HS: Erikoisjoukot-kouluttaja opettaa, että koulukiusaaminen ei lopu muuten kuin lyömällä takaisin
"Mikään väkivaltatilanne, ei sota tai edes koulukiusaaminen, se ei saatana lopu millään muulla kuin sillä, että jos joku lyö teitä, te valmistaudutte ja lyötte tuplasti kovempaa takaisin", Lehtonen sanoo.
"VÄITÖSKIRJAN kiusatun oppilaan puolustamista ja tukemista Turun yliopistossa kirjoittanut psykologian tohtori Virpi Pöyhönen hämmästyy kuullessaan, miten koulukiusaamisesta puhutaan ohjelmassa. Hän ei ole katsonut ohjelmaa.
Koulukiusaaminen loppuu kodin ja koulun yhteistyöllä ja systemaattisella puuttumisella. Väkivallan sijaan lapsia ja nuoria pitää ohjata toimimaan herkästi ja empaattisesti, toisiaan tukevasti, Pöyhönen sanoo."
Ymmärrän, mitä Pöyhönen tarkoittaa, mutta hän on mielestäni väärässä. Olen todistanut lukuisia kertoja koulussa miten kiusaaminen loppui nimenomaan väkivaltaan. Muut keinot taas pahensivat sitä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011484112.html
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.
Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.
Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.
Voi kyynel. Mikä siinä on, että kiusaaja kyllä kiusaa, mutta sitten kun hänelle itselleen sanotaankin takaisin, tulee itku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.
Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.
Ei varmaan kannattaisi kiusata, olisko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on vähän niin ja noin. Joskus se turpaanveto voi lopettaa kiusaamisen. Mielestäni myös ihan ansaitusti kiusattu saa lyödä takaisin, jos häntä lyödään. Mutta onhan tuossa isot riskinsä. Toivoisin oikeasti puolueetonta dataa siitä, kuinka monessa kiusaamistapauksessa turpaanveto tms on saanut kiusaamisen loppumaan. On varmaan sen verran epäkorrekti aihe, ettei kovin moni tutkija edes halua pohtia tuota mahdollisuutta. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.
M. muuttajat ovat sellaisia jänishousuja, että hyökkäävät aina joukolla uhrin kimppuun. Kuin sakaalilauma. Jos Suomella tulisi kusiset paikat. Nämä porukat olisi ekana ryysimässä Suomesta pois. Ja nimenomaan miehet.
Kaveri meni väliin kun yksi turkkilainen tuuppi vaaleaa naista yökerhon parketilla. Turkkilainen pyysi nurkan taakse, tyhmyyttään yksin niinkuin ennen vanhaan oli tapana. Siellä nurkan takana oli neljä turkkilaista ja kaverni heräsi KYSsin teholla. Lehtiin tästä asiasta pääsi vain pitseria jonka ikkunat meni remonttiin samana yönä, sekin meni r sismin piikkiin. Akan hakkaaja katsoi parhaaksi poistua maasta saman tien kun poliisi laski putkasta, ehkä parempi niin.
Näin psykopaatin lapsena totean, että mikäli kiusaaminen ei ole fyysisesti satuttavaa, paras reagointi on ei reaktioa. Ei siis niin, ettei välitä kiusaamisesta vaan ettei edes huomaa sitä. Jos kiusaaja haastaa lisää niin vain sellainen eleetön katse, joka kertoo, että hän on tässä se tyhmä.
Kiusaajalle kannattaa huomauttaa, että tämä on hyvin paljon alkoholi- ja mielenterveysongelmista kärsivän äitinsä kaltainen. Voi sekin kolahtaa kiusaajan itsetuntoon.
Kiusaaja on isänsä pikku spermatuhru jolla on aivot amebaakin alkeellisemmalla tasolla, yleensä ihan yhteiskuntakelvoton kapine.
