Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos sanoittaminen ei tehoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa. 

Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys 

Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin

Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle. 

Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä

Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä. 

Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.

Pienet pojat erityisesti nauravat sinut ulos päiväkodista, jos kuvittelet, että joku pelkkä sanoittaminen riittäisi kasvatuskeinona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tunteiden sanoittaminen AP:n mielestä tarkoittaa? Miten hän on tunteita sanoittanut?

En ole aloittaja mutta vastaan että tunteiden sanoittamisen tulee olla luonnollista. Lähdetään ihan siitä että itseään tulee osata ilmaista selkeästi. Esimerkiksi voi sanoa ääneen jos toinen loukkaa, on ilkeä tai muuta ja myös positiivisia asioita tulee osata sanoittaa kuten kiitos, anteeksi, rakastan sinua, olet ihana ihminen tai jotakin muuta todellista hyvää toisesta.

Myös voi auttaa lasta tunnistamaan omia tunteita. Jos tekee mieli viskoa tavaroita, sanotaan, että olet varmaan vihainen jostain, jätä tavarat ja kerro, mikä sinua suututtaa. Samoin voi jossain tilanteissa lapsi valittaa vatsaa, voi tilanteen mukaan kertoa, että se voi johtua siitä, että jokin asia jännittää tai pelottaa, mutta ei hätää, mennään yhdessä. Näin lapsi oppii, että tunteet ei ole vaarallisia ja hänelle löytyy keinot niiden käsittelyyn. 

Jos vaikka kokeilis jonkun toisen artistin sanoitusta. Tämä on mun mielestä ollut aina kiva, ei niin tunnettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tunteiden sanoittaminen AP:n mielestä tarkoittaa? Miten hän on tunteita sanoittanut?

En ole aloittaja mutta vastaan että tunteiden sanoittamisen tulee olla luonnollista. Lähdetään ihan siitä että itseään tulee osata ilmaista selkeästi. Esimerkiksi voi sanoa ääneen jos toinen loukkaa, on ilkeä tai muuta ja myös positiivisia asioita tulee osata sanoittaa kuten kiitos, anteeksi, rakastan sinua, olet ihana ihminen tai jotakin muuta todellista hyvää toisesta.

Myös voi auttaa lasta tunnistamaan omia tunteita. Jos tekee mieli viskoa tavaroita, sanotaan, että olet varmaan vihainen jostain, jätä tavarat ja kerro, mikä sinua suututtaa. Samoin voi jossain tilanteissa lapsi valittaa vatsaa, voi tilanteen mukaan kertoa, että se voi johtua siitä, että jokin asia jännittää tai pelottaa, mutta ei hätää, men

Tämä kuulostaa ihan parisuhdeterapialta. Puhdasta femsplainingia jolla saavutetaan vain se että testomiehet ajautuu totaaliseen murhanhimoon. Merkittävä osa ihmisistä ei opi yhtään mitään, ikinä, ellei laiteta ihan fyysiset rajat tekemiselle ja sanomiselle. Jos puhe riittäisi meillä olisi jo ihmistä älykkäämpi tekoälykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa. 

Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys 

Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin

Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle. 

Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä

Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä. 

Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.

Pienet pojat erityisesti nauravat sinut ulos päiväkodista, jos kuvittelet, että joku pelkkä sanoittaminen riittäisi kasvatuskeinona.

Lapsille riittää puhe ja perustelut lapsen omalla tasolla. Koskaan ei ole tarvinnut muihin keinoihin turvautua kuin puheeseen ja teini-ikäisenä, kun tunteet kuohui, kotiarestiin. Kotiarestia käytin kaksi kertaa.

Pojan äiti, josta tuli fiksu muut huomioon ottava aikuinen tasapainoinen Mies.

Sanallistaminen, ei sanoittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa. 

Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys 

Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin

Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle. 

Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä

Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä. 

Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.

Pienet pojat erityisesti nauravat sinut ulos päiväkodi

Siksikö kuritat heitä, koska pelkäät heidän nauravan muuten sinut ulos?

Ehkä sinulla ei ole ammattitaitoa hoitaa heitä asiallisella tavalla? Jos kuritus on ainoa keinosi, se kertoo paljon.

Pienet pojat usein erityisesti tuntuvat kaipaavan aikuisen läsnäoloa ja huomiota. Se vain naamioidaan villin käytöksen alle. Tämä vaatii aikuiselta kykyä ymmärtää asia ja taitoa kohdata lapsi. Lapsilla on kova aikuisen nälkä, mutta kaikki aikuiset eivät kykene siihen vastaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa. 

Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys 

Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin

Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle. 

Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä

Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä. 

Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.

Pien

Siksikö kuritat heitä, koska pelkäät heidän nauravan muuten sinut ulos?

Ehkä sinulla ei ole ammattitaitoa hoitaa heitä asiallisella tavalla? Jos kuritus on ainoa keinosi, se kertoo paljon.

