Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä en jaksa enää sellaista hirveää suorittamista mitä ympäristö vaatii. Minä olen kasvanut ihan ulos sellaisesta.
10.09.2025 |
En enää oikein ymmärrä tuota hirveää suorittamista ja kilpailua. En ymmärrä kaiken haalimista ja sitä, että pitää ylittää itsensä ja kovettaa perkeleen voimalla.
Olin joskus sellainen, että halusin olla paras ja annoin kaikkeni asiassa kuin asiassa. Stressasin koko ajan, tunsin riittämättömyyttä jatkuvasti. Masennuin ja uuvuin. Se oli kova paikka kun voimat meni ja olisi halunnut jatkaa ja olla jotain.
Nykyään minulla ei ole mitään materiaa, en omista mitään, olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja ylipäätään katselen tätä maailmaa ihan eri perspektiivistä.
Ihmettelen kun ihmisillä on jo ihan valtavasti kaikkea. Ihan kaikkea roinaa riittää. Kauppojen ruokahyllyilläkin yhtä tuotetta kymmeniä eri versioita. Meillä on ihan helvetisti jo kaikkea.
Ymmärrän kunnianhimon rakastamaansa asiaa kohtaan, ihanaa jos sellainen löytyy.
Minua melkein jo hengästyttää jo ihan kun katselen ihmisten juoksemista ja ihan valtavaa keskinäistä painetta.
Kommentit (32)
Minullakin on tarpeeksi. Tahtoisin olla hetken ihan rauhassa. Vaikka vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi päinvastoin.
Aamulla ennen kockon-laulua lähden hölkkäämään vesiputoukselle. Vesiputouksella riisun pusakan pois ja menen paidatta hevosseisontaan ja aloitan ikiakaisten gong-fu liikkeiden huidonnan.
Vesi vain loiskuu.
Sitten tilaan taksin toimistole ja käyn suihkussa. Pukeudun pukuuni ja teen töitä pörssin eteen. Tän jälkeen kampaan kaikki hiukset taakse geelillä ja hypin toimiston ikkunanäköalalla narua ruokatunnin verran. Olen tilannut sushin toimistolle, jonka syön samalla kun työt alkaa ja ruokatunti loppuu. Siinä välissä olen käynyt pikaisesti suihkussa.
Elän kovaa ja sliipattua elämää.
Onko järkee vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi päinvastoin.
Aamulla ennen kockon-laulua lähden hölkkäämään vesiputoukselle. Vesiputouksella riisun pusakan pois ja menen paidatta hevosseisontaan ja aloitan ikiakaisten gong-fu liikkeiden huidonnan.
Vesi vain loiskuu.
Sitten tilaan taksin toimistole ja käyn suihkussa. Pukeudun pukuuni ja teen töitä pörssin eteen. Tän jälkeen kampaan kaikki hiukset taakse geelillä ja hypin toimiston ikkunanäköalalla narua ruokatunnin verran. Olen tilannut sushin toimistolle, jonka syön samalla kun työt alkaa ja ruokatunti loppuu. Siinä välissä olen käynyt pikaisesti suihkussa.
Elän kovaa ja sliipattua elämää.
Onko järkee vai ei?
Voihan sitä mielikuvituksessaan olla vaikka mitä...
Jos ei suorita, oksennetaan ulos yhteiskunnasta ja saa olla köyhä loppuelämänsä.
Minä en koskaan stressannut enkä suorittanut. Tein töitä ja opiskelin välillä, mutta ei siitä mitään taloudellista hyötyä jäänyt. Nyt viisikymppisenä mut on ulostettu yhteiskunnan perseestä ja yritän pysytellä hengissä perusturvalla. Parempi sekin kuin oravanpyörä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet löytänyt sinulle sopivan tavan elää. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla oravanpyörässä mukana juoksemassa.
En ole löytänyt sopivaa tapaa elää. En kuitenkaan pysty enää kipuamaan siihen suorittavien elämään takaisin. Haluaisin tehdä töitä ja olen hyvä työntekijä. Kuitenkin menen äkkiä siihen limboon, hermostoni menee ihan sekaisin ja tipun taas. En jaksa sitä enää. En kuitenkaan jaksa mitään turhan tylsääkään yksitoikkoista. Jokin merkityksellinen työ voisi olla hyvä. Vapaaehtoistyö. Ei olisi niin paineita mutta saisin antaa iloa itselleni ja muille. Viimeistään joulun aikaan menen vapaaehtoistyöhön, aivan ihana jo nyt ajatuksena! Ap
Moni ei ole alusta asti jaksanut, jos on rauhallinen ihminen, jolla ajatus kulkee silti. Ja haluaisi tehdä rauhallisessa tilassa, omaan tahtiin tai kotona. Virkeänä enemmän. Suomessa ilmasto väsyttää osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ymmärrä asioita, joita ymmärsit ennen? Onko sinulla muistisairaus?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ymmärrä asioita, joita ymmärsit ennen? Onko sinulla muistisairaus?
Ennen en itseasiassa ajatellut lainkaan. Menin vain koska niin täytyi ja sellaista minulta odotettiin. Piti kääriä hihat ja perkele tehdä vain. Niin teinkin. Harmi, etten osannut kuunnella itseäni.
Olen ollut ihan vedätettävänä vaikka mihin. Nykyään en kuuntele ketään muuta kuin itseäni ennen kuin mihinkään ryhdyn. Joka on tietenkin hyvä ihmisen jossain kohtaa elämässään ymmärtää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet löytänyt sinulle sopivan tavan elää. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla oravanpyörässä mukana juoksemassa.
