Tehy-lehden päätoimittaja Johanna Aatsalo on kirjoittanut kirjan siitä, millaista on elää alkoholistipuolison kanssa.

Varmaan mukavaa siitä miehestä, kun hänestä on oikein kirja kirjoitettu. Ehkä lapsistakin ja lapsenlapsistakin joskus. Voivat lukea isästään ja ukistaan kokonaisen kirjan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mukavaa siitä miehestä, kun hänestä on oikein kirja kirjoitettu. Ehkä lapsistakin ja lapsenlapsistakin joskus. Voivat lukea isästään ja ukistaan kokonaisen kirjan.

Nainen on aina uhri. Vaikka voissa paistaisi voimaantuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Alkoholismi on sairaus, mutta sairautena sitä pitää verrata enemmänkin tarttuvaan tautiin kuin vaikka syöpään. Jos kumppanillasi on noro, pyrit olemaan hyvinkin tarkka ettet saa tartuntaa häneltä. Aivan samalla tavalla alkoholistipuolison kanssa täytyy olla tarkkana, ettei hänen ongelmansa sairastuta sinua ja ottaa tarvittaessa etäisyyttä. 

Moni nainen on myötäalkoholisti. Hän luulee auttavansa alkoholistia suojelemalla ja holhoamalla tätä. Oikeastaan hän mahdollistaa sillä  juomisen. Takana voi olla naisen läheisriippuvuus. Siihen saa ihan hoitoa.

 

Ei mitenkään mahdollista korvata sanaa "nainen" sanalla 'puoliso'?

Olet oikeassa. Kyllä miehetkin varmasti hyysää. Se vain ei tule näkyviin niin helposti, koska eivät juuri huutele asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ohjeen Aatsalo antaisi muille vastaavassa tilanteessa oleville?

Ensimmäinen neuvo on, että kannattaa hankkia vertaistukea. Hän on itse käynyt Al-Anonin tapaamisissa ja hoitopaikkojen ryhmissä. 

Toinen neuvo on vaikeampi. Parisuhde alkoholistin kanssa kannattaa lopettaa ajoissa, hän huokaa.

Luota intuitioon, älä jää odottamaan. Itsereflektio on tärkeää: mieti, mitä valintoja oikein teet elämässäsi.

Ja sitten kun yrität neuvoa ettei sitä holistia kannata loputtomiin vaan auttaa niin tulee hirveät raivot että kyllähän sitä nyt pitää auttaa ja lässynlää.

Oikeasti kokemuksen kautta voi sanoa että jossain kohtaa se auttaminen on vaan lopetettava jos/kun nuo ei muuten tajua itse haluta lopettaa ja sitä kautta päästä ehkä irti aineista. Auttamalla vaan mahdollistetaan tuon harrastuksen jatkaminen. 

Tämä raivo johtuu siitä, että auttaja ei itse pysty irrottautumaan alkoholistista. Ajatuskin siitä torjutaan. Läheisriippuvaisena hän itse tarvitsee tätä autettavaa, mutta huijaa itseään naamioimalla toimintansa alkoholistin auttamiseksi. Hän tarvii itse ulkopuolista apua.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän särähti tuo, että lapset pelkäsi tulla kotiin ja taluttivat humalaista miestä keskellä päivää, mutta viimeinen niitti oli, kun mies ei ollut huolehtinut koirasta.

Varmaan toimittajan piikkiin menee, mutta jos olisin tuo päihdeongelmaista isäpuolta lapsuuteni pelännyt, aikuinen lapsi, niin vituttaisi.

Kaikkea ne alkoholistin hyysääjät panevat lapsensa kestämään. Luulisi hävettävän, että joku juoppo menee omien lasten hyvinvoinnin edelle.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli alkoholisti. Oltiin yhdessä pitkään. Ei auttanut uhkailu, lahjonta, kehuminen, ymmärrys. Lopulta lähdin. Kerroin etukäteen miehen sukulaisille että tää avioliitto loppuu juomisen takia. Sisarensakin sanoi ettei hän halua tommosta veljeä. Ja mitä eron jälkeen tapahtui: miehen sukulaiset alkoivat vihata ja syyttää mua ton juomisesta. Ihan tyhminä ikään kuin tämä olisi tullut heille yllätyksenä vaikka olin kertonut etukäteen mitä tuleman pitää. Miehen sukulaiset joutuivat sitten hyysäämään tätä. 

Näin käy usein.  Miehen vanhemmat ja sisarukset kyllä näkee tilanteen ja tietää ihan tarkkaan, että mies on täysi alkoholisti ja ihan omasta tahdostaan.  Moni omainen on ollut jopa tyytyväinen, kun tuo alkoholiin taipuvainen poika onkin saanut vaimon ja perheen ja nyt saa heittää huolensa sen vaimon kannettavaksi.

