HS: Erikoisjoukot-kouluttaja opettaa, että koulukiusaaminen ei lopu muuten kuin lyömällä takaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pienikokoinen ja heikko lyö isoa ja vahvaa ilman ettei saa pahemmin köniinsä? 

Ja ei, oikea vastaus ei ole, että pienikokoinenkin voi aina kehittyä kaikkein vahvimmaksi. 

 

Ei tarvitse fyysiseksi käydä. Riittää kun ei pelkää ja uhkaa väkivallalla hullun kiilto silmissä. Useimmat normi pennut pelästyy kyllä.

Edes aikuiset työpaikalla kiusatut eivät uskalla nousta kiusaajiaan vastaan. Täysin järjetöntä vaatia sitä lapselta.

Jos aikuisena ei pidä puoliaan on jo mennyt jotain pieleen

Suomijuntti on kiusaaja, häirikkö ja vainoaja. Muiden nöyryyttäjä ja sivistymätön apina. Janne oli itse koulussa häirikköoppilas ja oppimusvaikeuksia oli. Ehkä hän kertoo vain oman kokemuksensa mitä itse haluaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kiusaaminen olisi loppunut jos olisin voinut antaa pääkiusaajalle turpiin. Ikävä kyllä olin pieni ja heikko ja kiusaaja iso ja vahva ja lisäksi minulle oli opetettu että aina pitää kääntää toinen poski ja väkivalta on väärin.

Mun faija opetti että ikinä ei saa aloittaa tappelua mutta saat aina lopettaa sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo ihan kohtuuton vaatimus.

Kiusattu on todella usein tilanteessa täysin yksin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Se on kuormittavaa ja  lamaannuttavaa. Yks kaks hänen, pienen ja aran tytön tai pojan, pitäisi paukuttaa turpaan kiusaajaa, joka ei koskaan ole yksin.

Melkoisia sankaritekoja vaaditaan pieneltä ihmiseltä.

 

Tässä auttaa vain se henkinen kylmäpäisyys, sanavalmius ja yhtenä korttina silmitön raivokohtaus hyökkääjiä kohtaan. Tämä toiminee useimmiten nuorten henkilöiden kohdalla.

Ei keneltäkään terveeltä lapselta tule tuollaista vaatia. Eihän tuohon pysty edes aikuiset, joita kiusataan töissä.

Kai nekin osaa sitten sanoittaa kiusaajilleen ?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla 0-toleranssi kiusaamiselle. En ainakaan tiedä, että kukaan olisi yrittänyt sitä uhmata. Itse en myöskään/ainakaan ole ketään toista kiusannut, en mäe edes yhtään järkevää syytä miksi minun pitäisi alentua moiseen, eikä minuakaan ole kiusattu.

Eli aito 0-toleranssi voi olla myös ihan toimiva ratkaisu...

Missä yhteisöissä tätä kiusaamista aikuisilla esiintyy? 32v työkokemusta lapiomiehestä asiantuntijan tehtäviin enkä ole törmännyt. Onko tää jolu naisalojen vitsaus?

Vierailija kirjoitti:

En epäile sinänsä yhtään, että Erikoiskouluttaja ja se Haaviston Pekkakin saivat aikanaan tilanteen rauhoittumaan noin eli vastaamalla väkivallalla väkivaltaan. On kuitenkin vaikea sanoa, voiko heidän menetelmäänsä yleistää ja soveltaa laajemminkin. Vähän epäilyttää.

Vuosikymmeniä toiminut kikka. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi "hyvä" neuvo. Olo oli, jos mahdollista, niin vieläkin kamalampi, kun lähdin nenä verta valuen, adrenaliinista vapisten ja silmät vettä valuen kävelemään kotiin naurunremakan ja solvausten kera.

Kyllä teini-ikäinen poika oli liikaa soittoa ja piirustusta harrastavalle tytölle.

Ei kaikista ole tappelemaan, eikä pidä ollakaan.