Vierailija kirjoitti:
Näin psykopaatin lapsena totean, että mikäli kiusaaminen ei ole fyysisesti satuttavaa, paras reagointi on ei reaktioa. Ei siis niin, ettei välitä kiusaamisesta vaan ettei edes huomaa sitä. Jos kiusaaja haastaa lisää niin vain sellainen eleetön katse, joka kertoo, että hän on tässä se tyhmä.
Kiusaaja on aina tyhmä, mutta ansaitsee rangaistuksen kiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.
Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.
Kannattiko kiusaajan menettää ne vanhemmat, saati kiusata?
Vierailija kirjoitti:
"JANNE LEHTONEN seisoo ohjelmassa esittämänsä näkemyksensä takana. Hän kertoo HS:lle, että hän on antanut tuotantoyhtiölle luvan käyttää kyseistä lausahdusta jaksossa.
Olen kävelevä esimerkki siitä, että kiusaaminen on loppunut tällä tavalla. Kun vaihdoin koulua, mua kiusattiin siellä, ja sitten päätin tehdä itse siitä lopun. Se loppui siihen. Jos joku haluaa lukea siitä lisää, voi lukea kirjastani, Lehtonen sanoo."
Janne on oikeassa. Sillä sekunnilla kun laittaa rajat kiusaajalle, se yleensä loppuu. Sitähän se kiusaaja sanattomasti pyytää, kiusaamalla. Riittää että käyttää pientä väkivaltaa, ei tarvitse hakata henkihieveriin.
Usein sanat ja totuus satuttaa eniten, kiusaajaakin. Varmaan siksi tuo orvoksi jäämisestä kuittailu toimii orvoksi jääneen kiusaajan kohdalla, kiusaaja kokee todennäköisesti häpeää, epäreiluutta ja syyllisyyttä vanhempiensa kuolemasta, se todennäköisesti on kiusaajan syvin haava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.
Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.
Vanhempien kuolema ei oikeuta paskaan käytökseen tai erityiskohteluun.
Mua on kiusattu ihan pienestä asti ja kaikkialla. Nyt olen vanha ja asiantuntijatyössä ja etänä, kukaan ei kiusaa, joten vietän elämäni parasta aikaa. Juu, vanhana.
Olen ollut täydellinen saalis kiusaajahenkisille. Olen kiltti, ujo, hiljainen, karismaton ja kammoan kaikkea fyysistä, en ole pätkääkään aggressiivinen, en ole koskaan ollut, ja olen hyvin pienikokoinen. Niinpä minun on ollut vaikea saada ystäviä, jotka olisi minua suojellut tai puolustanut sanallisesti edes. Olen liian tylsä. Opettajille ja muille auktoriteeteille olen taas ollut liian mitätön ja lahjaton puolustettavaksi.
Jos poikkeaisin edes jotenkin valtaväestöstä, niin minulla saattaisi olla puolustajia tai kiusaajat eivät ilkeäisi minua kiusata, mutta olen tavallinen ja tylsä ja tyhmä. En ole pystynyt lyömään kiusaajiani turpaan, en lyömään heitä nokkelilla kommenteilla, joten ihmiset ajattelivat (ihan aikuisetkin), että olen ansainnut huonon kohtelun. Minulla ei tavallaan ole ollut sitä oikeutta, että olisin saanut olla rauhassa ja pelkäämättä. Kyllä ihmiset ajattelevat niin, että se oikeus pitää hankkia itse - että sä saat rskata, ryöstää ja tappaa toisen ihmisen, jos se ei osaa puolustautua ja jos se on tyhmä (vrt Juice Leskinen: 'mä en siedä tyhmiä ihmisiä' tai Koskelan mmurhatapaus).
