Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?

Se on täysin mahdotonta kunnes se tapahtuu.

Parisuhteen löytämiseen pätee sama asia kuin niin moneen muuhunkin asiaan. Täytyy olla ihmisten kanssa tekemissä ja kulkea erilaisissa tapahtumissa, tilaisuuksissa ym. 30 vuotta takana saman henkilön kanssa ja vuosi vuodelta parempaa. Täytyy muistaa että pitkä parisuhde ei ole itsestäänselvyys vaan vaatii kompromisseja puolin ja toisin mutta se kyllä palkitaan.

Tässä pisti tosi vahvasti silmään tämä kohta: "Olen muutenkin huono ihastumaan eikä deittisovellukset kiinnosta yhtään, kun en ennalta tiedä millainen henkilö siellä on vastassa. Pitäisi nähdä jotain kunnollista videomateriaalia etukäteen, pelkkä kuva ja tiedot ei millään riitä herättämään kiinnostusta."



Tuo naisten etukäteisvalinta on kyllä ihmisten tapaamiselle aivan totaalista myrkkyä, kun miehiä kartetaan ja pelätään kuin ruttoa, ellei heitä entuudestaan tiedä jonkun tutun kautta. Mitäpä jos vain antaisit mahdollisuuden? Et vain sille miehelle, vaan itsellesi ("olisihan se ihastuminen mahtavaa kokea"). Jos henkilö ei ole pahan näköinen ja profiili on muutenkin tolkullinen, niin tapaa hänet. Sillähän se sitten selviää. Ei tarvitse aloittaa heti suhdetta, vaan voi tutustua ihan rauhassa. Harva nainenkaan lähtökohtaisesti kiinnostaa ketään miestä, ainoastaan seksuaalinen viehätys on se vetoava voima - ja se tapahtuu 95% ajasta niin, että nainen halutessaan vetää miestä puoleensa eikä toisinpäin. Jos naisetkin vain hissuttelevat ja piiloutuvat, eihän kukaan kohtaa.



Olen itse ihastunut elämäessäni kolmesti - keskimäärin kerran seitsemässä vuodessa - ja näistä yhden kanssa oli suhde. Olen ollut eri ajanjaksoina yhteensä jo kymmenisen vuotta nettideiteissä, laittanut satoja euroja rahaa niihin, lähestynyt harvoja lähestyttävän näköisiä naisia ihan kaupungillakin, kiertänyt baareja ja harrastuksia aina silmät auki. On äärimmäisen hankalaa löytää nykyään naista, sillä suhteeseen kelpaavia ei oikein tahdo olla. Lähes kaikki tolkulliset tapaukset poistuvat sinkkumarkkinoilta siinä 25 vuoden ikään mennessä, hankalimmatkin 30 tienoilla. Tuo seksuaalinen viehätys on nykyään harvinaista, koska naiset eivät Suomessa useinkaan ole kovin naisellisia eivätkä pidä huolta itsestään, esimerkiksi alkaen ihan siitä, että lähes 70% on lihavia ja sellaiset eivät urheilullista ihmistä kiinnosta.



Jos siis naisena haluaa tavata miehen niin ohjeet ovat simppelit: älä ole epäviehättävä, ota lähestymiset vastaan avoimesti, pyri näkemään toisessa ihmisessä hyvä, äläkä vertaa someen. Tällä saanee tarjontaa jo niin paljon, että luulisi niitä edes vähän ihastuttaviakin ihmisiä jo löytyvän - mutta sille pitää antaa aina mahdollisuus itse. Kotoa ei tulla hakemaan. Yksin on arki helppoa nykyään, mutta onko se sittenkään oikeasti niin helppoa kuin pintapuolisesti näyttäisi? Ei ole ihmisen hyvä olla yksin, ja jää elämästä monet hienot asiat kokematta jos ei ikinä yritä ymmärtää toista näkökulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on herkkiä ihastumaan. Ja jotkut haluaa suhteen vaikka väkisin, jolloin rima on alhaalla.

nainen on sinkkuna todennäköisesti onnellisempi kuin heterosuhteessa, otathan sen huomioon kun suhdetta haikailet.