Tilanne on hyvin harvinainen. Itse kannatan itsepuolustusta mitta luulisi järjenkin sanovan että nainen/tyttö on aina altavastaaja miehelle/pojalle. Mun nuoruudessa olis jolppia lurmootettu kun alentui tyttöä lyömään. Nykyään taitaa naisvihamieliset kulttuurit rikastuttaa kantaväestöäkin.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että 50-50. Joskus väkivalta tosiaan toimii, mutta joskus se pahentaa jos kiusattu ei voita. Ja joskus voi mennä niinkin, että vaikka voittaisi, saa myöhemmin turpiinsa isolta porukalta.

Tärkeimpänä tässä fyysisessä vastustamisessa pitäisi kuitenkin sitä, että kiusattu kokee että edes yritti tapella vastaan. Pahinta on jos ei yritä vaan alistuu - se on juuri se mikä soi päässä vuosikymmeniä.

Minäkin olin kiusattu, vastustin väkivaltaisesti sitä, mutta sain turpiini. Itsetuntoni kuitenkin kohosi kun uskalsin nousta vastarintaan. En kokenut olevani avuton uhri, vaan tappelevani ylivoimaa vastaan. Se on ihan eri asia.

Jos joka kerta lyö takaisin tai sitten menee vain ja käy lyömässä yllättäen, niin kiusaaminen loppuu koska kiusaajallekin toistuva väkivalta alkaa olla kova hinta maksaa.

Aaian voi ajatella samalla tavalla kuin Suomen maanpuolustuksenkin. Tarkoitus on toki yrittää pysäyttää vihollinen rajalle, mutta todennäköisesti se ei tule olemaan mahdollista. Sen sijaan kaikenlainen miehitys tulee olemaan suunnattoman vaikeaa ja kallista koska koko kansa, vihervasemmistoa lukuunottamatta, on sitoutunut ja harjoitellut vastarintaa.

