Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos sanoittaminen ei tehoa?

Tämän päivän Iltalehdessä (10.9.25) on s. 4 hyvä kirjoitus päiväkotien ongelmista.

Otsikko on  Jättipäiväkodit lapsen oikeuksien tallaajina.

En ymmärrä tätä logiikkaa joka joillakin vastaavilla on, että tunteiden sanoiksi pukeminen aiheuttaa väärinkäsityksiä. Miten se, että tunteista ei puhuta, estää väärinkäsityksiä? Minusta se lisää niiden todennäköisyyttä ennemminkin.

Vastaavilla = vastaajilla.

Kumma, että lasten kasvatuksessa niin kutsuttu sanoittaminen ei toimi, vaikka terapiassa ja panttivankineuvottelussa se toimii. Olisikohan vika kuitenkin siinä, että vanhempi tekee sen täysin väärin ja kuvittelee tekevänsä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Jäähyt ovat tehokas keino pienillä. Jos ei tottele niin joutuu jäähylle ja siellä ollaan niin kauan kunnes uhmakkuus häviää.  Jäähyn voi lusia esimerkiksi penkillä istuen, nurkassa seisten tai vanhemman kädestä kiinni pitäen.

Jos uhmakkuus on vanhemmilta opittu malli on väärin opettaa lasta toisin kun itse toimii. Lapsi kasvaa kieroon ja ongelmia tulee lisää.

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lasten kasvatuksessa niin kutsuttu sanoittaminen ei toimi, vaikka terapiassa ja panttivankineuvottelussa se toimii. Olisikohan vika kuitenkin siinä, että vanhempi tekee sen täysin väärin ja kuvittelee tekevänsä oikein.

Ei lapset ole terapiapotilaita eikä panttivankeja, heitä on kohdeltava lapsina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja koirat kasvatetaan samalla tavalla: rakkautta ja rajoja.

Rajattomasti kasvatetut (sekä lapset että koirat) oireilevat, joskus kovaakin, koska rajat tuovat turvallisuutta.

Luonnevikaista koiraa ja lasta ei todellakaan kohdella samalla tavalla.

Miksi ihmeessä tässä ketjussa puhutaan koirista? Aiheena on tunteiden sanoittaminen. Koirat eivät ymmärrä sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lasten kasvatuksessa niin kutsuttu sanoittaminen ei toimi, vaikka terapiassa ja panttivankineuvottelussa se toimii. Olisikohan vika kuitenkin siinä, että vanhempi tekee sen täysin väärin ja kuvittelee tekevänsä oikein.

 

Ei lapset ole terapiapotilaita eikä panttivankeja, heitä on kohdeltava lapsina.

 

Noita keinoja käytetään juuri siksi, että ne ovat yleispäteviä ja niitä voi käyttää kaikkien ihmisten kanssa. Paitsi niiden jotka eivät osaa kommunikoida kielellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lasten kasvatuksessa niin kutsuttu sanoittaminen ei toimi, vaikka terapiassa ja panttivankineuvottelussa se toimii. Olisikohan vika kuitenkin siinä, että vanhempi tekee sen täysin väärin ja kuvittelee tekevänsä oikein.

 

Ei lapset ole terapiapotilaita eikä panttivankeja, heitä on kohdeltava lapsina.

 

Panttivankeja? Ei tässä kukaan ole puhunut panttivangeista. Neuvottelut käydään niiden kanssa, jotka ovat ottaneet ihmisiä panttivangeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lasten kasvatuksessa niin kutsuttu sanoittaminen ei toimi, vaikka terapiassa ja panttivankineuvottelussa se toimii. Olisikohan vika kuitenkin siinä, että vanhempi tekee sen täysin väärin ja kuvittelee tekevänsä oikein.

 

Ei lapset ole terapiapotilaita eikä panttivankeja, heitä on kohdeltava lapsina.

 

Kyllä joskus ovat.

Aloitetaan se kasvatus heti kun vauva oppii liikkumaan, mummon kristalleja ei otetaa, vaikka ne ovat ala hyllyllä, oma perse pois penkistä ja puoli vuotiaalle, nämä ovat mummon ei saa ottaa, ei tuota montaa kertaa tarvitse sanoa. Mennään siihen tilanteeseen, niin monta kertaa kun on tarvis. Turha kieltää yhtään mistään jos ei ole valmis itse toimimaan.  Tiedän perheen joka ajoi 300km huvipuistoon ja takapenkin nahina ja rähinä ei loppunut kolmesta kehoituksesta huolimatta 10km ennen huvipuistoa käännyttiin kotiin, oli kuulemma hiljainen kotimatka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ymmärrä tuota aikuisen sanoittamista. Käsitettä käytetään, kun lapsi raivoaa ym, kun ei osaa sanoittaa omaa tunnetilaa eli kertoa. Aikuisen kyllä pitää osata puhua, keskustella ja kertoa asioita. Lapsikin oppii, kun hänen kanssa puhutaan ja käsitellään tilanteet ja se tapahtuu juuri asettamalla seuraus. Ei vain lässytetä ja lakaista maton alle. Seurauksestakin tulee keskustella. 

 

Jos tulee erimielisyyttä vaikka pukeutumisesta tai nukkumaanmenoajasta, niin mikä seuraus siitä sitten pitäisi asettaa?

Mitä erimielisyyttä? Minkä ikäisen kanssa? Avaatko vähän lisää niin helpompi kommentoida. Aika eri asia onko kyseessä 3v vai 13v. 