Onko sulla jotain tutkimuslähdettä tuolle väitteellesi, että naiset on sinkkuna onnellisempia vai onko tuo jotain omaa propagandaasi?

En jaksa googlata, mutta tämä on tutkimuksilla todistettu. Sinkut, lapsettomat naiset ovat onnellisimpia, terveimpiä ja elävät pisimpään. Vastaavat miehet sitten taas ihan toisessa päässä janaa. En ole lukenut tarkemmin, että lisääntyykö onnellisuus vasta tietyn iän jälkeen. 

Kauniit ja komeat tuntee vetoa toisiinsa. Sitten hyvin kehittyneet psykologiat molemmilla. Hyvä geeni-, ja dna -perimä suvussa, jo jostain 1700 -luvulta lähtien. Sillä tavalla tulee kauniita pariskuntia ja kaunista jälkipolvea. 

Myös törkyturvat ja kaiken maailman sontiaiset voivat rakastua toisiinsa, mutta siinä ei paljoa saavuteta. Jälkipolvet syntyy onnettomina, ja huonolla geeniperimällä.

Omalla kohdalla se on ollut järkyttävän korkea libido. Ja kun en mitään yhden illan juttuja osaa harrastaa, niin sitten on ollut eri pituisia suhteita. Kunnolla ihastinut oon ollut muutaman kerran. Nyt keski-iässä himot helpottaa, ja sinkkuuskin on ihan hyvä vaihtoehto.

Kun ei vaadi liikoja löytänee. Haluatko baarista juopon mukaasi?

Minä en. En käy baarissa, mutta jos se on onni jollekin, niin hyvä niin. 

Jatkuvasti naiset valittaa ettei se komea mies ollutkaan hyvä kumppani ja nainen haluaa erota.

Kun täydellistä ei ole olemassa. Ulkonäkö ei liikaa merkitse. mutta avoimeksi opetteleminen on tärkeää.

On se joskus niin perskaleen kurjaa ja tekee mieli mököttää monta viikkoa, mutta ei se auta.

Hyväksy se toinen sellaisena, kyllä yhteinenkin biisi löytyy.

Puutun asiaan siinä mielessä, että täytyy ruveta miettimään ja kertomaan millaiset suhteet kestävät. Minä jouduin vaihtamaan, kun mikään ei enää sujunut. Vanhempana on sama onko matot kasassa ja roskia lattialla.

Miten suhteet pysyvät koossa ja millä perusteella suhde on valittu ja sinetöity.

Kun itse jaksaa olla tyytyväinen ja onnellinen omista asioista, niin on tarmoa pitää suhdetta pystyssä ja

hyväksyä sen toisen omat onnellisuuden tavoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla se on ollut järkyttävän korkea libido. Ja kun en mitään yhden illan juttuja osaa harrastaa, niin sitten on ollut eri pituisia suhteita. Kunnolla ihastinut oon ollut muutaman kerran. Nyt keski-iässä himot helpottaa, ja sinkkuuskin on ihan hyvä vaihtoehto.

Ei kaikilla ole niin suuri tarve olla seksuaalisesti virittynyt ja odottaa seksisuhteelta täydellisyyttä. Olen sellainen, ettei ole liikaa ollut tavetta ja mieheni on myös sellainen, ettei ole

elämän pääpiirteet seksuaalisuuteen perustuvia.

Nyt vanhempana ei varsinkaan. Vaikka yleinen tendenssi on jatkuvat petipuuhat myös vanhemmalla iällä, jokaisella on omat tarpeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, eli yksi tulee pätemään sillä ettei ole tarvinnut mukautua kenenkään, kun hänellä on niin tiukat kriteerit. 

No eikös se aika loogista ole, että kun etsii juuri oikeanlaista ja itselle sopivaa, joutuu epätodennäköisemmin mukautumaan ja tyytymään?

Ei oikeastaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ole oppinut tuntemaan edes itseään kunnolla. Kaikki nuo kriteerit on keksittyjä.

