Jahas, alan sitten jäädä ulkopuolelle työporukassa

Meillä oli työpaikassa aiemmin tosi hyvä yhteisö. Sellaisia, joiden kanssa hoidetaan työt ja jutellaan kaikenlaista kahvitauolla. Ei kaikki ystäviä mut toimeen tultiin hyvin.

Sit kun tuli uusi esihenkilö niin kaikki muuttu!

Halusi, että kaikki (jopa kahvitunti keskustelut) pitää kertoa hänelle.Mä en suostunut, sanoin et me vaan jutellaan siellä. Ei kuulemma ole OK, hänen pitää tietää KAIKKI mitä puhutaan. 

Mut savustettiin ulos, koska muut suostuivat tuohon "kahvitaukokeskusteluun".

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli työpaikassa aiemmin tosi hyvä yhteisö. Sellaisia, joiden kanssa hoidetaan työt ja jutellaan kaikenlaista kahvitauolla. Ei kaikki ystäviä mut toimeen tultiin hyvin.

Sit kun tuli uusi esihenkilö niin kaikki muuttu!

Halusi, että kaikki (jopa kahvitunti keskustelut) pitää kertoa hänelle.Mä en suostunut, sanoin et me vaan jutellaan siellä. Ei kuulemma ole OK, hänen pitää tietää KAIKKI mitä puhutaan. 

Mut savustettiin ulos, koska muut suostuivat tuohon "kahvitaukokeskusteluun".

 

Esimiehelle ei kerrota, mutta kuitenkin hänen pitäisi välittömästi puuttua. Myös jos joku pahoittaa mielensä kahvipöydässä. Sitten mielensäpahoittaja jää kahden kuukauden saikulle. Kaikki on esimiehen kyvyttömyyden syytä.

Ap kannattaa alkaa mököttää töissä niin pääset nopeammin uhriutumaan.

Nuorena koin vähän vastaavaa, ja se satutti pahasti. Olisin halunnut olla osa porukkaa, ja oli surullista tulla jätetyksi siitä ulos.

Nyt vanhempana elämä on täynnä kaikenlaista muuta, lasten harrastuksia, omia harrastuksia, vapaaehtoistyötä, lasten koulua ym. Olisi ihan yksi ja sama, vaikka minut jätettäisiin ulkopuolelle. Mutta nyt niin ei sitten käykään, melkeinpä päinvastoin.

Jotenkin antaisin ehkä neuvoksi hakea elämään muuta kautta kaikenlaista sisältöä ja hauskuutta. Se auttaa kestämään työelämän tuota ikävää puolta ja olemaan aidosti välittämättä. Osta kivoja vaatteita, sisusta kotia, matkustele, lue, urheile, osallistu. Kun nuo kiusaajat näkevät, että sinulle on aidosti ihan yksi ja sama, mitä he sinusta ajattelevat, he eivät enää kiusaakaan. Mitä intoa on kiusata, jos kiusattu ei kiusaannu?  Fake it till you make it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kokenut tuon aiemmassa elämässäni työpaikallani. Tietynlaisesta valtataisteliustahan siinä(kin) taisi olla kyse... Ilmiöön pääsee helposti kiiinni katsomalla Selviytyjiä...

Ei minua nämä uudet haittaa ihmisinä sinänsä. En ole heidän kanssaan samalla aaltopituudella ja sillehän ei voi mitään. En kuitenkaan ole missään ristiriidoissa, tilaa on kaikille. Mutta sitä ihmettelen miksi muut menee siihen vähättelyyn mukaan. Miksi minusta kaikkien näiden vuosien jälkeen tulikin se tyyppi jota ei huomata, kuunnella jne. Mikä näihin vanhoihin työkavereihin meni? 

Lue nyt itse näitä raskaita vuodatuksiasi, missähän mahtaa olla syy?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli työpaikassa aiemmin tosi hyvä yhteisö. Sellaisia, joiden kanssa hoidetaan työt ja jutellaan kaikenlaista kahvitauolla. Ei kaikki ystäviä mut toimeen tultiin hyvin.

Sit kun tuli uusi esihenkilö niin kaikki muuttu!

Halusi, että kaikki (jopa kahvitunti keskustelut) pitää kertoa hänelle.Mä en suostunut, sanoin et me vaan jutellaan siellä. Ei kuulemma ole OK, hänen pitää tietää KAIKKI mitä puhutaan. 

