Lue keskustelun säännöt.
Oletko jättänyt jonkun joka yhä rakasti sinua?
Kommentit (278)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Nuoruuden rakkauteni, kun mies ei saanut mitään aikaan. Tuli toinen ja oli aktiivinen ja hänen kelkkaansa lähdin. Syyllisyyttä tunsin kyllä. Mutta ne ajat ovat onneksi takana päin ja olemme molemmat isovanhempia ja elämämme kunnossa.
En minä mitään syyllisyyttä tuntenut, koska hän rakasti viinaa enemmän kuin minua.
Rakasti itseään kuitenkin enemmän kuin minua
Miksi pitäisi jäädä vain siksi, että toinen tai vaikka molemmat rakastaa? Rakastaminen ei riitä ja voi olla tuhoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, ei oo onneksi koskaan ollu ketään sellaista 😎
Voi olla, en tiedä oliko oikeasti rakkautta vai maniaa hänen osaltaan, mutta pakko minun osaltani kuuma-kylmä pelit oli jo nähty. Syyllisyyttä tunsin liian pitkään jäämisestä aikani. Ohi meni sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuistohullu kirjoitti:
En, ei oo onneksi koskaan ollu ketään sellaista 😎
Mikäs se laulu oli jossa laulettiin: sun salaisissa haaveissa joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu? No mun haaveissa kukaan ei ole rakastanut mua. Ei mullakaan sellaista ole ollut, koskaan kukaan poika ei kiinnittänyt muhun huomiota muuta kuin negatiivisessa mielessä, samoin amiksessa yms. Koulu kuvia katsoessa olin ihan nätti tyttö mutta kai musta puuttui se jokin.
Rakasti, mutta myös aiheutti minulle liikaa kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, koska minä en rakastanut enää häntä kuten parisuhteessa kuuluisi. En tunne liikoja syyllisyyttä jostain mikä on oikea teko. Siis eroaminen kun itsellä ei ole tarpeeksi tunteita, vaikka kumppani rakastaisikin. Se on häntäkin kohtaan pitkällä välillä oikein toisin kuin rakastavan esittäminen ja suhteessa pysyminen säälin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi jäädä vain siksi, että toinen tai vaikka molemmat rakastaa? Rakastaminen ei riitä ja voi olla tuhoisaa.
Niinpä. Sekään ei riitä että suhde toimii periaatteessa hyvin, mutta rakkaus uupuu. Kumpaakin pitää löytyä ja suhteen olla kummankin suhteen hyvässä ja oikeantuntuisessa balanssissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jättänyt ketään joka olisi saanut oloni tuntemaan rakastetuksi. Sehän se oleellisempaa on, kuin mitä toinen omassa pikku psykoosissaan kuvittelee.
En osaa sanoa enkä tiedä. Ongelmana oli alko, väkivalta ja mykkäkoulu. Ehkä oli virhe molemmilta jättää juttu sikseen - vain lyhyt suhde jossa koimme vaikeita asioita joita moni pari ei koe koko elämänsä aikana. Jos joku pitää mykkäkoulua niin ei siinä voi mitään tärkeitä asioita selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt jättämässä.
Mutta miten vielä asua yhdessä kunnes löydän asunnon?
Toinen kuvittelee yhä että toivoa on. Minulta toivo on mennyt aikoja sitten.
Voitko mennä hotelliin tai kaverille?
Paljonko maksaa asua hotellissa kuukausi?
Kyllä. Vannoi rakkauttaan viimeiseen asti.
Olen. Selvisin syyllisyyden tunteesta kun hän rupesi kostamaan mm. sabotoi autoani ja meni sänkyyn yhden ystäväni kanssa.
En usko että nainen edes tuntee mitään jättäessään miehen ja perustan mutuni siihen että 70% eroista tapahtuu naisen toimeenpanemana. Naiset eivät taida edes perustaa suhteitaan rakkauteen vaan motivaattorit taitaa olla muita syitä.
Rakasti eikä halunnut menettää minua. Minä olin menettänyt suhteen kuluessa itseni eikä minua ollut enää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minusta on jättäessä tuntunut siltä, että rakkautta ei ole ollut. Ainakaan kovin paljon.
Samoin. Ne naisten kiukuttelut, huutamiset ja raivoamiset eivät kyllä tuntuneet ollenkaan rakkaudelta vaikka toisin väittivät. Masensi vaan kamala käytös. Halutkin meni. Minulle erot olivat helppoja mutta haikeita tietysti. Mutta kun toisella ei ollut mitään kunnioitusta vaikka ongelmista oli keskusteltu niin minkäs teet.
Siksi jätin, kun tunkeutuivat elämääni ja olisivat halunneet muuttaa luokseni asumaan. En rakastanut tarpeeksi jos ollenkaan.