En ole löytänyt sopivaa tapaa elää. En kuitenkaan pysty enää kipuamaan siihen suorittavien elämään takaisin. Haluaisin tehdä töitä ja olen hyvä työntekijä. Kuitenkin menen äkkiä siihen limboon, hermostoni menee ihan sekaisin ja tipun taas. En jaksa sitä enää. En kuitenkaan jaksa mitään turhan tylsääkään yksitoikkoista. Jokin merkityksellinen työ voisi olla hyvä. Vapaaehtoistyö. Ei olisi niin paineita mutta saisin antaa iloa itselleni ja muille. Viimeistään joulun aikaan menen vapaaehtoistyöhön, aivan ihana jo nyt ajatuksena! Ap
Ymmärrän täysin, olen lähes samassa tilanteessa, mutta kuitenkin vielä "oravanpyörässä" mukana. Ammattini on suurin intohimoni, mutta uuvun tehdessäni töitä nykypäivän tahdissa. Vaikea kuitenkaan hidastaa tai pysäyttää oma-aloitteisesti, kun muu maailma pyörii ennallaan, vaikka tahti on varmasti lähes kaikille epäinhimillinen. Olen myös (yli)tunnollinen ja stressaan helposti, tästä koetan opetella eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet löytänyt sinulle sopivan tavan elää. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla oravanpyörässä mukana juoksemassa.
En ole löytänyt sopivaa tapaa elää. En kuitenkaan pysty enää kipuamaan siihen suorittavien elämään takaisin. Haluaisin tehdä töitä ja olen hyvä työntekijä. Kuitenkin menen äkkiä siihen limboon, hermostoni menee ihan sekaisin ja tipun taas. En jaksa sitä enää. En kuitenkaan jaksa mitään turhan tylsääkään yksitoikkoista. Jokin merkityksellinen työ voisi olla hyvä. Vapaaehtoistyö. Ei olisi niin paineita mutta saisin antaa iloa itselleni ja muille. Viimeistään joulun aikaan menen vapaaehtoistyöhön, aivan ihana jo nyt ajatuksena! Ap
Ymmärrän täysin, olen lähes samassa tilanteessa, mutta kuitenkin vielä "oravanpyörässä" mukana. Ammattini on suurin intohimoni, m
Niinpä. Löytyisipä työ joka olisi sopiva. Se on niin iso osa kuitenkin elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kans kyllästynyt oravanpyörään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon kans kyllästynyt oravanpyörään
Varmaan valtaosa ihmisistä on, kun lukee juttuja down shiftaamisesta ja firettämisestä.
Miksi me ihmiset on laitettu kilpailuyhteiskunta pystyyn, jossa ollaan toinen toisiamme vastaan eikä tehdä yhteistyötä? Ei laumassa elävät eläimetkään kilpaile toinen toisiaan vastaan, vaan tekevät yhteistyötä, vaikka voivat kilpailla ja taistella toisia laumoja ja eläimiä vastaan.
Minä olen melko leppoisassa (itselleni, meilläkin osa uupuu kun huono match) työssä ja vain 80% työajalla. Ehtii huolehtia itsestäänkin, ja on silti olo että on yhteiskunnassa mukana.
Sama juttu, mutta olen kyllä edelleen työelämässä. Vaihdoin leppoisempaan duuniin, teen omat tehtäväni enkä naahi ylimääräisiä hommia. Ei mitään kunnianhimoa työtä kohtaan ja "haskat" tippuvat heti kun työaika loppuu. Muuten keskityn omaan vapaa-aikaani, joka sekin on äärimmäisen leppoisaa.
Ei muuten häiritse enää saikuttajat ja lusmuilijat. En edes ymmärrä miksi ne ennen ottivat niin paljon päähän. Minä olin itse tehnyt tietoisen päätöksen kilpailla koko ajan itseni kanssa ja tehdä vähän enemmän, joten miksi ihmeessä edes odotin muilta samaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kans kyllästynyt oravanpyörään
Varmaan valtaosa ihmisistä on, kun lukee juttuja down shiftaamisesta ja firettämisestä.
Miksi me ihmiset on laitettu kilpailuyhteiskunta pystyyn, jossa ollaan toinen toisiamme vastaan eikä tehdä yhteistyötä? Ei laumassa elävät eläimetkään kilpaile toinen toisiaan vastaan, vaan tekevät yhteistyötä, vaikka voivat kilpailla ja taistella toisia laumoja ja eläimiä vastaan.
Kapitalismi on kusetus johon meistä lähes kaikki ovat haksahtaneet. Varallisuus on keskittynyt koko ajan vain pienemmälle joukolle, keskiluokka köyhtynyt ja luokkahypyt harvinaisia. Sen huomaa valitettavasti vasta sitten kun sen itse rakentamasi kultaisen häkin ovi napsahtaa kiinni ja on pakko painaa, jotta saat asuntolainan maksettua ja lapsille uudet puhelimet, etteivät joudu koulussa kiusatuiksi.
Oon korkeakoulutettu ja tein töitä 20v putkeen. Tiukalla kulukurilla sain maksettua asuntolainan alle 35v:nä. Säästössä myös rahaa josta tulee vähän passiivista tuloa, mutta ei tarpeeksi jotta sillä voisi elää. Jouduin työttömäksi kun en kestänyt enää työvaatimuksia. Nyt olen ihan hukassa ja ahdistaa joka päivä kun työhaluja olisi, mutta en uskalla hakea töitä. Oon kokenut niin paljon pahaa eri työpaikoissa. Aina pomojen mukaan huono ja vääränlainen. Mistä motivaatiota takaisin oravanpyörään?
Ap:n teksti on suoraan kuin mun elämästä, ymmärrän täysin
Alue: Aihe vapaa
Olet löytänyt sinulle sopivan tavan elää. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla oravanpyörässä mukana juoksemassa.