Avopuoliso on napanuorassa vanhempiinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Sano sille, että joko se aikuistuu tai suhde on loppu. Mä en tollaista miesvauvaa katselis hetkeäkään. Hyvät välit vanhempiin on ok, mutta sun äijälläs tuskin on vielä dementiaikäisiä vanhempia, joita tarttis kaiken aikaa holhota.

Miksi yrittää muuttaa toista? Hyväksyy hänen tapansa tai on hyväksymättä. Mennään todella metsään, kun toisen pitää muuttaa käytöstään, johon on tyytyväinen. 

On reilua kertoa syy miksi miettii eroa, ja antaa toiselle mahdollisuus toimia niin, että eroa ei tule. Jos toinen sitten päättää olla muuttamatta tapojaan, mihin hänellä on täysi oikeus, ainakin hän on saanut mahdollisuuden.

eri

Jos näen, että toisen perheellä on todella tiivis tapa pitää yhteyttä, niin en siihen puuttuisi enkä ehdottaisi mitään tapojen muutosta enkä edes haluaisi, että toinen alkaa muuttaa tapojaan minun takia. 

Juu, ei olisi tarvetta vanhempiaan hoivata. Ihan reippaita ovat.  Itse olen ollut hyvin itsenäinen sen jälkeen kun kotoa muutin, eikä minun vanhemmilla rampata yhtenään. Ajattelin, että tämä menee ohi siinä vaiheessa, kun yhteen muutettiin, mutta ei. Suhteemme on siis vain 3 vuotta vanha. Jotenkin kyllästyttää, mutta en jaksaisi alkaa huomauttelemaan asiasta. Ehkä pitäisi.

Menen kohteliaisuudesta. Nykyisin joskus olen jättänyt menemättä. Mökkiviikonloput onneksi sain puhuttua, ettei sinne mennä porukalla. Kyllä mekin tarvitaan yksityisyyttä. 

Et kai vaan naidessanne tunne olevasi pikkupojan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Sano sille, että joko se aikuistuu tai suhde on loppu. Mä en tollaista miesvauvaa katselis hetkeäkään. Hyvät välit vanhempiin on ok, mutta sun äijälläs tuskin on vielä dementiaikäisiä vanhempia, joita tarttis kaiken aikaa holhota.

Miksi yrittää muuttaa toista? Hyväksyy hänen tapansa tai on hyväksymättä. Mennään todella metsään, kun toisen pitää muuttaa käytöstään, johon on tyytyväinen. 

On reilua kertoa syy miksi miettii eroa, ja antaa toiselle mahdollisuus toimia niin, että eroa ei tule. Jos toinen sitten päättää olla muuttamatta tapojaan, mihin hänellä on täysi oikeus, ainakin hän on saanut mahdollisuuden.

eri

Niin sen keskustelun pitää mennä niin, että ap kertoo omista tuntemuk

Hiusten halkomista. Juu kerrotaan miltä itsestä tuntuu. Mutta täytyy myös kertoa, että kyse on dealbraker, eli että puoliso voi ottaa ne tunteet huomioon tai olla ottamatta. Ihan samanlainen syytös tuo on, vähän epäsuoremmin ilmaistu vain.

Jos taas kertoo vain tunteistaan, niin tod näk puoliso ei aavistakaan miten ratkaisevasta asiasta nyt puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

30-kymppinen? Jos mies on 300 vuotias, niin onko mussukan vanhemmat jo 500 vuotiaita?

Arvioisin vanhemmat 320-340 vuotiaiksi.

Ainoa epäterve piirre tässä on se, että nainen on miestä vanhempi.

Älä mene sinne anoppilaan joka viikko. Jää kotiin tai mene tapaamaan omia sukulaisiasi. Ja jos mies meinaa kysellä apua johonkin yksinkertaiseen asiaan, niin sanot sille, että kyllä me tämän itsekin saamme päätettyä/tehtyä.

Nauratti tuo. Vaikka hankala juttu tavallaan. Haluaisitko erilaisen kumppanin. Jos tämä on mennyt liian pitkälle.

Niin, ehkä pitäisikin hankkia MIES.

Vierailija kirjoitti:

Menen kohteliaisuudesta. Nykyisin joskus olen jättänyt menemättä. Mökkiviikonloput onneksi sain puhuttua, ettei sinne mennä porukalla. Kyllä mekin tarvitaan yksityisyyttä. 

Ei sun ole mikään pakko mennä kovin usein edes kohteliaisuudesta, jos tuntuu, että vähempikin riittäisi. Mun mielestä toista ei saa estää pitämästä yhteyttä perheeseensä, mutta itse ei ole pakko olla mukana siinä yhteydenpidossa enempää kuin haluaa ja jaksaa. 

Jos kotona on jotain projektia ja mies meinaa pyytää vanhemman auttamaan, voitko tarjoutua tekemään asian hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Niin, ehkä pitäisikin hankkia MIES.