Olen nähnyt vuosikymmeniä kamppailua harrastaneita ihan nyrkkeilynkin parissa ja se tekniikka ei ole löytynyt kohdilleen. Toki kättä kovaa työntämällä nyrkissä voi riittää.   Monesti nyrkkeilykin näyttää siltä että taotaan vuoronperään toista temppeliin. Nykyään on vallalla takominen ja kilpikonnatorjunnan käyttö. Enää ei näy hienoja torjuntoja tai väistöjä nyrkkeilyssäkään. Taitotaso on laskenut paljon. Karatesa on silti toivoa, mutta ottelun pitäisi olla enemmän kontaktipitoista. Vapari ei toimi hyvin koska siinä mennään maahan ja maahan mennessä tulee kaverit tuikkimaan puukolla tai naskalilla reikiä selkään. Pahimmillaan tulee potkua päähän ja ei herää koskaan samalla älykkyystasolla huomiseen. Lyömällä kiusaajaa tehdään todella vakava riski kovemmalle kiusaamiselle, jos lyönti epäonnistuu tai ei vaikuta kohteeseen, niin sitten alkaa todellinen selkäsauna. Suomen kaltaisessa maassa kannattaa mieluummmin opetella ottamaan lyöntejä vastaan oikein ja suojautumaan siten, että opettaja, silminnäkijät, viranomianen on todistamassa pahoinpitelyä ja mahdolisesti keskeyttää sen. Näiden erikoisjoukkojen ei tiedä lähikamppailusta mitään, kun kiusattuna on hento ja pieni vastaan suuri. Eri tasoisia ihmisiä löytyy ja lyönti on huono veto ja sitä pitää harjoitella vähintään kolme kuukautta ahkerasti ilmaan ja erilaisiin alustoihin, sen jälkeen 9kk sparratessa eri asennoista ja kulmista. Mukaan pitää saada myös liikkuminen ja väistöt suojautumisineen. Iso prosessi saada toimimaan paketti. Puhun ihan yhdestä lyönnistä. Takasuorasta. Lyöntejä on kymmenittäin ja erilaisia yhdistelmiä. Olen tavannut ihmisiä joiden fysiikka ei mahdollista kunnollista traditionaalista nyrkkiin muodostusta. He eivät voi siis käyttää nyrkkiä lyömiseen sen klassisessa mielessä. Joko kolmea ulointa rystystä tai kahta isointa. Tällön on pakko iskeä avokämmenellä mutta siinäkin on riskinsä. Ihmisen kannattaisikin aina lyödä jollain astalolla kuten kepillä, kivillä, nin lyönti toimisi aina varmasti efektillä. Tässä tulee kuitekin lainsäädäntö vastaan. Parasta on aina juosta paikalle missä on silminnäkijöitä ja opetella vastaanottamaan lyönnit. Pelkästään sillä voi vastapuoli rikkoa nyrkkinsä. Oma isäni aina pahoinpiteli minua rajusti. Opin kehonliikkeistä reaktionomaisesti näkemään mistä lähtee ja millä vauhdilla. Opin kääntämään päätä lyönnin osuessa naamaan. Se sattui mutta ei niin paljoa että olisi hampaat mennyt ja lyönnin energia siirtyi ohi siirtäessä päätä lievästi sivuun. Kyynärpäät tuodaan kylkeen kun isku tulee seuraavaksi kylkiluihin. Sattuu pahasti mutta ei mene ilmat pihalle. Leuka rintaan. Kun isä kiskaisi mut rivelyksistä ja paiskasi kerrostalon seinään, niin että taatusti kuului naapuriin saakka, nin siinä sikiöasennossa oli hyvä osua ja pudota polvilleen lattialle. Leuka rintaan ja paketti tiukaksi. Isä oli konservatiivi ja uskonnollinen mies. Hänellä oli käsitys että ihminen ei kasva pelkästään ravinnolla vaan myös väkivallalla. Vielä nykyäänkin jos lintu tai varjo menee päähi ohi, teen salamannopean suojauksen ja väistön automaationa. Olen valmiina iskemään takaisin. Ei varmasit tarvi kehua että hakkasin isäni jo ollessani 13 kesäinen. Minusta tuli perheen pää ja isä kävi siitä lähtien nöyränä töissä, eikä puuttunut minun tekemisiin. Meidän suvussa kun poika antaa isälleen selkäsaunan, niin hänestä tulee suvun päämies. Perussuomalainen kultuuri. Mä en kannata tällästä barbaarimaista menoa. Mun mielestä kenenkään ei tarvi opetella lyömään tai kiusaamaan ketään. Voitais vain olla kiltisti toisillemme. Väkivalta muuttaa persoonaa tosi paljon ja sieltä ei ole mahdollisuutta tulla takaisin. Sun aivot on muovautuneet tietynlaiseksi ikuisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen syyt voi olla aika erikoisiakin. Usein sanotaan, että kiusaajalla on vaikeaa, mutta eihän se vain niin ole. Esimerkiksi kun minua kiusattiin ja sitten kun kiusaamiseen puututtiin, alkoivat kiusaajat selittää, miten heillä on ollut niin vaikeaa elämässä. Alkoivat selitellä ja puolustella toimintaansa sillä, että minulla oli ollut niin helpompaa kuin heillä, joten tästä syystä ajattelivat, että kiusaaminen olisi ok.

Sitä en tiedä, mistä olivat ihan alunperin luoneet tällaisen mielikuvan, että kiusaaminen on ok jos kokee että itsellä on ollut vaikeampaa.

Onhan se niin että kiusatulla on helpompaa. Kiusaajalla voi olla vanhempien ero, hylkätyksi tulemista tai vastaavaa.

Kiusatullako sitten ei?

Vierailija kirjoitti:

Se lienee eräänlainen voimafantasia sekin, että miten kiusaaminen lopetetaan olemalla joku ninjasoturi joka viskoo isompiaan ympäriinsä yhdellä kädellä.

Ikävä vain että moni vanhempi vaatii kiusatulta lapselta vastaavaa OIKEASTI.

Ei tartte painia. Nyrkki nenässä ottaa kipeämpää ja toimii jopa karhuun. 