Pienet pojat usein erityisesti tuntuvat kaipaavan aikuisen läsnäoloa ja huomiota. Se vain naamioidaan villin käytöksen alle. Tämä vaatii aikuiselta kykyä ymmärtää asia ja taitoa kohdata lapsi. Lapsilla on kova aikuisen nälkä, mutta kaikki aikuiset eivät kykene siihen vastaamaan. 

Melkoinen idealisti olet jos kuvittelet, että lapset alkavat aina totella kunhan he saavat aikuisen läsnäoloa ja huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa. 

Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys 

Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin

Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle. 

Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä

Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä. 

Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.

Pien

Lapsille riittää puhe ja perustelut lapsen omalla tasolla. Koskaan ei ole tarvinnut muihin keinoihin turvautua kuin puheeseen ja teini-ikäisenä, kun tunteet kuohui, kotiarestiin. Kotiarestia käytin kaksi kertaa.

Pojan äiti, josta tuli fiksu muut huomioon ottava aikuinen tasapainoinen Mies.

Ja tämän sanot yhden lapsen kokemuksella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tunteiden sanoittaminen AP:n mielestä tarkoittaa? Miten hän on tunteita sanoittanut?

En ole aloittaja mutta vastaan että tunteiden sanoittamisen tulee olla luonnollista. Lähdetään ihan siitä että itseään tulee osata ilmaista selkeästi. Esimerkiksi voi sanoa ääneen jos toinen loukkaa, on ilkeä tai muuta ja myös positiivisia asioita tulee osata sanoittaa kuten kiitos, anteeksi, rakastan sinua, olet ihana ihminen tai jotakin muuta todellista hyvää toisesta.

Myös voi auttaa lasta tunnistamaan omia tunteita. Jos tekee mieli viskoa tavaroita, sanotaan, että olet varmaan vihainen jostain, jätä tavarat ja kerro, mikä sinua suututtaa. Samoin voi jossain tilanteissa lapsi valittaa vatsaa, voi tilanteen mukaan kertoa, että se voi johtua siitä, että jokin asia jännittää tai pelottaa, mutta ei hätää, men

Kyllä mutta ei päätetä lapsen puolesta hänen tunteista. Joskus myös tunteet täytyy vain purkaa jotta voidaan jutella. Lapsen tunnepuuskat ovat normaaleja kuten aikuisillakin joskus näitä on ja silloin ei aina pysty muuhun kuin tuntemiseen eli kovien tunnepuuskien aikana täytyy vain varmistaa se turvallisuus. Nämä hetket ovat rankkoja aikuisellekin ja voi tulla surunkin tunteita mutta täytyy muistaa että se tunnetila menee ohitse ja lapsenkin on helpompi olla, rauhoittua ja jutella kun jaksaa taas paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa. 

Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys 

Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin

Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle. 

Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä

Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä. 

Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.

Joka on 500% tehokkaampi keino kuin moderni tunnekasvatu

Millä mittaat sitä tehokkuutta?

Onko 1970-luvun tai 1960-luvun lapset tasapainoisia, ei ole mt-ongelmia, työkyvyttömyyttä, alkon kanssa ei läträtä liiaksi? 

En lukenut kaikkia, ap, pieni lapsi ei sanoja tajua. Tai pitkiä lauseita. Tai syy seurausyhteyksiä. Niille käytetään aika usein kuvia apuna. 

Piirrä itse tai printtaa papunet -sivuilta. 

terveisin päiväkodin täti

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia, ap, pieni lapsi ei sanoja tajua. Tai pitkiä lauseita. Tai syy seurausyhteyksiä. Niille käytetään aika usein kuvia apuna. 

Piirrä itse tai printtaa papunet -sivuilta. 

terveisin päiväkodin täti

Päikkytädit tunnistaa kaulanauhassa roikkuvista laminoiduista tunnekorteista.

Tiedän kaksi päiväkotia, joissa henkilökunta tuntee lapset yksilöinä ja keskinäinen kunnioitus ja luottamus heidän välillään on kunnossa.

Lapsille on aikaa, koska päiväkodit ja ryhmät ovat pieniä. Lapset uskoo puhetta eikä kiusaa. Mitään rangaistuksia ei ole käytössä.

Molemmissa henkilökunnan vaihtuvuus on olematon. Sijaisista jatkopestejä saa ne, jotka osaa toimia samojen periaatteiden mukaan.  Lapset voi hyvin ja työntekijät voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kaksi päiväkotia, joissa henkilökunta tuntee lapset yksilöinä ja keskinäinen kunnioitus ja luottamus heidän välillään on kunnossa.

Lapsille on aikaa, koska päiväkodit ja ryhmät ovat pieniä. Lapset uskoo puhetta eikä kiusaa. Mitään rangaistuksia ei ole käytössä.