Ja kun sitten vaimo lähteekin liitosta, syy onkin yhtäkkiä siinä vaimossa.  Senhän sitä olisi pitänyt ikuisesti jaksaa ja kestää ja kärsiä.  Nyt joutuvat kun itse hyysäämään ja huolehtimaan siitä hulttioita.  Muille ihmisille syytetään sitä vaimoa, joka niin julmasti miehen jätti.  Kaikki syy onkin nyt siinä puolisossa.  Kumma juttu.

Riitaan tarvitaan kaksi -sanonta ei sovi alkoholistiin.  Alkoholisti hakee ja aloittaa riidan ihan yksin, koska haluaa riidellä ja sitten syyttää puolisoa, että ei kestä tämän riitele mistä ja siksi pitää juoda.

Juoppomies on jo kuollut.

Sairaus tai ei, mutta alkoholismi aiheuttaa valtavasti kärsimystä ja haittaa lähipiirissä eläville. Sama koskee niitä vakavasti masentuneita ja muistisairaita joiden sairaus oireilee niin että he ovat jatkuvasti vihaisia ja aggressiivisia. (Kaikilla madentuneillahan se ei oireile sillä tavoin.) Ei kenenkään velvollisuus ole sietää huonoa kohtelua, vaikka syynä olisikin toisen ihmisen sairaus. Se on kohtuutonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Alkoholismi nimenomaan EI ole sairaus; se on tahallaan ja ilkeyttään aiheutettua, alkoholisti tuottaa tuskaa ja ongelmia läheisilleen muttei siitä piittaa. Alkoholisti on ITSE vastuussa juomisestaan, EI kukaan muu! t. mies 61 vee, vaimo juo

Niin moni päättää jo lapsena huomattuaan kavereiden vanhempien olevan alkoholisteja tai narkomaaneja, että onpa tuo todella hohdokasta elämää, tuollaiseksi minäkin haluan. Ja onhan se aina kivaa kun pääsee kiusaamaan lähimmäisiään keinolla millä hyvänsä. Siksihän läheisiä hankitaan, jotta niitä kohtaan voi olla vittumainen. Ja mikä olisikaan parempi keino olla ilkeä läheisille, kuin heittäytyä itsetuhon tielle. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ohjeen Aatsalo antaisi muille vastaavassa tilanteessa oleville?

Ensimmäinen neuvo on, että kannattaa hankkia vertaistukea. Hän on itse käynyt Al-Anonin tapaamisissa ja hoitopaikkojen ryhmissä. 

Toinen neuvo on vaikeampi. Parisuhde alkoholistin kanssa kannattaa lopettaa ajoissa, hän huokaa.

 

Luota intuitioon, älä jää odottamaan. Itsereflektio on tärkeää: mieti, mitä valintoja oikein teet elämässäsi.

Jos mies olisi oikeasti tuota naista rakastanut, hän olisi raitistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli alkoholisti. Oltiin yhdessä pitkään. Ei auttanut uhkailu, lahjonta, kehuminen, ymmärrys. Lopulta lähdin. Kerroin etukäteen miehen sukulaisille että tää avioliitto loppuu juomisen takia. Sisarensakin sanoi ettei hän halua tommosta veljeä. Ja mitä eron jälkeen tapahtui: miehen sukulaiset alkoivat vihata ja syyttää mua ton juomisesta. Ihan tyhminä ikään kuin tämä olisi tullut heille yllätyksenä vaikka olin kertonut etukäteen mitä tuleman pitää. Miehen sukulaiset joutuivat sitten hyysäämään tätä. 

Näin käy usein.  Miehen vanhemmat ja sisarukset kyllä näkee tilanteen ja tietää ihan tarkkaan, että mies on täysi alkoholisti ja ihan omasta tahdostaan.  Moni omainen on ollut jopa tyytyväinen, kun tuo alkoholiin taipuvainen poika onkin saanut vaimon ja perheen ja nyt saa heittää huolensa sen vaimon kannettavaksi.

Ja kun sitten vaimo läh

Ei se ole noin yksiselitteistä.

Kun tarpeeksi nalkuttaa ja käyttää henkistä väkivaltaa, voi kuka tahansa alkaa juoda.

Vierailija kirjoitti:

 Ja mitä eron jälkeen tapahtui: miehen sukulaiset alkoivat vihata ja syyttää mua ton juomisesta. Ihan tyhminä ikään kuin tämä olisi tullut heille yllätyksenä vaikka olin kertonut etukäteen mitä tuleman pitää. Miehen sukulaiset joutuivat sitten hyysäämään tätä. 

