HS: Erikoisjoukot-kouluttaja opettaa, että koulukiusaaminen ei lopu muuten kuin lyömällä takaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Vanhempien kuolema ei oikeuta kiusaamaan eikä ole mikään selitys sille että miksi kiusasin. Kiusaaminen on aina kiusaajan oma valinta ja omaa syytä.

Vierailija kirjoitti:

Näin psykopaatin lapsena totean, että mikäli kiusaaminen ei ole fyysisesti satuttavaa, paras reagointi on ei reaktioa. Ei siis niin, ettei välitä kiusaamisesta vaan ettei edes huomaa sitä. Jos kiusaaja haastaa lisää niin vain sellainen eleetön katse, joka kertoo, että hän on tässä se tyhmä.

Mäkin opin tuon lapsena. Siitä olikin sitten haittaa aikuisena, kun kerran bussipysäkillä eräs raivokas henkilö tuli huutamaan minulle haukkuma- ja kirosanoja. Kun en reagoinut, hän kävi päälle. Eli eipä sekään toimi joka tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Voisi kuvitella, että juuri tuollainen tölväisy juuri saa hänet kiusaamaan. Itse jättäisin väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Voi kyynel. Mikä siinä on, että kiusaaja kyllä kiusaa, mutta sitten kun hänelle itselleen sanotaankin takaisin, tulee itku?

Eihän tuossa sanottu takaisin, vaan iskettiin täysin kohtuuttoman julmalla syytöksellä. Tuskinpa lapsi olisi voinut vanhempiaan pelastaa.

Jos haluaa iskeä kiusaajaa vyön alle, sen voi tehdä myös vähemmän julmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Kannattiko kiusaajan menettää ne vanhemmat, saati kiusata?

Eihän se ole lapsen vika, että hänen vanhempansa kuolivat! Toisten kiusaaminen sen sijaan on hänen oma valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Voisi kuvitella, että juuri tuollainen tölväisy juuri saa hänet kiusaamaan. Itse jättäisin väliin.

Tuossa tilanteessahan se kiusaaja oli jo kiusannut, mutta ilmeisesti sitten lopetti tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Voi kyynel. Mikä siinä on, että kiusaaja kyllä kiusaa, mutta sitten kun hänelle itselleen sanotaankin takaisin, tulee itku?

Eihän tuossa sanottu takaisin, vaan iskettiin täysin kohtuuttoman julmalla syytöksellä. Tuskinpa lapsi olisi voinut vanhempiaan pelastaa.

Jos haluaa iskeä kiusaajaa vyön alle, sen voi tehdä myös vähemmän julmasti.

Eihän tuossa kerrottu, mistä syistä se kiusaaja oli kiusannut. Kiusaaja itse oli aloittanut kohtuuttoman käytöksen, kiusaamisen, joten eipä ole mitään varaa valittaa, jos toinen sanookin takaisin. Turha kyynelehtiä, jos kiusaaja on itse paskonut lattialle. Todennäköisesti kiusaaja sai tuosta asianmukaista mietittävää kun kiusaaminenkin kerran loppui siihen. 

Ala-asteella vaihtaessani koulua, nojailin aluksi välitunneilla puuhun. Olin ujo poika. Yksi puolituttu vuotta vanhempi poika tuli siihen aika ajoin lällättelemään. Montaa kertaa en sitä jaksanut kuunnella, vaan ärsytyskynnykseni ylittyi ja siitä kehkeytyi kunnon painimatsi. Pärjäsin melko hyvin, kunnes opettaja tuli erottamaan meidät toisistamme. Jouduimme molemmat puhutteluun. Tässä vaiheessa lällättelijä purskahti itkuun. Lähdin "sovittelutilaisuudesta" hymyssä suin. Koskaan ei ko. poika enää lällätellyt tai haastanut minua millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Voi kyynel. Mikä siinä on, että kiusaaja kyllä kiusaa, mutta sitten kun hänelle itselleen sanotaankin takaisin, tulee itku?

Eihän tuossa sanottu takaisin, vaan iskettiin täysin kohtuuttoman julmalla syytöksellä. Tuskinpa lapsi olisi voinut vanhempiaan pelastaa.

Jos haluaa iskeä kiusaajaa vyön alle, sen voi tehdä myös vähemmän julmasti.