Mutta on tullut siis tässä vuosikymmmenten aikana paljonkin seurattua kiusaamista ja kiusaajatyyppejä. Heidät luulisin tunnistavani melko nopeasti joukosta kuin joukosta. He tarvitsevat kiusaamista ja kiusattavia, he tarvitsevat sen tunteen ja he tarvitsevat sen hovin, johon he armollisesti hyväksyvät ne ei-ärsyttävät tyypit, kiusaaminen on vain yksi osa sitä sosiaalista peliä, josta he nauttivat. Samalla tavalla ne hovin prseennuolijat ovat valtijansa näpeissä. Tämä ihmistyyppi on erittäin riippuvainen muista ihmisistä, mutta usein yrittää peittää tätä kaikin tavoin.
Luulisin myös erottavani nopeasti ihmistyypin, joka ei kiusaa, koska sille ei ole tarvetta. Nämä tyypit ovat usein ns. hankalia tyyppejä, omapäisiä, suorasanaisia, heillä voi olla selkkauksia monienkin kanssa, mutta he eivät ole kiusaajatyyppejä tai ovat sitä harvoin. He purkavat aggressiivisuuttaan muulla tavoin, eivätkä ole niin riippuvaisia toisista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
No joo, miten ton nyt ottaa.
Mua kiusattiin päivittäin yläasteella. Yhdelle pistin vastaan kun pärjäsin fyysisesti häntä vastaan, mutta sitten tuli kaksi sen kaveria lisää ja myllyttivät extraa koska "venkoilin vastaan".
Toisen kiusaajan tausta sitten oli sellainen, että hänen isoveli oli narkki ja pari kertaa meinas tahalleen polttaa kotitalonsa kun vanhemmat nukkuivat. Tämä kiusaajaveli oli samasta puusta veljensä kanssa, täysi-ikäistyttyään puhkoi tyttöystävänsä hengettömäksi ja istui murhasta. Haluaisitko sinä kiusattuna saada tällaisten ihmisten vihat päällesi vai yrittäisitkö vältellä heitä parhaasi mukaan?
Aina voi uhriutua lopun elämäänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat oikeassa. Kiusaaminen loppuisi parhaiten kodin ja koulun yhteistyöllä ja systemaattisella puuttumisella, mutta kun kodit ja koulut usein eivät viitsi tehdä tätä, niin ainoaksi kiusatun saatavilla olevaksi ratkaisuksi jää väkivalta.
Tuossa on iso ero minkä opin lapsi saa.
Jos kiusaamisen lopettaa koti ja koulu, lapsi oppii ettei hänestä ollut mihinkään.
Jos kiusaamisen lopettaa lapsi itse, itsetunto nousee kun tietää pystyvänsä vaikuttamaan asioihin.
Höpö höpö. Jos kiusaamisen lopettaa koti ja koulu, lapsi oppii, että yhteiskunnassa muita ei kiusata ja itse saa apua vaikeuksiin, jos ei itse käyttäydy huonosti.
Jos kiusaamiseen joutuu itse vastaamaan väkivallalla, koska kukaan muu ei auta, lapsi oppii, että vallitsee vahvemman laki eikä kehenkään voi luottaa. Se ei
Nämä viidakon lait on edelleen voimassa. Pois pilvilinnoista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajilla on yleensä hyvin heikko itsetunto, joten siihen yleensä riittää että sitä vähän tölväistään. Tiesin että kiusaajan vanhemmat oli kuolleet onnettomuudessa, joten sanoin tälle, että olisiko kannattanut auttaa vanhempiaan. Ei enää kiusannut.
Eikö tuo ole vähän kohtuutonta. Toiselta vanhemmat kuolleet ja sitä otetaan esille.
Voi kyynel. Mikä siinä on, että kiusaaja kyllä kiusaa, mutta sitten kun hänelle itselleen sanotaankin takaisin, tulee itku?