Mut savustettiin ulos, koska muut suostuivat tuohon "kahvitaukokeskusteluun".

 

Varmaan edellisessä paikassa ollut se hirviö ja saanut palautetta ja nyt uudessa paikassa haluaa tietää mistä te juttelette... 

Ap oli tottunut olemaan itse aina äänessä mutta nyt on tullut muita, jotka eivät pidäkään häntä kaiken keskipisteenä. Rankka elämä.

Mä en suostunut savustettavaksi, vaan lähdin pois, kun se sopi minulle. Rankkaa oli. En tiedä suosittelenko.

Meilläkin on ap:n kaltainen salaliittoteoreetikko, joka työnteon sijaan keskittyy keksimään merkityksiä kahvihuoneen tiskikoneen täyttöjärjestykselle ja sille, että kaksi työkaveria tulee samalla bussilla töihin.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on ap:n kaltainen salaliittoteoreetikko, joka työnteon sijaan keskittyy keksimään merkityksiä kahvihuoneen tiskikoneen täyttöjärjestykselle ja sille, että kaksi työkaveria tulee samalla bussilla töihin.

Vastaatko aina yhtä "asiallisesti" henkilökohtaisista ongelmistaan tai tuntemuksistaan avautuville?

Kuulostaa jotenkin siltä, että vaadit muilta itsellesi erityiskohtelua! Porukassa kaiken pitäisi mennä sinun sääntöjen mukaan ja jos ei mene, niin et enää osallistu. Porukka on jokaisen osasensa summan. Ja ei avauksessa käy millään tavalla ilmi, miksi sinun ja parin pois lähteneen tapa määrittää porukka olisi jotenkin ollut oikeampi kuin näiden parin uuden.

Joo onhan tota nähty. Miesvaltainen työpaikka. Olen siellä se poikkeus (nainen) eli olen tapettia, koska eihän minua tarvitse ottaa huomioon kun vain miehet kuuluu huomioitaviin. Kiva kuunnella kun esimies kertoo kuinka he menevät lounaalle talon ulkopuolelle työporukalla, jossa koko muu tiimi paitsi minä. No, mitäpä tässä, teen työni ja katson kuinka paskaksi tämä työilmapiiri menee. Ei mun sitä tarvitse ruveta korjaamaan, olkoot paskoja - sehän näkyy ihan kaikille eikä sitä piilotella.

Vierailija kirjoitti:

Joo onhan tota nähty. Miesvaltainen työpaikka. Olen siellä se poikkeus (nainen) eli olen tapettia, koska eihän minua tarvitse ottaa huomioon kun vain miehet kuuluu huomioitaviin. Kiva kuunnella kun esimies kertoo kuinka he menevät lounaalle talon ulkopuolelle työporukalla, jossa koko muu tiimi paitsi minä. No, mitäpä tässä, teen työni ja katson kuinka paskaksi tämä työilmapiiri menee. Ei mun sitä tarvitse ruveta korjaamaan, olkoot paskoja - sehän näkyy ihan kaikille eikä sitä piilotella.

Tuollainen sosiaalinen eristäminen on todella törkeää, varsinkin jos sen tekee tarkoituksella ja piilotellen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa mihinkään kiusaajien sisäpiiriin edes?

Ne joita itseään pelottaa tulla kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas kävi niin, että meille tuli harjoittelija ja yksi työntekijä päätti ettei pidä hänestä ja teki itsenäisen päätöksen jäädä etätöihin sellaisena päivänä kun tämä henkilö on työpaikalla. Omasta mielestäni uusi henkilö ei ole tehnyt mitään väärää, on mukava ja yritteliäs. Tuntuu aivan turhalta mielenosoittamiselta.

Mä olin kuvitellut, että tuo on vain kouluaikoihin jäävää vihanpitoa. Itse ainakin työelämään siirtyessäni ajattelin, että kaikista ei tarvitse pitää ja koitetaan vaan tulla kaikkien kanssa toimeen.

Joo, niin mäkin kuvittelin. Oli kauhea pettymys, että se sama meno jatkuu aina vaan.

