Oletko jättänyt jonkun joka yhä rakasti sinua?

Helposti.

En tiedä. Minusta on jättäessä tuntunut siltä, että rakkautta ei ole ollut. Ainakaan kovin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Helposti.

Millä keinoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti.

Millä keinoilla?

Paatunut taitaa olla.

-eri

Olen ollut jätettynä. Epäilen että jättäjä vain tukahduttaa asian. Asia voi tulla joskus mieleen mutta ei ehkä niin paljon. Riippuu tietysti tilanteesta.

Jos äkkiä vain jättää taakse, ja toinen pitää tosi tärkeänä/rakastaa ja ollaan oltu vuosia yhdessä läheiset, se voi vaivata enemmänkin. Siinäkin jättäjä pystyy jatkamaan, mutta voi olla enemmän noita flashbackeja ym.

Vaimo kun jätti ja otti eron, niin häneltä kesti pari vuotta tehdä eroa, eli halusi että olen hänen luonaan. Oli sekin tilanne.

Olen. Enkä koskaan anna sitä kokonaan itselleni anteeksi, vaikka todennäköisesti tein oikean ratkaisun. Ei se toinen kuitenkaan koskaan unohtunut.

No jaa, pakkomielteinen ja omistushaluinen taisi olla eikä oikeasti rakastunut.

Olen. Olin niin ahdistunut että se voitti syyllisyyden tunnon.

Oli syitä miksi. Jotkut syyt olivat päteviä. Olen pahoillani kyllä muutaman mukavan puolesta vieläkin. Yhdessä tapauksessa olisi ehkä joku voinut toimia tai sitten ei. Se oli hankalaa aikaa.

Mistä syyllisyydestä? En kokenut syyllisyyttä, koska en tehnyt mitään väärää. Olin toki pahoillani siitä, että häneen sattui, mutta hän ansaitsi puolison, joka pystyy palauttamaan tunteet. Löysi sellaisen myös myöhemmin.

Jos toinen haluaa olla kanssasi, vaikka sinä et halua häntä, ei se ole rakkautta vaan itsekästä omistamisenhalua.

Vierailija kirjoitti:

Mistä syyllisyydestä? En kokenut syyllisyyttä, koska en tehnyt mitään väärää. Olin toki pahoillani siitä, että häneen sattui, mutta hän ansaitsi puolison, joka pystyy palauttamaan tunteet. Löysi sellaisen myös myöhemmin.

Jos toinen haluaa olla kanssasi, vaikka sinä et halua häntä, ei se ole rakkautta vaan itsekästä omistamisenhalua.

Palauttamaan tunteet? Mitä tarkoitat?

Ei ole kukaan minua rakastanut romanttisessa mielessä. Joten en ole jättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä syyllisyydestä? En kokenut syyllisyyttä, koska en tehnyt mitään väärää. Olin toki pahoillani siitä, että häneen sattui, mutta hän ansaitsi puolison, joka pystyy palauttamaan tunteet. Löysi sellaisen myös myöhemmin.

Jos toinen haluaa olla kanssasi, vaikka sinä et halua häntä, ei se ole rakkautta vaan itsekästä omistamisenhalua.

Palauttamaan tunteet? Mitä tarkoitat?

Suomeksi olisi varmaan "vastaamaan hänen tunteisiinsa".

Aina varmaan toinen vielä rakastaa ja siksi ei ole mennyt aiemmin poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä syyllisyydestä? En kokenut syyllisyyttä, koska en tehnyt mitään väärää. Olin toki pahoillani siitä, että häneen sattui, mutta hän ansaitsi puolison, joka pystyy palauttamaan tunteet. Löysi sellaisen myös myöhemmin.

Jos toinen haluaa olla kanssasi, vaikka sinä et halua häntä, ei se ole rakkautta vaan itsekästä omistamisenhalua.

Palauttamaan tunteet? Mitä tarkoitat?

Suomeksi olisi varmaan "vastaamaan hänen tunteisiinsa".

Return feelings? 😂😂😂

En voinut pakottaa itseäni rakastamaan 

En ole kenellekään mitään velkaa, varsinkaan omaa onneani. Yksikään parisuhde ei ole turvassa. 

Olen. En tuntenut syyllisyyttä periaatteessa, hieman mietitytti kyllä hetken. Mutta minun puoleltani oli rakkaus hiipunut ja tuntui, että oltiin enemmän vain kavereita. Olin nuorikin, vain 22. Yhdessä oltiin kaksi vuotta. Hän kyllä halusi puhua myöhemmin vielä aiheesta, juteltiinkin, ja jäätiin ihan kavereiksi kyllä sitten.

Olen.  En tuntenut syyllisyyttä.  Oli ihan mukava mies,  joka ansaitsi vastarakkautta.  Löysikin eron jälkeen naisen,  joka rakastaa häntä.  Olisin tuntenut syyllisyyttä,  jos olisin jäänyt suhteeseen ja antanut hänen kuvitella,  että rakastaisin häntä.