Tuollaiset kiusaajat ovat juat niitä surkeimpia luusereita, jotka tykkäävät siitä että toiselle tulee paha mieli, mutta kun se paha mieli tulee itselle onkin se sitten maailmanloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kohdalla ainakin meni niin, että kaikki muhun kohdistettu väkivalta oli näkymätöntä, mutta jos edes nostin käsivartta eteen, jottei kiusaaja saisi lyötyä sinne, minne halusi, niin nousi silmitön raivo ja minua pidettiin kiusaajana. Eli jos olisin lyönyt takaisin, siitä olisi vain seurannut minulle aivan julmetunlaiset ongelmat opettajien, vanhempien ja muiden auktoriteettien taholta.
Jossain kahden pojan välisessä nahistelussa ehkä toimii noin kuin tuo kouluttaja sanoi, mutta tyttöjen suorittamassa systemaattisessa kiusaamisessa tuskin.
Luuletko ettei tyttö ymmärrä lopettaa kun sillä on kerran nenä takaraivossa ja tieto siitä että ens kerralla isoveli tulee myös moikkaamaan?
Itse olen 190cm, tatuoitu, treenannut 42v mies. Siskontyttöä "kiusattiin" (ei se ole kiusaamista vaan väkivaltaa) joten otettiin minusta kuva potkunyrkkeilytreeneistä ja laitettiin tau
Mulla ei ollut mitään isoveljeä, jolla uhkailla.
Lisäksi et tainnut ymmärtää, mitä tarkoitin. Nuo tytöt olivat 100 % vakuuttuneita siitä, että minun olemassaoloni oli loukkaus heitä kohtaan. Samaten aikuiset näkivät helposti vain kiusatun reaktion, mutteivät sitä, mistä kaikki alkoi. Eli jos joku tulee lyömään sinua ja sinä lyöt takaisin, sinä saat syyt niskoillesi, koska opettaja näki vain sinun lyöntisi. Samaan aikaan nuo kiusaajat kirkuvat raivoissaan, kuinka minä (muka) olen kiusaaja, kun en alistunut kynnysmatoksi.
Vierailija kirjoitti:
"Hieno tekstiseinä. Puhutaan kuitenkin lapsista"
Ideahan referoiden oli että väkivalta ja siinä onnistuminen muuttaa sun aivokemiaa. Lapsen aivot kehittyy aina 30v asti.
Oletko varma että haluat antaa aivoille rakennemallin, jossa toista lyömällä tai opiskelemalla taistelujärjestelmän muovaat omat aivosi tietynlaiseksi. Siinä muuttuu koko maailmankatsomus tietynlaiseksi ja näet kenties uhkia ja pelkokuvia koko lopun ikäsi asti. Saatat hakeutua väkivaltatilanteisiin hakemaan dopamiinipalkintoja myöhemmin elämässäsi ja otat riskin hengenmenosta tai toisen hengenmenosta.
Moderni ihminen elää sivistyneesti, mutta väkivaltaan tarttunut on ihan erilainen. Aivot turtuu väkivaltaan ja haluaa lisää. Mitä käy kun poika huomaa että elämässä asiat ratkeaa oikealla lyönnillä ja taktiikoilla? Jää opiskelut vähiin ja alkaa käydä enemmän salilla. Selvä syrjäytymiskierre.
Mihin tämmössiä k
Väkivalta on ihmiselle luontaista. Denialismi ei sitä muuta. Kun lapsesta asti opettelet puolustamaan itseäsi mieluiten hyvässä dojossa ataa se elämään myös opetuksia. Yhtäkään väkivaltaeikollista ei meidän seurasta löydy, sen sijaan monen nuoren elämä pelastettu
Koulukiusaaminen loppuu kodin ja koulun yhteistyöllä ja systemaattisella puuttumisella.
No mitäs kun koulua tai kiusaajan vanhempia ei useinkaan kiinnosta pätkän vertaa? Jaksaa ihmetyttää miten Suomessa ollaan aina niin innokkaama tuomitsemassa itse puoliaan pitävät, mutta viattomia kiusaavat saavat olla rauhassa.
Toimii myös niille jotka on otettu huostaan, tai joiden toinen vanhempi on kuollut.