 

En voi kuin nauraa. Nyt selkisi miksi toisille on niin helppoa löytää kumppani. Ilmeisesti heillä ei ole mitään kriteerejä jos nuo olivat keksittyjä. 

Nimenomaan tunnen itseni ja kriteerini ja sen vuoksi en mene suhteeseen kovin helposti. Ei olisi mitään järkeä sulkea silmiään tosiasioita. 

Naura vaan. Ei se susta parempaa ihmistä tee. Päinvastoin. Edelleen jäät tuijottamaan niitä kriteerejäsi. Etkä opi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, eli yksi tulee pätemään sillä ettei ole tarvinnut mukautua kenenkään, kun hänellä on niin tiukat kriteerit. 

No eikös se aika loogista ole, että kun etsii juuri oikeanlaista ja itselle sopivaa, joutuu epätodennäköisemmin mukautumaan ja tyytymään?

Ei oikeastaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ole oppinut tuntemaan edes itseään kunnolla. Kaikki nuo kriteerit on keksittyjä.

Mitä tarkoitat? Mikä edes on keksitty kriteeri ja mikä sitten olisi oikea kriteeri? Jos ihminen tietää, millainen kumppani itselle sopii, ja etsii sellaista ihmistä, niin millä lailla tämä tarkoittaa, että henkilö ei tunne itseään?

Koetetaan nyt vääntää lapselle rautalangasta: teet listan ominaisuuksista, jotka kumppaniehdokkaalla pitää olla. Vertaat jokaista vastaantulijaa siihen listaan. Vinkki. Se lista on ihan omien fantasioiden ja kuviteltujen piirteiden mädättämä. Ei mitään todellisuuspohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on herkkiä ihastumaan. Ja jotkut haluaa suhteen vaikka väkisin, jolloin rima on alhaalla.

nainen on sinkkuna todennäköisesti onnellisempi kuin heterosuhteessa, otathan sen huomioon kun suhdetta haikailet.

Onko sulla jotain tutkimuslähdettä tuolle väitteellesi, että naiset on sinkkuna onnellisempia vai onko tuo jotain omaa propagandaasi?

En jaksa googlata, mutta tämä on tutkimuksilla todistettu. Sinkut, lapsettomat naiset ovat onnellisimpia, terveimpiä ja elävät pisimpään. Vastaavat miehet sitten taas ihan toisessa päässä janaa. En ole lukenut tarkemmin, että lisääntyykö onnellisuus vasta tietyn iän jälkeen. 

Jostain syystä kuitenkin noin 40-50-vuotiaat lapsettomat naiset harmittelevat usein lapsettomuuttaan. Tiedän useamman tämmöisen tapauksen, vaimon ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Kun täydellistä ei ole olemassa. Ulkonäkö ei liikaa merkitse. mutta avoimeksi opetteleminen on tärkeää.

On se joskus niin perskaleen kurjaa ja tekee mieli mököttää monta viikkoa, mutta ei se auta.

Hyväksy se toinen sellaisena, kyllä yhteinenkin biisi löytyy.

Tuohan se ongelma onkin. Kukaan ei enää halua hyväksyä yhtään mitään. Kaiken pitää olla juuri niin kuin itse halutaan. Eivät ihmiset edes parisuhdetta halua. Parisuhteesta on tullut pelkkää kauppatavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on herkkiä ihastumaan. Ja jotkut haluaa suhteen vaikka väkisin, jolloin rima on alhaalla.

nainen on sinkkuna todennäköisesti onnellisempi kuin heterosuhteessa, otathan sen huomioon kun suhdetta haikailet.

Onko sulla jotain tutkimuslähdettä tuolle väitteellesi, että naiset on sinkkuna onnellisempia vai onko tuo jotain omaa propagandaasi?

En jaksa googlata, mutta tämä on tutkimuksilla todistettu. Sinkut, lapsettomat naiset ovat onnellisimpia, terveimpiä ja elävät pisimpään. Vastaavat miehet sitten taas ihan toisessa päässä janaa. En ole lukenut tarkemmin, että lisääntyykö onnellisuus vasta tietyn iän jälkeen. 