Vierailija kirjoitti:

Miten pienikokoinen ja heikko lyö isoa ja vahvaa ilman ettei saa pahemmin köniinsä? 

Ja ei, oikea vastaus ei ole, että pienikokoinenkin voi aina kehittyä kaikkein vahvimmaksi. 

Saat köniisi, mutta sitten se maksaa kiusaajallekin. 

Kiusaamisen takia en ole käynyt töissä, ollut koskaan parisuhteessa tai harrastanut liikuntaa vapaaehtoisesti. Saavatpahan ainakin kiusaajat nyt sitten maksaa tuloistaan kotona loisimiseni kun tähän elämään kerran tuomitsivat.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on tapauksia, joissa tuo Erikoisjoukkomiehen keino toimii ja on toiminut. Mutta kun itse mietin peruskiusaamisasetelmaa, niin kiusaaja on yleensä kiusattuaan isokokoisempi (en itse tunnista yhtäkään tapausta, jossa kiusaaja olisi pyrkinyt edes omankokoistaan haastamaan) ja hänellä on hovi ympärillään toisin kuin kiusatulla, joka yleensä yksin. 

Siihen nähden vaatimus antaa takaisin kiusaajalle samalla mitalla kuin hän itse antaa, on tietysti lähtökohtaisesti vaikea rasti kiusatulle (vähintään sitä).

Kun se kuningas kaatuu muut ovat nöyrää poikaa. Koko on hidaste jos tietää mitä tekee. Jos ei tiedä siitä täytyy ottaa selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on tapauksia, joissa tuo Erikoisjoukkomiehen keino toimii ja on toiminut. Mutta kun itse mietin peruskiusaamisasetelmaa, niin kiusaaja on yleensä kiusattuaan isokokoisempi (en itse tunnista yhtäkään tapausta, jossa kiusaaja olisi pyrkinyt edes omankokoistaan haastamaan) ja hänellä on hovi ympärillään toisin kuin kiusatulla, joka yleensä yksin. 

Siihen nähden vaatimus antaa takaisin kiusaajalle samalla mitalla kuin hän itse antaa, on tietysti lähtökohtaisesti vaikea rasti kiusatulle (vähintään sitä).

 

Kun se kuningas kaatuu muut ovat nöyrää poikaa. Koko on hidaste jos tietää mitä tekee. Jos ei tiedä siitä täytyy ottaa selvää.

Kivahan se olisi ajatella noin mutta kaikki eivät ole noin tottelevaisia. Jotkut kiusaajat ovat täysin rajattomia ja eskaloivat joukolla tilannetta vaikka kuolemaan asti.

Ei sillä, suosittelen kaikille opettamaan lapsilleen että kiusaajaa saa lyödä ihan pienestä pitäen. Aikuisena tämä on nimittäin paljon hankalampaa. Silloinkin monet jatkavat touhujaan samanlaisena eikä poliisi välttämättä tee mitään...

Ihme kommentteja siitä että kiusaamisen lopettamisen sijaan pitäisi aina vaan ymmärtää kiusaajia, koska näillä on vaikeaa. Krooninen ummetusko vaivaa vai häipyikö isi?

Kiusaajan nolaaminen toimii paremmin. Jokaisella kiusaajalla on jotain noloa taustalla elämässään, siihen asiaan on hyvä tarttua. 

Kyllä multa tässä lähtee ääni Jannelle. Mun kiusaajani oli mun kaksi vuotta vanhempi serkku. Saatiin suht hyvät leikit aikaiseksi, mutta hän oli kova pomottamaan ja mä olin taas häneen lääpälläni, kun oli isompi ja kauniimpi tyttö ja paljon kaikkia ihania vaatteita ja tavaroita. Oltin lapsena paljon mummolassa samaan aikaan ja siellä hommat toimi. 

