Lue keskustelun säännöt.
Jahas, alan sitten jäädä ulkopuolelle työporukassa
08.09.2025 |
Aluksi oli ihan kivaa, pääsin porukkaan ja kaikki oli ok. Sitten pari tyyppiä vaihtui, tuli pari uutta ja meininki on alkanut muuttua. Huomaan että nämä uudet on vaivihkaa alkaneet määrittää työporukkaa. Vanhat, ennen niin mukavat työkaverit jotenkin menevät tähän mukaan. He eivät ehkä itse tajua sitä. Yhtäkkiä minä huomaan olevani ulkoradalla. Vaivihkaa, mutta varmasti on käynyt näin. Eipä siinä mitään, mutta kyllähän se satuttaa.
Kommentit (85)
Olin 13 vuotta samassa työssä enkä tutustunut kenenkään oikein kunnolla sinä aikana. Ei minua kutsuttu illanviettoihin tai mihinkään enkä itse sitten jaksanut osallistua mihinkään yhteisiin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan itse viihtyväni paremmin uudempien työntekijöiden kanssa. Heillä ei ole vielä sitä kuppikuntien tuomaa sosiaalista taakkaa. Heidän kanssaan voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Opiskelijat ja harjoittelijat ovat tässä suhteessa parhaita.
Sen sijaan vanha kaarti (poikkeuksia onneksi on) on rakentanut omat sosiaaliset kuvionsa ja nokkimisjärjestyksensä. Sinne kun uutena menee, olo ei olekaan kovin tervetullut. Joku vanha jäärä saattaa puoli vuotta kyräillä ja tarkkailla, ikään kuin etsien mielestään lokeroa, johon uuden työntekijän laittaisi.
Sitten työnantaja keskittyy unelmoimaan: kaikkien on tultava lähityöhön, jotta voi jutella työkavereiden kanssa. Työnantajat eivät kulje ihan realiteeteissa nykyään. Sairaita tyyppejä on yllättävän paljon liikkeellä. Niitä on esimiehissä ja työntekijöissä.
Se on luonnollista, että ihmset hakeutuvat kaltaistensa seuraan, eikä sille taida mitään mahtaa, kenen kanssa synkkaa ja kenen kanssa ei.
En minäkään mihinkään porukkaan sovi, minulla synkkaa vain joittenkin yksittäisten ihmisten kanssa. Enkä edes pidä muutamaa henkilöä isommasta joukosta. Aina olen ollut outolintu muiden silmissä, johon suhtaudutaan vähän kuin lapseen tai tyhmään. En ole muiden mielestä järin hyvää seuraa. Se voi johtua siitäkin, etten juuri ole kiinnostunut tavanomaisista tai älyttömmistä keskusteluaiheista ja sellaisista ihmisistä, jotka jorisevat jonninjoutavia, vaan pitkästyn yms., jos sellaiseen sakkiin joudun. Lapsuudenkodissani totuin, että puhutaan paljon asiaa, yhteiskunnalisista asioista, politiikkaa yms. Se, jos joku paasaa jostain tarjousoivariinin ostamisista, ei kertaaikkiaan iske. Jo nuorena vihasin mm. hiekkalaatikkoäitejä, joilla ei ollut niin yhtikäst mitään sanottavaa.
Sori.
Vali, vali, vali