Jostain syystä kuitenkin noin 40-50-vuotiaat lapsettomat naiset harmittelevat usein lapsettomuuttaan. T

Juuri niin. Kun on myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Kun täydellistä ei ole olemassa. Ulkonäkö ei liikaa merkitse. mutta avoimeksi opetteleminen on tärkeää.

On se joskus niin perskaleen kurjaa ja tekee mieli mököttää monta viikkoa, mutta ei se auta.

Hyväksy se toinen sellaisena, kyllä yhteinenkin biisi löytyy.

Ei ole täydellistä ihmistä olemassa ei. 

Joka sukupolvi tulee lisää geenirappeutumaa niin että ihmisellä on lajina vähemmän olemassaoloaikaa edessä kuin takana. Lisäksi tuohon olemassaoloon se että valtaan takertuvat psykopaatit uhkailevat ydinaseilla, ja jotkut psykopaatit niitä jo käyttäisivätkin jos vain saisivat siihen mahdollisuuden. 

Ihmiset tavoittelee liian suuria asioita, sekä asioita, joita ei ole (vielä) ansainnut. Se tuottaa vastoinkäymisiä. Monet on sammakoita, jotka vakavissaan etsii itseään paljon parempaa kumppania. Tajuamatta, että ei voi ansaita sitä. Sen takia tulee epäonnistumisia parinhaku-jutuissa. 

Mä en kyllä osaa sanoa tuohon oikein mitään. Oon ollut ihan mitättömän lyhyitä aikoja sinkkuna parisuhteiden (muutama) välissä ja aina on ollut jo uusi tuloillaan. Oon kuulemma valoisa persoona jolla hymy herkässä ja osaan keskustella mistä vain. Viihdyn todella hyvin itseksenikin mutta jostain syystä näin. Paras ystäväni on taas ollut koko ikänsä ilman pidempiä parisuhteita vaikka on todella kaunis ja ihana ja vetää miehiä puoleensa ihan iästä ja koosta riippumatta. Oli nuorena aivan valtavan nirso: ei rillejä, ei partaa, ei saa olla kalju, ei saa olla mahaa jne. Nyt on lista lyhentynyt mutta luu jäi käteen: ei puolisoa eikä lapsia vaikka olisi molemmat halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, eli yksi tulee pätemään sillä ettei ole tarvinnut mukautua kenenkään, kun hänellä on niin tiukat kriteerit. 

No eikös se aika loogista ole, että kun etsii juuri oikeanlaista ja itselle sopivaa, joutuu epätodennäköisemmin mukautumaan ja tyytymään?

Ei oikeastaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ole oppinut tuntemaan edes itseään kunnolla. Kaikki nuo kriteerit on keksittyjä.

Mitä tarkoitat? Mikä edes on keksitty kriteeri ja mikä sitten olisi oikea kriteeri? Jos ihminen tietää, millainen kumppani itselle sopii, ja etsii sellaista ihmistä, niin millä lailla tämä tarkoittaa, että henkilö ei tunne itseään?

Koetetaan nyt vääntää

Et ole tajunnut yhtään mistä olen kertonut. Kun tuntee itsensä pitää olla järkeä ryhtymättä suhteeseen silloin, kun se ei vain tunnu hyvältä itsestä. Jos tuntuu, että parisuhde ei tuo mitään lisäarvoa elämään niin miksi pitää ottaa joku sinnepäin tai lähes sopiva. On otettava huomioon se toinenkin, ei häntä voi ottaa kokeilumielessä kokeilukappaleeksi. 

Juuri ne, jotka eivät tunne itseään tai heillä on vain oletus tai jopa itse tuntevat, että parisuhteessa on parempi niin heillä usein on hyvin helppoa löytää kumppani. Moni myös menee parisuhteeseen sen enempiä miettimättä. Joko ovat sopeutuvaisia tai sopeutuvat kun eivät viihdy ilman kumppania.