Molemmissa henkilökunnan vaihtuvuus on olematon. Sijaisista jatkopestejä saa ne, jotka osaa toimia samojen periaatteiden mukaan.  Lapset voi hyvin ja työntekijät voi hyvin.

Yksi ainoa hankala ja itsepäinen lapsi sekoittaisi tuon pakan ja ajaisi päiväkodin kriisiin, koska henkilökunnan käyttämää kanonisoitua toimintatapaa ei voida muuttaa. Päiväkoti olisi täysi aseeton sen lapsen edessä joka kieltäytyy käyttäytymästä niin kuin strategiapaperissa sanotaan.

Lapset ja koirat kasvatetaan samalla tavalla: rakkautta ja rajoja.

Rajattomasti kasvatetut (sekä lapset että koirat) oireilevat, joskus kovaakin, koska rajat tuovat turvallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja koirat kasvatetaan samalla tavalla: rakkautta ja rajoja.

Rajattomasti kasvatetut (sekä lapset että koirat) oireilevat, joskus kovaakin, koska rajat tuovat turvallisuutta.

Luonnevikaista koiraa ja lasta ei todellakaan kohdella samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja koirat kasvatetaan samalla tavalla: rakkautta ja rajoja.

Rajattomasti kasvatetut (sekä lapset että koirat) oireilevat, joskus kovaakin, koska rajat tuovat turvallisuutta.

Luonnevikaista koiraa ja lasta ei todellakaan kohdella samalla tavalla.

Mutta kasvatuksessa rakkaus ja rajat on molempien ryhmien kohdalla hyvä juttu. Rajat ei tarkoita väkivaltaa. Tarkoittaa, että opetetaan, mikä ei ole ok ja mikä on. Mikä tuossa on väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja koirat kasvatetaan samalla tavalla: rakkautta ja rajoja.

Rajattomasti kasvatetut (sekä lapset että koirat) oireilevat, joskus kovaakin, koska rajat tuovat turvallisuutta.

Luonnevikaista koiraa ja lasta ei todellakaan kohdella samalla tavalla.

Mutta kasvatuksessa rakkaus ja rajat on molempien ryhmien kohdalla hyvä juttu. Rajat ei tarkoita väkivaltaa. Tarkoittaa, että opetetaan, mikä ei ole ok ja mikä on. Mikä tuossa on väärin?

Koiran kanssa voi pärjätä kevyin keinoin koska vaikeammissa tapauksissa koirasta hankkiudutaan eroon. Lapsen kanssa taas pelkät kevyet keinot eivät usein riitä vaan tarvitaan myös kovempia keinoja (eli niitä keinoja joita usein yritetään demonisoida kutsumalla niitä väkivallaksi).

Pitää myös ymmärtää lapsen ja koiran perustavanlaatuiset erot. Lapsi on ihminen joka kykenee soveltamaan monimutkaista suunnitelmallisuutta ja harkintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kaksi päiväkotia, joissa henkilökunta tuntee lapset yksilöinä ja keskinäinen kunnioitus ja luottamus heidän välillään on kunnossa.

Lapsille on aikaa, koska päiväkodit ja ryhmät ovat pieniä. Lapset uskoo puhetta eikä kiusaa. Mitään rangaistuksia ei ole käytössä.

Molemmissa henkilökunnan vaihtuvuus on olematon. Sijaisista jatkopestejä saa ne, jotka osaa toimia samojen periaatteiden mukaan.  Lapset voi hyvin ja työntekijät voi hyvin.

Yksi ainoa hankala ja itsepäinen lapsi sekoittaisi tuon pakan ja ajaisi päiväkodin kriisiin, koska henkilökunnan käyttämää kanonisoitua toimintatapaa ei voida muuttaa. Päiväkoti olisi täysi aseeton sen lapsen edessä joka kieltäytyy käyttäytymästä niin kuin strategiapaperissa sanotaan.

Lapsen täytyy olla myös jossain määrin hölmö, jos hän uskoo ketä vaan täysin mukisematta. Älykkäiden lasten kanssa voidaan joutua vääntämään aika kovastikin, koska lapsi osaa tehdä itse niin paljon, mutta esim. motorinen kyvykkyys ei kuitenkaan riitä. Riehakas lapsi taas tarvitsee energian purkamista ja se voi olla myös aamulla sisätiloissa kunnes pääsee ulos juoksemaan. Jos tällaista lasta ei estä, ettei juokse toisten päälle niin muut lapset ovat mustelmilla ym. Täytyy olla tosi naiivi, että uskoo, että ilman toukkoja rajoja olisi mahdollista kasvattaa lapsia, kun mukana on muitakin kuin hyvin helppoja, luonteeltaan pehmeitä lapsia. Uhmaikään kuuluu rajojen testaaminen ja ilman rajoja lapsi tekee aivan mitä tahansa.