Kotioloissa ei niinkään. Koulussa ei ollenkaan. Siellä se 2 vuotta oli iso asia ja hän haukkui mua ja paljasteli yhtä ja toista meidän perheestä ja musta. Jos olin esm kertonut ihastuksesta, niin maanantaina kello 9.00 sen tiesi kaikki ja ekalla välkällä huutelu oli kamalaa. Mä olin vauva jota hän häpes. Viikonloput ja lomilla taas bestis, joka onki musta kaikkea "salaista" tietoa.

Kukaan aikuinen ei kotona uskonut, kun kerroin. Eikä mummo ja pappa, eikä kummitäti, joka oli siis serkun äiti. Kummitäti oli mulle aina muutenkin hurjan etäinen ja kylmä ihminen, aivan erilainen kuin muut tädit ja sedät.

Sitten vaan kerran sisuunnuin, että tempasempa serkkua kerran näyttävästi turpiin. Keskellä koulun pihaa se oli taas jotain mua nöyryyttänyt ja mähän täräytin ykskaks yllättäen pienen nyrkkini keskelle sen naamaa! Vertahan sen nenästä tuli. Mä oln aivan järjettömän ylpeä itestästni juuri sillä hetkellä. Parkuen lähti juokemaan.

Mitähän vaikutusta sillä oli? Loppu kiusanteko. Loppui myös mummolassa tapaamiset ja kaiken muunlainen kanssa käyminen sen perheen kanssa. Koulussa jättivät muutkin rauhaan. Alkuun oli jotain vuotta vanhempia poikia, jotka tuli kyselee, että onko nyrkkisankarilla lisää paukkuja tykeissä. Ne tykkäs, se oli enemmän semmoista ihailevaa huutelua. (joskus myöhsmmin kertoivatkin, että niin siistiä turpiin vetoa eivät olleet koskaan nähneet ennen sitä).

Joskus sitten lukioiässä tutustuttiiin serkun kanssa tavallaan uudestaan. Muita sukujuhlia oli mennyt, että vuorot oli jaettu, mutta nyt alettin olla jo isoja muijia.. Vanhemmilla jäi siitä lyönnistä kränää keskenään. Sinänsä ei serkku oli kummoseksi muuttunut. Samanlainen seläntakana puhuja ja k-pää se oli kuin pentunakiin. Mä en sitä enää koskaan ole lähelle päästänyt, vaikka yrityksiä on ollut. Tuon edesottamuksiin kuuluu muutama avioero, eikä eds siinä vaiheessa vielä omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan nolaaminen toimii paremmin. Jokaisella kiusaajalla on jotain noloa taustalla elämässään, siihen asiaan on hyvä tarttua. 

Jotkut kiusaajat häpeävät päihdevanhempiaan tai kuolleita vanhempiaan, silloin on hyvä puhutella kiusaajaa näiden lapsena. Parasta on kun kiusaaja tuntee olevansa itse syyllinen vanhempiensa kuolemaan tai ongelmiin.

Lyönnit toimii oikeasti, mutta karatet ja muut lajit on suunniteltu pääasiallisesti astaloiden käyttöön. Nyrkkeilyssä on hanskat koska sormien liitoskohdat ja nivelet menisi rikki. Kättä ei ole tarkoitettu työkaluksi.

Se aseettomuus toimii vain atlettisillla ihmisillä. Monet torjunnat ja iskut on tarkoitettu erilaisille ataloille. 

Järkikin sanoo että käteen sattuu kun sillä lyö paljaalla toista. Vaatii vuosikymmenten harjoittelua että paljaasta kädestä saa työstettyä aseen. Helpompaa on ottaa avuksi maasta hiekkaa tai kivi. Kivi kädessä ihan mikä tahansa lyönti on tehokas. 

Shotokan tyylin ensimmäinen kata opettaa ensimmäisessä liikkeessä "vasaraiskun". Vauva tekee sen ja lapset tekee sen hiekkalaatikolla. Sellaisenaan se ei ole mitään, mutta kun käteen asettaa terän, kepin tai kiven, niin siitä tulee tappava.

Sama pätee suoriin lyönteihin. Sellaisenaan suora lyönti ei ole hyvä keino itsepuolustukseen.