Kyynel. Ihan kauheaa, kun toisia lapsia kiusaaja pahoittaa mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Kannattiko kiusaajan menettää ne vanhemmat, saati kiusata?

Eihän se ole lapsen vika, että hänen vanhempansa kuolivat! Toisten kiusaaminen sen sijaan on hänen oma valintansa.

Eihän sitä voi tietää. Tunnen yhden, joka menetti vanhempansa, luikki itse piiloon ja hänen vanhemmat kuolivat. Ei edes yrittänyt varoittaa vanhempiaan tai mitään.

Väkivalta lopettaa vittuilun!

Kokemusta on. Mua kiusasi yksi vanhempi tyyppi ärrä-viastani ala-asteella. Koulu ei osannut asiaa ratkaista, vaikka kiusaajan vanhempien ja omien vanhempieni kanssa asiaa selviteltiin. Lopulta mittani tuli täyteen ja vedin sitä kiusaajaa turpaan välitunnilla, vaikka se pelotti, kun se oli isompi oli ylemmällä luokalla ja itse en ollut väkivaltaista tyyppiä. Minä sain lyönnistäni  jälkkäriä, vaikka se kiusaaja ei saanut koskaan. Loppui kuitenkin kiusaaminen. 

Yhteiskunnan vastuulla tämä pitäisi olla. Ei alaikäisen lapsen pitäisi joutua tilanteeseen koulussa, että joutuu puolustamaan itseään väkivallalla. Suuri osa lapsista ei uskalla tai kykene puolustamaan itseään isompaa kiusaajaa tai joukkoa vastaan. Saati puhua siitä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Vanhempien kuolema ei oikeuta kiusaamaan eikä ole mikään selitys sille että miksi kiusasin. Kiusaaminen on aina kiusaajan oma valinta ja omaa syytä.

On se nössönkin omaa syytä. Ei kannata esittää avutonta uhria. Nössö vetää kiusaajia puoleensa hunajan lailla. Pitää antaa takaisin. Muuten joutuu kiusatuksi lapsena ja aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Vanhempien kuolema ei oikeuta kiusaamaan eikä ole mikään selitys sille että miksi kiusasin. Kiusaaminen on aina kiusaajan oma valinta ja omaa syytä.

On se nössönkin omaa syytä. Ei kannata esittää avutonta uhria. Nössö vetää kiusaajia puoleensa hunajan lailla. Pitää antaa takaisin. Muuten joutuu kiusatuksi lapsena ja aikuisena.

Minkä nössön? Yleensä kisuaajat ovat tosinössöjä, kiusaajat, mutta eivät kestä mitään kun saavatkin takaisin. Noloa.

joo ei ehkä ole hyvä antaa lapselle opetusta että väkivalta on ratkaisu ongelmiin. Maailmassa on tarpeeksi väkivaltaa ja jos aivot oppii luolamiehen ratkaisutaitoihin suhteessa siihen miten Moritei Ueshiba pääsi pois väkivallan kierteestä, niin lopputuloksena on pasifismi ja totalitäristinen vihervasemmistolaisuus, jonka arvomaailmaan ei väkivalta millään prosenteilla kuulu. Ainut väkivalta ja sen torjuminen planeetalle haitallisten kemikaalien ja ilmiöiden välitön eskallointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Voisi kuvitella, että juuri tuollainen tölväisy juuri saa hänet kiusaamaan. Itse jättäisin väliin.

Orvoksi jääneillä ei oikein ole varaa kiusata, kun voivat todennäköisesti joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, kun kiusaaminen tulee ilmi. Vaikka orvoksi jäänyt olisi sijoitettu sukulaisille, sosiaaliviranomaiset yleensä valvovat sijoituksen sujumista ja jos ilmenee käytösongelmia, voi tulla ongelmia sosiaaliviranomaisten kanssa.

Minua kiusattiin rankasti 3. luokasta 9. luokan loppuun. Useimmiten se oli ihan verbaalista, syrjimistä ja porukan ulkopuolelle jättämistä, mutta jouduin myös kohtaamaan väkivaltaa silloin tällöin. Olin kiltti, arka ja ujo poika, eli helppo kohde tällaiselle kiusaamiselle. Itse kokeilin nimenomaan tuota metodia mitä kaikki opettajat ja muut sanoi, eli "älä välitä siitä niin kyllä ne lopettaa." No, voin sanoa että ei lopettanut. Isäni oli aina kaikenlaista väkivaltaa vastaan, ja minut oli kasvatettu niin joten olin itsekin väkivaltaa vastaan tuossa iässä, en oikein puolustautunut tai uskaltanut juurikaan tapella vastaan. Toki usein nämä väkivaltatilanteet oli joko useampaa ihmistä vastaan, tai sitten kiusaajaan oli joku poika joka oli selkeästi isompi ja vahvempi.



