Tehy-lehden päätoimittaja Johanna Aatsalo on kirjoittanut kirjan siitä, millaista on elää alkoholistipuolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Alkoholismi on sillä tavoin ikävä sairaus, että se sairastuttaa koko perheen. Lisäksi alkoholisti itse on usein sitä mieltä, että mitään ongelmaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein tule esiin se fakta että pariskunnat ovat usein alkoholisteja molemmat. Ei siinä auta oikeni mikään, elämäntapaa on vaikea muuttaa.

No ei nyt kovin usein, vähemmistöllä alkoholisteista on juova kumppani.

"Vähintään viikoittain alkoholia käyttävien osuus oli vuonna 2023 miehillä 48 prosenttia ja naisilla 22 prosenttia. 

Alkoholin lähes päivittäinen käyttö oli melko harvinaista: miehistä kuusi ja naisista kaksi prosenttia käytti alkoholia vähintään neljä kertaa viikossa. "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Alkoholismi nimenomaan EI ole sairaus; se on tahallaan ja ilkeyttään aiheutettua, alkoholisti tuottaa tuskaa ja ongelmia läheisilleen muttei siitä piittaa. Alkoholisti on ITSE vastuussa juomisestaan, EI kukaan muu! t. mies 61 vee, vaimo juo

Niin moni päättää jo lapsena huomattuaan kavereiden vanhempien olevan alkoholisteja tai narkomaaneja, että onpa tuo todella hohdokasta elämää, tuollaiseksi minäkin haluan. Ja onhan se aina kivaa kun pääsee kiusaamaan lähimmäisiään keinolla millä hyvänsä. Siksihän läheisiä hankitaan, jotta niitä kohtaan voi olla vittumainen. Ja mikä olisikaan parempi keino olla ilkeä läheisille, kuin heittäytyä itsetuhon tielle. 

En onnistu kuvittelemaan, miten alkoholistin tai narkomaanin elämän voisi nähdä hohdokkaana.

Se on koko kirjoitukseni, eli lainaamasi tekstin pointti. Ei kai kukaan halua alkoholistiksi tai narkomaaniksi. Silti jotkut sortuvat. Ei kukaan tee sitä tarkoituksella, eikä ainakaan ilkeyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän särähti tuo, että lapset pelkäsi tulla kotiin ja taluttivat humalaista miestä keskellä päivää, mutta viimeinen niitti oli, kun mies ei ollut huolehtinut koirasta.

Varmaan toimittajan piikkiin menee, mutta jos olisin tuo päihdeongelmaista isäpuolta lapsuuteni pelännyt, aikuinen lapsi, niin vituttaisi.

No jotenkin vaimo oli itselleen selittänyt senkin, miksi hänen pitäisi olla sairastuttavassa suhteessa. Ehkä hän ajatteli, että kun minä kestän, niin lapsetkin kestävät.

Sekin varmaan vaikutti että mies sinnitteli pitkään selvin päin ne lapsiviikot, kun lapset lähti isälleen, mies joi senkin edestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Alkoholismi nimenomaan EI ole sairaus; se on tahallaan ja ilkeyttään aiheutettua, alkoholisti tuottaa tuskaa ja ongelmia läheisilleen muttei siitä piittaa. Alkoholisti on ITSE vastuussa juomisestaan, EI kukaan muu! t. mies 61 vee, vaimo juo

Niin moni päättää jo lapsena huomattuaan kavereiden vanhempien olevan alkoholisteja tai narkomaaneja, että onpa tuo todella hohdokasta elämää, tuollaiseksi minäkin haluan. Ja onhan se aina kivaa kun pääsee kiusaamaan lähimmäisiään keinolla millä hyvänsä. Siksihän läheisiä hankitaan, jotta niitä kohtaan voi olla vittumainen. Ja mikä olisikaan parempi keino olla ilkeä läheisille, kuin heittäytyä

kukaan tee sitä tarkoituksella, eikä ainakaan ilkeyttään.

 

 

Välinpitämättömyyttään tekee, läheisten hyvinvointi ei ole niin tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on sairaus, jätetäänkö muutkin sairastuneet puolisot?

Ongelmia, hätää ja elämisen vaikeuksia aiheuttava alkoholisti voi olla joku muukin läheinen kuin puoliso jolloin hänestä ei pääse eroon avioeroa hakemalla.

Herrajumala, jos joku läheinen ryyppää niin ryypätköön. Ei ole minun asiani ratkoa, hoitaa tai pohtia koko asiaa. Aikuiset ihmiset saavat tehdä lakien puitteissa mitä haluavat. En ota muiden ongelmia itselleni. 

Hyvä kirja vaikka en luojan kiitos olekaan ollut samassa tilanteessa. Mies selvästi testasi tuota Johannaa alussa kun heti ekassa keskustelussa kertoi että oli kärähtänyt ratista, että golf-kentältä tullessa vahingossa juonut kossupullosta kun piti juoda vettä ja sit kolaroinut. Jos olis tossa kohtaa nostanut äläkän niin ukko olis varmaan jättänyt suhteen sikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mukavaa siitä miehestä, kun hänestä on oikein kirja kirjoitettu. Ehkä lapsistakin ja lapsenlapsistakin joskus. Voivat lukea isästään ja ukistaan kokonaisen kirjan.

Se mies on kuollut. Siis juonut itsensä hengiltä useita vuosia sitten. Mutta siitä olen samaa mieltä että ehkä olisi voinut vähän feidata muutaman yksityiskohdan josta miehen voi tunnistaa. Mutta hänellä oli tuikitavallinen nimi eikä häntä pysty yhdistämään sukulaisiinsa ellei tunne perhettä hyvin. 



Minusta on tärkeää että alkoholismista ja perheväkivallasta puhutaan! Suomessa alkoholismi on suurin ongelma jota vaan hyssytellään ja poliitikot pidentää Alkon aukioloaikoja ja työntää vahvempia viinoja ihmisten naamalle, älytöntä. Pitäisi olla Ruotsin malli. 

Pakko oli tulla kommentoimaan kun kuuntelin tätä kirjaa, vielä jonkin verran jäljellä. Suosittelen ensinnäkin, tosi hyvin ja kiinnostavasti kirjoitettu. Toimii äänikirjana hyvin. 

Mutta siis aivan järkyttävää kuunneltavaa, pakko sanoa että onhan se ulkopuolisena vaikea ymmärtää miten älykäs, menestynyt, kaunis fiksu nainen jää tuollaiseen. Mutta uskottavahan se vain on, niin monen ihmisen tarina.

Enkä tarkoita mitenkään vähätellä tai paheksua, puhdasta vilpitöntä ihmetystä sellaiselta ihmiseltä, joka ei ole tuon tason alkoholismin kanssa ollut noin läheisesti tekemisissä. Mutta esim. toinen pappani oli alkoholisti, kenties tuo on kertomus myös mummoni elämästä. 



Tärkeä kirja ja aihe. 

Todella hyvä ja todella hirveä kirja!

Aatsalo ei vielä viisi vuotta miehen kuoleman jälkeenkään näe tilannettaan objektiivisesti. Hän kirjoittaa, että oli lähellä lipsahtaa läheisriippuvuuteen. Kyllä hän on siellä ollut erittäin tukevasti, kun on jäänyt suhteeseen vuosiksi, vaikka mies on pettänyt, huoritellut, kuristanut, valehdellut, pettänyt lupaukset ja ties mitä vielä.