Jahas, alan sitten jäädä ulkopuolelle työporukassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas kävi niin, että meille tuli harjoittelija ja yksi työntekijä päätti ettei pidä hänestä ja teki itsenäisen päätöksen jäädä etätöihin sellaisena päivänä kun tämä henkilö on työpaikalla. Omasta mielestäni uusi henkilö ei ole tehnyt mitään väärää, on mukava ja yritteliäs. Tuntuu aivan turhalta mielenosoittamiselta.

Mä olin kuvitellut, että tuo on vain kouluaikoihin jäävää vihanpitoa. Itse ainakin työelämään siirtyessäni ajattelin, että kaikista ei tarvitse pitää ja koitetaan vaan tulla kaikkien kanssa toimeen.

Niinpä, se on se vanha viisaus, että työkavereiden kanssa ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta toimeen täytyy tulla. Ei se läheskään aina noin kuitenkaan mene, aikuiset ihmisetkin osaa olla uskomattoman lapsellisia.

Vierailija kirjoitti:

On aika aloittaa kahviveden maustaminen virtsalla.

>Viagraa & risiiniöljyä kahvin sekaan, jos on miehiä porukassa, menestys on taattu :D

Vierailija kirjoitti:

Toi on tosi ikävää. Kuvittele vielä siihen päälle ettei olis yhtään ystävää työpaikan ulkopuolella. Sitten on pulassa.

T. Kokemusta on

Harmillista, että olet ollut pulassa tuon asian kanssa. Mutta itse en ole, sillä en kaipaa elämääni ystäviä/kavereita. Työpaikalla minimimäärä sosiaalisuutta riittää ja kotona haluan olla rauhassa. Satunnaiset seksikumppanit riittävät fyysisiä tarpeita varten, joita bongailen niissä paikoissa missä ihmiset tykkäävät käydä viihtymässä. Ja toki deittiapitkin ovat hyviä tässä.

Taidan olla vähän ihmisvihaaja, mutta onneksi se ei ainakaan vielä näy ulospäin. :)

Mulla taas kokemusta siitä, että yksinäinen ihminen etsii kauhealla vimmalla ystävää työpaikalta. Ihan kauheaa, kun itse haluaa pysyä vain työkaverina enkä halua kuulla/puhua mistään yksityiselämän jutuista työkavereille. En halua loukata, mutta on vaikeaa yrittää pitää etäisyyttä ihmiseen joka haluaa sinusta kaverin kun itse ei sitä halua. Todella raskasta ja rasittavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas kävi niin, että meille tuli harjoittelija ja yksi työntekijä päätti ettei pidä hänestä ja teki itsenäisen päätöksen jäädä etätöihin sellaisena päivänä kun tämä henkilö on työpaikalla. Omasta mielestäni uusi henkilö ei ole tehnyt mitään väärää, on mukava ja yritteliäs. Tuntuu aivan turhalta mielenosoittamiselta.

Mä olin kuvitellut, että tuo on vain kouluaikoihin jäävää vihanpitoa. Itse ainakin työelämään siirtyessäni ajattelin, että kaikista ei tarvitse pitää ja koitetaan vaan tulla kaikkien kanssa toimeen.

Niinpä, se on se vanha viisaus, että työkavereiden kanssa ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta toimeen täytyy tulla. Ei se läheskään aina noin kuitenkaan mene, aikuiset ihmisetkin osaa olla uskomattoman lapsellisia.

Itse opin sen ihan henkilökohtaisesti. Aikuisten solvaukset tuntuvat pahemmilta, kuin silloisen ikäisteni solvaukset. Mä nuorimmakseni silti yritin kaikkeni kunnioittaa itseäni vanhempia, kunnes itsetuntoni romahti täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Kommentoi seuraavan mitätöinnin jälkeen yksin että jaahas, minun sanomiset ei täällä enää kiinnosta ja kattele muualle. Kuulevat kuitenkin. Sitten ehkä tapahtuu jotain tai ei.

Joo just noin jos haluaa koko porukan vitsiksi. 

Mä ihan äsken luin toista vastaavankaltaista ketjua ja itseäni pelottaa, että joutuisin vaihtaa työpaikkaa. Mulla menisi psyyke aivan täysin, jos joutuisin kokemaan julmaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoi seuraavan mitätöinnin jälkeen yksin että jaahas, minun sanomiset ei täällä enää kiinnosta ja kattele muualle. Kuulevat kuitenkin. Sitten ehkä tapahtuu jotain tai ei.

Joo just noin jos haluaa koko porukan vitsiksi. 

Okei no mä puhun peetä sitten teistä jos satutte samaan paikkaan. Taas ei akkojen kanssa kannata kaveroida. Tästä se lähtee. Ootte ärsyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

On aika aloittaa kahviveden maustaminen virtsalla.

Näin toimitaan naisvaltaisilla aloilla. 

Tätähän se vähän on omassakin työpaikassa. Mutta minä olen töissä töitä tekemässä. Hoidan hommat hyvin ja lähden kotiin. Ei kiinnosta toisten juoruilut ja kuppikunnat, kun en töistä mitään kavereita hae. 

Vieläkö joku miettii miksi naisjohtajia ei saada kuin lailla määräämällä ja että naisten euro on 80 senttiä? 😂😂😂👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kokenut tuon aiemmassa elämässäni työpaikallani. Tietynlaisesta valtataisteliustahan siinä(kin) taisi olla kyse... Ilmiöön pääsee helposti kiiinni katsomalla Selviytyjiä...