Voisitte sopia viikonlopuksi jotain yhteistä tekemistä välillä ja jättää anoppilavierailun nyt väliin. Sano, ettet jaksa istua jatkuvasti kylässä. Luulisi miehen ymmärtävän. 

Vaatiiko anoppi jatkuvia vierailuja vai onko vain pojan toive? Ei meillä vanhemmat edes jaksaisi katsella meitä kylässä joka viikko. Vähän armoa vanhemmillekin.

Mitä toi päätösten hyväksyttäminen miehen vanhemmilla tarkoittaa? Jos hän omiin asioihinsa kyselee vanhempien mielipidettä, niin kai se on ihan ok, mutta teidän yhteisten asioiden hyväksyttäminen porukoilla ei todellakaan. Tai ainakaan itse en sietäisi sitä, että joku olkkarin tapetti tai lomasuunnitelma pitäisi hyväksyttää appivanhemmilla, me päätämme sellaiset asiat keskenämme.

Ostaako anoppi pojalleen kalsarit ja kauluspaidat?

Sehän menee niin, että minä ehdotan, että pitäiskös korjata vaikka aidan portti (yhdessä), niin mieheni soittaa välittömästi isälleen. Tottunut varmaan siihen, että vanhemmat lähtee heti liikkeelle, kun vähän vinkkaa. Olen varmasti kiittämätön, mutta haluaisin, että oltaisiin enemmän aikuisia ja tehdään itse. Oppisi hänkin tekemään.

Nyt kilahti. Oltiin avomiehen kanssa mökille menossa ja piti tietysti ajaa vanhempien kautta. Mieheni isä oli huolissaan oliko pojalla varmasti tarpeeksi päällä. Sanoin hälle, että eiköhän se jo itse osaa vaatteet valita. Sitten tuli muistilistaa kamiinansytytyksestä, veneenkäytöstä ja muusta mökillä olosta. Hei, me osataan kyllä. Tässä tapauksessa se on nimenomaan isä mikä hössää poikansa asioita. Näin jopa kerran kun kuori perunat pojalleen! Luulin, että se oli jonkin tason vitsi. Ajattelin ensin kun tapasimme, että onhan kiva kun on noin läheiset välit, mutta en tiennyt, että tämä ylenpalttinen huolenpito on jatkuvaa. Kyse on kuitenkin yli 3-kymppisestä ihmisestä. Yritän olla puuttumatta, ettei kukaan loukkaannu.

Joo ei tää voi mennä niin, että kun ehdotan jotain asiaa tehtäväksi, niin aina lähtee soitto "isille". Ei voi olla miehellä peukalo noin keskellä kämmentä. Tai sitten se on vaan laiska. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko hyväksyt asian tai lopetat suhteen.

Jos olet niin itsenäinen ja aikuinen kun annat ymmärtää, tiedät, ettei toista pidä alkaa muuttamaan.

Ei vaan joko poika kasvaa tai suhde loppuu. 

Jos muutat yhden asian, niin tulee toinen asia, mikä pitää toisessa muuttaa. Jatko on loputon ja hyödytön. Kuka haluaakaan olla ihmisen kanssa, joka estää suhteet muihin ihmisiin tai ylipäätä haluaa päsmäröidä kaikkea?

Tapoja yhteydenpitoon suvuissa on erilaisia. Mutta yleensähän menee niin, että naisen sukuun, varsinkin äitiin pidetään yhteyttä päivittäin. Eikä miehen sukuun ollenkaan. Epäreilua sekin. 

Sukulaiseni soittaa äidilleen parin tunnin välein joka päivä. Valehtelematta. Soittelija yli 50 v. nainen ja äiti 83 v. Eikä soita huolehtiakseen iäkkäästä äidistä, vaan tytär tarvitsee paljon äidin läsnäoloa ja tukea joka asiaan. Mutta mikä kummallista: tyttären mies ei koskaan saisi olla yhteyksissä omiin vanhempiinsa. Jos mies soittaa äidilleen joskus harvoin, vaimo repii pelihousunsa.

Itse elin 20 vuotta parisuhteessa tällaisen miehen kanssa. Täysi symbioosi lapsuuden perheeseen, he menivät lähes kaiken edelle. Alkuun sitä toki ollaan uudessa suhteessa vaaleanpunaiset lasit silmillä ja sitten vielä uskotaan että tilanne muuttuu kun tulee lapsia. No ei muuttunut, ei. Ollaan erottu ja lapset pääasiassa isänsä kanssa asuvat. Surettaa toki, mutta eläkööt nyt sitä perhe-elämää omien lastensa kanssa kun siihen ei avioliiton aikana ollut aikaa. Minulta on turha pyytää apua, pyytäkööt sitä rakkailta vanhemmiltaan.