Minä olen kanssa tapettia. Luulen sen johtuvan siitä, että olen aika rauhallinen ja hiljainen. Yleensä jään tapetiksi silloin, kun porukassa on yksi tai kaksi äänekästä. Muu porukka sitten kuuntelee heitä ja osallistuu keskusteluun. Pääsen kyllä jotenkin mukaan jos tyrkytän mielipiteitäni, mutta en jaksa sellaista. Jään siis ulkopuoliseksi. Se on sitä ryhmädynamiikkaa.

Yritä olla välittämättä. Hanki kaverit muualta. Tee töissä työt ja mene syömään sellaisena aikana, kun nämä suupaltit eivät ole täyttämässä koko tilaa tarinoillaan.

Itse olen asiallinen kaikille töissä ja juttelen, enkä sulje pois ketään. Mutta siinä vaiheessa kun vapaa-aika alkaa ja omalla rahalla maksan sen vapaa-ajan vietosta, niin tottakai haluan viettää vapaa-aikaa heidän kanssa joiden kanssa tulen toimeen, joiden kanssa on mukavaa ja hauskaa. Eli jos töiden jälkeen lähetään kaljalle tai järjestetään saunailta, niin se on ne tyypit joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella ja joiden kanssa on hauskaa. Ja pätee vaikka lounaalle lähtemiseen usein. Se lounastunti voidaan jauhaa paskaa, eikä siellä ole mukana joku, joka käyttää sen lounastunnin vaikka työpalaveriin ja työasioista puhumiseen.

Se on työnantajan tehtävä sitten maksaa ja järjestää ne tilaisuudet, joissa kaikki on mukana. Se on ryhmäyttämistä ja sillä varmistetaan, ettei kukaan jää porukan ulkopuolelle. Mutta en minä omaa vapaa-aikaa ja omaa rahaa käytä siihen, että mukaan tulee henkilöitä, jotka eivät ole samalla aaltopituudella ja jotka voivat pilata illan. Tällaisia henkilöitä on olemassa, ettei heitä saa edes juomalla hauskaksi.

Yleensä ihmiset hakeutuvat luonnostaan samnhenkisten suoraan. Tajusin aikuisena, että kaikki nuoruuden ystäväni olivat todennäköisesti autismin kirjolla. "Normaalien" joukossa olin aina ulkopuolinen.

Vierailija kirjoitti:

On aika aloittaa kahviveden maustaminen virtsalla.

Teetkö useinkin?

Minusta taas on mukavaa olla ulkokehällä ja vapaa sielu. 

On niin iso työyhteisö, että erilaisuuteen on totuttu. Jos on kiva ja asiallinen ja osaa asiansa, ei mitenkään erotu silmätikkuna.

Itse kun en kaipaa näitä ihmisiä muuhun kuin työntekoon. Ihan mukavia ovat ja mielestäni minulla on hyvät välit kaikkiin. 

En kuitenkaan kaipaa olla missään lähemmässä klikissä ja meidän oma erityisasiantuntijatiimimme on täynnä tällaisia minunkaltaisiani itsenäisiä tyyppejä.

Myös työnkuvaamme se liittyy, kun olemme tiimi, joka ei tee keskenään mitään muuta kuin kokoustamme kerran kuussa. 

En missään nimessä esim lähde vapaaehtoisille virkistysretkillemme. Olen ollut ja minua ei kiinnosta ikinä niiden tylsä ohjelma eikä myöskään ikään kuin vapaalla olla työkaverien kanssa.

Pieni osa porukasta jää töihin. Ne eivät ole aina samoja, oletan. En sitäkään seuraa, ei kiinnosta. 

Pieneen työyhteisöön en lähde enää edes aseella uhaten. Se oli niin kamalaa. Ihmisten tyhmyys, itsekkyys ja laumahenkisyys on kyllä kammottavaa katseltavaa. Minua ei edes kiusattu, inhosin sitä silti. 

Olen töissä tehdäkseni työtä ja olen opiskellut niin paljon, että voin tehdä lähestulkoon mitä ja missä haluankin.

Minulla on oma elämä ja työkaverit ovat ok, mutta en minä perusta esim omanarvontuntoani heihin.

Enkä jaksa tyhmemmän osan kanssa keskustella jostain lapsista, pullaresepteistä tai kissoista kuin hetkellisesti muutenkaan. 

N48