Ei minua nämä uudet haittaa ihmisinä sinänsä. En ole heidän kanssaan samalla aaltopituudella ja sillehän ei voi mitään. En kuitenkaan ole missään ristiriidoissa, tilaa on kaikille. Mutta sitä ihmettelen miksi muut menee siihen vähättelyyn mukaan. Miksi minusta kaikkien näiden vuosien jälkeen tulikin se tyyppi jota ei huomata, kuunnella jne. Mikä näihin vanhoihin työkavereihin meni? 

Yksi kiusaamisen muoto on, kun ei olla kuulevinaan kun toinen puhuu. Mitätöidään toinen näin. Mutta kyllä he kuulevat, ja kaikki pistetään muistiin. 

Me synnymme yksin ja kuolemme yksin. Jotkut myös joutuvat elämään yksin, mutta parempi kuin olla väärien ihmisten ympäröimänä. 

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman ilmiön kun tuli uusi toimitusjohtaja joka alkoi palkkaamaan taloon uutta sisäpiirin...

Muutamat työntekijät alkoi mielistelemään ja minut jätettiin ulos minun omia työtehtävä koskevista kehityshankkeita ja firman asiat pyöritettiin siellä omassa johtoryhmän kokouksissa

...no potkut tuli reilussa vuodessa ja olihan kuvio näkyvissä tässä toiminnassa kun laitettiin ajopuun asemaan jossa itse ei juurikaan voinut vaikuttaa enää mihinkään ja kaikkiin lillukannvarsiin tartuttiin tiehällä kummalla virheen merkiksi..

20 vuotta olin työpaikassani ja kiitoksena tylyt potkut

Tosi kurjaa. Mutta nykyään ihan normisettiä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Toi on tosi ikävää. Kuvittele vielä siihen päälle ettei olis yhtään ystävää työpaikan ulkopuolella. Sitten on pulassa.

T. Kokemusta on

Aika monella elämä on juuri tuollaista. 

Ap on ottanut asenteen, joka on itsensä toteuttava ennustus. 

Jokaikinen kerta kun ilmapiiri on myrkyttynyt niin taustalla on nainen

Vierailija kirjoitti:

Ap on ottanut asenteen, joka on itsensä toteuttava ennustus. 

Kieltämättä tuli sama mieleen, kannattaisi ehkä ihan vaan keskittyä olemaan normaali ja tekemään töitä sen sijaan että pohdit ulkoratoja ja pelkäät kuollaksesi että mitä nuo nyt minusta ajattelee, varmasti pahaa ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikat ovat nykyään lähinnä aikuisten leikkikerhoja. Tuottavuus laskee, kun osa porukasta keskittyy juoruilemaan ja sosialisoimaan. Lähes aina on joku/joitain, jotka ovat sylkykuppina, nämä on yleensä niitä tunnollisia työntekijöitä. Heitä ei sitten kiinnosta enää panostaa työhön, koska ilmapiiri on huono. Loputon kela, ja lopputulos pska. Ainoat jotka viihtyy, on niitä jotka keskittyy juoruilemaan ja draamailemaan.

Minusta tuntuu, että ne on aina ollut sitä. Sehän on täysin sattumanvaraista minkälainen porukka työpaikalle päätyy. Suuri osa aikuisista on henkisesti teinin tasolla, eivät siis aikuisia muuten kuin ulkomuotonsa perusteella.

Jos käytössä ei ole mitään keinoja puuttua muiden syrjäyttämiseen niin siihenhän se hyvin usein päätyy. Ei siinä ole kyse välttämättä pahantahtoisuudesta, vaan keskenkasvuisuudesta, otetaan huomioon vain se oma leikkikaveri ja muilla ei ole niin väliä. Koulussa ehkä sanottaisiin, että kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan, mutta aikuisten maailmassa oletetaan, että ihmiset ovat niin kypsiä, että he ovat sisäistäneet jo sen.

Minä olen lapsesta alkaen jäänyt ulkopuolelle. Pohdin sitä asiaa usein jo kouluikäisenä. Ehkä minä en jostain syystä osaa olla ihmisten kanssa. Olin yksinäinen lapsi, josta tuli yksinäinen nuori ja sitten yksinäinen aikuinen. Kaikkein pahinta on olla yksin toisten seurassa, toisten keskellä, huomaamattomana. Kun on ihan yksin, sen kestää helpommin, kun ei tarvitse katsella ja kuunnella toisten yhdessäoloa. Metsä on minun turvapaikkani. Siellä minä viihdyn. Ja etätöissä, Luojalle kiitos tästä mahdollisuudesta. 

En minä ole erityisen passiivinen enkä kyllä yliaktiivinenkaan, mutta muut ihmiset eivät vain tunnu kiinnostuvan minusta. Tai ystävällisyyttäni on kyllä käytetty hyväksi - nimenomaan käytetty hyväksi. Olen saanut tehdä toistenkin töitä ja auttaa toisia. Toiseen suuntaan se ei kuitenkaan toimi. Lisäksi olen nähnyt ja kokenut, miten häikäilemättömät urakiipijät vähättelevät toisten aikaansaannoksia. Sitä se työpaikkakilpailu teettää. Olen huomannut, että joillain kollegoilla on todella aggressiivinen ja vastenmielinen maailma mielensä sisällä. Etätöissä olen onneksi kaukana heistä.