Nykyään tekisin asiat täysin toisin. Isoin katumukseni kouluajoilta on, etten ollut aggressiivisempi ja puolustautunut hanakammin, ja etten uskaltanut käyttää enempää fyysistä voimaa. Sillä tavalla olisin päässyt huomattavasti helpommalla. 



En ole enää kellekään katkera, mutta koulukiusaustraumat ovat kyllä jättäneet minuun pysyviä jälkiä, ja näiden asioiden käsittely psyykkisellä tasolla on vaatinut vuosia. Mutta koen ehdottomasti että aikuiset minun ympärilläni tuohon aikaan pettivät minut; olisin toivonut, että minulla olisi ollut yksi aikuinen tai roolimalli, joka olisi suoraan sanonut, että "Lyö takasin. Kyllä ne sinua alkavat kunnioittamaan kun näkee, ettet suostu ottamaan mitä tahansa paskaa vastaan."



Jos itse saan koskaan lapsia, aion tehdä täysin päinvastoin kuin oma isäni. Kerron lapselleni, miten tärkeää on ansaita muiden kunnioitus, ja opetan ja kannustan häntä opettelemaan pitämään puoliaan ja puolustamaan itseään.



M32

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta lopettaa vittuilun!

Kokemusta on. Mua kiusasi yksi vanhempi tyyppi ärrä-viastani ala-asteella. Koulu ei osannut asiaa ratkaista, vaikka kiusaajan vanhempien ja omien vanhempieni kanssa asiaa selviteltiin. Lopulta mittani tuli täyteen ja vedin sitä kiusaajaa turpaan välitunnilla, vaikka se pelotti, kun se oli isompi oli ylemmällä luokalla ja itse en ollut väkivaltaista tyyppiä. Minä sain lyönnistäni  jälkkäriä, vaikka se kiusaaja ei saanut koskaan. Loppui kuitenkin kiusaaminen. 

Yhteiskunnan vastuulla tämä pitäisi olla. Ei alaikäisen lapsen pitäisi joutua tilanteeseen koulussa, että joutuu puolustamaan itseään väkivallalla. Suuri osa lapsista ei uskalla tai kykene puolustamaan itseään isompaa kiusaajaa tai joukkoa vastaan. Saati puhua siitä kotona.

Olin kuin sinä. Kiusaajani opetteli tae kwon-do;ta ja teki hyppytakakierretyöntopotkun leukaani ja leuastani tuli tappi. Minun leuka painui sisään ja olin teholla tyyliin kolme viikkoa. Leukaa leikkaltiin ja korjattiin, mutta tuloksetta sinne sisään jäi ja olen tappileuka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Voisi kuvitella, että juuri tuollainen tölväisy juuri saa hänet kiusaamaan. Itse jättäisin väliin.

Orvoksi jääneillä ei oikein ole varaa kiusata, kun voivat todennäköisesti joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, kun kiusaaminen tulee ilmi. Vaikka orvoksi jäänyt olisi sijoitettu sukulaisille, sosiaaliviranomaiset yleensä valvovat sijoituksen sujumista ja jos ilmenee käytösongelmia, voi tulla ongelmia sosiaaliviranomaisten kanssa.

Hahah, vähänkö noloa joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.

Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.

Voi kyynel. Mikä siinä on, että kiusaaja kyllä kiusaa, mutta sitten kun hänelle itselleen sanotaankin takaisin, tulee itku?

Eihän tuossa sanottu takaisin, vaan iskettiin täysin kohtuuttoman julmalla syytöksellä. Tuskinpa lapsi olisi voinut vanhempiaan pelastaa.

Jos haluaa iskeä kiusaajaa vyön alle, sen voi tehdä myös vähemmän julmasti.

Niin että kiusaajalle ei saa sanoa pahasti, koska kiusaaja voi pahoittaa mielensä? Lienee vähän turhaa alkaa vinkumaan omaa pahaa mieltä jos on itse kiusannut