisyyden pohdinnasta?

Se, mihin elämässä keskittyy, lisääntyy. Jos tämä on totta, ei kannata keskittyä yksinäisyyden pohdintaan.

Pitää alkaa kerätä postimerkkejä ja liittyä postimerkki kerhoon!

Filatelia on kuoleva laji, minä erosin kerhoista väkivallalla uhkailevan exäni takia, en pystynyt enää istumaan samassa huoneessa kuin hän. Nyt minulla on vain omassa kodissani "suoritettavia" harrastuksia, ei muita aikuiskontakteja kuin kaupan ka

Guugleta "filatelistiliitto", sen sivuilta löydät lähimmän kerhon, joita 50, jotkut toimivat aktiivisemmin kuin toiset. Kaikista löytyvät yhteystiedot.