Tarkoitin erimielisyyksiä ylipäätään. Nuo pukeutumiset ja nukkumaanmenoajat olivat vain esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käyttää ihan perinteistä kasvatusta missä lasta sanoittamisen sijasta torutaan, ja jos lapsi ei tottele niin otetaan käyttöön uhkailu, kiristys ja lahjonta.

esimerkillähän niitä kasvatetaan

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lasten kasvatuksessa niin kutsuttu sanoittaminen ei toimi, vaikka terapiassa ja panttivankineuvottelussa se toimii. Olisikohan vika kuitenkin siinä, että vanhempi tekee sen täysin väärin ja kuvittelee tekevänsä oikein.

Vika on siinä, että terapeutit ja poliisit on koulutettu noihin hommiin. Vanhemmat eivät yleensä saa minkäänlaista koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia, ap, pieni lapsi ei sanoja tajua. Tai pitkiä lauseita. Tai syy seurausyhteyksiä. Niille käytetään aika usein kuvia apuna. 

Piirrä itse tai printtaa papunet -sivuilta. 

terveisin päiväkodin täti

Päikkytädit tunnistaa kaulanauhassa roikkuvista laminoiduista tunnekorteista.

Varsinkaan vanhemmat tädit eivät ihan usko tuohon korteista ennustamiseen mutta joutuvat silti niin tekemään.

Kaverin lapsi puri, Kovaa.  Kaveri lässytti itku kurkussa ettei saa purra kun äitiin sattuu. Lapsi puri taas.

Kun lapsi tuli ja puri minua, purin takaisin. En kovaa mutta niin,että tunsi hampaani. Meni parkumaan äidilleen eikä enää purrut ketään,

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lasten kasvatuksessa niin kutsuttu sanoittaminen ei toimi, vaikka terapiassa ja panttivankineuvottelussa se toimii. Olisikohan vika kuitenkin siinä, että vanhempi tekee sen täysin väärin ja kuvittelee tekevänsä oikein.

Panttivankineuvotteluissa poliisin tarkka-ampujat piirittävät talon ja rikollinen viettää vankisellissä ainakin seuraavat 10 vuotta jollei tule ammutuksi.

Onhan tuo nyt aivan toinen todellisuus kuin lastenkasvatus missä jopa jäähyllä uhkaamista pidetään törkeänä väärinkäytöksenä joka pilaa lapsen tulevaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaan se kasvatus heti kun vauva oppii liikkumaan, mummon kristalleja ei otetaa, vaikka ne ovat ala hyllyllä, oma perse pois penkistä ja puoli vuotiaalle, nämä ovat mummon ei saa ottaa, ei tuota montaa kertaa tarvitse sanoa. Mennään siihen tilanteeseen, niin monta kertaa kun on tarvis. Turha kieltää yhtään mistään jos ei ole valmis itse toimimaan.  Tiedän perheen joka ajoi 300km huvipuistoon ja takapenkin nahina ja rähinä ei loppunut kolmesta kehoituksesta huolimatta 10km ennen huvipuistoa käännyttiin kotiin, oli kuulemma hiljainen kotimatka. 

Tuossa huvipuistotapauksessakin olisi voitu keskustella ja selvittää, mistä se nahistelu takapenkillä oikein johtuu. Mutta vanhemmat halusivat mieluummin osoittaa lapsille oman ilkeytensä. Opetus meni varmasti perille ja se muistetaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lasten kasvatuksessa niin kutsuttu sanoittaminen ei toimi, vaikka terapiassa ja panttivankineuvottelussa se toimii. Olisikohan vika kuitenkin siinä, että vanhempi tekee sen täysin väärin ja kuvittelee tekevänsä oikein.

Panttivankineuvotteluissa poliisin tarkka-ampujat piirittävät talon ja rikollinen viettää vankisellissä ainakin seuraavat 10 vuotta jollei tule ammutuksi.

Onhan tuo nyt aivan toinen todellisuus kuin lastenkasvatus missä jopa jäähyllä uhkaamista pidetään törkeänä väärinkäytöksenä joka pilaa lapsen tulevaisuuden.

Niin, mutta silti jopa niin äärimmäisessä tilanteessa tunteiden sanoittaminen toimii.

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että lasten kasvatuksessa niin kutsuttu sanoittaminen ei toimi, vaikka terapiassa ja panttivankineuvottelussa se toimii. Olisikohan vika kuitenkin siinä, että vanhempi tekee sen täysin väärin ja kuvittelee tekevänsä oikein.

Koska lapsen käsityskyky ei ole sama kuin aikuisen. Lapsen keskittymiskyky ei ole sama kuin aikuisen. Ei voi pitää pitkää monologia vaikeilla sanoilla, ja kuvitella että lapsi tajusi jotain. Täytyy tietää mikä on lapsen käsityskyky ja kyseisen lapsen sanavarasto. Ja myös kehitystaso. Ja onko lapsi oikeasti kontaktissa ja kuuntelee, vai näyttääkö vain siltä. 

Ja vaikka tekisi kaiken oikein, voi olla että lapsi ei kuuntele kuin neljä sanaa ja ampaisee pois. 

Kuvat on kiinnostavampia lapselle kuin aikuisen monologi, ja kiinnostus pysyy paremmin. Ja kuvien kautta lapsi ymmärtää keskeisen idean, vaikka ei ihan joka käsitettä vielä ymmärtäisikään.