Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu että ihmiset eivät tykkää jos puhun harrastamastani liikunnasta
07.09.2025 |
Olen havainnut että innostuessani harrastamaan monipuolisesti liikuntaa muutama vuosi sitten (ja sen jatkuessa edelleen säännöllisesti), ihmiset eivät selkeästikään halua kuulla minun kertovan mitään harrastamastani liikunnasta.
Ihmeelliseksi tämän tekee se, että kaikista muista harrastuksistani tai tekemisistäni mainitseminen ei aiheuta ollenkaan samanlaista penseää suhtautumista.
Esim jos kerron niitä näitä jutustellessamme ja molemmin puolin(!) kuulumisiamme kertoessa niinkin tavallisen asian kuin että "siivosin eilen" ja mainitsen mitä tein/oliko pyykkiä paljon tms., tai että luin jonkun kirjan, niin nämä saa paljon paremman vastaanoton, kuin jos sitten kerron että " kävin uimassa kilometrin ja tänään salilla tekemässä uutta harjoitusohjelmaa".
Tämä saa nyt alanuolia varmasti, mutta itsellä on tullut mieleen, että kadehtivatko ihmiset oikeasti toisten liikunnallisuutta? Vai mikä tämä juttu on, että toisen liikuntaharrastus ei kiinnosta ja annetaan näkyvästi huomata, että siitä mainitseminen koetaan asiaksi josta ei saisi puhua. Jos ja KUN paljon vähäpätöisemmätkin harrastukset kuitenkin ns. kiinnostaa ja niistä on luvallista ja suotavaa puhua small talkina. Miksei liikunnasta?
Ja EI, en selosta liikunnasta koko aikaa, en painosta ketään liikkumaan, enkä kerro yksityiskohtia. Mutta ihan vaan maininta "kävin uimassa kilometrin" tuntuu olevan lause, joka ohitetaan tyystin eikä siitä haluta kuulla yhtään mitään enempää.
Kommentit (175)
Kannatta jutella siitä mistä muutkin ovat kiinnostuneita, sen lisäksi että myös kuuntelee mitä muilla on sanottavanaan. Sosiaalinen älykkyys tarkoittaa joustavuutta käytöksessä seuran ja tilanteen mukaan.
Muiden puiset ilmeet ja harhaileva katsekontakti ovat yleensä merkkejä siitä että olen luennoinut jo aivan liian kauan rakkaasta harrastuksestani. Silloin voi vaikka kysyä vaihteeksi mitä muut ovat tehneet viime aikoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjan lukeminen ja pyykinpesu ovat ns. neutraaleja tekemisiä, joita useimmat muutkin tekevät.
Rankasta liikunnasta puhuminen voi kuulostaa helposti itsekehulta, kuin yrittäisi nostaa omaa imagoaan. Varsinkin jos liikunnasta puhuu koko ajan.
Liikunta ja Urheilu on vähän hölmöläisten hommaa. Siis muiden suorittamisen seuraaminen.
Viihde ja taide, tai vaikka askartelu on ihan eri juttu.
Ei kukaan ole kade siitä, että joku ui tai juoksee. Ei kukaan mieti, että mikä urheilusuoritus valitaan häämarssin tilalle tai tuleeko hautajaisiin pituushyppääjä ennen vai jälkeen siunauksen. Kevätjuhlissa ei veisata vaan Jartsa nostaa penkistä 85kg ja Tiina ajaa koulun ympäri pyörällä.
Harvalla on kehyksissä kuva Lasse Virenistä makuuhuoneen seinällä.
Urheilussa ei oo mitään mielenkiintoista. Ui mitä uit, muttei siitä jaksa kuulla, ihan kadehtimatta oon.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin esimies käy uimassa yhden kilometrin joka tiistai ja torstai. Ennen uintia hän käy kuntosalilla. Hän tekee myös kävelenkkejä, erityisesti sunnuntaisin. Varsinkin pururadalla. Arvaa, paljonko minua kiinnostaa kuunnella tätä?
Mitä sinua kiinnostaa kuunnella sitten? Tai mitä niin mielenkiintoista itse puhut että kenenkään pitäisi kiinnostua? Iso osa ihmisistä vain valittaa tai puhuu lapsistaan. Joten ei ole kyllä ihme kun niin moni suomalainen kavahtaa heti, jos puheenaiheet siirtyvät esim. terveellisiin elämäntapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
No mutta miksi juuri liikunnasta puhuttaessa pitäisi typistää lauseet?
Miksei muista tekemistään ja kertomistaan jutuista?
Ap
Ei sun jutut muutenkaan kiinnosta.
Niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos minä alkaisin laveasti kertomaan lukemistani kirjoista tai kuinka pähkäilin villasukan kantapään kavennusten kanssa koko illan, kuinka paljon sinua rehellisesti kiinnostaisi?
Laveasti kertominen onkin eri asia. Lue aloitukseni uudestaan ja huomioi, että puhuin siitä että YKSI neljän sanan lause liikunnasta (kävin eilen uimassa kilometrin) on sellainen joka saa täystyrmäyksen kuulijassa. Ja sitä tässä juuri ihmettelenkin, että miksi.
Ap
Ehkä ne ei oikein tiedä, että miten pitäisi reagoida, koska joku kilsan uiminen on todella vähän. Miksi edes vaivautua uimahallille noin pienen treenin takia :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluat tietenkin uskotella, että he on kateellisia, mutta ehkä ne ei vaan osaa osallistua keskusteluun samalla tavalla kuin "siivosinpa eilen ja tein aamupalaksi puuroa".
Oon kans liikunnallinen ja välillä aivan täpinöissään, mutta osaan näistä hehkua vaan kavereille jotka kans harrastaa.
Toisten kanssa voi puhua sut vaikka mielenterveydestä, kymppiuutisista tai siitä siivoamisesta.
Kun ei ne muut ole yhtä innoissaan kuin sinä, niillä on omat juttunsa.
Miksi sulle siis oltais kateellisia? Asenteesta paistaa ehkä vähän itsekehu ja paremmuus läpi.
Tämä. Ap itsekehu haisee kilometrien päähän. Ap elämä pyörii hänen oman navansa ympärillä ja jos joku ei kuuntele ap jorinoita itsestään niin hän ahdistuu ja syyttää kiusaamisesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin esimies käy uimassa yhden kilometrin joka tiistai ja torstai. Ennen uintia hän käy kuntosalilla. Hän tekee myös kävelenkkejä, erityisesti sunnuntaisin. Varsinkin pururadalla. Arvaa, paljonko minua kiinnostaa kuunnella tätä?
Mitä sinua kiinnostaa kuunnella sitten? Tai mitä niin mielenkiintoista itse puhut että kenenkään pitäisi kiinnostua? Iso osa ihmisistä vain valittaa tai puhuu lapsistaan. Joten ei ole kyllä ihme kun niin moni suomalainen kavahtaa heti, jos puheenaiheet siirtyvät esim. terveellisiin elämäntapoihin.
No meillä työpaikalla esimerkiksi puhutaan paljon maailman tai lähialueen tapahtumista. Sellaisista yleisistä asioista, jotka ei vaadi mitään suurempaa harrastuneisuutta tai perehtyneisyyttä, mutta jotka hiukan kiinnostaa kaikkia ja joihin jokaisella voi olla joku ajatus. Omista harrastuksista ja spesifisemmistä mielenkiinnon kohteista puhutaan sitten enemmänkin sen oman harrastusporukan kesken. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
No mutta miksi juuri liikunnasta puhuttaessa pitäisi typistää lauseet?
Miksei muista tekemistään ja kertomistaan jutuista?
Ap
No hitto. Virkkasin eilen... 500 metriä ketjusilmukkaa!
Leivoin... tuhat sämpylää!
Miltä kuulostaa? Opettele puhumaan vähän järkevämmin. Kuulostat ärsyttävältä.
Ja taas tuo idiootti tyhjää kommentoiva ilmestyi ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
No mutta miksi juuri liikunnasta puhuttaessa pitäisi typistää lauseet?
Miksei muista tekemistään ja kertomistaan jutuista?
Ap
No hitto. Virkkasin eilen... 500 metriä ketjusilmukkaa!
Leivoin... tuhat sämpylää!
Miltä kuulostaa? Opettele puhumaan vähän järkevämmin. Kuulostat ärsyttävältä.
No tässä on hyvin kiteytetty, kiitos!
Kävelin keittiöön ja join lasista vettä, jonka jälkeen kävelin takaisin sohvalle, jolle istahdin katsomaan aamutelkkarii.
Elämänkoululäksy: puheenaihe valitaan kohteen mukaan. Suomalaiset ovat huonoitsetuntoista ja epäempaattista sakkia, joten älä puhu mistään mikä saa toisen tuntemaan itsensä jollain tavalla huonommaksi.
Elämänkoululäksyjen lisäoppi: hakeudu sellaiseen seuraan jossa sun ei tarvitse joka käänteessä sensuroida itseäsi. Jos olet liikunnallinen ihminen, hakeudu enimmäkseen sellaiseen seuraan joka on samalla aaltopituudella sun elämäntapojen ja mielenkiinnonkohteiden kanssa.