No tietenkin kiukuttelivat sulle koska se vaiva ja huoli kaatui eron jälkeen heille. 

Ei oikein tule esiin se fakta että pariskunnat ovat usein alkoholisteja molemmat. Ei siinä auta oikeni mikään, elämäntapaa on vaikea muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Alkoholismi nimenomaan EI ole sairaus; se on tahallaan ja ilkeyttään aiheutettua, alkoholisti tuottaa tuskaa ja ongelmia läheisilleen muttei siitä piittaa. Alkoholisti on ITSE vastuussa juomisestaan, EI kukaan muu! t. mies 61 vee, vaimo juo

 

Alkoholismi on riippuvuussauraus, mielen sairauksien joukossa.

 

Myös lihavuus on sairaus, sillekin on diagnoosikoodi. Oletko lihavistakin sitä mieltä, että he vain ovat sairaita, omat valinnat ei liity asiaan mitenkään?

Mä näen sen niin, että se sairaus on juomisen seuraus ja lopputulema, ei syy. 

Itse tiedän kaksi alkoholisoitunutta naista. Ei heidän puolisot katselleet kauaa heidän juomistaan vaan ero tuli melko pian. Toisella miehellä oli pieniä lapsia ja hän sai ihan valtavan paljon sympatiaa ja apuja. Naiset sinnittelee paljon pitempään juovan puolison kanssa ja eron jälkeen heitä lähinnä syyllistetään miehen juomisesta ja tämän hylkäämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Uskon kyllä, että tätä syyllistämisen oljenkortta käyttää moni alkkari. Etenkin, jos taustalla on myös persoonallisuushäiriö. Mene hoitoon, alkkari, jos kerran olet sairas ja haluat parantua. 

Siinähän syyllistelee. Ei kannata korvaa lotkauttaa. Opetelkoon vaihteeksi syyllistämään itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Alkoholismi nimenomaan EI ole sairaus; se on tahallaan ja ilkeyttään aiheutettua, alkoholisti tuottaa tuskaa ja ongelmia läheisilleen muttei siitä piittaa. Alkoholisti on ITSE vastuussa juomisestaan, EI kukaan muu! t. mies 61 vee, vaimo juo

Niin moni päättää jo lapsena huomattuaan kavereiden vanhempien olevan alkoholisteja tai narkomaaneja, että onpa tuo todella hohdokasta elämää, tuollaiseksi minäkin haluan. Ja onhan se aina kivaa kun pääsee kiusaamaan lähimmäisiään keinolla millä hyvänsä. Siksihän läheisiä hankitaan, jotta niitä kohtaan voi olla vittumainen. Ja mikä olisikaan parempi keino olla ilkeä läheisille, kuin heittäytyä itsetuhon tielle. 

En onnistu kuvittelemaan, miten alkoholistin tai narkomaanin elämän voisi nähdä hohdokkaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ohjeen Aatsalo antaisi muille vastaavassa tilanteessa oleville?

Ensimmäinen neuvo on, että kannattaa hankkia vertaistukea. Hän on itse käynyt Al-Anonin tapaamisissa ja hoitopaikkojen ryhmissä. 

Toinen neuvo on vaikeampi. Parisuhde alkoholistin kanssa kannattaa lopettaa ajoissa, hän huokaa.

 

Luota intuitioon, älä jää odottamaan. Itsereflektio on tärkeää: mieti, mitä valintoja oikein teet elämässäsi.

 

Jos mies olisi oikeasti tuota naista rakastanut, hän olisi raitistunut.

Juu, tällaisia haaveita jotkut elättelee. Turhaan. Pitää ymmärtää alkoholismin luonne. Mikään muu ei merkkaa mitään kuin viina. Ei puoliso, ei lapset, ei työ, ei asunto, ei edes oma henki.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Niin näkyy olevan, kun siitä pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle.

Oikeasti sairaat ei sitten pääsekään.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän särähti tuo, että lapset pelkäsi tulla kotiin ja taluttivat humalaista miestä keskellä päivää, mutta viimeinen niitti oli, kun mies ei ollut huolehtinut koirasta.

Varmaan toimittajan piikkiin menee, mutta jos olisin tuo päihdeongelmaista isäpuolta lapsuuteni pelännyt, aikuinen lapsi, niin vituttaisi.

No jotenkin vaimo oli itselleen selittänyt senkin, miksi hänen pitäisi olla sairastuttavassa suhteessa. Ehkä hän ajatteli, että kun minä kestän, niin lapsetkin kestävät.